ketteryyttä

Sunnuntai-iltana olimme Koiramäessä harjoittelemassa ketteryyttä. Giin kanssa tein ensin tikkaita. Laitoin joka puolalle namunpalan, ja vähän varmistelin valjaista, ettei ihan pääse putoamaan. Hyvin taas venytti, ihan käsittämätöntä että se pystyy oikaisemaan itsensä aivan levyksi tikkaille :D Muutaman kerran jälkeen rupesi jo takajalkojenkin siirtämistä hahmottamaan, ja lopuksi mä pystyin seisomaan tikkaiden edessä kun se itse taituroi tiensä. Mutta harjoitusta tarvittaisi tiuhempaan kuin kerran puolessa vuodessa. Seuraavaksi tein pöytiä. Gii seisoi merkillä minuun päin, ja lähetin vuoroon eri pöydälle. Käskin vielä pöydällä maahan, vaikka en muista onko se kokeessa niin. Pöydät sujuivat hyvin, joskin niillä oli edellisen koiran jäljiltä kosketusalusta, ja se taisi vähän auttaa. Muita ketteryysesteitä en viitsinyt tehdä, kun ovat niin agiesteiden kaltaisia.

Netan kanssa tein kaikkia muita, paitsi tikkaita. Aksapohjalta esteet sujuivat vanhasta muistista, pöydälle menot vaan haahuilua. Lopuksi pari ok toistoa pöydiltäkin. Ottokin pääsi mielenvirkistyksekseen kentälle, ja ihmeen hyvin sekin teki, keinu taisi olla lemppari ;)

pekot

Torstaina olimme kutsutut Leilan luo tekemään jälkeä ja esineruutua. Netan kanssa tein vähän rullailmaisun sivulletulotreeniä, kolmen esineen noston ruudusta sekä jäljen - ehkä 400 m - ilman esineitä. Kaikki sujui mun mielestä ihan sujuvasti - ja muiden mielipiteitä ei ollut saatavilla ;) Jäljellä kyllä poikkeili aika paljon. Otolle oli pieni jäljenpätkä metsässä, minkä se innokkaasti ajoi. Gii vaan hengasi mukana.

Perjantaina olimme pelastuskoiraporukan kanssa Urajärvellä. Viime kerralla olimme sopineet, että teemana on tienvarsietsintä. Tuuli oli puuskittaista, välillä tyyntä, välillä voimakasta. Sadekuurot kulkivat, ja ehkä painoivat hajuja alas kohti järveä. Giille oli eka ukko heti lähdössä kiven takana. Kun odottelimme, että Taru vie muut ukot piiloihinsa, niin harjoittelimme sivulletuloa ja paikallamakuuta ekan mm vieressä. Ja hyvin pysyi, vaikka selvästi tiesi, että mm on vain parin metrin päässä. Lähtökäskyn saatuaan onneksi myös nosti ukon. Seuraava mm rannan puolella, ja sitten ylärinteessä, no problem. Viimeinen mm oli teiden risteyksen jälkeen oikealla. En tiedä oliko Gii jo hajulla aikaisemmin, kun tuntui vähän pyörivän, mutta lopulta nosti ukon vasta läheltä tieltä. Ukko istui matalalla kannolla kasvot kohtisuoraa koiran tulosuuntaan, sadetakin huppu päässä. Ennen treeniä Gii oli tätä uutta mm pitänyt epäilyttävänä ja haukkunut siitä hyvästä. Nyt ehdin jo huolestua, kuinka käy, mutta onneksi kantti riitti haukkua (ilmaisu- eikä vartiohaukkua ;)) mm kasvojen edessä. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä treeni Giille: tuli harjoiteltua sekä hallintaa hakualueen reunalla että onnistuneesti hoidettua vähän pelottava piilotilanne.

