kaikkee kaikkee

Viime tekstin jälkeen onkin kaikkea tapahtunut. Jiin harmi on, että mamma on jättänyt sen. Edelleen se jaksaa välillä auton äänen kuullessaan kipittää katsomaan, jos mamma tulis kotiin. Samoin kun käytiin juna-asemalla lenkin ohessa niin se oli jo ihan varma, että mamma tulis. Mutta ei, porukat tulee vasta tammikuun lopussa.
Netta on sen ajan hoidossa yhdessä perheessä, tai Netta on varmaan mielestään lähinnä taivaassa perheen tytön pehmolelumäärän takia :D

Jiin elämä on nyt sitten pyörinyt lähinnä aksan ympärillä. On normitreenien lisäksi oltu muiden seurojen epiksissä sekä Juha Oreniuksen ja Lotta Vuorelan koulutuksissa ja jopa kisoissa.
Kisat oli eilen Porvoossa, kaks agirataa ja yks hyppäri. Harmi kun en saa nyt videoitua mitään, kun siihen sopiva kamera on myös matkustanut pois.
Eka rata hylky, mulla kaks huonoa haltuunottoa.
Toiselta radalta saatiin luva, tais olla ainoa nollatulos, joten sijoitus 1. Jii teki ihan normaalisti, oli vaan hitaan tuntunen.
Viiminen rata, hyppäri, hylky myös. Siinä mä mokasin alun. Rataan tutustuessa katoin väärin, että Jii näkis lähdöstä kolmannen esteen ja oma keksittyminen hajos. Viidennellä esteellä sain ohjauksen vähän kasaan ja loppu meni hyvin. Kepit oli toiseksi viiminen este loppusuoralla, ne oli ihan superhyvät!

Käydään nyt parin viikon päästä vielä Hyvinkäällä kisaamassa. Mutta olis tarkotus muuttaa treenejä ja saada niitä kontakteja kuntoon. Jos pikkunössöö sais vaik vähän vauhtia :D

Lisäks me on tokoiltu, huhhuh. Ilmottauduttiin vaun alo/avo tokokurssille ja on käyty keskiviikkosin vapaavuorolla tokoilemassa. Ja jopa tehty kotona!!
Kotona on naksuteltu kosketuskepin kanssa maasta istumaannousua ja kurrea. Sitten oon naksutellu peruuttamista ja vadin kanssa yritetty saada takapäätä liikkeelle. Sepi on ollu iha hullun innoissaan, niin on ollu tosi hauska tehä sen kanssa.
Vapaavuorolla on tehty ryhmäpaikallamakuu, mua tuskastuttaa se sen rauhattomuus. Se oottaa palkkaa ihan hulluna ja tärisee ja vaihtaa lonkalle tai taittaa etutassun tms. Ääh, miks mä oon saanu sen tollaseks. Se makaa paljo paremmin "käy siihe" odottelumakuussa.
Ja sit kun on tän syksyn aikana treenattu jäävien erottelua, niin tuntuu et koko homma on vaan menny huonommaks. Tehtiin viime viikolla liikkeestä maahan käskytettynä, minkä Jii jääti ihan totaalisesti, kuten arvelinkin. Kolmannella toistolla meni vasta oikein.
Ja sit se seuraaminen, takapalkan kanssa se vaan jäätyy. Homma menee niin tönköks ja teknisesti paljon kamalammaksi kuin normiseuruu. Musta tuntuu et mä en vaan saa sitä yli siitä. Pärjättäskö me ilman koko takapalkkaa..
Toissaalta aksa kisoissa se toimii hyvin, että Jiin patukka on jossain kehän ulkopuolella/autolla. Noo, mitä nyt kerran lähti jo palkalle toiseksi viimisen esteen jälkeen :D
enmävaantiiä

Opittavaa on

Kuvat Espy raunioilta 25.9. (c) Taru



Eilen Hennalan varikolla Taru järjesti mulle opettavaisen treenin. Gii pääsi etsimään illalla yhdeksän maissa, joten oli pimeää ja tuuletonta viilenevässä illassa. Haetutin ensin alueen oikean reunan, ja Gii katseli mua aina välillä sen näköisenä, että oletko tosissasi, eihän täällä ketään ole. Jatkoimme sitten vasenta reunaa, ja Giikin alkoi irrota paremmin. Ennen hallia se juoksi metsänreunaa ja yhtä konttia ympäri. Ja sitten mä tein sen: painostin virheilmaisun. Kun mä ihan varmasti arvelin, että mm on kontissa, niin Gii alkoi haukkua kohti kontin kattoa. Tuli siis osoitettua, että Gii on ihan liian miellyttämisenhaluinen... Jatkoimme sitten matkaa alueen vasenta laitaa, ja perällä Gii taas pyöri yhtä koppikonttia ja sen viereistä levykasaa. Sitten se pysähtyi haukkumaan niiden väliin. Taru kysyi multa, että mitä se ilmaisee, ja mä sanoin että Gii ilmaisee ihan mitä ja minne sattuu.

* Jälkikäteen ymmärretty harjoituksen opetus: kuinka koira ilmaisee montaa mm yhtä aikaa. Yksi mm oli kopissa suljetun oven takana. Toinen mm oli ihan kopin vieressä oven puoleisella sivulla olevan levykasan päällä noin 1,5 m korkeudessa. Gii ilmaisi näitä kahta yhtä aikaa haukkuen niiden välissä ja kääntäen kuonoaan vuoroon molempiin suuntiin. Kolmas mm oli kopin toisella puolella noin 2,5 m korkeudessa palkkikasan päällä.*

Giin haukkuessa avasin kopin oven, ja siellä oleva mm palkkasi koiran. Mun tulkinta sillä hetkellä oli, että Giin pyöriminen ja ilmaisun kohdentumattomuus johtui vain sen epävarmuudesta: oli pimeää ja mm umpipiilossa. Jatkoin siis alueen etsintää yhden mm noston jälkeen. Ja sinne ne olisivat kaksi muuta paleltuneet... Taru kuitenkin sääli mm:iä ja kehotti meidät palaamaan sinne. Gii haukkui seuraavaksi levykasan päällä olevan mm, yritti jopa hypätä kasan päälle ;) Tämän jälkeen lähetin sen sitten uudelleen koppia kohti, ja silloin haukkui kopin takana palkkipinon korkeuksissa olevan. Yritti löytää reitin myös tämän mm:n luo, jopa niin innokkaasti, että mua alkoi hirvittää ja kielsin sitä kiipeämästä.

Tämä oli erinomaisen hyvä harjoitus mulle. Mä olen nyt jotenkin iskostanut itselleni, että Gii on epävarma ilmaisussa ja yritän nyt sitten ihan väärällä tavalla tukea sitä. Koira tietenkin tukeutuu näin vaan entistä enemmän muhun ja mä sitten arvailuillani sotken koko jutun. Maailman kliseisin hokema koiraan luottamisesta olisi kai otettava todesta, ja kannustettava myös Giitä vaan uskomaan itseensä eikä muhun ;)

Käyttökoirien treeneissä olen aloittanut -sotkeakseni varmaan kaiken ihan perusteellisesti- opettamaan Giille pistojen ja partioinnin erotusta. Eli kun lähetän sen pistolle, sillä on pk-valjaat päällä, käskysana on 'äijä' ja lähetys tapahtuu perusasennosta kädellä osoittaen. Katsotaan nyt, mikä soppa tästä syntyy.

Positiivisesti jos haluaisin ajatella, niin ehkä mun poistuminen kuvioista ja tuleva 3 kuukauden treenitauko pekossa on hyväksi? Gii on jotenkin tämän syksyn aikana tuntunut liimautuvan muhun koko ajan tiiviimmin. Okei, joo, onhan se ihanaa kun edes joku on kiinnostunut musta ja kuuntelee mitä sanon ;D mutta liika on tietty liikaa.

Netan kanssa olen metsästyskauden lomassa muutaman perusetsintä/-rullailmaistreenin tehnyt. Positiivista on, että rulla tulee perusasentoon, joskin välillä väärän ihmisen viereen :D Treenattavaa on nyt etenkin kolmiossa eli mun olisi muistettava aina liikkua eteenpäin lähetyspaikasta sekä roikuttava liinassa kiinni näytölle mentäessä.

Otto oli torstaina leikkauksessa. Sen mahasta ja kaulasta löytyi aikaisemmin syksyllä patteja, jotka eivät olleet rasvapatteja eivätkä antibiootein kadonneet. Samalla kun ne leikattiin, operoitiin myös Oton molemmissa silmissä silmäluomissa sekä ulko- että sisäpuolella olevat näppylät. Nyt pitää siis yrittää estää, ettei se tassuilla pääse hankaamaan silmiään, raapimaan kaulan leikkaushaavaa tai nuolemaan mahanalustan haavaa. Ja vielä 10 päivää, kunnes tikit poistetaan. Muuten Otto on kyllä ollut pirteä tämän syksyä, tunnin parin lenkitkin sujuvat. Painoa oli ell:n vaakassa 28 kiloa.

Hyvä hylsy

Lauantaina menimme Giin kanssa uudelleen pelastushaun valoisan loppukokeeseen. Viikolla olimme treenanneet useampaan kertaan pressutettuja maalimiehiä, ja ajattelin katsoa, miten koe menee ennenkuin teen ratkaisuja ilmaisun vaihdon suhteen.

Kokeen järjesti PHPK Kalkkisissa alueella, missä en ollut ennen käynyt. Alun luoksepäästävyys sujui kuten ennenkin: Gii istuu perusasennossa, vähän luimistaa ja väistää kun testaaja koskee. Maastoon pääsimme Giin kanssa klo 18 aikoihin. Vapaana mukana kulkeminen testattiin tiellä matkalla metsään. Ja juuri suorituksemme aikaan ihan vieressä tien toisella puolella joku ampui hirvikiväärillä. Tuli siis tämäkin kokeiltua: Gii vain paransi kontaktia eikä muuten reagoinut ammuntaan. Paikallamakuu oli tien vieressä, ja sen aikana ammuttiin uudelleen. Onneksi ei minkäänlaista näkyvää reaktiota Giissä :)

Etukäteen olin spekuloinut hakualueen muotoa ja etsintäsuunnitelmaa, ja maanantain iltarastien kannustamana päättänyt, että nyt en reunoja kulje. Kartan saatuani meinasi kuitenkin usko loppua: etsittävä alue oli aivan pyöreä, tasainen ympyrä! Päätin tehdä alueen sisälle kolmion. Tuulta ei sytkärin liekillä ollut havaittavissa ja ilma oli jäähtymässä. Kolmion kiertosuunta oli siis sikäli ihan sama, ja päätin lähteä oikeaa sivua. Hetikohta lähdöstä Gii painui oikeaa rajalinjaa kohti, ja räpisteli siellä kuusien alla. Mun tulkinta tilanteesta oli, että siellä on pressutettu mm eikä Gii uskalla haukkua. Kun koira lähti sieltä liikenteeseen, kysyin testaajalta että lopetetaanko tähän. Testaaja katsoi mua kummissaan ja sanoi, että jatketaan vaan. Kun sitten hetken päästä näin koiran, huomasin ettei sillä ollut enää liivejä.

(Kokeen lopuksi selvisi, että Gii oli juossut piikkilankaan. Piikki oli lävistänyt sen JuliusK9-valjaiden rintaremmin, mikä on paksua kaksinkertaista kangasta, ja jäänyt niin tiukasti kiinni, ettei koira ollut saanut riuhdottua itseään irti. Niinpä se oli onnistunut kiemurtelemaan ulos valjaista ja tuli jatkamaan töitä. Ja tyhmä ohjaaja luuli, että nyt se jätti maalimiehen...)

Jatkoimme kulkua kolmion ensimmäistä sivua. Tämä oli kallioista ja kivikkoista, paikoin jyrkkääkin rinnettä. Pian Gii bongasi seisovan miehen lierihattu päässä. Ilmaisu oli hyvä, ei minkäänlaista epäröintiä. Jatkoimme sivun loppuun, ja käännyimme seuraavalle kolmion sivulle. Maasto muuttui karmeaksi risukoksi, josta läpipääseminen oli täyttä työtä (mun rillitkin tippui kahdesti 8-o). Yksi iso kivenlohkare alueella oli, ja mä ihan taas arvelin, että siellä on mm ja kierrätin Giitä sitkeästi etsimässä...

Tavoitimme taas alueen rajalinjan, ja käännyimme kolmion kolmannelle sivulle. Nyt maasto oli paikoin hyvin tiheää kuusikkoa, välissä sammalen peittämiä kivenkoloja ja lätäköitä. Suunnistustaitoni ei ollut ihan täydellinen, paluu kolmiolta osui vähän lähtöpisteestä eteenpäin oikealle. Juotin koiran ja sanoin lähteväni nyt halkaisemaan alueen keskeltä ympyrää.

Siinä karttaa lukiessani Gii ampaisi ylös kalliolle, ja sanoin seuraavani koiraa kohti sitä alkuperäistä lähtöpistettä alueen halkaisua varten. Gii pyöri kalliolla, mutta lähti sitten mun mukaani aluetta halkaisemaan. Taas pääsimme siihen lähes läpipääsemättömään märkään risukkoon. Hetken päästä risukosta oikealta kuului Giin haukku. Se oli löytänyt kokonaan pressutetun mm:n (ja haukkui hyvin tämän meille vieraan ihmisen!!!). Aika oli nyt tullut käytettyä, ja suorituksemme loppui siihen.

Kolmas mm oli siellä kalliolla, missä Gii oli pyörinyt ensin ne liivit pudotettuaan ja nyt ennen alueen halkaisua. Arvelin, että koiralta olisi kantti loppunut ilmaisun suhteen. Mutta näin jälkiviisaana olen kuitenkin sitä mieltä, että ilmaisusta se ei ollut kiinni: mm oli Giille hyvin tuttu ja ilman pressua. Tai sikäli voi katsoa kantin loppuneen, ettei Gii työstänyt hajua riittävän pitkälti, kun mä jatkoin matkaa eteenpäin. Piilo oli kuitenkin ilmeisen vaikea, sillä yksikään koira ei sitä löytänyt - jopa taitava taidontarkistaja kokeen lopussa tarvitsi apuja piilon keksimiseen. Piilo oli siis kalliorinteessä, kuusenoksien katveessa olevassa notkelmassa. Haju taisi painua alas märkään risukkoon.

