MH-luonnekuvaus

Kun Jillan pennut perjantaina tosiaan täyttivät nuo kriittiset 18 kk, niin olin ilmoittanut Giten (jo helmikuussa jonotuslistalle Briard-yhdistyksen järjestämään) MH-luonnekuvaukseen. Saimme paikan viime sunnuntai-iltapäivälle. Testaajana oli Riitta Liimatainen (toisena Kai Tarkka). Kuvaus oli Santahaminassa, missä koko odotusajan ammuttiin, eikä jyske ollut ihan pientä. Joku asiantuntevampi sanoi sen olevan kranaattien ampumista, tai sinko :o Ja me fiksut olimme ottaneet Netan mukaan, joka on meidän paukkuarin koira. Onneksi Gitte ei tainnut jyskeestä kummemmin välittää, vaikka Netta tärisi viereisessä häkissä.

Kaiken kaikkiaan Gitte oli testissä reippaampi ja rohkeampi kuin olin odottanut. Aloittaessa se meni itse tervehtimään testaajaa (1a:4) ja lähti testaajan mukaan epäröimättä (1b:4). Käsitelystä, joka oli kuin tuomarin tutkiminen näyttelyssä, se ei edelleenkään pidä, mutta alistui osaansa, vaikka oli pitkällä hihnalla enkä mä saanut mitenkään käskyttää (1c:2).

Leikkimään se ei oikein innostunut vieraan kanssa. Lelukin oli kyllä tosi iso. (2a&b:2, 2c:1)

Vieheen perään se lähti ensin ja juoksi puoleenväliin (3a:2). Toisella kertaa testaaja unohti, että piti käsimerkillä ilmoittaa vieheen liikkeelle laittamisesta, ja huusi sen sijaan ohjeen. Gitte kääntyi katsomaan huutajaa, eikä nähnyt vieheen lähtöä, eikä sitten myöskään lähtenyt perään (3a:1, 3b:1).

Neljän minuutin paikallaseisoskelusssa Gii söi heinää, pyöri ympärillä, katseli yleisöä ja minua ihmetellen, miksei mitään tapahdu (4:4).

Etäleikissä syöksyi vapauduttuaan leikittäjän luo. Jälkikäteen leikittäjä kysyi testaajalta, että olisikohan hänen sittenkin pitänyt (en tiedä tarkkaan mitä, mutta tehdä kai jotain toisin?) kun koira tuli luo ja otti katsekontaktin. Testaaja sanoi, että olisi. Nyt siis Gii meni leikittäjän luo, haukahti hetken päästä kerran ja sitten hetken päästä lähti juoksentelemaan piilon ympärillä (5a:3, 5b:1, 5c:4). Kun leikittäjä rupesi höpöttämään ja hyppelemään edestakaisin patukka sylissään, Gii juoksi mukana ja haukkui, mutta ei tarttunut patukkaan (5d:2). Hengasi kuitenkin leikittäjän mukana koko ajan, myös tämän ollessa passiivinen (5e:4).

Haalareilla pelästytettäessä singahti vauhdikkaasti puskaan (6a:5), mutta palasi pian haukkumaan (6b:2). Haalarien luo tuli, kun mä kyykyssä kutsuin (6c:2). Ekalla kerralla haalarien ohi kävellessä vähän väisti (6d:2), mutta sitten ei enää (6e:1).

Räminöitä säikähti vähemmän (7a:3), joskaan räminä ei kyllä kestänyt 3 sekuntia. Räminälaitetta meni myös itse tutkimaan (7b:5), eikä ohituskerroilla enää huomioinut (7c&d:1).

Aaveiden saapuessa yritti ensin olla huomaamatta, mutta sitten alkoi 'osoittaa useita uhkauseleitä' (8a:3). Tarkkaili ja haukkui lähestyviä aaveita (8b:3). Ja testaajien mukaan pakeni enemmän kuin taluttimen mitan (8c:5). Meni kuitenkin itsekseen tutkimaan aavetta (8d:5) ja ottamaan tähän kontaktia (8e:4).