Otolle oli kaksi ukkoa, yksi tien kummallakin puolella. Ekasta se juoksi iloisena ohi, kun oli hyvä suora tie ;) Palatessa sitten nosti tämänkin. Ja kerrankin Otto sai hengata mukana loppuhöpinöiden ajan ja pääsi vielä lopuksi Tarun koirien kanssa lenkillä. Kyllä oli onnellinen labradori sinä iltana :)

oreniuksen treeni

Viikonloppuna Orenius oli taasen kouluttamassa VAUlla, me oltiin vain lauantaina treenaamassa. Päästiin Jiin kanssa ekaa kertaa testaamaan hallin uutta keinonurmea, ja se voittaa kyllä mattopohjan ihan kuusnolla.
Sama nihkee fiilis jatku. oOotellessa tehtiin keppejä. Mikä ihme jumitus siihen viimiseen väliin on tullu, kun mä oon vasemmalla puolella? Oon tässä miettiny, että palataanko vinokepeille ja avataan lopusta vai käytänkö ohjureita/verkkoja. Verkoilla Git ei ainakaan pääsisi tekemään väärin.

Ehdittiin tehä pari pätkää ja Juha alkoi kertomaan about puolivuotiaasta kelpiestä sen alkeisryhmässä, että miten se samalla tavalla alkaa olettaa ohjausta kuin Git. Ja Nuukistahan siinä oli kyse :D
Treenistä ei jotenkin jäänyt hirveästi asioita mieleen. Mun ohjaus sais olla vähän napakampi. Git ohitti hyvin 12-13 välissä olevan putken, kunhan mä vaan liikun ja vedän vastaisella kädellä. Siinäkin olin itse ajatellut, että pyörittäisin toista kautta (mikä tietysti muuten huono vaihtoehto). Miks mä en vaan luota siihen, ei se karkaa esteille (ainakaan ekalla kerralla :D), jos en sitä sinne ohjaa.

Pari viime päivää Jii on ollu vapaalla kaikista lajeista, ollu vähän turhan paljon treeniä. Agiin nyt oikeeta asennetta molemmille kiitos.

Sunnuntain rata:

pekot

Eilen olimme Vanhan Helsingintien varressa. Hakualue oli pieni, mutta vettä satoi eikä tuulta. Otin Giille tallaamattomalle alueelle vain kaksi ukkoa, yhden molemmin puolin. Helposti sujui. Otolle otin samalla kaavalla, ja samoin tuloksin. Netalle oli myös sama sabluuna, mutta toinen ukko oli kallionkupeessa niin hyvin katveessa, että etsitytti hetken. Ja taas pidemmän etsinnän jälkeen rulla meinasi pudota suusta ennenkuin koira istui perusasennossa.

Tänään olimme pitkästä aikaa Urajärvellä metsässä. Ja nyt Gii sai etsiä pidemmän kaavan mukaan. Kiersimme hakkuualueen reunaa lähes puoli tuntia ennenkuin edes saavuimme ekan ukon lähettyville. Alkumatkasta Gii juoksi laajempaakin kaarrosta, mutta pian kulki melko liki, kun alue oli tyhjä ja tallaamaton. Nyt en sitä lähettänyt etsimään, vaan annoin kulkea lähellä. Taru oli ovelasti piilottanut ekan ukon niin, että kuljimme siinä kohden metsätietä pitkin. Ihmettelin, kun koira alkoi tiellä pyöriä, ja sanoin Tarulle, että ihan kuin se pyytäisi lupaa, mutta mihin. Tällaisella hämmentyneellä hyörinällä ohitimme ukon. Onneksi Taru kuitenkin paljasti, että näin oli käynyt, ja palasimme tietä takaisin. Paluumatkallakaan ei Gii ukkoa bongannut. Vasta kun lähdin tieltä oikelle ja kuljimme ehkä 30 m, sai Gii hajun. En ollut käskyttänyt koiraa sitten lähdön etsimään ukkoa, mutta kai sillä kuitenkin etsimismoodi edelleen päällä oli, kun ukolle irtosi haukkumaan. Ja jaksoi onneksi ihan hyvän sarjan haukkua naamiointiverkon alla makaavalle mm:lle. Juotin koiran ja lähetin uudelleen etsimään. Nyt Gii taas intoutui ja irtosi molemmin puolin tietä, alarinteeseen varsin laajoin kaarroksin. Sitten -jopa minä- näin selvästi, että se sai hajun kun sinkosi tietä pitkin eteenpäin. Ja siellähän ukko makasi keskellä tietä! Onneksi ei ollut liiemmälti autoliikennettä sillä metsätiellä :) Hyvin Gii jaksoi vielä haukkua. Seuraavan treenin teema voisi olla tienreunojen etsintä...

