Mökillä

Vietimme Juhannusta koirien kanssa mökillä, ja kyllä ne nauttivat siellä vapaudestaan. Gii etenkin oli perjantain aivan tohkeissaan, se läträsi rantavedessä ja härnäsi muita juoksemaan. Mutta illalla se pelästytti: ensin sen silmänympärykset alkoivat turvota, sitten huulet ja lopulta myös kuono kokonaisuudessaan. Mä tietenki huolestuin, että seuraavaksi turpoaa hengitystiehyet, kun eläinlääkäriin on mahdoton matka ja annoin sille kyytabletin. Pirteä se oli ja ruoka maistui, mutta hankasi ja rapsutteli päätään koko illan. Aamulla onneksi oli palautut entiselleen. En kyllä ymmärrä, mikä sen turvotti. Muilla koirilla ei ollut mitään, eikä Giilläkään tällaista ennen ollut mökillä tai muualla tapahtunut. Ensin ajattelin, että sääsket tai mäkärät aiheuttaneet, mutta niitä oli varsin vähän. Karmean näköinen se oli, luonnossa vielä pahempi kuin kuvassa.




Juhannuksen treenit typistyivät yhteen jälkeen Netalle. Mä olen vihdoinkin raaskinut ostaa gps:n maastokartoin, ja kyllä oli kätevää! Ensin suunnittelin kartalle 729 metrisen jäljen ja sitten vaan kävelin verinen sieni narunjatkona nuolen suuntaan :) Kulmissa laite piippasi, että huomasin kääntyä. Vanhetin noin 7 tuntia. Lähdössä Netta vähän haahusi, ehkä siinä oli elukoita liikkunut. Jälkeä tehdessä teeri/metso esitti mulle siipirikkoa siinä alkujäljellä. Muuten Netta jäljesti hyvin, makaukset vaan meni pysähtymättä. Ne pitäisi mun tietty tehdä huolellisemmin, mutta se sääskimäärä siinä ympärillä ei innosta pitkään hieromaan 8-o

Neitien kanssa tehtiin pari pidempää lenkkiä, ja Giin kanssa nähtiin hirvikin. Huomasin, että Gii reagoi polun oikealle puolelle, sieltä alkoi risut rasahdella ja mä aloin puhua koiralle. Silloin hirvi lähti ehkä 10 metrin päästä. Gii vain katseli :)

Liikkuva mm

Käyttökoirien treenit oli taas peruttu, joten kysyin pääsyn vierailijaksi PHPK:n treeniin. Oltiin varikolla, mulla oli mukana vain Gii. Alkulämmittelynä kokeilin, miten se kiipeää parakin toiseen kerrokseen metalliportaita. Hyvin kiipesi ylöspäin, mutta alastulo olikin sitten vaikeampaa. Ja mua taisi ruveta pelottamaan vielä koiraakin enemmän, kun tajusin rappusten metallien välien olevan juuri sopivan kokoisia varpaan väliinjäämiselle. Onneksi selvittiin ehjinä alas.

Yhdistin seísovan maalimiehen ilmaisutreeniin nyt liikkumisen mukaan. Lähetin Giin ukolle, joka pikkuhiljaa alkoikin kävellä ja palkata taakse haukkuvaa koiraa. Ensin Giillä vähän ilmaisu pätki, mutta sai sitten jutun juonesta kiinni. Toisella ukolla meni jo sujuvasti.

Noora sillä aikaa trimmasi Netalle kesälookin. Korvien, tassujen ja mahanaluksen karvat ovat niin lyhyet, että tuskin samaksi koiraksi tunnistaa ;)

Peruspekot

Torstaina oltiin Rahametsässä, mikä oli mulle ihan uusi paikka - ja aivan mahtava paikka: kuivaa mäntykangasta, missä näkyvyyttä! Ohjelmassa ei kuitenkaan ollut hakutreenit, vaan jälkeä. Tallasin itse Netalle ehkä 400 metriä pitkän jälken, jossa kaksi ratsastustien ylitystä ja 4 kulmaa. Vanhetin puolitoista tuntia. Otin Netan autosta, se ryhtyi jäljestämään. Se käveli mun jälkeä pitkin jäljen alkuun, ajoi jäljen ensimmäiselle tien ylitykselle, meinasi jatkaa tietä pitkin hevosenjälkiä, palasi mun pysäytyksellä takaisin jäljelle, jäljesti loppujäljen, söi loppupalkat rasiasta ja jäljesti takaisin autolle. Eli ehkä jäljelle tulikin pituutta vähän enemmän kuin meinasin ;) Mutta nyt ihan oikeasti, mun pitäisi tosiaankin saada joku muu tallaamaan Netan jäljet! Ja esineiden ilmaisua jäljellä pitäisi taas ottaa ohjelmaa.