Loppuleikkimisessä aktiivisuus oli lisääntynyt (9a:3), mutta ei vieläkään tarttunut esineeseen, vaikka kävi sitä taas nuuskimassa (9b:2).

Testin ampuminen tehtiin 9mm starttipyssyllä varsin läheltä. Leikkiessä keskeytti hetkeksi ja yritti katsoa, mikä pamahti. Passiivisena ollessa pysyi edelleen istumassa ammuttaessa (10:3).

Varsinaisia yllätyksiä testissä ei tullut. Haukkua se jaksoi, niin leikki- kuin uhkausosiotkin ;) Pelotteluissa se oli rohkeampi kuin odotin. Vieheen perään luulen, että se olisi toisella kerralla lähtenyt, jos olisi lähdön nähnyt. Giillä taisi pääosin olla hauskaa testissä, sitä kuvannee myös testin lopussa alkua innokkaampi leikkiminen. Noora videoi kaikki osiot, ja eiköhän ne videot jossain vaiheessa löydy tuolta mistä muutkin kuvat.

Ja säläpäivitystä

Giten kanssa yritettiin mennä Heinolan näyttelyyn viime sunnuntaina, tai mentiinkin, mutta myöhästyttiin kehästä. Juuri kun pääsimme paikalle, kehä loppui. Israelilainen tuomari Zeev Trainin olikin ollut yllättävän nopea. Arvostelu kuitenkin saatiin, joka kuului:

Well balanced young bitch. With right coat black colour. Nice head. Scissor bite. Perfect topline. Middle sized chest. Well angulated. Very nice gait. ERI

Tuomaria Gii niiasi aavistuksen, mutta antoi tutkia. Kehäsihteeri sitten ripotti suolaa haavoihin toteamalla, että nartuille ei oltu saatu sertiä jaettua, mutta Gitte olisi sen saanut, jos olisi ehtinyt varttia aikaisemmin paikalle.

Sunnuntai-iltana Gii pääsi vielä aksaradalle, jossa pitkästä aikaa treenattiin keinua. Hienosti muisti bang gamen millä Noora on opettanut. Nyt poistimme jo siivekkeen keinun alta ja Gii teki koko keinua niin, että mä enää aavistuksen jarrutin pamautusta. Tiistaina Giillä oli taas tuplatreenit: ensin aksaa Villähteellä ja sitten Orimattilassa tokotreeni.

Tiistaina käytimme Nettaa eläinlääkärissä. Se on ollut tosi kärttyisä Otolle. Heinäkuun alussa ajattelimme kireyden johtuvan juoksunteosta. Lauantaina, kun Otto palasi mökiltä, niin heti ensi näkemältä Netta oli käymässä kiinni. Otto kuitenkin ehti karkuun. Sunnuntaina takapihalla koirat oli keskenään, ja silloin Netta retuutti Ottoa kurkusta. Onneksi labukan kaulanahka on niin paksu, ettei spanieli saanut siihen reikää. Netta on edelleen tosi laiha, vaikka on viime viikot syönyt suunnilleen tupla-annokset ruokaa. Halusimme siis tarkistuttaa, onko sen kilpirauhasarvoissa tms. jotain poikkeavaa. Veriarvot olivat kunnossa, samoin ultralla katsoessa kaikki näytti olevan kunnossa. Painoi ell:n vaakassa 18 kg. Nyt pitäisi kerätä kolmelta päivältä kakkanäytteet vielä tutkittavaksi. Ja itse asiassa päätimme kerätä ne kaikilta kolmelta, koska mökillä ainakin Otto söi naapurin rantaan heitellyt kalojen perkausjätteet. Lapamatokin voisi siis olla mahdollista.

Keskiviikkoillan vietimme tuomarien koulutustilaisuudessa, missä Gitte sai hyvää siedätystä tuomarien käsittelyyn. Mä mittasin sen mittatikulla, voi kyllä olla että jäi vähän ilmaa väliin, sillä lukema oli 47,5 cm. Painoa on kotivaakassa ollut 15 kg, ehkä on vähän pyöristynyt.