Otolle oli yksi ukko autoilta muutaman kymmenen metrin päähän, nopea löytö, hidas haukun aloitus. Netan kanssa treenasin lähinnä rullan tuontia sivulle asti, eli jätin koiran istumaan n. 5 m päähän, sanoin rulla ja koira palasi perusasentoon, josta yritin ehtiä naksauttaa vielä, kun rulla oli suussa. Nämä toistot toimi ok, mutta sitten halusin liittää mm mukaan, ja meinasi mennä taas säätämiseksi. Tuota rullan palautusta perusasentoon asti on vielä vahvistettava.

viikon agsailut

Maanantaina selvittiin kuin selvittiinkin tosikko treeneihin, julkinen liikenne ei oikeen suosinu: bussi meni nenän edestä ohi ja juna oli myöhässä. Treeneissä teemana kepit. Kepit oli periaatteessa ihan okei. Hyppysuoran keskeltä tiukka umpikulman haku ei oikein toiminut, musta tuntu että olin vaan joka paikassa väärässä kohdassa.

Tiistaina jäi hetki aikaa mun ryhmän jälkeen, niin tehtiin rataa, kun sattu olemaan lämpätty koirakin valmiina. Päällejuoksut on edelleen vaan niin kovin vaikeeta toiseen suuntaan, mä oon ihan tönkkö :D

Tällä viikolla alotettiin myös kontaktien opetusta uudelleen laatikon kanssa Silvia Trkmanin tavalla. Git tajus heti, että haetaan 2on2off asentoa ja päästiin nopeesti eteenpäin. Nyt treenataan varmuutta ja kestoa ja vauhtia ja itsenäistä suoritusta ja ja ja sitten siirretään kontakteille.

Vähän on tunne, että homma ei vaan ole kasassa, mun pitäs saada itteni keskittymään paremmin. Meno on niin keskinkertasen tuntusta.

Niinisalon pekoleiri

Vietimme Giin kanssa viikonlopun Niinisalossa Camp Presidentissa TSE:n järjestämällä pelastuskoiraleirillä. Ja olipa kiva viikonloppu: koirien lisäksi lähimaastoissa oli runsaastai hevosia kenttäkilpailuissa! Perjantai-ilta meni majoittumisiin, ryhmäjakoihin, tutustumisiin ja teoriapohdintohin. Lauantaiaamuna meidän kuusihenkinen treeniryhmämme suuntasi Jämijärven etelä(tai jonnekin ;)) puolelle metsään. Maasto oli kuivaa mäntykangasta ja näkymää paikoin varmaan toistasataa metriä. Haasteena maaston hahmottamisessa oli risteilevät lenkkipolut. Gii ei ollut ainoa, joka sai vahingossa etsittäväkseen myös tyhjää metsää kun ohjaaja hukkasi suunnat ;) (niiii taisi jo edellisessäkin pekopäivityksessä olla puhetta ohjaajan suunnistustaidoista...)

Kuva ja leirin järjestelyt Hanna Saarnikivi: Kiitos!