Kaikenkaikkiaan olin hyvin tyytyväinen Giin työskentelyyn. Se jaksoi tehdä koko puolituntisen täysillä töitä, risteili mun kulkusuunnan mukaisesti molemmin puolin. Sen kulkusäde on sopivan laaja (tässä maastossa suuren osan ajasta se oli näkymättömissä, mutta onneksi panta kaulassa vähän kilisi valjaiden karistamisen jälkeen), ja se pitää muhun yhteyttä. Mä en sitä kutsu, huutele tai kehottele ollenkaan, annan sen toimia itse. Se seuraan mun kulkusuuntaa, mitä nyt kerran taisin lähettää sen yhdelle rajalinjan kukkulalle, ja sinnehän se meni tarkistamaan. Alue oli hyvin haastava kuljettava, pari kertaa Gii kiljaisi oksien raapiessa ja ainakin kerran se arvioi hyppyetäisyyden väärin (runkoja olikin maassa useampi peräkkäin) ja pamautti vatsansa/takajalkansa runkoihin. Ja parasta oli, että kaiken tämän jälkeen ihan ajan lopussa se haukkui vielä hienosti :)

Testaajan palaute oli myös mieltä ilahduttava. Koira työskenteli hienosti ja myös mun etsintäsuunnitelma sai kiitosta 8-) Olisimme kuulemma voineet ihan hyvin mennä kokeesta läpikin. Testaaja oli kuitenkin sitä mieltä, että tosietsintöjä ajatellen hän haluaisi antaa vielä koiran kasvaa. Hauskoilla ja vaihtelevilla treeneillä rakennetaan itsevarmuutta ja kanttia työstää heikkoakin hajua vaikka mä kävelisin pois. Ilmaisun vaihtamiseen ei nähty mitään syytä, nyt koira haukkui hyvin.

Kaiken kaikkiaan tästä kokeesta jäi hyvä fiilis, vaikkei me (eikä kukaan muukaan 10 koesuorituksesta) menty läpi. En sinällään pidä järkevänä mennä viikon välein kokeisiin, mutta nyt tämä selkeytti ajatuksiani. Kokeita ei nyt edes ajatella ennen ensi kevättä, vaan kasvatetaan kantteja.

Tätähän mä olen koko ajan pelännyt

Lauantaina UPK:n järjestämässä päivän peko-haun loppukokeessa Vihdissä mun pelkoni sitten toteutui: Giin kantti ei kestänyt haukkua kokonaan pressutetut mm:t. Olimme tietty taas kokeen viimeinen koirakko, ja radalle päästiin liki 4 tunnin odottamisen jälkeen. Hakurata oli ihan ok, tuulenvire sopiva ja keli pilvipoutainen. Lähdimme taas kiertämään reunoja seuraten myötäpäivään. Hyvin pian lähetyksen jälkeen huomasin Giin saaneen hajun, ja lähdin oikealle sen perään vahvistamaan. Ukko oli kokonaan pressutettuna kuusenoksien alla. Tämän haukkui ok.

Jatkoimme matkaa pitkää sivua, ja nousimme kalliolle. Huomasin Giin taas työstävän hajua melko kaukana edessä. Sitten se hävisi näköpiiristä. Päätin pysyä etsintäsuunitelmassa ja etenin kohti kulmaa. Kulmaan päästyäni kuulin haukahduksen, mutta ennen kuin ehdin mitään reagoida, Gii tuli hakemaan mua. Kokeen alussa olin testaajalle sanonut, että koira voi tulla mua vastaan. Nyt testaaja käski mun pysähtyä ja olla puhumatta koiralle. Siinä me sitten seisoa patsasteltiin: minä, testaaja, ratamestari ja koira. Mä pyysin testaajalta lupaa, että voisin liikkua. Sain luvan lähteä kävelemään rajalinjaa, mutta ei yhtään koiran tulosuuntaa = piiloa kohti. Kävelin ensin muutaman askelen edestakaisin, Gii pyöri ympärillä. Sitten lähdin kävelemään etsintäsuunnitelman mukaista linjaa, jolloin Gii meni takaisin piilolle ja alkoi haukkua. Haukkui piilolla kunnes tulimme (matkaa ehkä parikymmentä metriä alueen sisälle päin). (Jälkikäteen olen jossitellut, että jos olisin kääntänyt kulkusuuntaani heti huomattuani koiran työstävän hajua alueen sisällepäin, olisiko silloin kantti kestänyt haukkua?) Testaaja ja ratamestari/testaajaharjoittelija miettivät, että oliko ilmaisu hyväksyttävä. Päättivät katsoa suorituksen loppuun.

Etenimme lyhyen sivun loppuun ja käännyimme takareunan pitkälle sivulle. Siinä testaaja pyysi pysäyttämään koiran - mikä sujui yllättävän helposti ottaen huomioon että hakutreenissä tätä ei olla koskaan tehty, aina olen kutsunut koiran luo... Pitkällä sivulla edetessämme pian huomasin Giillä taas olevan hajun. Se eteni sivua pitkin eteenpäin, pyöri rajalla olevan kuusen ympäri ja painui maahan kuusen eteen katse mun tulosuuntaan haukkumaan. Siinä haukkui paikallaan maassa, kunnes tulin viereen, jolloin siirtyi haukkumaan kuusen oksien alle. Myös tämä kolmas mm oli kokonaan pressuun kääriytynyt. Testaaja ja testaajaharjoittelija jatkoivat neuvottelua meidän hakusuorituksestamme, joka päätyi tulokseen hylätty puutteellisen ilmaisun vuoksi.

Palautteena suorituksestamme saimme kiitosta koiran hakutyöskentelystä, sekä kehotuksen vaihtaa ilmaisu kertovaan. Siinä sitten viime yö menikin pohtiessani ilmaisun vaihtoa.

Tänään olimme koko päivän Espyn järjestämässä rauniokoulutuksessa Espoossa. Eilisten kokemustemme jälkeen halusin kivaa ja helppoa. Ensimmäisellä kierroksella Giille oli kolme mm, kaikki avoimissa putkissa ja suorapalkalla. Palautteena saimme, että hienosti työskentelevä, erittäin nopea koira, joka on hyvin ohjattavissa ja pitää kontaktia ohjaajaan. Raunioillahan emme juuri ole treenanneet, mutta ympäristöön ei Gii kiinnittänyt mitään huomiota: keskittyi vain työntekoon. Voisimme kuulemma yrittää hidastaa suoritusta niin, että minä ihastelisin ;) koiran kanssa löydettyä mm:stä pidempään, mm voisi palkata koiran vielä uudelleen tultuaan piilosta pois sekä miettimällä ruokapalkan vaihtoa leluun. Nyt Gii vaan hotkaisee ruoat niin nopeasti kuin kykenee päästäkseen jatkamaan etsintää. Ja minä annan sen jatkaa, kunnes viimeisen ukon jälkeen on loppuleikki. Niin, ja palautteena oli myös, ettei meillä ole mitään syytä vaihtaa ilmaisua (vaikka tämä harjoitus oli ilman ilmaisua...)

Toisella kierroksella pyysin mm:t 'taloihin', koska halusin nähdä miten Gii kiipeää ja menee niihin sisään. Aloitimme keskimmäisestä 'talosta', johon Gii hyppäsi ensin päädystä sisään (kehuin), tuli ulos ja aloitti haukun kuono ylös. Laskin sen tarkistamaan keskimmäisen, levyllä peitetyn välin. Palasi ja haukkui edelleen talon edessä ylöspäin. Autoin sen huomaamaan rappuset, ja kiipeämään niitä. Kehuin kun se meni itsekseen ylös, ja sieltähän se mm löytyikin. Nyt mm syötteli lihapullanpaloja yksi kerrallaan kädestä. Giin kanssa odotimme vielä rappusten alhaalla, että mm tuli alas ja antoi vielä makkaran.

Jatkoimme etsintää talon alaseinustalle, ja Gii meni itse tarkistamaan aukot (kehuin) ja lähetin sen vielä ekasta aukosta, kun en tiennyt niiden olevan yhteydessä keskenään. Sitten etenimme alatalolle, jonka takapäädyssä koira selvästi sai hajun, ja ymmärsi itse mennä sisään talon alapuoleisella sivulla keskellä olevasta aukosta. Mm makasi talon päädyssä 'ylätasanteella'. Kun mä menin kurkistamaan, niin Gii istui kaltevalla levyllä ja hotki palkkaansa. Taas jäimme odottamaan, että mm tuli ulos ja antoi vielä makkaran.

Tänä aikana kolmas mm oli mennyt vieressä olevan kiipeilytelineen päälle. Gii bongasi ukon alhaalta ja alkoi haukkua. Mä autoin sen huomaamaan luiskan, mitä pitkin se kiipesi mm:n luo. Palkan jälkeen ohjasin sen tulemaan alas samaa luiskaa. Nyt mm alas päästyään leikki Giin kanssa loppupalkkalelulla.

Palautteena saimme kehuja koiran työskentelystä, mutta ohjaaja kannusti koiraa liikaakin, kyllä se olisi ukot työstänyt ilman tukeakin. Tällä kierroksella yritin hidastaa työskentelyä: koira viipyi kädestä syötettynä mm:llä pidempään ja sai tosiaan vielä palkan, kun mm pääsi pois piilosta.

Lopuksi vielä teimme ketteryysesteitä ja kiipeilimme talojen katolla. Ja Gii jopa teki ne vaakatasossa olevat tikapuut 8-o Kyllä oli kiva palauttava treenipäivä! Nyt vaan kun taas pitäisi jotain päättää tuon Giin ilmaisun kanssa - johan tässä vuosi menikin ilmaisutavan valintaa pohtimatta...

Tokopäivä ja parit aksat

Viime viikolla alko Korkeavireen agikurssi. Tehtiin ensin päällejuoksuja ja välistävetoja niin pitkälle, että tuli virhe. Me saatiin Jiin kanssa huimat kaksi oikein 8-)

Sitten harjoteltiin vastaisen käden merkitystä: putkesta eka hyppy päällejuoksulla, keskimmäistä hyppyä ei hypätä ja viiminen hypättiin poispäin ja putkeen.
Toiseen suuntaan Jiillä meni tosi hyvin, mutta toiseen ei sitten millään.
Sen jälkeen sama idea, mutta keskimmäinen leieröitiin (eka hyppy hypättiin siis pois päin ja viiminen ohjaajaan päin). Se ei myöskään oikeen sujunu.
Lopuksi keppejä putken kautta takaleikkauksella. Jii teki oikein, mutta himmaili. Viiminen toisto toiseen suuntaan, jolloin mä tulin keppien oikealle puolelle ja se tosi hyvä. En tajuu miks sillä on noi puolierot.

Lauantaina oltiin Kirkkonummella Maiskis-tokopäivässä Ansu Leimanin koulutuksessa. Matkalle sattu tietty mutkia, olin sit vahingossa valinnu reitin mikä ajatti Hesan kautta ja eksyttiin vähän tietty ja näin ollen somasti myöhässä.
Jiin kanssa tein ensin seuraamista ja puhuttiin sitten jäävistä. Seuraamisessa ongelma oli takapalkasta luopuminen. Oon miettinyt, että onko se ristiriitaista jos palkkaan myös taskusta, vaikka on takapalkka. Ansun mielestä ei, niin uskallan nyt tehdä niin sitten :D Ja tiukka linja, huonoa seuraamista ei katella.

Jääviin meillä ei edelleenkään ole kunnon vihjeitä, mutta taidan nyt päätyä suullisiin. Niissä tehdään toistoja ja harjotellaan erottelua.

Toisessa erässä noutoa ja luoksetuloa. Seppo ei ollu yhtään 'hyiyäk en taho noutaa', kun mitä se on viime aikoina ollut. (Joo, on me oikeesti joskus treenattu vähän tokoa, mutta en oo siitä jaksanu mainita :D)
Se teki hirveen kivasti! Tässä meiän on pakko päästä nyt eteenpäin.

Luoksetulo oli myös yllättävän hyvä. Sitä se on muuten tehny hyvin vaan niin, että palkka on mun selän takana, muuten jäätävää himmailua. Pitää harjotella sivulletuloa kovasta vauhdista. Ja mä voisin olla tuijottamatta.

Kiitos koulutuksesta! ;)


Eilen tosikkotreenit, tehtiin sunnuntaista Oreniuksen rataa. Alku niin, että otin vastaan kakkosen ja kolmosen välissä, kolmoselle vaan heitin Jiin ja lähin menemään, että ehtisin takaakiertoon, mutta en mä sinne kuitenkaan ehtiny. Kolmosen toisella puolella oli seinä niin lähellä, ettei Jii voinut kääntyä väärään suuntaan, muuten se ois varmaan kääntyny sinne.
Päällejuoksut ei toimi, Jii olis halunnu 17 sijaan hypätä kutosen. Mun ohjaaminen ei siinä kohtaa pysyny päällejuoksussa, vaan tein puolivalssia ja siitä ei päässyt eteenpäin. Vastakkainen käsi ei riitä kääntämään Jiitä, koska mun oma liikkuminen eteenpäin on niin paljo vahvempi ohjaus. Tähän ois pakko ja äkkiä puuttua.
Ja se 18 aidan ohjaaminen millään sylivekkijaakotuksella tai niistolla tai mikä onkaan ei vaan onnistunu yhtään, Jii kiertää aidan toiselta puolelta.
Pyörittämällä tulee hirvee karros, koska mä en saa pidettyä sitä ihan hallussa.
Sari neuvoi siihen onneksi leikkausvalssin, mikä oli super! En ollut moisesta edes kuullu.

Koko ajan oli vaan sellanen tunne, että Jii lähtee käsistä. Haltuunotot on edelleen ihan toimimattomia (joo-o, en oo niille mitään tehnykään) ja Jii ei haluis millään tulla esteistä ohi, jos ne yhtään osuu sen linjalle.
Toisaalta Jii menee paljon ronskimmin ja nopeammin, teki kepit hyvin, kontaktit toki hitaat.
Nyt ois treeni-ideaa, kunhan sais auton ja ehtis hallille.

Pimeänpelot

Giin pekotreeneissä olen edelleen yrittänyt rohkaista sitä peitettyjen maalimiesten ilmaisuun. Pari treeniä viime viikolla on kestänyt niin myöhään, että Gii on päässyt etsimään pimeässä. Edelleen seisovat naamiontiverkolla peitetyt ja kokonaan pressuun käärityt mm:t ovat sille vaikeita. Naamiointiverkon alla kyykyssä tai istumassa oleva mm tuottaa vähiten ongelmia. Kai nyt ihan oikeasti täytyisi ottaa kunnon haukuttamistreeniä... Muttei aina vaan menisi pelkäksi koiran kiusaamiseksi, niin perjantaina olivat mm:t valoisassa ja ihan ilman peittoja metsässä: kyllä oli reippaita ilmaisuja!

oot kiva jii!

Ei vaan oo mitään innostusta kirjottaa treeneistä. Paljon on sen sijaan tullu mietittyä, kun ei oo töitä voi tehdä ilman aivoja :-)
Oudointa on, että tässä viimisen kuukauden aikana on tullu tehtyä tokoa! Netan kanssa on harjoteltu vaan pidempiä pätkiä, jos se bh pitäs yrittää käydä tallustelemassa. Netta on jostain syystä ollu tosi kiva.
Jiin kanssa vahvistettu seiso & maahan jääviä, muttei liikkeenomaisesti juurikaan. Panostettua palkkausta tehty myös ja vähän luoksetuloa ja noutoa.