Pekopäivitystä 2

Kylläpä tämä blogin päivitys nykyään jää vähiin, kun Nooralla on muita kiireitä... Pekorintamalla Giin kanssa pyritään nykyään treenaamaan torstaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Treenit ovat olleet raunioilla tai varikolla. Eilen meillä oli vieraileva kouluttaja Oulusta, ja hänen(kin) kommenttinsa oli, että onpa se nopea - nii-in. Ja epäili, että vielä tulee aika, ettei se kutsusta tule luo, ainakaan jos on maalimiehen hajulla. Musta tämä on aina yhtä vaikeaa itsekään hahmottaa, mitä sitä oikein haluaa: itsenäisen ja irtoavan koiran, jolla on vahva maalimiesmotivaatio, mutta kuitenkin koiran, joka pysyy näkyvillä, on täydellisesti ohjattavissa tehden suoria pistoja pyydettäessä ja tulee aina kutsusta.

Itse asiassa mä olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen Giten työskentelytapaan. Olisi vaan niin kiva iloita tästä vaiheesta eikä ennakoida mahdollisia tulevia ongelmia. Esimerkiksi viimeksi varikolla sen kanssa oli ilo työskennellä. Kolme ukkoa oli valmiina piiloissa. Se etsi partioiden, kun kävelin eteenpäin, mutta jos pysäytin ja lähetin sopivasti tuuleen, niin eteni suoraan. Haukutkin irtosi hyvin, jopa ennestään täysin tuntemattomalle miehelle. Ensi viikonloppuna meillä on peko-leiri Vehmaalla, ja katsotaan sitten, mitkä sen jälkeen on fiilikset...

seppo, mikä sua vaivaa

Se oli sitten eilenkin mätsärissä väistämättä tuomaria, sai punaisen nauhan, voitti punaisten kehässä ja oli bis3 :o No okei, ei ihan kymppi suoritus: bis-kehässä se väisti yhtä tuomareista, mutta nostin sen takaisin paikalleen ja antoi sitten koskea, mä tosin pidän hihnan lyhyellä ja mahdollisesti vähän poskesta kiinni. Kuulostaa karulta :D Tuomari tykkäsi kuulemma meidän yhteistyöstä, Giistä näki ettei se tykkää tuomarin lähentelystä, mutta sieti ja mä kuulemma kannoin sen hyvin :D



Tiistaina oli aksaa. Vaikeeta meille oli 3-7 väli. Git olisi halunnut hypätä vitosen sijaan 8. ja kaahata putkeen. Muutenkin mutkat tuppas mennä vähän pitkiksi ja jouduin normaalia voimakkaammin käskyttämään. Loppusuoralla, tai oikeastaan viimisestä putkesta asti, mä olin joka kerta myöhässä ja kunnolla, Git kuitenkin pelasti, pari kertaa vaan ajautui 16 hypystä ohi ulkokautta.
Kepit kaipaisi niin toistoja, Git menee vähän epävarmaksi jos tulee virhe ja hidastuu. Vasen puoli oli vaikeampi.

Tiistai iltana oltiin tokossa, tai se oli 'vaan' teoriaa. Git oli kuitenkin mukana makoilemassa jaloissa. Keskenään otettiin takapalkkarasialla 4 pätkää, kolme seuraamista ja yksi liikkeestä maahan, loisto. Sen jälkeen 5 min paikallamakuu, hyvä. Niin ja maanantaina lenkin ohessa koulun pihalla 7 min paikallamakuu.