Giin eka treeni oli kolme ukkoa. Lähdin kävelemään sovitun hakualueen vasenta laitaa. Tuuli kävi takaa eli myötätuuli. Gii irtosi hyvin ja hetken edettyämme se pysähtyi musta noin 10 metriä vasemmalle ja katsoi kysyvästi. Kerrankin mä ymmärsin! Käänsin rintamasuunnan koiraan päin vasemmalle, joka sai sen sinkoamaan noin 50 metrin päähän makaavalle ukolle haukkumaan. Onnittelin itseäni, että huomasin luvan kysymisen. En vaan ymmärtänyt, miksi se sitä kysyi? Seuraava ukko löytyi myös helposti jatkettuamme matkaa aluetta eteenpäin. Mutta sitten mä erehdyin polusta: olin pyytänyt yhden ukon polun toiselle puolelle, mutta nyt vaan lähdimme ihan väärän polun toiselle puolelle etsimään. Ihmettelin, kun koira ei enää irtoa (alue kun on hajuton se pysyy mun luona) ja yritin lähettää sitä. Hetken päästä se alkoi turhautuneena haukkua, joilloin mä sanoin muille, että ollaankohan me oikeassa paikassa. Siinä sitten pyörittiin ja löydettiin tiemme sen oikean polun toiselle puolelle. Pian Gii saikin hajun, pyöri kuitenkin vähän aikaa tuulen päällä ennenkuin sai tarkennettua naamiointiverkon alla makaavan maalimiehen sijainnin. Etsintä oli hyvä, joskin pidempi kuin ekaksi treeniksi olin ajatellut ottaa.

Iltatreeniin löysimme alueen, missä oli armeijan rakentama katos sekä juoksuhautoja. Giille ei katoksen päällä olevia ukkoja ole juuri ollut, joten pyysin ukon katon reunalla ja ohjeistin palkkaamaan heti haukun aloituksesta. Giille tämä oli kuitenkin helppo nakki, ihan kuin jatkuvasti bongaisi ukkoja katoilta. Toinen ukko oli juoksuhaudassa, ja siinäkään ei mitään ongelmaa. Tämä treeni olisi saanut olla pidempikin, mutta taas oli ohjaajan arviointivirhe tehtävien haastavuudesta. Olin hyvin tyytyväinen, että Giin ilmaisuihin ei tuntunut mitenkään vaikuttavan, vaikka kaikki maalimiehet olivat vieraita. Haukku irtosi heti ja se haukkui hyvät sarjat (ehkä noin 15-20 haukkua), joista olin ohjeistanut palkkaamaan, vaikka en olisi paikalle ehtinytkään. Niin, ja alkubriiffissä olin kertonut Giin olevan varautunut, mutta treeniporukka väitti mun liioitelleen :) Selvästi Gii piti porukan tavasta pysähtyä viimeisen mm:n löytöpaikalle kilvan kehumaan ja huomioimaan koiraa. Se jopa intoutui vähän leikkimään vieraiden kanssa ja tarjosi takapäätään rapsutettavaksi ;) Ai niin, tuota tyhjän alueen etsintää pitäisi harjoitella niin, että alue on tallaamaton, mutta sen takaa löytyykin mm. Onhan sitä joskus tehty, mutta lisää pitäisi tehdä.

kuvasta kiitos Riitta Pauhu-Pohjalainen

Sunnuntaina ekan treenin maastoksi löysimme hienon hiekkarinteen, johon oli kaivettu juoksuhaudanpätkiä ja jotain poteroita. Giille eka ukko oli juoksuhaudassa, jonne sisäänpääsytien löytäminen tuotti sille hiukan haastetta. Hyvin se itse etsi tien, ja haukkui naamiointiverkon alla olevaa mm:stä. Nyt se vaan keksi tulla mm:ltä kulman taakse kurkkimaan, joko mä olisin tulossa :-o Treeniporukkaan kuulunut testaaja lohdutti, että tämä ei kokeessa haittaa, jos mä muistan ennen koetta sanoa testaajalle, että koira tulee hakemaan mua mm:lle, niin sitä ei tulkita mm:n jätöksi. Seuraava ukko oli samantapaisessa juoksuhaudassa, mutta nyt seinämässä olevassa pienessä kuopassa. Siinä ei ongelmia. Kolmas mm oli maakuopassa, jossa oli erillinen potero maan alla. Tässäkään ei ongelmaa: Gii jäi haukkumaan kuopan reunalle. Hieno suoritus Sintiltä!