Aksassa ollu taukoa juoksujen takia. Tiistaina Jii pääsi pitkästä aikaa radalle ja se oli ihan päätön. Vähän siinä jotain tuskailtiin. Kepeille se meni joko liian kovaa ja yritti mennä liian kovaa tai sitten himmaili.
Siitä huolimatta oltiin eilen P-HAUn epiksissä. Jii oli hirveen kiva heti, kun saavuttiin paikalle! Möllirata meni hyllyksi, Jii meni väärään putkeen, kun jäin paikalleni kääntämään. Mutta tosi kiva fiilis, mikä onkin nyt tärkeintä!
Ykkösten rata meni myös oikeissa tunnelmissa ja lisäksi puhtaasti ja vielä nopeimmalla ajalla. Kepeillä epävarma ja hidas, samoin hidas kontakteilla. Mutta mun ohjaukset meni suunnilleen niinku pitikin, Jii irtos, mutta sain sitä myös haltuun tarpeeksi :D
Jätettiin hyvissä ajoin ennen vuoroa patukka autolle ja mentiin hengailee lähtöpaikan lähelle. Ennen omaa vuoroa sain viriteltyä sen tosi kivasti, eikä se ollut lähdössä yhtään epävarma, jee :)

Ilmaisupainotteista

Millään en meinaa enää muistaa, mitä viime sunnuntaina tehtiin. Taisimme olla Rahametsässä aamulla, ja Gii ekana koirana etsimässä. Ja kuten viime aikoina on tapana ollut, teemana oli ilmaisun vahvistaminen. Vasemmalle tuli kolme ja oikealle neljä 'pistoa'. Osalla piiloista mm oli naamiontiverkon alla, osalla istui ja sai tuijottaa lähestyvää koiraa jne. Tarkemmin en enää muista, taisi mennä ok. Netalle oli kai 3 mm, ja muistaakseni en täysin tyytyväinen ollut. Otto sai osallistua radan merkkien poiskeruuseen ja nuoren holskunartun viihdyttämiseen.

Torstaina olimme Sipurassa. Nyt Giin teemana olivat seisovat mm:t. Nämä sujuivat hyvin. Netalle otin kaksi mm:stä, ja se taas haahusi.

Perjantaina Jokimaalla meni mullakin vihdoin jakeluun: Netan kanssa ei kannata treenata, kun sillä on juoksut. (Se siis aloitti myös yhtä lyhyellä välillä uudet juoksut, vaikka tavallaan sen juoksunvälit on ollut about 7 kk). Giillä haetutin partioimalla ensin alueen oikean reunan, ukot olivat menneet vasemmalta alueelle. Metsä oli yhtä risukkoa, kun puut olivat keväällä kaadettu ja Gii uusissa JuliusK9 valjaissaa oli jatkuvasti risuissa kiinni. Hyvin se kuitenkin tämän kesti, kertaakaan ei mun tarvinut koiraa irroitta tai kannustaa irrottautumaan, rytinä vain kävi sen edetessä ;) Sitten koira hävisi mun näköpiiristä. Lähellä menee hevosten juoksurata, ja sieltä kuului ääniä. Epäilin siis Giin painelleen sinne. Kutsuin koiraa - ei reaktioita - kutsuin kovemmin - koira tuli. Jatkoimme vähän matkaa ja Gii bongasi kannolla (ei piilossa) istuvan maalimiehen. Hyvin ymmärsi tämänkin aukealla näkyvissä istuvan mm:n haukkua. Ja mm tiesi sanoa, että äsken kutsuessani olin varmaan huutanut koiran pois toiselta mm:ltä. Ja näin olin tehnytkin. Lähellä seisoi naamiointiverkolla peitetty mm, jota Gii oli juuri suunnitellut ryhtyvänsä haukkumaan (hypittyään ensi verkkoa 8-o), kun mä kutsuin sen pois. Onneksi se kuitenkin palasi nyt mm:lle ja ilmaisi. Tämä on juuri näitä väärintoiminnan riskejä, kun ei ole ketään perässäkävelijää, jolta varmistaa ennen koiran kutsumista, ettei kutsu pois ukolta...

Tänäaamuna olimme taas Rahametsässä. Nyt treeneissä oli neljä ihan uutta ihmistä, ja mä tietty hyväksikäytin heidät kaikki uusiksi mm:ksi Giille. Yksi seisova pressun alla, yksi seisova naamiointiverkon alla, yksi makaava pressuun kääriytyneenä ja yksi aukella istuva. Istuvan haukkui hyvin, peitettyjen kanssa edelleen ilmaisun aloitus on kimeää haukkua ja makaavan kohdalla tuli mua vastaan. Mutta tänään kuulin, ettei päästy ensi lauantaina yrittämään loppukoetta, joten vielä on aikaa treenata...

Ja pekoelämät

Työt on taas viime aikoina haítanneet harrastustoimintaa, ja pekorintamalla oli muutaman viikon tauko. Viime viikolla sitten taas jatkettiin. Perjantaina oli taajamaetsintä, josta en enää yksityiskohtia muista... Taisi mennä kaikilta kolmelta - eli siis Ottokin sai lopuksi etsiä mut ;) hyvin.

Sunnuntaina metsässä Gitelle eka ukko makaamassa kokonaan naamiontiverkolla peitettynä: haukku alkoi epävarmasti. Toka ukko oli jyrkässä rinteessa kivenkolossa: hieno. Kolmas makaava mm olikin rinteen alla, kun etsitytin päältä, mutta löytyi kuitenkin ja haukkui ok, vaikka kokonaan pressulla peitetty. Neljäs istuva naamiointiverkolla kokonaan peitetty mm etsitytti pitkään, mutta kun löytyi, ilmaisu oli kai ok. Netalle oli kaksi mm: jyrkässä rinteessä kivenkolossa ja takakulmalla. Nyt en mennyt enää niin paljoa vastaan rullan palautusta: tuli perusasentoon. Hieno Netta :)

Torstaina olimme varikolla. Netalle otin taas vaan kaksi ukkoa (se tässä useamman koiraan treenaamisessa on: millään ei kehtaa ottaa joka koiralle pitkää 'kunnon treeniä'). Netta oli taas innokas, ja löysi & ilmaisi ukot hienosti. Gitelle jatkoin teemallaa 'kaikki mm:t haukuttava' ;) Alueelle lähti 3 ukkoa, joista yhden pyysin penkille makaamaan kasvot kohti koiran tulosuuntaa. Tämän löysi ekana ja ilmaisi paremmin kuin odotin. Seuraava mm oli taas kokonaan naamiontiverkon alla kyyryssä: löytyi ja tuli haukuttua ok. Kolmas oli ihan peruspiilossa kivikasojen välissä, ainoastaan mm:n luoksepääsy tuotti haasteen, haukkuilmaisu nyt varma, kun ukko oli näkyvissä.

Muuta treeniä ei sitten tällä viikolla ole ollutkaan, kun Gii aloitti juoksun. Väli edellisistä juoksuista taitaa olla nafti puoli vuotta. Ihan näin lyhyttä juoksunväliä ei toivoisi...

Sepin aksaelämät

Kai aksastaki pitäs jotain kirjotella. Treenattu on ja jonkun verran on tullu asioita mietittyä. Ennen Jiin mökkeilyä oltiin Marianne Karjalaisen koulutuksessa, oli tosi kiva. Yritin panostaa Jiin vireeseen, se toimi. Tuskailua oli kontaktien kanssa. Putki-puomi erottelusta ei tullut ensin mitään, Jii meni joka tapauksessa putkeen. Huomautin ja sen jälkeen se meni puomia, ei hyvin, mutta meni. Marianne ehdotti lelupalkkaa sinne puomin päähän, joko ihan alastulolle tai vähän matkan päähän. Se ei vaan toimi. Sen lisäks, että Jii tulee hitaasti alas se myös himmailee ja tuijottaa lelua ja odottaa lupaa. Musta tuntuu, että en saa siitä puomilla niin vapautunutta, että se miettis lelun nähdessään et 'hei jee lelu', se on vaan nöyrästi töissä ja suhtautuu leluun luopuen. Oon nyt miettinyt, että palkkaan kaikki oikeat suoritukset ja kuvittelen varmuuden tuovan vauhtia.

Toinen tuskailun aihe oli haltuunotto, mä oon hakeudun huonoon kohtaan ja Jii ei tuu käteen. Siihen kohtaan keksi sitten ihan toisenlaisen paremman ratkasun, vedättämällä nyt vaan saa vauhtia :D

Tällä viikolla sitten jatkettiin parin viikon tauon jälkeen, tai no Jii oli mökkeilemässä ja mä vaan töissä :( Tosikkotreeneissä jäätiin treenaamaan keskenään, ihan hirveesti saan vaan potkia itteäni, että teen kunnolla, vaikkei ole kukaan kattomassa ja kommentoimassa. Mutta oli fiilistä! Jii teki tosi kivoja keppejä! Niin ja jostain syystä rimoja (55) tuli muutama alas.

Eilen hallilla pientä hyppyneliöö(3 aitaa ja muuri) + rengas. Tääkin oli hyvänmielentreeni. Rengas ja muuri oli vieraita, mutta ei ongelmaa. Renkaan kanssa ei ollut ongelmaa, kun lähetän sen kiltistä kulmasta. Vaikeammista kulmista tullessa Jii ei edes yritä, vaan luikahtaa vaan jostain välistä äkkiä.

Kontakteja ei oo siis vielä tauon jälkeen tavattu, jäänee ens viikkoon.
Ärsyttää, kun unohdin ilmottautua Korkeavireelle ajoissa ja ei mahduttu!


Seppo vissii mökkeilyn aikana yritti vähän harventaa tota tummaa karvotustaan. Sille ei näköjää riittäny pelkkä karvanlähtö, vaan se tais kokeilla kylmävahaa ku sai aikaan karvattoman läntin ja pikkusen oli ihoaki lähteny :D parempi tuuri ens kerral...

Pimeän peruskoe

Hiukan kyllä epäilytti ilmoittaa Gii 6.8. UPK:n järjestämään pelastushaun pimeän peruskokeeseen. Muistini mukaan Gii on viimeksi etsinyt pimeässä joskus viime syksynä. Ja edellisissä treeneissä Gii oli lähtenyt maalimieheltä kesken ilmaisun mua vastaan. Mutta kun koe järjestettiin vartin ajomatkan päässä meiltä, niin pakkohan se oli mennä.

Sekä torstain että perjantain treeneissä teemana oli maalimiehellä pysyminen. Torstaina oltiin Sipurassa metsässä ja perjantaina Hennalassa varikolla. Maalimies välipalkkaili, ja koira pysyi.

Lauantaina vettä satoi oikein reippaasti, mutta sade hiipui iltaa kohdi ja yön aikana vain muutama pisaroiva kuuro kulki yli. Mä olin ensin maalimiehenä loppukoeradalla, ja siirryin sitten Urajärvelle, missä oli peruskoe. Aluksi Gii oli pimeässä varuillaan, mutta rentoutui sitten. Luoksepäästävyys oli erikseen meille myöhässä tulleille kahdelle koirakolle. Siinä ei yllätyksiä: Gii pysyi perusasennossa kunnes testaaja yritti lähestyä, sitten väisteli. Kun testaaja lopetti huomioimasta koiraa ja ryhtyi puhumaan mun kanssa, alkoi Gii lähestyä testaajaa ;)

Maastoon pääsimme viimeisinä klo 2.20 aikoihin. Sillä hetkellä ei satanut, mutta ei tuullutkaan sytkärin liekillä mitattuna ja yö oli lämmin. Vapaana kulkemisessa ja paikallamakuussa ei ongelmia. Alue oli tien varressa, hakkuuaukean yläpuolella kapean suorakaiteen muotoinen rinne. Omaperäinen etsintäsuunnitelmani oli taas reunojen kiertäminen vastapäivään. Nousimme ensimmäisen lyhyen sivun ja lähdimme etenemään pitkää takasivua. Gii pyöri etsimässä mun mielestäni oikein mukavasti ja hyvällä etäisyydellä. Mun huomioni keskittyi heijastinmerkkien etsimiseen. En siis edes huomannut, miten selkeästi Gii oli hajun bongannut ja sen myötä lähtenyt etuvasemmalle. Havahduin vaan hetken kuluttua ihmettelemään, missä koira on. Pian onneksi kuului haukku, käsi ylös ja ääntä kohden. Gii oli selkä kiveä vasten istuvan maalimiehen edessä. Pysyi hyvin mm:llä ja jatkoi edelleen haukkumista, kun mä seisoin vieressä odottamassa testaajan lupaa. Olimme tulleet tämän löydön myötä lähelle alueen etureunaa ja tietä, mutta halusin palata etsintäsuunnitelman mukaisesti takarajalle. Juuri takarajan taas löydettyäni, Gii oli löytänyt seuraavan maalimiehen. Tämä makasi pienen supan pohjalla. Sitten jatkoimme takarajaa takakulmalle, joka oli muutaman metrin metsätien toisella puolella. Mä rämmin koiran kanssa tien ja sivulaidan välillä, muut kävelivät tietä. Jossain vaiheessa Giikin pyörähti tiellä, ja pudotti sinne valopannastaan valot. Mä menin kanssa tielle ihmettelemään hajonnutta valopantaa, ja hetken päästä ihmettelin kadonnutta koiraa. Kun pyörähdin ympäri, huomasin koiran olevan sivurajan puolella tienojassa vinkumassa. Huomasin myös ojassa selällään pitkä sadeviitta päällä, lipallinen huppu päässä kasvot ylöspäin makaavan maalimiehen. Odotin paikallaan seisten, että Gii alkaisi kunnolla haukkumaan. Tuntui, että odotin tavattoman pitkään, mutta Gii vaan haukkui vinkuen, ei ollenkaan normaalilla ilmaisuhaukulla. Sitten kysyin testaajalta, voinko hyväksyä tuollaisen ilmaisun ;) Testaaja kysyi, että ilmaiseeko koira maalimiestä, ja minä sanoin, että kyllä. Gii pysyi nytkin koko ajan maalimiehellä, ja vinkuhaukkui. En vaan kyllä ymmärrä, miksi se vinkui. Mutta pääasia oli, että suoritus oli hyväksytty :)

Mä olin tosi tyytyväinen Giin työskentelyyn pimeän kokeessa. Testaajana oli Kari Iivonen, ja häneltäkin saimme positiivista palautetta koiran itsenäisestä mutta ohjattavissa olevasta työskentelytavasta. Ja sää oli kyllä sellainen, että ilman irtoavaa ja itsenäisesti etsivää koiraa ei kokeesta olisi läpi päässyt.

Tänään treeneissä otin Giille testin viimeisen ilmaisun uusinnan. Varasin mukaan sadeviitan ja pyysin maalimiehen selälleen rakennuksen seinän viereen ja tuijottamaan koiraa. Nyt ei ilmaisussa ollut mitään ongelmaa. Netan kanssa treenasin sitten vähän pidemmästi. Varikolla metsänreunassa oli kaksi ukkoa, toinen metsässä ja toinen rakennuksen vieressä vihreässä muovilaatikossa kansi raollaan. Netta on kyllä nykyään niiiiiin innoissaan, kun pääsee etsimään ja rullakin pysyi suussa perusasentoon asti. Loma taisi tehdä hyvää meille kaikille :)

Kelpieleiri ja pekojutut

Viime torstain treenistä täytyy merkitä muistiin, että rahametsässä Giille oli kaksi seisovaa, naamioverkolla peitettyä mm:stä. Avarassa maastossa se näki molemmat jo lähetyksestä. Eka meni ok, toisella mm:llä mä olin menossa piilolle hirveän risukon läpi rytinällä, enkä tiedä tuliko Gii katsomaan mitä mä ryskän vai mikä sai sen lähtemään mm:ltä? Palasi kuitenkin takaisin ilmaisemaan, kunhan oli tsekannut mut.