Otolle tein lyhyen jäljenpätkän. Jäljestäminen taas ottomaista hössötystä, vasta lopussa rauhoittui eli olisi saanut olla pidempi pätkä. Jiin kanssa en tehnyt mitään. Lopuksi otin vaan kaikki koirat juoksemaan, käveltiin tietä eteenpäin hiekkakuopalle. Aivan mahtavaa maastoa, täällä on ruvettava käymään!

Perjantain treeneissä Urajärvellä Gii palautteli ensin mieleen, kuinka seisovaa mm:stä ilmaistaan. Hyvin sujui hyppimättä. Sitten etsitin sillä perusradan kokoisen tyhjän alueen, jonka lopussa vasta yksi mm. Gii kulkee vaan siinä mukana, kun alue on hajuton, mutta irtoaa etsimään, jos lähetän ja irtoaa itse, jos saa hajua. Eli olin oikein tyytyväinen sen työskentelyyn. Otolle oli yksi mm ison kivenlohkareen päällä olevassa kolossa. Se oli oikein hyvä harjoitus, teetti sopivasti Otolle töitä keksiä, mistä ukko löytyy. Nyt ei Netta päässyt töihin, vaikka intoa silläkin olisi ollut. Lopuksi taas juoksutin ne kolmestaan metsässä.

Tämä blogiraportointi painottuu nyt kovasti vaan pekoon, kun Noora ei muista kirjoitella aksasta. Ai niin, oltiinhan me viikolla mätsärissäkin pitkästä aikaa. Otto oli isoissa aikuisissa, kun ei ollut veteraaneja erikseen. Ja Otosta se oli taas niiiiin kivaa. Sai punaisen nauhan ja kommentit, että kaipaa vielä lisää harjoitusta :D Gii käyttäytyi kehässä yllättävän reippaasti, ei väistänyt tuomaria, ja sai myös punaisen nauhan. Punaisten kehästä molemmat tulivat kuitenkin käteltyä ulos sijoituksitta.

SPeKLin kouluttajaseminaari

Olin viikonlopun Somerolla Pelastuskoiraliiton kouluttajaseminaarissa. Mä nyt en itseäni olisi lukenut tämän kurssin kohderyhmään kuuluvaksi, mutta Taru sai innostettua mukaan - mutta jäikin sitten itse pois ;) Onneksi kurssi oli antoisa!

Erityisen ilahtunut olin Sari Paavilaisen (Koirakoulu Visio) luennosta. Sari on siis kirjoittanut Canikseen sen artikkelin rullakoiran koulutuksesta, jota lukemalla meidän Nettaa on koulutettu. Uskoni rullan opetukseen operantisti ehdollistamalla ja suoraan kiintorullalle taas vahvistui. Ja mä keksin, että rupean korjaamaan Netan ongelmaa rullan ennenaikaisesta irrottamisesta tekemällä kädestäni targetin, mitä koskemalla saa irti-käskyn. Eikä sitä tarvitse edes häivyttää. Ja Sarin kanta oli, että koiraa, joka on näin opetettu, ei kannata välillä suorapalkata, vaikka rullailmaisussa suorapalkkoja usein käytetäänkin. Netan hämmentyminen suorapalkkayrityksistä on siis ymmärrettävää, onneksi niitä ei ole montaa kertaa edes yritetty. Ja mun olisi opittava antamaan koirille mahdollisuuksia oppia virheistä! Suhde 4:1 olisi kuulemma sopiva - vaikka en mä kyllä uskalla noin paljoa virheitä...