Kuva Hanna Saarnikivi

Sunnuntain vikan treenin teimme majapaikassamme, missä parakkien ympärille oli rakennettu erilaisia poteroita, koppeja, käytäviä ja tunneleita. Kun mä satuin olemaan aloitusvuorossa, niin ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni, enkä lähtenyt ollenkaan tutustumaan piiloihin etukäteen, enpä ainakaan ohjaa koiraa, kun en edes tiedä mitä alueella on. Lähdimme siis Giin kanssa kiertämään aitausta myötäpäivää. Heti lähetyksestä se änkesi verkko-oven raosta yhteen aitaman koppiin, juoksi kopin perälle ja palatessa huomasi mm:n olevankin heti ovensuussa. Jatkoimme matkaa ja ällistyttävää oli, miten Gii osasi itse etsiä! Se ei ollut aikaisemmin kiertänyt paikkoja, mutta nyt se heti tiesi, mistä etsiä (kai hajut oli niin vahvat kun muut olivat piilot kiertäneet). Pian se haukkui takakulmassa olevan halkovajan luona. Pyysin sen hyppäämämään sisään, ja siellä se jatkoi ukolle haukkumista. Takaseinämää edettyämme löysimme tunnelit. Poikittaisessa tunnelissa minäkin huomasin mm:n, mutta Gii ei ollut innostunut painelemaan pimeyteen (olisi siellä valotkin olleet, mutta mä en tiennyt ;)). Siirryimme siis toisen tunnelin kautta siihen päähän, missä mm oli, ja nyt Gii meni reippaasti yksin ja haukkui jopa hienosti kaikuvassa tunnelissa. Neljäs mm oli viimeisessä etukulmassa olevassa kopissa, ja löytyi ongelmitta. Hassua, miten Giistä tämä leirietsintä tuntui niin hauskalta - se oli ihan innoissaan!

Olipa tosiaan kiva leiri, ja paluumatkalla Tarun kanssa jo päätimme ilmoittautua seuraavalle leirille kesäkuussa - tuskin maltan odottaa!

töktök

Ei taas suju päivittely, jostain syystä se viime kisojen video ei suostunu latautumaan edes.
Viime maanantaina oltiin Hurttahallilla Kristan ja Ruutin kanssa. Musta tuntu et mä olin vaan huonosti mukana. Kepeillä perustuttavuus, Git on riippuvainen mun liikkeestä. Pakkovalssiin liittyen tuli vähän ahaa elämystä, siinä vaan saa olla tosi tasanen oma ohjaus.
Illalla ei päästy tosikkotreeneihin, kun mä olin töissä.
Tiistaina piti ennen mun ryhmää ehtiä treenata, mutta aika meni ruuhkassa, jännä juttu et siinä neljän tienoilla ei oo tyhjät tiet...

Perjantaina olisin sittenkin ehtinyt Netan kanssa HOTin kurssin viimiselle kurssille, koska työvuoro vaihtu. Onneks muistin asian lenkillä just kun treenit ois alkanu, ärsyttävää.
Mut oli perjantaissa positiivista, sain laatikon minkä kanssa treenata kontakteja. Ja on aikamoi pro-malli. Sen on tietty pakko taata se, että treenitki sujuu suunnitelmien mukaan 8)

kokemuskeräily aksaa tällä kertaa :D

Tiistaina oltiin agikisailemassa P-HAUn kisoissa, hyl + hyl.
Ekalla radalla rengas tuotti taas tuskaa, miten mä oon joskus aikasemmin kuvitellu et Git oikeasti osais renkaan. Kepeiltä jäi viiminen pujottelematta. Mut toi lentokeinu oli niin täys ylläri :o Ihmeen moni muukin koira teki lentokeinun.
Parasta toi loppu :DDD Hyvin se Git tiesi missä patukka on sitä oottamassa, vaikken ollu sitä sille etukäteen varsinaisesti kertonu.