Perjantaina starttasimme sitten Nooran töiden jälkeen kohti Ylännettä ja Kuralan kartanotilaa kelpieleirille. Giin lisäksi otimme Netan matkaan mukaan. Illan ohjelmassa oli majoittumisten jälkeen tokoa Lotan kouluttamana. Noora ja Gii harjoittelivat kontaktia, ja Lotta yritti häiritä ;) Mun mielestä meni kohtuullisesti, mutta lisää häiriötreeniä ei olisi pahitteeksi.

Lauantaina mä olin Giin kanssa aamupäivällä hakutreenissä. Ja taas oli kuuma! Tyydyin siis neljään pistoon. Otimme ääniavuin muistikuvat, ja työskentely sujui kolmannelle mm:lle asti ok. Sitten kuului kun Gii kiljaisi matkalla piilolle. Maalimies kertoi jälkikäteen, että koira oli ollut hajulla ja tulossa piilolle, kun oli kai risuun juossut. Kiljaisu oli kova, ja sitten koira ei enää ilmeisesti halunnutkaan mennä piilolle, vaan jäi juoksentelemaan ympäriinsä. Kutsuin takaisin, juotin ja lähetin uudelleen. Gii upposi hyvin ja syvälle, mutta ei nostanut ukkoa, jäi vaan juoksentelemaan piilon ympärille. Lopulta mä lähdin kävelemään kohti piiloa, ja sitten 'löysi' ukon ja haukkui. Neljännelle lähetettäessä oli jo selvästi väsynyt, heitti matkalla voltin, mutta upposi sitten ja ilmaisi.

Iltapäivällä Noora teki Giin kanssa aksaa. Mä en edes yritä raportoida sitä... Sitten me palattiin Lahteen, kun Noora oli niin kiireinen. Muut jäivät vielä jatkamaan leireilyä... Kiitos Lindalle hienosti järjestetystä leiristä! Ja kaikille kiitos treeniseurasta!

Sunnuntaina olimme Giin kanssa vierailemassa Kouvolan - tai Kuusankosken jos tarkkoja ollaan - raunioilla. Meille oli järjestetty siellä valmis treeni. Raunoille otettiin alkuun kaksi koiraa etsimään, ja Gii sai olla toinen niistä. Me aloitimme yläreunan kasoilta, jotka se äkkiä sivuutti, ja paahtoi kohti alanurkkaa. Siellä se ilmaisi kuusten välissä alueella, jossa ei äkkiä katsoen näyttänyt olevan mitään. Raunio oli siis mullekin ennestään täysin tuntematon, ja sitten siinä hetken pyörin ja havaitsin kapen muoviputken suun pilkistävän maasta: alla täytyi olla tunneleita, johon oli ilmaputki. Gii haukkui ilmaputken vieressä. Etsin sisäänmenoaukkoa, ja sellainen löytyikin levyllä peitettynä alarinteestä. Lähetin Giin sisään, ja se menikin. Palasi kuitenkin hetken päästä, ja haukkui lisää. Mä lähdin sitten sen kanssa ryömimään putkistoon. Gii meni edellä ja ryhtyi haukkumaan. Se oli risteyksessä, kuono oikealle - ja siellähän se mm oli. Gii pääsi sitten autoon viilentymään, ja toinen koira tuli jatkamaan.

Toinen osa treeniä oli rakennusetsintä. Talossa oli kellari ja kolme kerrosta. Sielläkään en ollut koskaan ennen käynyt. Aloitimme maantasosta. Talossa oli niin pimeää, että lamput olivat tarpeen. Ensimmäinen mm oli takanurkassa levyjen takana, mutta Gii ilmaisi keskellä takaseinää: haju kiersi. Sitten jatkoimme toiseen kerrokseen, missä koirasta näki, että hajua on. Etsimme melko perusteellisesti, mutta mitään ei löytynyt. Jatkoimme siis ylöspäin. Ylimpään kerrokseen päästyämme Gii hetikohta alkoi ilmaista - tyhjässä huoneessa. Mä mietin, että nyt ne hajut taas kulkeutuu jostain, ja yritin saada koiraa jatkamaan matkaa. Lähdin itse edellä eteenpäin, mutta Gii jäi makaamaan ilmaisupaikkaansa. Tällöin parini huomasi, että lattiassa oli saranat ;) Ja siellähän se mm oli lattiassa olevassa matalassa kolossa makaamassa. Tosi hieno suoritus Sintiltä! Se oli elämänsä toisen kerran rakennuksessa etsimässä, ja teki hienosti töitä :) Edes kapet rappuset eivät aiheuttaneet ongelmia kumpaankaan suuntaan.

Tänään olimme sitten vierailemassa Kennelliiton suurleirillä Loviisassa. Mulla oli Netta ja Gii mukana demoamassa pelastuskoiran työskentelyä, ja myös eri tapoja opettaa hakua. Netan kanssa tein risteilyn ja yhden rullailmaisun. Gii näytti ensin yhden haamun etsinnän ja sitten sille oli kaksi valmista mm:stä. Toinen oli grillikodassa. Ovi oli hiukan raollaan, Gii avasi sen kuonollaan, tuli sitten pyörähtämään mun luona ja haukahti kerran ennenkuin kiipesi sisään kotaan. Siellä haukkui penkillä makaavan sanomalehdillä peitetyn mm:n. Toinen oli puussa. Haju siitä painui parakin seinälle, jossa Gii juoksi edestakaisin. Parakin takaa lähti juuri silloin joku kävelemään, ja Gii syöksyi ilmaisemaan tämän ;) Sitten kiersi aluetta, mutta ei saanut hajua. Lopulta pyysin mm:stä hiukan rapistelemaan. Tämä tietty tehosi. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä häiriötreeni, sillä paikalla oli 80 - 90 hengen yleisö! Ja jokaisen maalimiehen löydyttyä yleisö taputti :)

Nyt musta tuntuu, että toistaiseksi unohdan treenit, missä mä en mene ilmaisevan koiran luo piilolle.

Veeran leiri

Perjantai-iltana olin ensin pekotreeneissä Helkalantiellä Oton ja Giten kanssa. Koska hellelukemat olivat niin kovat, mietimme treenin, missä koirien ei tarvitsisi paljoa juosta. Maalimies sai siis kiivetä korkealle kuuseen. Otolle ylhäällä olevat maalimiehet ovat aina olleet hankalia, ja niin nytkin. Lisäkiusana oli vielä piilon lähistöllä oleva lampaanraato, joka oli vastustamattoman houkutteleva. Mutta keksi se Otto vihdoin mm:kin haukkua. Giille myös puupiilo oli vaikeampi kuin luulin. Se juoksi varsin laajasti ja pitkään puun ympärillä ja lopulta pyysin rapina-ääniapua.

Treenin jälkeen vaihdoin Oton tilalle Netan kyytiin Giin kaveriksi ja suunnistin Sysmään Veeran luo. Olimme sopineet sinne oman leirin käyttökoirapuolen pekoporukan kanssa. Lauantaiaamuna menimme metsään jo seitsemän jälkeen, jotta ehtisimme treenata ennen paahtavinta kuumuutta. Tallasimme hakuradan ja kerrankin saimme jopa numeroitua & merkittyä piilot. Teimme samaa treeniä kuin Kärnän koulutuksessa eli koirakko aloitti radan lopusta, mm:t taputtivat aina piiloilla ja edettiin radan alkuun, josta koira lähetettiin töihin. Koska oli jo niin kuuma, jouduimme rajoittamaan pistojen määrän neljään. Giin osalta en enää muista tarkemmin miten meni, eli varmaan ihan ok. Netan oli selvästi vaikea pitää rullaa suussa, kun läähätti. Kerran siltä putosi rulla noin 8 metriä ennen mun luo tuloa ja se pysähtyi hölmistyneenä. Lähetin sen sitten uudelleen ukolle ottamaan rullan suuhun. Seuraavalla pistolla helpotin sen juoksemista kävelemällä vastaan.

Iltapäivällä palasimme leiripaikalla, uitimme koiria ja suunnittelimme suuria ;) Alkuperäinen ajatuksemme oli lähteä metsään tekemään vielä illalla hakutreeniä, mutta helle hyydytti meidät. Kirsi koulutti tokoa, kun löysimme varjoisan nurmikkoalueen. Mä en tehnyt Giin kanssa kuin paikallamakuun. Netan kanssa perusasentoa ja seuraamista, niin ja vähän esineruutua. Ilta meni siis lähinnä elpyen...

Sunnuntaiaamuna olimme taas seitsemän jälkeen liikkeellä. Nyt oli onneksi rata valmiina, ja päätimme tehdä saman treenin kuin edellisenä päivänä. Itseasiassa Gii oli porukan kokenein koira, ja muut olivat edellisenä päivänä tarvinneet vielä lisätaputuksia viimeisillä pistoilla. Nyt sen sijaan kaikilla meni tosi hienosti ilman lisäapuja. Giille keksin haasteeksi haukuttaa ekalla pidempään, laittaa yhden ukon kuoppaan verkon alle ja yhden metsän ulkopuolelle pellolle, kaikkiaan nytkin vain neljä ukkoa. Gii teki tosi hienon suorituksen, mä en pysäyttänyt sitä kertaakaan :)

Naksuttelua ja aksaa

Ei oo taas mun osalta oikee ajantasasta...
Pari viikko sitten oltiin Netan kanssa Liisa Tikan naksutinkoulutuksessa, ensin luento ja sitten käytännönharjoituksia. Netan kanssa tehtiin peruuttamista kosketuskepin kanssa, ja sen paremmin ei vaan olis voinu sujua, harvinaisia hetkiä Pepen kanssa :D
Toinen juttu oli etutassujen sheippaus väärinpäin olevan vadin päälle ja sen jälkeen saada koira kiertämään siinä ympyrää. Se oli sitten jo peruspena tasoa, etutassujen käyttö on aina ollut vaikeeta sille. Vähän sain takatassuja liikkumaan, mutta ei se tajunnut ideaa vielä. Ja kappas, kun ei sen jälkeen oo saanu kotona aikaseks treenata sitä...

Jiin kanssa aksailtu maanantaisin Helenan opissa. Viime treeneissä tehtiin kolmea eri rataa, eka ja vika meni ihan ookoosti. Mutta se keskimmäinen, siitä ei tullu vaan yhtään mitää. Tarkotus oli tehä niinku takaakierto ja niisto. Gii hyppäs aidan aina takasinpäin, en saanut sitä haltuun ja en ehtinyt mukaan. Pitäskö sitä ihan nöyrästi treenata vai jatkaa välttelylinjaa :D
Viime viikolla oli tarkotus siirtä kontaktilaatikolla opeteltu käytös kontaktiesteille, mutta mun ryhmä peruuntui ja halli oli varattu, kun olisin sinne ehtinyt.

Mökillä

Vietimme Juhannusta koirien kanssa mökillä, ja kyllä ne nauttivat siellä vapaudestaan. Gii etenkin oli perjantain aivan tohkeissaan, se läträsi rantavedessä ja härnäsi muita juoksemaan. Mutta illalla se pelästytti: ensin sen silmänympärykset alkoivat turvota, sitten huulet ja lopulta myös kuono kokonaisuudessaan. Mä tietenki huolestuin, että seuraavaksi turpoaa hengitystiehyet, kun eläinlääkäriin on mahdoton matka ja annoin sille kyytabletin. Pirteä se oli ja ruoka maistui, mutta hankasi ja rapsutteli päätään koko illan. Aamulla onneksi oli palautut entiselleen. En kyllä ymmärrä, mikä sen turvotti. Muilla koirilla ei ollut mitään, eikä Giilläkään tällaista ennen ollut mökillä tai muualla tapahtunut. Ensin ajattelin, että sääsket tai mäkärät aiheuttaneet, mutta niitä oli varsin vähän. Karmean näköinen se oli, luonnossa vielä pahempi kuin kuvassa.




Juhannuksen treenit typistyivät yhteen jälkeen Netalle. Mä olen vihdoinkin raaskinut ostaa gps:n maastokartoin, ja kyllä oli kätevää! Ensin suunnittelin kartalle 729 metrisen jäljen ja sitten vaan kävelin verinen sieni narunjatkona nuolen suuntaan :) Kulmissa laite piippasi, että huomasin kääntyä. Vanhetin noin 7 tuntia. Lähdössä Netta vähän haahusi, ehkä siinä oli elukoita liikkunut. Jälkeä tehdessä teeri/metso esitti mulle siipirikkoa siinä alkujäljellä. Muuten Netta jäljesti hyvin, makaukset vaan meni pysähtymättä. Ne pitäisi mun tietty tehdä huolellisemmin, mutta se sääskimäärä siinä ympärillä ei innosta pitkään hieromaan 8-o

Neitien kanssa tehtiin pari pidempää lenkkiä, ja Giin kanssa nähtiin hirvikin. Huomasin, että Gii reagoi polun oikealle puolelle, sieltä alkoi risut rasahdella ja mä aloin puhua koiralle. Silloin hirvi lähti ehkä 10 metrin päästä. Gii vain katseli :)

Liikkuva mm

Käyttökoirien treenit oli taas peruttu, joten kysyin pääsyn vierailijaksi PHPK:n treeniin. Oltiin varikolla, mulla oli mukana vain Gii. Alkulämmittelynä kokeilin, miten se kiipeää parakin toiseen kerrokseen metalliportaita. Hyvin kiipesi ylöspäin, mutta alastulo olikin sitten vaikeampaa. Ja mua taisi ruveta pelottamaan vielä koiraakin enemmän, kun tajusin rappusten metallien välien olevan juuri sopivan kokoisia varpaan väliinjäämiselle. Onneksi selvittiin ehjinä alas.

Yhdistin seísovan maalimiehen ilmaisutreeniin nyt liikkumisen mukaan. Lähetin Giin ukolle, joka pikkuhiljaa alkoikin kävellä ja palkata taakse haukkuvaa koiraa. Ensin Giillä vähän ilmaisu pätki, mutta sai sitten jutun juonesta kiinni. Toisella ukolla meni jo sujuvasti.