Tänään sitten keskityimme naksutinkoulutukseen. Gii oli yksi demokoirista. Vasta viime syksynähän mä päätin Jannalla vierailun jälkeen, kun se ekan kerran haukkui vieraita, että pysyn haukussa. Silloin haukkuminen oli vielä tosi epävarmaa ja paineistunutta. Mua kehotettiin antamaan Giin itse päättää haukkumisasentonsa ja pitkälti myös etäisyytensä. Haukuttamisen opettaminen kyykyssä olevan mm:n nyrkille on kuitenkin ohjannut sekä etäisyyttä että asentoa. Nyt tuli pohdittavaksi, olisiko koiralle kuitenkin selkeämpi, että sille vahvistettaisi jokin tietty asento, mistä haukkua, että koiralla olisi aina selkeä käyttäytymismalli. Täytyy miettiä tätä. Mä olin siis pitkään uskossa, että Gii ei ikinä uskalla ryysätä mm:n päälle, vahvistin vaan sen uskallusta haukkua. Kunnes nyt keväällä se oli noussut niin korkealle, että rupesi hyppäämään seisovia ennen haukun aloitusta, jos vire oli korkealla. Johtuu tietty mun huolimattomuudesta, kun en ollut yleistänyt kunnolla. Demossa palasimme alkuun: ensin Gii haukkui kyykyssä olevan mm:n nyrkkiä, sitten mm nousi pystympään ja liikkui hiukan. (Tuli harjoiteltua vähän liikkuvaakin mm:stä ja ohjeeksi opettaa haukkumaan liikkuvaa takaa.) Nostimme vähitellen kierroksia: liivit päälle, mm vähän matkan päälle ja pikkuhiljaa pidemmälle. Nyt ei kertaakaan hypännyt, aloitti vaan haukun jo ennen pysähtymistä. Saatiin siis pelkkiä onnistumisia :) Pitää vielä kuitenkin muutama kerta vahvistaa.

Varsinaisia koiran kanssa treenaamisia oli melko vähän, joten käytin tilaisuutta hyväkseni sosiaalistaa ja opettaa rauhoittumista Giille. Hyvin se hengasi luennot mukana, välillä kävi uimassa ja kiersi kerjäämässä rapsutuksia. Vieläköhän sekin päivä koittaa, että se yllättää mut yltiörohkeudellaan ;)

no ihan samaa ku viimeki viikko

Pitkästä aikaa Helenan koulutuksessa. Git oli kiva. Se meni vaan jotenki kevyesti :D Seppo myös jakso siihen nähden hyvin, että se oli ollut päivän äitin kanssa siellä hakukoulutuksessa.
Mutta nyt oikeesti pitäs tehä niitä keppejä ja kontaktilaatikkotreeniä. Ja keinua varsinki, se vaan tarvii avustajan. Tiistaiks oli oikeesti kunnon keppitreenisuunnitelma, mutta mä olin kipee.

Tänään kotona laatikon kanssa takapihalla. Hyvältä alkaa näyttää, vapautuskäskyn kanssa selvää edistystä. En tiedä miten treenattas mun taaksejääntiä, Jii tuppaa kääntymään silloin laatikolla sivuittain, vaikka palkka olisi edessä.
Tokoillaki meinattiin, mutta jäi vähäiseksi. Turhan lämpönen toi keli, ei viittii kiusaa tokolla :D

Kärnän hakukoulutus

Lintsasin maanantain ja tiistain töistä, jotta pääsin Giin kanssa osallistumaan Sari Kärnän hakukoulutukseen, jos siis vaikka pistojakin opettelisi ;) Maanantain olimme Koiramäessä. Rata oli vasemmalta puolen risukkoinen ja oikealta puolelta nousi korkeat kalliot. Tuuli tuli oikealta. Giille oli 5 ukkoa valmiina kaikki 50 metrissä, jotta Sari näki, miten se toimii. Oikea etukulma meni suoraan ekalla lähetyksellä. Vasen myös ekalla, mutta pyöri vähän, kun ukko ei ollutkaan etukulmassa vaan n. 10 metriä eteenpäin. Kolmas ukko oli tosi korkean ja jyrkän kallion päällä, mutta hyvin Sintti kiipesi. Neljäs sen sijaan tuotti haastetta. Matkalla oli hurjat kaadettujen pikkupuiden risukot ja tuuli oli myötäinen. Pari kertaa piti uusintalähettää, ennenkuin mm löytyi. Viides taas vastatuuleen ongelmitta. Palkat sai haukun aloituksesta, ja sitten mä kutsuin takas keskilinjalle. Toisella kierroksella otettiin kolme tai neljä ukkoa, ja silloin haukutettiin pidempään, osa niin, että mä ehdin paikalle. Sarin kommenttina tuli, että koira irtoaa hyvin, on motivoitunut ja haukkukin oli kunnossa. Ehdotti, että pistotyöskentelyn rakentamiseksi voisi ottaa ääniapuja.