Toisesta radasta ei oo videoo. Kepeillä oli tarkotus kannustaa sitä, mut Jiistä se olikin painostavaa. Rengas sattu menee oikein. Loppu oli vaan kaikkee säätöä: lähetin liikaa olettaen putkeen, yhestä hypystä tais mennä ohi ja keinulta tais tulla kielto ensin. Mut ihan loppupätkä oli jees.

Keskiviikkona oli Lotta Vuorelan kontaktiluento. Hän esitteli Silvia Trkmanin pysäytyskontaktien opetustavan, olis tarkotus vaihtaa siihen.
Oon miettiny paljon Giin aksailua, lähinnä haluun siihen nyt estevarmuutta.

Pelastushaun valoisan peruskoe

Olin tässä koko kevään keräillyt rohkeutta mennä Giin kanssa pelastuspuolen hakukokeisiin. Koska ainoa oman yhdistyksen koe sattui Englannin työmatkan kanssa samaan aikaan, niin ei auttanut kuin lähteä muualle vierailemaan. Ja Kotkaanhan ei ole kuin reilut sata km...

Olimme Giin kanssa ainoat valoisan kokeeseen ja peruskokeeseen osallistuvat eilisessä KPK:n järjestämässä kokeessa. Koe alkoi siis vasta illalla ennen yhdeksää. Aluksi oli kaikille (5 koirakkoa) yhteinen luoksepäästävyys ja sitten yksi kerrallaan hallintaosuus. Näissä ei Giin kanssa ongelmia. Maasto oli lähellä merenrantaa, sekä kuivaa kalliota harvalla mäntymetsällä että ryteikköisä notkelmia. Meidät vietiin suorakaiteen muotoisen hakualueen pitkän sivun keskelle. Tuulta ei ollut havaittavissa (niin, sitä sytkäriä en ole vieläkään saanut hankittua). Koitin katsella karttaa ja miettiä etsintäsuunnitelmaa, mutta sen verran olin epävarma omista suunnistustaidoistani, että päätin lähteä kiertämään rajoja pitkin myötäpäivään siitä pitkän sivun keskeltä. Giille siis liivit päälle ja lähetyskäsky. Se kaarsi heti alueen sisälle, ja jäin odottamaan. Hetken kuluttua alkoi haukku kuulua melko etäältä. Nostin käden ja kysyin testaajalta, saanko juosta. Onneksi antoi luvan, sillä kyllä silti kesti kauan ennenkuin ryteikön läpi löysin haukkuvan koiran luo. Maalinainen istui selkä puunrunkoa vasten ja Gii haukkui hiukan kumartuneena.

Palasimme takaisin lähtöpaikalle ja etenimme pitkää sivua. Kohta kulman jälkeen vähän matkaa lyhyttä sivua kuljettuamme Gii erkani taas alueen keskustaa kohti. Ja sitten alkoi haukku kuulua, ja jälleen varsin kaukaa. Taas juoksin ryteikköjä uhmaten ja löysin koiran haukkumassa kuusta, jonka oksat uloittui tiiviisti maahan saakka. Maalimies istui siellä kuusen katveessa. Palkkasin ja juotin koiran ja palasimme lyhyelle sivulle. Tarkistutin koiralla kulman kivikot ja lähdimme pitkää takasivua. Koira katosi jonnekin, ja testaaja pyysi kutsumaan koiran. Ja tulihan se onneksi, vaikka hiukan kesti. Jatkoimme taas matkaa. Gii pyöri hyvin mukana, etsi varsin laajalla säteellä, kunnes katosi. Etenin hissukseen, kunnes haukku kuului. Ja taas juosten ääntä kohden. Nyt maalimies makasi selällään pressupussissa kallionkatveessa notkelmassa. Kun olin noin parin metrin päässä Gii nousi mua vastaan, mutta haukkui taukoamatta. Testaaja totesi kokeen hyväksytysti suoritetuksi!