Noora sillä aikaa trimmasi Netalle kesälookin. Korvien, tassujen ja mahanaluksen karvat ovat niin lyhyet, että tuskin samaksi koiraksi tunnistaa ;)

Peruspekot

Torstaina oltiin Rahametsässä, mikä oli mulle ihan uusi paikka - ja aivan mahtava paikka: kuivaa mäntykangasta, missä näkyvyyttä! Ohjelmassa ei kuitenkaan ollut hakutreenit, vaan jälkeä. Tallasin itse Netalle ehkä 400 metriä pitkän jälken, jossa kaksi ratsastustien ylitystä ja 4 kulmaa. Vanhetin puolitoista tuntia. Otin Netan autosta, se ryhtyi jäljestämään. Se käveli mun jälkeä pitkin jäljen alkuun, ajoi jäljen ensimmäiselle tien ylitykselle, meinasi jatkaa tietä pitkin hevosenjälkiä, palasi mun pysäytyksellä takaisin jäljelle, jäljesti loppujäljen, söi loppupalkat rasiasta ja jäljesti takaisin autolle. Eli ehkä jäljelle tulikin pituutta vähän enemmän kuin meinasin ;) Mutta nyt ihan oikeasti, mun pitäisi tosiaankin saada joku muu tallaamaan Netan jäljet! Ja esineiden ilmaisua jäljellä pitäisi taas ottaa ohjelmaa.

Otolle tein lyhyen jäljenpätkän. Jäljestäminen taas ottomaista hössötystä, vasta lopussa rauhoittui eli olisi saanut olla pidempi pätkä. Jiin kanssa en tehnyt mitään. Lopuksi otin vaan kaikki koirat juoksemaan, käveltiin tietä eteenpäin hiekkakuopalle. Aivan mahtavaa maastoa, täällä on ruvettava käymään!

Perjantain treeneissä Urajärvellä Gii palautteli ensin mieleen, kuinka seisovaa mm:stä ilmaistaan. Hyvin sujui hyppimättä. Sitten etsitin sillä perusradan kokoisen tyhjän alueen, jonka lopussa vasta yksi mm. Gii kulkee vaan siinä mukana, kun alue on hajuton, mutta irtoaa etsimään, jos lähetän ja irtoaa itse, jos saa hajua. Eli olin oikein tyytyväinen sen työskentelyyn. Otolle oli yksi mm ison kivenlohkareen päällä olevassa kolossa. Se oli oikein hyvä harjoitus, teetti sopivasti Otolle töitä keksiä, mistä ukko löytyy. Nyt ei Netta päässyt töihin, vaikka intoa silläkin olisi ollut. Lopuksi taas juoksutin ne kolmestaan metsässä.

Tämä blogiraportointi painottuu nyt kovasti vaan pekoon, kun Noora ei muista kirjoitella aksasta. Ai niin, oltiinhan me viikolla mätsärissäkin pitkästä aikaa. Otto oli isoissa aikuisissa, kun ei ollut veteraaneja erikseen. Ja Otosta se oli taas niiiiin kivaa. Sai punaisen nauhan ja kommentit, että kaipaa vielä lisää harjoitusta :D Gii käyttäytyi kehässä yllättävän reippaasti, ei väistänyt tuomaria, ja sai myös punaisen nauhan. Punaisten kehästä molemmat tulivat kuitenkin käteltyä ulos sijoituksitta.

SPeKLin kouluttajaseminaari

Olin viikonlopun Somerolla Pelastuskoiraliiton kouluttajaseminaarissa. Mä nyt en itseäni olisi lukenut tämän kurssin kohderyhmään kuuluvaksi, mutta Taru sai innostettua mukaan - mutta jäikin sitten itse pois ;) Onneksi kurssi oli antoisa!

Erityisen ilahtunut olin Sari Paavilaisen (Koirakoulu Visio) luennosta. Sari on siis kirjoittanut Canikseen sen artikkelin rullakoiran koulutuksesta, jota lukemalla meidän Nettaa on koulutettu. Uskoni rullan opetukseen operantisti ehdollistamalla ja suoraan kiintorullalle taas vahvistui. Ja mä keksin, että rupean korjaamaan Netan ongelmaa rullan ennenaikaisesta irrottamisesta tekemällä kädestäni targetin, mitä koskemalla saa irti-käskyn. Eikä sitä tarvitse edes häivyttää. Ja Sarin kanta oli, että koiraa, joka on näin opetettu, ei kannata välillä suorapalkata, vaikka rullailmaisussa suorapalkkoja usein käytetäänkin. Netan hämmentyminen suorapalkkayrityksistä on siis ymmärrettävää, onneksi niitä ei ole montaa kertaa edes yritetty. Ja mun olisi opittava antamaan koirille mahdollisuuksia oppia virheistä! Suhde 4:1 olisi kuulemma sopiva - vaikka en mä kyllä uskalla noin paljoa virheitä...

Tänään sitten keskityimme naksutinkoulutukseen. Gii oli yksi demokoirista. Vasta viime syksynähän mä päätin Jannalla vierailun jälkeen, kun se ekan kerran haukkui vieraita, että pysyn haukussa. Silloin haukkuminen oli vielä tosi epävarmaa ja paineistunutta. Mua kehotettiin antamaan Giin itse päättää haukkumisasentonsa ja pitkälti myös etäisyytensä. Haukuttamisen opettaminen kyykyssä olevan mm:n nyrkille on kuitenkin ohjannut sekä etäisyyttä että asentoa. Nyt tuli pohdittavaksi, olisiko koiralle kuitenkin selkeämpi, että sille vahvistettaisi jokin tietty asento, mistä haukkua, että koiralla olisi aina selkeä käyttäytymismalli. Täytyy miettiä tätä. Mä olin siis pitkään uskossa, että Gii ei ikinä uskalla ryysätä mm:n päälle, vahvistin vaan sen uskallusta haukkua. Kunnes nyt keväällä se oli noussut niin korkealle, että rupesi hyppäämään seisovia ennen haukun aloitusta, jos vire oli korkealla. Johtuu tietty mun huolimattomuudesta, kun en ollut yleistänyt kunnolla. Demossa palasimme alkuun: ensin Gii haukkui kyykyssä olevan mm:n nyrkkiä, sitten mm nousi pystympään ja liikkui hiukan. (Tuli harjoiteltua vähän liikkuvaakin mm:stä ja ohjeeksi opettaa haukkumaan liikkuvaa takaa.) Nostimme vähitellen kierroksia: liivit päälle, mm vähän matkan päälle ja pikkuhiljaa pidemmälle. Nyt ei kertaakaan hypännyt, aloitti vaan haukun jo ennen pysähtymistä. Saatiin siis pelkkiä onnistumisia :) Pitää vielä kuitenkin muutama kerta vahvistaa.

Varsinaisia koiran kanssa treenaamisia oli melko vähän, joten käytin tilaisuutta hyväkseni sosiaalistaa ja opettaa rauhoittumista Giille. Hyvin se hengasi luennot mukana, välillä kävi uimassa ja kiersi kerjäämässä rapsutuksia. Vieläköhän sekin päivä koittaa, että se yllättää mut yltiörohkeudellaan ;)

no ihan samaa ku viimeki viikko

Pitkästä aikaa Helenan koulutuksessa. Git oli kiva. Se meni vaan jotenki kevyesti :D Seppo myös jakso siihen nähden hyvin, että se oli ollut päivän äitin kanssa siellä hakukoulutuksessa.
Mutta nyt oikeesti pitäs tehä niitä keppejä ja kontaktilaatikkotreeniä. Ja keinua varsinki, se vaan tarvii avustajan. Tiistaiks oli oikeesti kunnon keppitreenisuunnitelma, mutta mä olin kipee.

Tänään kotona laatikon kanssa takapihalla. Hyvältä alkaa näyttää, vapautuskäskyn kanssa selvää edistystä. En tiedä miten treenattas mun taaksejääntiä, Jii tuppaa kääntymään silloin laatikolla sivuittain, vaikka palkka olisi edessä.
Tokoillaki meinattiin, mutta jäi vähäiseksi. Turhan lämpönen toi keli, ei viittii kiusaa tokolla :D

Kärnän hakukoulutus

Lintsasin maanantain ja tiistain töistä, jotta pääsin Giin kanssa osallistumaan Sari Kärnän hakukoulutukseen, jos siis vaikka pistojakin opettelisi ;) Maanantain olimme Koiramäessä. Rata oli vasemmalta puolen risukkoinen ja oikealta puolelta nousi korkeat kalliot. Tuuli tuli oikealta. Giille oli 5 ukkoa valmiina kaikki 50 metrissä, jotta Sari näki, miten se toimii. Oikea etukulma meni suoraan ekalla lähetyksellä. Vasen myös ekalla, mutta pyöri vähän, kun ukko ei ollutkaan etukulmassa vaan n. 10 metriä eteenpäin. Kolmas ukko oli tosi korkean ja jyrkän kallion päällä, mutta hyvin Sintti kiipesi. Neljäs sen sijaan tuotti haastetta. Matkalla oli hurjat kaadettujen pikkupuiden risukot ja tuuli oli myötäinen. Pari kertaa piti uusintalähettää, ennenkuin mm löytyi. Viides taas vastatuuleen ongelmitta. Palkat sai haukun aloituksesta, ja sitten mä kutsuin takas keskilinjalle. Toisella kierroksella otettiin kolme tai neljä ukkoa, ja silloin haukutettiin pidempään, osa niin, että mä ehdin paikalle. Sarin kommenttina tuli, että koira irtoaa hyvin, on motivoitunut ja haukkukin oli kunnossa. Ehdotti, että pistotyöskentelyn rakentamiseksi voisi ottaa ääniapuja.

Tänään olimme Sipurassa, ja otimme ääniapuja. Menimme radan loppuun, ja palasimme sieltä alkuun niin, että mm:t liikkuivat mukana ja taputtivat aina piiloilla, kolme piiloa molemmin puolin. Taputuksia kuunnellessa mä en ollut ihan varma, mitä Sintti mietti, mutta taisi se ymmärtää. Jälleen tuuli kävi oikealta, ja kaikki sen puolen kolme pistoa olivat hyvät. Vasemman puolen kaksi ekaa myös, mutta viimeinen kuudes pisto oli myös vasemmalle myötätuuleen, ja se vaati jo uusintalähetyksen. Sari tykkäsi, että seuraavaksi voisi ottaa jo tyhjänkin. Iltapäivän treenit päätimme pitää lyhyinä, lämpötila oli varmaan +30. Giille eka lähetys oli vastatuuleen oikeaan etukulmaan. Se irtosi parilla uusintalähetykselläkin vain parhaimmillaan 15-20 metriä. Muuta selitystä emme keksineet, kuin että se haisteli vastatuulta ja päätteli (ihan oikein sinänsä), että ei siellä ketään ole eikä viitsi juosta. Sari käski välillä lähettää (myötätuuleen) vasempaan etukulmaan, jonne se upposi ekalla ja jossa myös mm oli ;) Tänä aikana oikeaan etukulmaan pistettiin myös mm, ja nyt Sintti sinne myös upposi. Jostain syystä se ei kuitenkaan ihan heti ukkoa löytänyt, vaikka irtosi pitkälle ja juoksi etsimässä. Kolmas mm oli taas vasemmalle myötätuuleen, ja nyt helteen vaikutus jo näkyi. Gii ei tahtonut itsekseen enää irrota, vaan kääntyi katselemaan, miksen mä tule mukana. Ja heikkoluonteisena mä tietty hiippailin sen perässä vähän matkaa keskilinjalta, jolloin se intoutui uppoamaan riittävän syvälle. Loppuun otettiin vielä yksi perässäjuoksu, jotta saatiin päätettyä innokkaaseen ja suoraan pistoon.

Nyt olen sitten miettinyt, että jos näitä pistoja tosiaan haluaisin opettaa, niin voisin ottaa eri käskysanojen lisäksi myös erilaiset käsimerkit ja liivit koiralle... taas pitäisi tehdä vaan päätöksiä, mitä haluaisi... Mutta kyllä koiratreenit aina työnteon voittaa :) Lopuksi käytimme koirat vielä uimassa Alasenjärvessä.

aksaa, ihan jopa paremmalla fiiliksellä

Maanantaina tosikko treenit ja tiistaina kentällä pätkä rataa ja hallilla keppejä.
Maanantaina yritettiin ottaa keppejä niin, että 2 ohjuria lopussa. Jiistä ne oli oudot ja päätti pomppia yli. Kyllähän se pentuna ohjureilla osas pujotella... :D Tottu se niihin, varovasti meni kuitenkin. Rata oli alkuun kaameeta, olisi pitäny luottaa enemmän omaan tuntumaan. Ohjaus mitä yritin ei toiminu Jiillä, takaleikkaus renkaalle oli töks. Fiilis tekemisessä oli kuitenkin parempi :)

Tiistai oli fiiliksen kannalta superpäivä. Mulla oli molemmat neidit mukana ja ne sai katella muiden tekemistä autosta, lopuksi helppoa rataa. Netan kanssa tehtiin jotain pientä. Jii taas irtos normaalia reippaammin ja haltuunotot jäi yritykseksi, matalat rimat ainakin lisäs vauhtia. Ei jääty hinkkaamaan, vaan tehtiin vaan lyhyt treeni.
Sen jälkeen hallille niitä keppejä tekemään. Tehtiin vinokepeillä ja namukupilla. Siinä varsinkin oli niin loistava fiilis! Jonkunverran takaleikkauksia, mun ohijuoksuja ja jättäytymistä. Pitäs muistaa ainakin persjättöä tehdä loppuun. Mut oon nyt vaan niin tyytyväinen, että se pujotteli kunnolla!

Kotona tehty laatikon kanssa. Se sujunu kanssa kivasti. Oon vaan miettiny et miten paljon uskallan antaa sen tehdä virheitä, niistä se oppii, mutta tietysti tulee myös vähän turhan varovaiseksi. Aika pitkälle varmaan tehdään kyllä toistoja, että seppo on vaan mielestään tosi taito.

ketteryyttä

Sunnuntai-iltana olimme Koiramäessä harjoittelemassa ketteryyttä. Giin kanssa tein ensin tikkaita. Laitoin joka puolalle namunpalan, ja vähän varmistelin valjaista, ettei ihan pääse putoamaan. Hyvin taas venytti, ihan käsittämätöntä että se pystyy oikaisemaan itsensä aivan levyksi tikkaille :D Muutaman kerran jälkeen rupesi jo takajalkojenkin siirtämistä hahmottamaan, ja lopuksi mä pystyin seisomaan tikkaiden edessä kun se itse taituroi tiensä. Mutta harjoitusta tarvittaisi tiuhempaan kuin kerran puolessa vuodessa. Seuraavaksi tein pöytiä. Gii seisoi merkillä minuun päin, ja lähetin vuoroon eri pöydälle. Käskin vielä pöydällä maahan, vaikka en muista onko se kokeessa niin. Pöydät sujuivat hyvin, joskin niillä oli edellisen koiran jäljiltä kosketusalusta, ja se taisi vähän auttaa. Muita ketteryysesteitä en viitsinyt tehdä, kun ovat niin agiesteiden kaltaisia.