Tänään olimme Sipurassa, ja otimme ääniapuja. Menimme radan loppuun, ja palasimme sieltä alkuun niin, että mm:t liikkuivat mukana ja taputtivat aina piiloilla, kolme piiloa molemmin puolin. Taputuksia kuunnellessa mä en ollut ihan varma, mitä Sintti mietti, mutta taisi se ymmärtää. Jälleen tuuli kävi oikealta, ja kaikki sen puolen kolme pistoa olivat hyvät. Vasemman puolen kaksi ekaa myös, mutta viimeinen kuudes pisto oli myös vasemmalle myötätuuleen, ja se vaati jo uusintalähetyksen. Sari tykkäsi, että seuraavaksi voisi ottaa jo tyhjänkin. Iltapäivän treenit päätimme pitää lyhyinä, lämpötila oli varmaan +30. Giille eka lähetys oli vastatuuleen oikeaan etukulmaan. Se irtosi parilla uusintalähetykselläkin vain parhaimmillaan 15-20 metriä. Muuta selitystä emme keksineet, kuin että se haisteli vastatuulta ja päätteli (ihan oikein sinänsä), että ei siellä ketään ole eikä viitsi juosta. Sari käski välillä lähettää (myötätuuleen) vasempaan etukulmaan, jonne se upposi ekalla ja jossa myös mm oli ;) Tänä aikana oikeaan etukulmaan pistettiin myös mm, ja nyt Sintti sinne myös upposi. Jostain syystä se ei kuitenkaan ihan heti ukkoa löytänyt, vaikka irtosi pitkälle ja juoksi etsimässä. Kolmas mm oli taas vasemmalle myötätuuleen, ja nyt helteen vaikutus jo näkyi. Gii ei tahtonut itsekseen enää irrota, vaan kääntyi katselemaan, miksen mä tule mukana. Ja heikkoluonteisena mä tietty hiippailin sen perässä vähän matkaa keskilinjalta, jolloin se intoutui uppoamaan riittävän syvälle. Loppuun otettiin vielä yksi perässäjuoksu, jotta saatiin päätettyä innokkaaseen ja suoraan pistoon.

Nyt olen sitten miettinyt, että jos näitä pistoja tosiaan haluaisin opettaa, niin voisin ottaa eri käskysanojen lisäksi myös erilaiset käsimerkit ja liivit koiralle... taas pitäisi tehdä vaan päätöksiä, mitä haluaisi... Mutta kyllä koiratreenit aina työnteon voittaa :) Lopuksi käytimme koirat vielä uimassa Alasenjärvessä.

aksaa, ihan jopa paremmalla fiiliksellä

Maanantaina tosikko treenit ja tiistaina kentällä pätkä rataa ja hallilla keppejä.
Maanantaina yritettiin ottaa keppejä niin, että 2 ohjuria lopussa. Jiistä ne oli oudot ja päätti pomppia yli. Kyllähän se pentuna ohjureilla osas pujotella... :D Tottu se niihin, varovasti meni kuitenkin. Rata oli alkuun kaameeta, olisi pitäny luottaa enemmän omaan tuntumaan. Ohjaus mitä yritin ei toiminu Jiillä, takaleikkaus renkaalle oli töks. Fiilis tekemisessä oli kuitenkin parempi :)

Tiistai oli fiiliksen kannalta superpäivä. Mulla oli molemmat neidit mukana ja ne sai katella muiden tekemistä autosta, lopuksi helppoa rataa. Netan kanssa tehtiin jotain pientä. Jii taas irtos normaalia reippaammin ja haltuunotot jäi yritykseksi, matalat rimat ainakin lisäs vauhtia. Ei jääty hinkkaamaan, vaan tehtiin vaan lyhyt treeni.
Sen jälkeen hallille niitä keppejä tekemään. Tehtiin vinokepeillä ja namukupilla. Siinä varsinkin oli niin loistava fiilis! Jonkunverran takaleikkauksia, mun ohijuoksuja ja jättäytymistä. Pitäs muistaa ainakin persjättöä tehdä loppuun. Mut oon nyt vaan niin tyytyväinen, että se pujotteli kunnolla!

Kotona tehty laatikon kanssa. Se sujunu kanssa kivasti. Oon vaan miettiny et miten paljon uskallan antaa sen tehdä virheitä, niistä se oppii, mutta tietysti tulee myös vähän turhan varovaiseksi. Aika pitkälle varmaan tehdään kyllä toistoja, että seppo on vaan mielestään tosi taito.