Testaajana kokeessa oli Marko Mikkola. Hän arvosteli koiran suoriutumisen kaikilta osin erinomaiseksi ja kirjoitti vielä huomautusosioonkin, kuinka erinomaista Sintin työskentely oli :) Erityisesti saimme kiitosta siitä, että koira on hallinnassa ja seuraa ohjausta, on hyvin motivoitunut etsimään ja työskentelee itsenäisesti. Haukun kesto ja katkeamattomuus sekä maalimiehellä pysyminen saivat myös kiitosta, sillä testaajakin totesi ilmaisujen keston tulleen koetelluksi, kun ukot olivat aina löytyneet niin kaukaa.

Ohjaajan etsintäsuunnitelmaa sen sijaan ei erityisesti kehuttu ;) Olisin kuulemma voinut pyytää suunnistajan ohjaamaan mut alueen kulmasta kulmaan, ja näin olisi kyllä kannattanutkin tehdä, sillä ukot olisivat olleet kaikki sillä linjalla.

Mutta pääasia on, että uskalsin kokeisiin mennä ja Gii teki niin upean suorituksen. Erityisen iloinen mä olen sen työinnosta ja itsenäisyydestä, että se epäröimättä haukkui niin pitkään vieraassa paikassa vieraat miespuoliset maalimiehet. MahtiSintti :)

ekat ulkoaksat

Eilen alko agilityn kesäkausi, päästiin Jiin kanssa tosikkoryhmään. Vähän näyttää hassulta toi ratapiirrustus, mutta kai se about tollanen oli.. Rimat 60.
Mutta Git oli loisto, eka tehtiin nolla ja sit hinkattiin jotain kohtia. Ensin tein alun niin, että kakkoselle valssi ja kolmonen pakkovalssilla. Sitten kokeiltiin niin, että otan vastaan kakkosella ja kolmoselle back lap. Sekin toimi, tuntuu vaan vähän hassulta.
Kasille tein eka valssia, mutta tulin liian lähelle estettä ja Git hyppäs pitkäks. Paremmin meni sylivekillä tai niin, että jäin vaan kauemmas.
14 meni parhaiten saksalaisella, valssilla olin helposti peittämässä keppejä.

tokoo

Viime perjantaina alkoi HOTin alo/avo kurssi. Ensin luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Luoksepäästävyydessä Git pysyi istuaallaan, vähän epävarman näkönen. Paikallamakuussa pikkuhiljaa valuu lonkalle, muttei lysähdä ihan täysin. Silläkin varmaan vaikutusta, että se menee maahan vähän vinoon, se pitäs kyllä korjata. Mä en taida siihen jaksaa puuttua... Palkkaustilannetta vois rauhoittaa, nyt Git kuikuilee missä palkka olisi oottamassa, vaikkei sitä oikeasti ole.
Sitten perusasentoa. Ensin vaan perusasentoon tuloa niin, että Git joutu siirtymään 270astetta. Ihan kivasti käytti takapäätä, mutta vois nopeempiki olla. Sen jälkeen häiriötreeniä perusasennossa, kouluttaja tömisti maata/taputti yms. ja mä huomautin kontaktin tippumisesta ja naksutin oikeeta.

Eilen toinen kerta ja tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa. Seuraamisessa myös häiriötreeniä. Ilman häiriötä kontakti pysy hyvin, mutta häiriötä Git ottaa helposti. Tehtiin ensin niin, että yritin huomauttaa kontaktin tippumisesta. Mut mä en osannu! :D En oo tottunu huomauttamaan, niin se oli mulle hirveen vaikee. Paremmin toimi, että keskeytettiin liike kontaktin tippumisesta. Se alko toimia ja Git ei häiriintyny, hyvä sepi!

Maahanmenosta ei sitten tullu mitään, ja mä kun oon luullu et se ois hallussa. Git joko istu tai seiso tai vähintään kyynärpäät jäi ilmaan. Mun edessä ollessa se meni kunnolla. En tiedä vaikuttiko sää, että maahanmeno oli vähän ällöö, koska hetkellä kun sato rakeita ja tuuli oikeen kunnolla. Mut ei Git yleensä säästä välitä.
Noh, harjoitustaharjoitusta.