Netan kanssa tein kaikkia muita, paitsi tikkaita. Aksapohjalta esteet sujuivat vanhasta muistista, pöydälle menot vaan haahuilua. Lopuksi pari ok toistoa pöydiltäkin. Ottokin pääsi mielenvirkistyksekseen kentälle, ja ihmeen hyvin sekin teki, keinu taisi olla lemppari ;)

pekot

Torstaina olimme kutsutut Leilan luo tekemään jälkeä ja esineruutua. Netan kanssa tein vähän rullailmaisun sivulletulotreeniä, kolmen esineen noston ruudusta sekä jäljen - ehkä 400 m - ilman esineitä. Kaikki sujui mun mielestä ihan sujuvasti - ja muiden mielipiteitä ei ollut saatavilla ;) Jäljellä kyllä poikkeili aika paljon. Otolle oli pieni jäljenpätkä metsässä, minkä se innokkaasti ajoi. Gii vaan hengasi mukana.

Perjantaina olimme pelastuskoiraporukan kanssa Urajärvellä. Viime kerralla olimme sopineet, että teemana on tienvarsietsintä. Tuuli oli puuskittaista, välillä tyyntä, välillä voimakasta. Sadekuurot kulkivat, ja ehkä painoivat hajuja alas kohti järveä. Giille oli eka ukko heti lähdössä kiven takana. Kun odottelimme, että Taru vie muut ukot piiloihinsa, niin harjoittelimme sivulletuloa ja paikallamakuuta ekan mm vieressä. Ja hyvin pysyi, vaikka selvästi tiesi, että mm on vain parin metrin päässä. Lähtökäskyn saatuaan onneksi myös nosti ukon. Seuraava mm rannan puolella, ja sitten ylärinteessä, no problem. Viimeinen mm oli teiden risteyksen jälkeen oikealla. En tiedä oliko Gii jo hajulla aikaisemmin, kun tuntui vähän pyörivän, mutta lopulta nosti ukon vasta läheltä tieltä. Ukko istui matalalla kannolla kasvot kohtisuoraa koiran tulosuuntaan, sadetakin huppu päässä. Ennen treeniä Gii oli tätä uutta mm pitänyt epäilyttävänä ja haukkunut siitä hyvästä. Nyt ehdin jo huolestua, kuinka käy, mutta onneksi kantti riitti haukkua (ilmaisu- eikä vartiohaukkua ;)) mm kasvojen edessä. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä treeni Giille: tuli harjoiteltua sekä hallintaa hakualueen reunalla että onnistuneesti hoidettua vähän pelottava piilotilanne.

Otolle oli kaksi ukkoa, yksi tien kummallakin puolella. Ekasta se juoksi iloisena ohi, kun oli hyvä suora tie ;) Palatessa sitten nosti tämänkin. Ja kerrankin Otto sai hengata mukana loppuhöpinöiden ajan ja pääsi vielä lopuksi Tarun koirien kanssa lenkillä. Kyllä oli onnellinen labradori sinä iltana :)

oreniuksen treeni

Viikonloppuna Orenius oli taasen kouluttamassa VAUlla, me oltiin vain lauantaina treenaamassa. Päästiin Jiin kanssa ekaa kertaa testaamaan hallin uutta keinonurmea, ja se voittaa kyllä mattopohjan ihan kuusnolla.
Sama nihkee fiilis jatku. oOotellessa tehtiin keppejä. Mikä ihme jumitus siihen viimiseen väliin on tullu, kun mä oon vasemmalla puolella? Oon tässä miettiny, että palataanko vinokepeille ja avataan lopusta vai käytänkö ohjureita/verkkoja. Verkoilla Git ei ainakaan pääsisi tekemään väärin.

Ehdittiin tehä pari pätkää ja Juha alkoi kertomaan about puolivuotiaasta kelpiestä sen alkeisryhmässä, että miten se samalla tavalla alkaa olettaa ohjausta kuin Git. Ja Nuukistahan siinä oli kyse :D
Treenistä ei jotenkin jäänyt hirveästi asioita mieleen. Mun ohjaus sais olla vähän napakampi. Git ohitti hyvin 12-13 välissä olevan putken, kunhan mä vaan liikun ja vedän vastaisella kädellä. Siinäkin olin itse ajatellut, että pyörittäisin toista kautta (mikä tietysti muuten huono vaihtoehto). Miks mä en vaan luota siihen, ei se karkaa esteille (ainakaan ekalla kerralla :D), jos en sitä sinne ohjaa.

Pari viime päivää Jii on ollu vapaalla kaikista lajeista, ollu vähän turhan paljon treeniä. Agiin nyt oikeeta asennetta molemmille kiitos.

Sunnuntain rata:

pekot

Eilen olimme Vanhan Helsingintien varressa. Hakualue oli pieni, mutta vettä satoi eikä tuulta. Otin Giille tallaamattomalle alueelle vain kaksi ukkoa, yhden molemmin puolin. Helposti sujui. Otolle otin samalla kaavalla, ja samoin tuloksin. Netalle oli myös sama sabluuna, mutta toinen ukko oli kallionkupeessa niin hyvin katveessa, että etsitytti hetken. Ja taas pidemmän etsinnän jälkeen rulla meinasi pudota suusta ennenkuin koira istui perusasennossa.

Tänään olimme pitkästä aikaa Urajärvellä metsässä. Ja nyt Gii sai etsiä pidemmän kaavan mukaan. Kiersimme hakkuualueen reunaa lähes puoli tuntia ennenkuin edes saavuimme ekan ukon lähettyville. Alkumatkasta Gii juoksi laajempaakin kaarrosta, mutta pian kulki melko liki, kun alue oli tyhjä ja tallaamaton. Nyt en sitä lähettänyt etsimään, vaan annoin kulkea lähellä. Taru oli ovelasti piilottanut ekan ukon niin, että kuljimme siinä kohden metsätietä pitkin. Ihmettelin, kun koira alkoi tiellä pyöriä, ja sanoin Tarulle, että ihan kuin se pyytäisi lupaa, mutta mihin. Tällaisella hämmentyneellä hyörinällä ohitimme ukon. Onneksi Taru kuitenkin paljasti, että näin oli käynyt, ja palasimme tietä takaisin. Paluumatkallakaan ei Gii ukkoa bongannut. Vasta kun lähdin tieltä oikelle ja kuljimme ehkä 30 m, sai Gii hajun. En ollut käskyttänyt koiraa sitten lähdön etsimään ukkoa, mutta kai sillä kuitenkin etsimismoodi edelleen päällä oli, kun ukolle irtosi haukkumaan. Ja jaksoi onneksi ihan hyvän sarjan haukkua naamiointiverkon alla makaavalle mm:lle. Juotin koiran ja lähetin uudelleen etsimään. Nyt Gii taas intoutui ja irtosi molemmin puolin tietä, alarinteeseen varsin laajoin kaarroksin. Sitten -jopa minä- näin selvästi, että se sai hajun kun sinkosi tietä pitkin eteenpäin. Ja siellähän ukko makasi keskellä tietä! Onneksi ei ollut liiemmälti autoliikennettä sillä metsätiellä :) Hyvin Gii jaksoi vielä haukkua. Seuraavan treenin teema voisi olla tienreunojen etsintä...

Otolle oli yksi ukko autoilta muutaman kymmenen metrin päähän, nopea löytö, hidas haukun aloitus. Netan kanssa treenasin lähinnä rullan tuontia sivulle asti, eli jätin koiran istumaan n. 5 m päähän, sanoin rulla ja koira palasi perusasentoon, josta yritin ehtiä naksauttaa vielä, kun rulla oli suussa. Nämä toistot toimi ok, mutta sitten halusin liittää mm mukaan, ja meinasi mennä taas säätämiseksi. Tuota rullan palautusta perusasentoon asti on vielä vahvistettava.

viikon agsailut

Maanantaina selvittiin kuin selvittiinkin tosikko treeneihin, julkinen liikenne ei oikeen suosinu: bussi meni nenän edestä ohi ja juna oli myöhässä. Treeneissä teemana kepit. Kepit oli periaatteessa ihan okei. Hyppysuoran keskeltä tiukka umpikulman haku ei oikein toiminut, musta tuntu että olin vaan joka paikassa väärässä kohdassa.

Tiistaina jäi hetki aikaa mun ryhmän jälkeen, niin tehtiin rataa, kun sattu olemaan lämpätty koirakin valmiina. Päällejuoksut on edelleen vaan niin kovin vaikeeta toiseen suuntaan, mä oon ihan tönkkö :D

Tällä viikolla alotettiin myös kontaktien opetusta uudelleen laatikon kanssa Silvia Trkmanin tavalla. Git tajus heti, että haetaan 2on2off asentoa ja päästiin nopeesti eteenpäin. Nyt treenataan varmuutta ja kestoa ja vauhtia ja itsenäistä suoritusta ja ja ja sitten siirretään kontakteille.

Vähän on tunne, että homma ei vaan ole kasassa, mun pitäs saada itteni keskittymään paremmin. Meno on niin keskinkertasen tuntusta.

Niinisalon pekoleiri

Vietimme Giin kanssa viikonlopun Niinisalossa Camp Presidentissa TSE:n järjestämällä pelastuskoiraleirillä. Ja olipa kiva viikonloppu: koirien lisäksi lähimaastoissa oli runsaastai hevosia kenttäkilpailuissa! Perjantai-ilta meni majoittumisiin, ryhmäjakoihin, tutustumisiin ja teoriapohdintohin. Lauantaiaamuna meidän kuusihenkinen treeniryhmämme suuntasi Jämijärven etelä(tai jonnekin ;)) puolelle metsään. Maasto oli kuivaa mäntykangasta ja näkymää paikoin varmaan toistasataa metriä. Haasteena maaston hahmottamisessa oli risteilevät lenkkipolut. Gii ei ollut ainoa, joka sai vahingossa etsittäväkseen myös tyhjää metsää kun ohjaaja hukkasi suunnat ;) (niiii taisi jo edellisessäkin pekopäivityksessä olla puhetta ohjaajan suunnistustaidoista...)

Kuva ja leirin järjestelyt Hanna Saarnikivi: Kiitos!

Giin eka treeni oli kolme ukkoa. Lähdin kävelemään sovitun hakualueen vasenta laitaa. Tuuli kävi takaa eli myötätuuli. Gii irtosi hyvin ja hetken edettyämme se pysähtyi musta noin 10 metriä vasemmalle ja katsoi kysyvästi. Kerrankin mä ymmärsin! Käänsin rintamasuunnan koiraan päin vasemmalle, joka sai sen sinkoamaan noin 50 metrin päähän makaavalle ukolle haukkumaan. Onnittelin itseäni, että huomasin luvan kysymisen. En vaan ymmärtänyt, miksi se sitä kysyi? Seuraava ukko löytyi myös helposti jatkettuamme matkaa aluetta eteenpäin. Mutta sitten mä erehdyin polusta: olin pyytänyt yhden ukon polun toiselle puolelle, mutta nyt vaan lähdimme ihan väärän polun toiselle puolelle etsimään. Ihmettelin, kun koira ei enää irtoa (alue kun on hajuton se pysyy mun luona) ja yritin lähettää sitä. Hetken päästä se alkoi turhautuneena haukkua, joilloin mä sanoin muille, että ollaankohan me oikeassa paikassa. Siinä sitten pyörittiin ja löydettiin tiemme sen oikean polun toiselle puolelle. Pian Gii saikin hajun, pyöri kuitenkin vähän aikaa tuulen päällä ennenkuin sai tarkennettua naamiointiverkon alla makaavan maalimiehen sijainnin. Etsintä oli hyvä, joskin pidempi kuin ekaksi treeniksi olin ajatellut ottaa.

Iltatreeniin löysimme alueen, missä oli armeijan rakentama katos sekä juoksuhautoja. Giille ei katoksen päällä olevia ukkoja ole juuri ollut, joten pyysin ukon katon reunalla ja ohjeistin palkkaamaan heti haukun aloituksesta. Giille tämä oli kuitenkin helppo nakki, ihan kuin jatkuvasti bongaisi ukkoja katoilta. Toinen ukko oli juoksuhaudassa, ja siinäkään ei mitään ongelmaa. Tämä treeni olisi saanut olla pidempikin, mutta taas oli ohjaajan arviointivirhe tehtävien haastavuudesta. Olin hyvin tyytyväinen, että Giin ilmaisuihin ei tuntunut mitenkään vaikuttavan, vaikka kaikki maalimiehet olivat vieraita. Haukku irtosi heti ja se haukkui hyvät sarjat (ehkä noin 15-20 haukkua), joista olin ohjeistanut palkkaamaan, vaikka en olisi paikalle ehtinytkään. Niin, ja alkubriiffissä olin kertonut Giin olevan varautunut, mutta treeniporukka väitti mun liioitelleen :) Selvästi Gii piti porukan tavasta pysähtyä viimeisen mm:n löytöpaikalle kilvan kehumaan ja huomioimaan koiraa. Se jopa intoutui vähän leikkimään vieraiden kanssa ja tarjosi takapäätään rapsutettavaksi ;) Ai niin, tuota tyhjän alueen etsintää pitäisi harjoitella niin, että alue on tallaamaton, mutta sen takaa löytyykin mm. Onhan sitä joskus tehty, mutta lisää pitäisi tehdä.

kuvasta kiitos Riitta Pauhu-Pohjalainen

Sunnuntaina ekan treenin maastoksi löysimme hienon hiekkarinteen, johon oli kaivettu juoksuhaudanpätkiä ja jotain poteroita. Giille eka ukko oli juoksuhaudassa, jonne sisäänpääsytien löytäminen tuotti sille hiukan haastetta. Hyvin se itse etsi tien, ja haukkui naamiointiverkon alla olevaa mm:stä. Nyt se vaan keksi tulla mm:ltä kulman taakse kurkkimaan, joko mä olisin tulossa :-o Treeniporukkaan kuulunut testaaja lohdutti, että tämä ei kokeessa haittaa, jos mä muistan ennen koetta sanoa testaajalle, että koira tulee hakemaan mua mm:lle, niin sitä ei tulkita mm:n jätöksi. Seuraava ukko oli samantapaisessa juoksuhaudassa, mutta nyt seinämässä olevassa pienessä kuopassa. Siinä ei ongelmia. Kolmas mm oli maakuopassa, jossa oli erillinen potero maan alla. Tässäkään ei ongelmaa: Gii jäi haukkumaan kuopan reunalle. Hieno suoritus Sintiltä!

Kuva Hanna Saarnikivi

Sunnuntain vikan treenin teimme majapaikassamme, missä parakkien ympärille oli rakennettu erilaisia poteroita, koppeja, käytäviä ja tunneleita. Kun mä satuin olemaan aloitusvuorossa, niin ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni, enkä lähtenyt ollenkaan tutustumaan piiloihin etukäteen, enpä ainakaan ohjaa koiraa, kun en edes tiedä mitä alueella on. Lähdimme siis Giin kanssa kiertämään aitausta myötäpäivää. Heti lähetyksestä se änkesi verkko-oven raosta yhteen aitaman koppiin, juoksi kopin perälle ja palatessa huomasi mm:n olevankin heti ovensuussa. Jatkoimme matkaa ja ällistyttävää oli, miten Gii osasi itse etsiä! Se ei ollut aikaisemmin kiertänyt paikkoja, mutta nyt se heti tiesi, mistä etsiä (kai hajut oli niin vahvat kun muut olivat piilot kiertäneet). Pian se haukkui takakulmassa olevan halkovajan luona. Pyysin sen hyppäämämään sisään, ja siellä se jatkoi ukolle haukkumista. Takaseinämää edettyämme löysimme tunnelit. Poikittaisessa tunnelissa minäkin huomasin mm:n, mutta Gii ei ollut innostunut painelemaan pimeyteen (olisi siellä valotkin olleet, mutta mä en tiennyt ;)). Siirryimme siis toisen tunnelin kautta siihen päähän, missä mm oli, ja nyt Gii meni reippaasti yksin ja haukkui jopa hienosti kaikuvassa tunnelissa. Neljäs mm oli viimeisessä etukulmassa olevassa kopissa, ja löytyi ongelmitta. Hassua, miten Giistä tämä leirietsintä tuntui niin hauskalta - se oli ihan innoissaan!

Olipa tosiaan kiva leiri, ja paluumatkalla Tarun kanssa jo päätimme ilmoittautua seuraavalle leirille kesäkuussa - tuskin maltan odottaa!

töktök

Ei taas suju päivittely, jostain syystä se viime kisojen video ei suostunu latautumaan edes.
Viime maanantaina oltiin Hurttahallilla Kristan ja Ruutin kanssa. Musta tuntu et mä olin vaan huonosti mukana. Kepeillä perustuttavuus, Git on riippuvainen mun liikkeestä. Pakkovalssiin liittyen tuli vähän ahaa elämystä, siinä vaan saa olla tosi tasanen oma ohjaus.
Illalla ei päästy tosikkotreeneihin, kun mä olin töissä.
Tiistaina piti ennen mun ryhmää ehtiä treenata, mutta aika meni ruuhkassa, jännä juttu et siinä neljän tienoilla ei oo tyhjät tiet...

Perjantaina olisin sittenkin ehtinyt Netan kanssa HOTin kurssin viimiselle kurssille, koska työvuoro vaihtu. Onneks muistin asian lenkillä just kun treenit ois alkanu, ärsyttävää.
Mut oli perjantaissa positiivista, sain laatikon minkä kanssa treenata kontakteja. Ja on aikamoi pro-malli. Sen on tietty pakko taata se, että treenitki sujuu suunnitelmien mukaan 8)

kokemuskeräily aksaa tällä kertaa :D

Tiistaina oltiin agikisailemassa P-HAUn kisoissa, hyl + hyl.
Ekalla radalla rengas tuotti taas tuskaa, miten mä oon joskus aikasemmin kuvitellu et Git oikeasti osais renkaan. Kepeiltä jäi viiminen pujottelematta. Mut toi lentokeinu oli niin täys ylläri :o Ihmeen moni muukin koira teki lentokeinun.
Parasta toi loppu :DDD Hyvin se Git tiesi missä patukka on sitä oottamassa, vaikken ollu sitä sille etukäteen varsinaisesti kertonu.

Toisesta radasta ei oo videoo. Kepeillä oli tarkotus kannustaa sitä, mut Jiistä se olikin painostavaa. Rengas sattu menee oikein. Loppu oli vaan kaikkee säätöä: lähetin liikaa olettaen putkeen, yhestä hypystä tais mennä ohi ja keinulta tais tulla kielto ensin. Mut ihan loppupätkä oli jees.

Keskiviikkona oli Lotta Vuorelan kontaktiluento. Hän esitteli Silvia Trkmanin pysäytyskontaktien opetustavan, olis tarkotus vaihtaa siihen.
Oon miettiny paljon Giin aksailua, lähinnä haluun siihen nyt estevarmuutta.

Pelastushaun valoisan peruskoe

Olin tässä koko kevään keräillyt rohkeutta mennä Giin kanssa pelastuspuolen hakukokeisiin. Koska ainoa oman yhdistyksen koe sattui Englannin työmatkan kanssa samaan aikaan, niin ei auttanut kuin lähteä muualle vierailemaan. Ja Kotkaanhan ei ole kuin reilut sata km...

Olimme Giin kanssa ainoat valoisan kokeeseen ja peruskokeeseen osallistuvat eilisessä KPK:n järjestämässä kokeessa. Koe alkoi siis vasta illalla ennen yhdeksää. Aluksi oli kaikille (5 koirakkoa) yhteinen luoksepäästävyys ja sitten yksi kerrallaan hallintaosuus. Näissä ei Giin kanssa ongelmia. Maasto oli lähellä merenrantaa, sekä kuivaa kalliota harvalla mäntymetsällä että ryteikköisä notkelmia. Meidät vietiin suorakaiteen muotoisen hakualueen pitkän sivun keskelle. Tuulta ei ollut havaittavissa (niin, sitä sytkäriä en ole vieläkään saanut hankittua). Koitin katsella karttaa ja miettiä etsintäsuunnitelmaa, mutta sen verran olin epävarma omista suunnistustaidoistani, että päätin lähteä kiertämään rajoja pitkin myötäpäivään siitä pitkän sivun keskeltä. Giille siis liivit päälle ja lähetyskäsky. Se kaarsi heti alueen sisälle, ja jäin odottamaan. Hetken kuluttua alkoi haukku kuulua melko etäältä. Nostin käden ja kysyin testaajalta, saanko juosta. Onneksi antoi luvan, sillä kyllä silti kesti kauan ennenkuin ryteikön läpi löysin haukkuvan koiran luo. Maalinainen istui selkä puunrunkoa vasten ja Gii haukkui hiukan kumartuneena.

Palasimme takaisin lähtöpaikalle ja etenimme pitkää sivua. Kohta kulman jälkeen vähän matkaa lyhyttä sivua kuljettuamme Gii erkani taas alueen keskustaa kohti. Ja sitten alkoi haukku kuulua, ja jälleen varsin kaukaa. Taas juoksin ryteikköjä uhmaten ja löysin koiran haukkumassa kuusta, jonka oksat uloittui tiiviisti maahan saakka. Maalimies istui siellä kuusen katveessa. Palkkasin ja juotin koiran ja palasimme lyhyelle sivulle. Tarkistutin koiralla kulman kivikot ja lähdimme pitkää takasivua. Koira katosi jonnekin, ja testaaja pyysi kutsumaan koiran. Ja tulihan se onneksi, vaikka hiukan kesti. Jatkoimme taas matkaa. Gii pyöri hyvin mukana, etsi varsin laajalla säteellä, kunnes katosi. Etenin hissukseen, kunnes haukku kuului. Ja taas juosten ääntä kohden. Nyt maalimies makasi selällään pressupussissa kallionkatveessa notkelmassa. Kun olin noin parin metrin päässä Gii nousi mua vastaan, mutta haukkui taukoamatta. Testaaja totesi kokeen hyväksytysti suoritetuksi!

Testaajana kokeessa oli Marko Mikkola. Hän arvosteli koiran suoriutumisen kaikilta osin erinomaiseksi ja kirjoitti vielä huomautusosioonkin, kuinka erinomaista Sintin työskentely oli :) Erityisesti saimme kiitosta siitä, että koira on hallinnassa ja seuraa ohjausta, on hyvin motivoitunut etsimään ja työskentelee itsenäisesti. Haukun kesto ja katkeamattomuus sekä maalimiehellä pysyminen saivat myös kiitosta, sillä testaajakin totesi ilmaisujen keston tulleen koetelluksi, kun ukot olivat aina löytyneet niin kaukaa.

Ohjaajan etsintäsuunnitelmaa sen sijaan ei erityisesti kehuttu ;) Olisin kuulemma voinut pyytää suunnistajan ohjaamaan mut alueen kulmasta kulmaan, ja näin olisi kyllä kannattanutkin tehdä, sillä ukot olisivat olleet kaikki sillä linjalla.

Mutta pääasia on, että uskalsin kokeisiin mennä ja Gii teki niin upean suorituksen. Erityisen iloinen mä olen sen työinnosta ja itsenäisyydestä, että se epäröimättä haukkui niin pitkään vieraassa paikassa vieraat miespuoliset maalimiehet. MahtiSintti :)

ekat ulkoaksat

Eilen alko agilityn kesäkausi, päästiin Jiin kanssa tosikkoryhmään. Vähän näyttää hassulta toi ratapiirrustus, mutta kai se about tollanen oli.. Rimat 60.
Mutta Git oli loisto, eka tehtiin nolla ja sit hinkattiin jotain kohtia. Ensin tein alun niin, että kakkoselle valssi ja kolmonen pakkovalssilla. Sitten kokeiltiin niin, että otan vastaan kakkosella ja kolmoselle back lap. Sekin toimi, tuntuu vaan vähän hassulta.
Kasille tein eka valssia, mutta tulin liian lähelle estettä ja Git hyppäs pitkäks. Paremmin meni sylivekillä tai niin, että jäin vaan kauemmas.
14 meni parhaiten saksalaisella, valssilla olin helposti peittämässä keppejä.

tokoo

Viime perjantaina alkoi HOTin alo/avo kurssi. Ensin luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Luoksepäästävyydessä Git pysyi istuaallaan, vähän epävarman näkönen. Paikallamakuussa pikkuhiljaa valuu lonkalle, muttei lysähdä ihan täysin. Silläkin varmaan vaikutusta, että se menee maahan vähän vinoon, se pitäs kyllä korjata. Mä en taida siihen jaksaa puuttua... Palkkaustilannetta vois rauhoittaa, nyt Git kuikuilee missä palkka olisi oottamassa, vaikkei sitä oikeasti ole.
Sitten perusasentoa. Ensin vaan perusasentoon tuloa niin, että Git joutu siirtymään 270astetta. Ihan kivasti käytti takapäätä, mutta vois nopeempiki olla. Sen jälkeen häiriötreeniä perusasennossa, kouluttaja tömisti maata/taputti yms. ja mä huomautin kontaktin tippumisesta ja naksutin oikeeta.

Eilen toinen kerta ja tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa. Seuraamisessa myös häiriötreeniä. Ilman häiriötä kontakti pysy hyvin, mutta häiriötä Git ottaa helposti. Tehtiin ensin niin, että yritin huomauttaa kontaktin tippumisesta. Mut mä en osannu! :D En oo tottunu huomauttamaan, niin se oli mulle hirveen vaikee. Paremmin toimi, että keskeytettiin liike kontaktin tippumisesta. Se alko toimia ja Git ei häiriintyny, hyvä sepi!

Maahanmenosta ei sitten tullu mitään, ja mä kun oon luullu et se ois hallussa. Git joko istu tai seiso tai vähintään kyynärpäät jäi ilmaan. Mun edessä ollessa se meni kunnolla. En tiedä vaikuttiko sää, että maahanmeno oli vähän ällöö, koska hetkellä kun sato rakeita ja tuuli oikeen kunnolla. Mut ei Git yleensä säästä välitä.
Noh, harjoitustaharjoitusta.

virallista aksaa

Ekat viralliset aksailut starttas Janakkalassa viime sunnuntaina.

Eka rata hyppäri. Toka rima tippu ja rengas väärästä välistä. Vire vähän turhan korkea, mutta parempi näin päin. Kepeille haki oikein, vaikka edellisen hypyn hyppää ihan väärään suuntaan, kun mä jäin vaan paikalleni haahuileen. 10

Toka rata. Kepeillä ei sitten tullu viimistä väliä pujoteltua kolmannellakaan kerralla. A:n sijasta putkeen ja melkeen karkas putkeen. Ei vaan toiminu. HYL

Kolmas rata alko olla normaalia. Mä unohdan käskyttää renkaalle ja pakka hajoaa. Puomi ei tosiaan oikeen nappaa. 10


Viikon päästä P-HAUn kisoissa jatkuu...

Pääsiäistä

Palmusunnuntaina olimme pekotreenissä Holman lumenkaatopaikalla, joka onneksi oli jo ihanan lumetonta metsää. Giille otin taas ensin seisovan mm:n haukkuharjoitusta. Kyllähän se tietysti virettä nostaa, kun ukko menee muutaman metrin päähän, ja sitten lähtee peräänjuoksuna. Toistoja jouduimme ottamaan muutaman, ennenkuin alkoi taas tassut pysyä maassa. Tuuli oli metsässä harvinaisen reipas, ja otin lopuksi kaksi ukkoa tuulen päälle, jotta satiin reippaat suoraan irtoamiset.

Pitkänäperjantaina oltiin jo iltapäivästä Jokimaalla metsässä. Ennen treeniä tein Netalle ja Otolle lyhyet jäljenpätkät. Hakutreenin jälkeen jäljestin ensin Oton kanssa. Ilmeisen luontaista koiralle on tuo jäljestäminen, sillä olemattomasta harjoittelumäärästä huolimatta se selvitti tiensä lopun rasiapalkalle ja huomasi jäljelle pudottamani esineenkin. Netalla intoa oli taas yllinkyllin, ja esineistä yksi jäi metsään, yhden se nosti. Pitäisi näitä jälkiä jaksaa lisää tallailla...

Gitelle oli hakualueena "koko metsä" eli ehkä 200 x 300 m alue ja yksi ukko. Emme olleet tallanneet aluetta, ja hyvin koirasta sen näki. Sillä ei ollut mitään syytä lähteä juoksemaan, kun hajuja ei ollut. Kiersimme ensin alueen reunat, ja sitten halkaisimme. Paluuhalkaisulla Gii alkoi irrota, ja juoksi rakennuksen takana olevassa kaadetussa risukossa edestakaisin. Ukko olikin rakennuksen takana olevalla maavallilla pressuun kääriytyneenä makaamassa (oli siis mennyt sinne tietä pitkin). Mä olin taas kuunnellut alueen rajat huonosti, enkä ollut haetuttanut koiralla kuin metsä-alueen, ja niinpä rajoja kiertäessä emme menneet maavallille asti. Tuuli oli myös varsin vaisu, ja ehkä maavalli vaikutti myös. Haju siis ilmaisesti painui sinne risukkoon. Apuja Gii ei käynyt multa pyytämässä, kerran turhautuneena haukahti mulle, kun yritti tarkentaa. Keksi sitten lopuksi, missä ukko oli ja hyvin haukkui, vaikka oli etsinyt yli puolituntia lämpimässä kelissä.

Pääsiäissunnuntaina Noora ja Gii olivat ekoissa aksakisoissaan Janakkalassa. Ehkä Noora niistä raportoi enemmän, mä voin vaan todeta, että Gii teki kyllä hyvällä asenteella - ja vauhdilla :) Vire oli ekalla radalla liiankin korkea, kolmannella alkoi olla jo sopiva, mutta sitten alkoi Nooralla pätkiä.

Muuten pääsiäinen meni kesäisissä merkeissä. Otto ja Netta avasivat uimakauden järvessä. Giikin olisi päässyt mereen kyläilyreissulla Espoossa, mutta rantakäärme oli tiellä.

jos nyt pysyis taas tauko poissa

Tiistaina oltiin Kristan ja Ruutin kanssa Orimattilassa Hurttahallilla treenaamassa aksaa. Rata oli kiva ja Jii kans. Rimat 55 ja hyppääminen Jiille kohtuu rankkaa, koska pohja jotain soraa(?). Jäi jotenki vaan tosi hyvä fiilis siitä treenistä, varmaan 3 vkon tauko tehny ihan hyvää.
Lopuksi tehtiin matalammilla rimoilla suoraa (aita+aita+rengas), itsenäisesti Jit vähä surppu hakee rengasta, korkeammassa vireessä menee rohkeesti hyvin.
Yhdellä tiukalla takaakierrolla Gii ei meinannu hypätä, vaan tuli ali. En tiedä olinko mä liikaa edessä ja se ei sen takia uskaltanut hypätä vai muuten vaan oli liian 'ei kannata ees yrittää'. Erilaisella ohjauksella hyppäs, niin ja alussa se hyppäs sitä eli voi olla ollu väsyki liikaa.

Keskiviikkona normitreeneissä Jii oli taas vauhdissa. Keinun alastulokontaktin kanssa saa olla tarkka, se menee sen keinun edelleen vaan mun oman liikkumisen mukaan. Muurin takaakiertopyöritys tosi hyvä.

Eilen löytyllä tokoilemassa. Giin kanssa takapalkkajuttuja (niin et äiti kävi lisäämässä). Vähän noutokapulan kanssa haahuiltiin, ajatus ei oikeen toiminu ja annoin Jiin sitten tarjota kaikkea ja palkkailin laukkapalautuksia.
Lopuksi paikallamakuu, about 4min, jees. Jiillä on edelleen kova usko, että sillä on takapalkka paikallamakuissa. Kun mä palaan sitä kohti se vilkuilee missä sen palkka ois ja vapautuksen jälkee ryntää johonkin päin ja mä palkkaan sen jossain "kehän reunalla".
Netta tokoili myöskin. Pien seuraaminen, ookoo pepeä. Nouto jees. Luoksetulo pysätyksellä ja pysäytyksestä palkka, loistava. Kaukot sitten toimi laajalla skaalalla :D ja leikkiminen oli oikeen kelpaava palkka.

Vissiin pitäs juu tota tokoo ihan alkaa taas ihan mietiskelee, kun päästiin Giten kanssa HOTin alo/avo-kurssille.

Viikon pekot

Torstaina päätimme kokeilla käytännössä viime sunnuntaina Korrin maalimieskoulutuksessa opetettua koiran leikittämistä. Olimme Renkomäessä parkkipaikalla, ja vettä satoi. Eikä se niin yksinkertaista ollutkaan saada koiria leikkimään. Mulla oli Giille patukka narun päähän viritettynä, ja se lähinnä keskittyi haukkumaan. Taisi vähän paineistua yleisöringistä. Otto sen sijaan oli oikein mallioppilas. Sen kanssa ei kyllä nuorena tehty juuri vetoleikkejä, mutta nykyään sen suurin huvi on metsälenkeilläkin katkoa 'puita'. Nyt huomasi, että kun se leikitettiin oikein, niin sillä ei edes tullut tarvetta häipyä voittamansa patukan kanssa kohti ääretöntä, vaan se palasi aina takaisin, että pääsisi uudelleen näyttämään voimansa :) Nettaa ei leikitetty, vaan korjasin edelleen sen rullan palautusta perusasentoon. Nyt tuli irtorulla maalimieheltä jo ongelmitta.

Perjantaina olimme taas varikolla. Ja nyt Netta palautti jo kiintorullaa hyvin perille asti! Otolle yksi mm, ok. Päätin ottaa Giille seisovia maalimiehiä. Ja kas, se on nyt näköjään keksinyt, että maalimiestä saa hypätä päin jos se seisoo 8-o (Edellisenä perjantaina sitä haukutettiin ennen hakua, ja silloin se hyppäsi haukuttajaa vasten) Sunnuntaina treenin teemana Giille olikin muistuttaa, miten maalimiestä lähestytään. Nyt se ensin teki taas saman, että seisovalle ukolle tullessaan tömäytti etutassuilla päin. Ukko oli vain noin 5 metrin päässä, ja mä keskeytin suorituksen. Toisen keskeytyksen jälkeen se ymmärsi, ja ryhtyi peruuttamaan ukolla. Sitten lisäsimme vielä haukkumisen aloituksen oikealta etäisyydeltä. Se itse tarjosi haukkumista maasta, vahvistui kai sivutuotteena peruuttamisesta. Treenin lopuksi onnistui jo parinkymmenen metrin perässäjuoksussakin olemaan hyppäämättä. Eli täytyy näköjään senkin kanssa ruveta kiinnittämään huomiota, ettei ryysää maalimiestä.

Netan kanssa otin taas vain kiintorullalla ilmaisutreeniä ja ketjutin mukaan myös näytön. Kerran mä itse heiluin jotain sen palauttaessa rullaa, ja silloin se pudotti liian aikaisin. Täytyy siis vieläkin vaan vahvistaa tätä. Otolle otin yhden pikaisen umpipiilon treenin lopuksi. Mä halusin änkeä ne kaikki taas mukaan treenaamaan, sillä mä olen ensi viikon työmatkalla ja Noora lomamatkalla - ja ihan vaan vähän jänskättää, kuinka meidän perheen miesväki saa koirat hoidettua ;)

Vielä vaan varikolla

Torstaina olimme käyttökoirien pekoporukan kanssa varikolla alhaalla. Tuuli oli mukavan reipas 'vastatuuli'. Otolle otin vain yhden ukon mielenpiristykseksi paperinkeräysroskikseen. Samassa läjässä oli 5 roskista, ja hieman sen kesti tarkentaa, että missä niistä se maalimies oikein on.

Gittelle pyysin kolme maalimiestä avopiiloihin. Lähdimme alueen vasenta reunaa aurattua uraa pitkin. Pian Gii nousi urasta ja lähti hajua tarkentaen oikealle. Se nosti mm:hen rakennuksen vieressä olevan vihreän parakin vessasta :) Hieno suoritus Sintiltä, sillä matkaa vasemman aidan uralta oikealla aidan edessä olevaan parakkiin on - jaa mitähän sitä olisi - 50 - 70 metriä? ja ukko oli tosiaan vielä parakissa sisällä, mutta ovi auki. Palasimme takaisin irtoamiskohtaan ja jatkoimme muutaman kymmenen metriä eteenpäin, kun Gii lähti häntä pyörien täyttä laukkaa etuviistoon oikealle. Se oli keksinyt ukon peräaidan edessä olevien kivilavojen päältä. Jotenkin se onnistui hangesta hyppäämään ukon kaveriksi lavojen päälle, josta ukko (ei niin kokenut) hämmentyi ja nousi tuijottamaan koiraa. Mä viittilöin mm:lle, että takaisin makuulle ja koira aloitti haukun. Tämäkin oli hieno suoritus Giiltä. Kolmas ukko oli lähtöpisteestä oikealle, ja sekin löytyi ja tuli haukutuksi. Mielestäni hakusuoritus oli yksi Giin hienoimmista ikinä!

Perjantaina olimme sitten pelastuskoiraporukan kanssa samalla alueella, paitsi että alueeseen kuuluivat lisäksi myös rakennusten ympäristö parakkeineen. Huonohan mä olen alueiden kokoja arvioimaan, mutta kyllä se varmasti loppukokeen alueesta kävisi. Tuuli oli huomattavasti heikompi ja päinvastaisesta suunnasta kuin eilen. Giille oli taas kolme ukkoa, ja kokeenomainen etsintä. Aloitimme rakennusten ympäristöstä ja ensimmäinen ukko oli noin 10 metriä lähetyksestä. Miehellä oli lippis päässä ja naamioverkko hartioilla, mutta ei onneksi Giitä häirinnyt. Sitten kiersimme parakit ja rakennukset ja jatkoimme taas vasemman aidan viereistä uraa. Ennen kaarihallia Gii taas singahti häntä pyörien, ja makaava maalimies pressunmutkassa löytyi ja haukuttiin. Jatkoimme etsimistä, ja alueen perällä rakennuksen päädyssä Gii pyörähteli hetken ja katseli kysyvästi mua. Jatkoimme kuitenkin matkaa, ja etsimme alueen loppuun. Sitten mun oli kysyttävä apuja, mihin palaamme, jotta edelleen hukassa oleva kolmas mm löytyisi. Eli palasimme sinne rakennuksen päätyyn. Mm oli rakennuksesta noin 15 metrin etäisyydellä olevan korkean kivi/lumikasan päällä olevassa kolossa tai kuopassa. Jotta Gii sai tästä hajun, niin mun piti lähteä sen kanssa tarpomaan hankeen rakennuksen ja kasan väliin, sillä olimme 'myötätuulessa' ja ukkokin oli mennyt takakautta eikä jälkeä ollut meidän suunnastamme. Eli tämä kolmas oli niin vaikea piilo, ettei koe olisi läpi mennyt, jos koe olisi ollut ;) Aikaa käytimme 19 minuuttia, joka oli ylivoimasesti pisin hakuaika Giille ikinä. Hyvin se minusta jaksoi. Korkealla vireellä se edelleen työskenteli ja kovaa juoksi.

Tuo vireen korkeus on taas yksi pohdittava asia. Gii nostaa itsensä yleensä ihan virittelemättä niin korkealle tasolle, että tärisee paikallamakuussa ennen lähtöä. Lähtökäskystä se ampuu vauhdilla, mutta ainakin eilen malttoi silti haistaa heti vieressä olleen ukonkin - tai se oli sen haistanut jo ennen lähtöä. Kun vire on korkea, niin silloin se haukkuu paremmin eikä jänskättele. Eli korkea vire on tähänasti toiminut sillä hyvin, mutta sen etsimisien kesto on ollut kovin lyhyt. Tää taitaa olla taas näitä palvelus- vs pelastuspuolen painotuseroja, miten korkeaa virettä haetaan. Enkä mä nyt tiedä, kannattaako mun ruveta tästä taas ongelmaa tekemään. Toivoisin voivani uskoa, että treenin myötä itsevarmuus kasvaisi ja vireenhallintakin löytyisi. Mutta pidempikestoisia treenejä olisi kyllä tarpeen tehdä lisää. Ja huomenna jatkuu taas osasto koiratonta treeniä: olen menossa Korrin maalimieskoulutukseen.

voisko yhtenä päivänä treenaa kolmen viikon edestä

Viime sunnuntaina Jiin kanssa tuplasti aksaa. Päivällä Lotta Vuorelan koulutus ja illalla oman seuran epikset.
Lotan radalla mä en luottanut, että Jii hakee kepit oikein (voisko sanooet se oli jyrkkä avokulma :D) ja työnsin sen sitten hypylle. Päällejuoksussa en ollut tarpeeksi selkeä ja "putkin A:n alla"-kohdassa "kuinka pitkään vedän"-ajotus ei toiminu. Lotan mukaan en luottanu Jiin osaamiseen ja varmistelin liikaa ja luottamalla tulis vauhtia lisää, ja samaa mieltä oon kyllä. Radat on videolla muttamutta..
Epiksissä mölliradalta nolla, hidas. Tulin just lämppäämästä halliin ja olikin jo meidän vuoro, niin en ehtinyt nostattaa virettä. Jii oli ihan hukassa, alkurata meni tosi varovaisesti, mamman pikku nössykkä :D
Ykkösten rata oli tosi vaikee, ei tullut yhtään tulosta. Mutta asenne oikea, loisto Git! ois vaan vielä saanu sen ohjauksen toimimaan.

Tällä viikolla jäi treenit väliin, kun oon illat töissä. Sunnuntaina kaheks vkoks reissuun, eli tulee sitten siis kolmen vkon tauko taas. Voi nenä.

Tiistaina neidit kävi hierojalla äitin kanssa. Git on kasvattanu lihakset takajalkoihin. Jotain pientä kireyttä tais olla, mutta noin niinku ihan jees. Netta ei olis halunnu mennä sinne, eli viime kerran levottomuus johtunu siitä, ettei pepe ole tykänny. Selkään sattunu?

Koiratonta treeniä

Kyllä viime päivinäkin on treenattu, mutta koirien aktivointi on jäänyt silti vähemmälle. Torstaina treeneissä yksi koira per ohjaaja ja yksi mm. Menimme Nooran kanssa jo aikaisemmin varikolla, jotta saimme Netankin kanssa treenattua. Yritimme korjata rullan pitoa, mutta Netta oli niiiiin kierroksilla, ettei se meinannut millään malttaa keskittyä. Täytyy siis harjoitella pitoa ja luovutusta jossain vähemmän nostattavassa paikassa. Teimme sitten pari lyhyttä etsimistreeniä ylhäällä rakennusten takana metsänreunassa. Noora meni piiloon, ja Netta etsi. Siinä ei ongelmia.

Kun muutkin tulivat, siirryimme ala-alueelle. Ai niin, meidän rauniorata ei siis ole enää käytössä, kun sinne ruvetaan rakentamaan. Nyt alueelta on kaadettu puut. Alhaalla jakauduimme kahtia, ja meidän hakualueeseen kuuluivat työmaakopit. Otto pääsi ekana etsimään Nooran ohjaamana. Ukko löytyi kopista ongelmitta. Seuraavana oli Gii ja sekin hienosti paikallisti ukon ja kiipesi kaveriksi työmaakoppiin romun sekaan. Koirien kanssa treeni oli lyhyt, sillä piti varata aikaa sunnuntain yhteistreenin suunnitteluun.

Sunnuntaina järjestimme siis varikolla harjoituksen vierailulle tuleville Kouvolan pelastuskoirille sekä PHPK:n sunnuntairyhmälle. Harjoitus koostui kolmesta erillisestä radasta, jossa jokaisella oli koiran ohjattavuus/hallittavuusosio sekä etsintä/ensiapuosio. Kadonneiksi henkilöiksi saimme kolme loistavilla näyttelijänlahjoilla varustettua lasta/nuorta. En olisi uskonut, että näin hauskaa on treenissä, missä omaa koiraa ei ole mukana :) Lauantaina olin osallistunut PHPK:n ensiapukoulutukseen, ja nyt tässä oli paljon käytännön demonstraatiota samoista asioista. Niin, ja parasta on tietysti nyt odotella vastavuoroisia kutsuja toisten järjestämiin treeneihin :D

vihdoin taas

Keskiviikkona Git pääsi taas pitkästä aikaa agin vkotreeneihin. Kolme kertaa jäi välistä, ja Netta oli ne kerrat tuuraamassa, mutta mieluummin sitä aksaa ton Jiin kanssa jostain syystä tekee tekee :D Ja se oli tosi hyvässä vireessä!

Kepit suju tosi hyvin, kerran törmäsi jotenkin kesken pujottelun :o Ehkä johtu siitä, kun 2 keppiä oli yhestä kohtaa jotenkin vinossa, kai lattian takia.
Loppusuoralla renkaasta meinasi mennä ohi, kun mä olin sen verran perässä, ei siis näköjään hae sitä niin hyvin itse.
A:n alastulokontaktilla treenattiin erikseen sitä, ettei vapautuksella ja mun liikkumisella ole mitään yhteyttä. Sitä pitäs tehä, toivottavasti ei vaan kuitenkin lisää epävarmuutta alastuloilla.
Takana tehtiin keinua, jees.

Mut yo-kirjotukset vihdoin ohi, huuh.