Pekopäivitystä

Ensimmäinen pekotreeni lomatauon jälkeen oli hyvin pienellä miehityksellä: paikalla mun lisäksi yksi koirakko. Kaikessa yksinkertaisuudessa päätin kokeilla, vieläkö Sintti irtoaa metsässä - ja irtosihan se. Vähään aikaan en sitten taas uudelleen kokeile, tai kohta mulla on Otto2. Eli tallasimme harvakseen alueen, joka oli kooltaan ehkä 100 x 250 m. Lähetin Sintin alueen etureunalta, ja itse ehdin ehkä puoleenväliin, kun se haukkui takareunalla. Ukko välipalkkasi nyrkistä namuja pudottamalla kunnes ehdin paikalle. Ukko ja metsä olivat ennestään jotenkuten tutut. Ilmaisutreenin teimme naamiointiverkon alla makaavalle ukolle, jonka nyrkki oli verkon ulkopuolella. Hetken Sintti ihmetteli, mutta alkoi sitten haukkua nyrkille - hyvä.

Kahdessa seuraavassa pekotreenissä raunioilla oli sitten sentään kolme muuta koirakkoa paikalla. Sintille aloittelin umpipiilojen ilmaisua niin, että näki ukon piiloon lähdön, ja umpipiilot sellaisia, että nyrkki mahtui oven välistä ulos. Nämä ilmaisut sujuivat niin hyvin, että seuraavalla kerralla voin vaikeuttaa. Nyrkin ei ehkä tarvitse enää niin selvästi näkyä?

Viime pekotreeneissä Sintti sai lisäilmaisutreenin, kun toista koiraa yritettiin opettaa haukkumaan. Päätettiin kaikki muut keinot kokeiltuamme yrittää mallioppimista ;) ja otettiin Sintti paikalle. Tosi upeasti se keskittyi vain haukkumaan maalimiestä, vaikka oli vapaana. Vieressä ollut toinen koira (hihnassa), joka himoitsi samoja nakkeja ilmaisupalkkana oli Giin mielestä pelkkää ilmaa - tai korkeintaan kimmoke haukkua vielä ponnekkaammin. Sen sijaan Sintistä oli kohtuullisen järkyttävää, kun siltä vaadittiin, että kunnon peko-koiran pitää antaa vieraan ihmisen kantaa. Korvat lurpallaan se sitten kulki sylistä toiseen, mutta ei onneksi vapauduttuaan ollut moksiskaan.

Otto on edelleen äijälomalla mökillä: kulkee omia polkujaan miten lystää. Netan juoksut ovat lopuillaan. Se on kyllä edelleen laiha, vaikka on toista viikkoa syönyt myös Oton annokset. Jossei se siitä kohta pulskistu, niin lääkäriin se on vietävä.

tämä on syksy

Joo-o, ei me ihan kuolleita ehkä olla, vaikka hiljasta onkin. Netalla jäi sitten mejä-koe juoksujen takia välistä, pikkusen ehkä saatto ärsyttää. Ei sitten päässy yhteenkään kokeeseen tänä kesänä...

Viime viikonloppuna Seppo oli mulla mukana aksassa, omat treenit peruttiin niin tehtiin vähän ennen ja jälkeen mun vetämän ryhmän. Keppejä ja paria tekniikkaa. Rimat taas 45cm.
Ainiin, lauantaina käytiin vähän tokoilemassa koulun kentällä, kuumuus oli vaan törkee niin ei tehty kuin vähän rasiapalkalla perusjuttuja.

Tiistaina oli Giin aksa varmaan parin kuukauden tauon jälkeen. Rimat medi, keinu jätettiin välistä, mutta puomi ja A oli radalla. Poispäinkääntö muurille oli vähän löysä ja kepeillä meinas kovassa vauhdissa jättää ekan välin pujottelematta (kuitenkin oikeasta välistä sisään). Asenne kunnossa 8-)
Sieltä suunnattiin näyttelytreeniin Renksun halliin, tuomari syötteli eikä lääppinyt, ok.

Keskiviikkona oltiin Jokimaalla mätsärissä, Git luokassa isot 9-18kk ja Netta vaan mukana hengaamassa. Sen verran karun näkönen se on taas, ettei kehään kehtaa viedä :D
Git seisoi paikallaan eikä varsinaisesti väistänyt tuomaria(mies), aavistuksen niiasi ja söi varovaisesti. Liikkui hyvin. Sijoituksena sinisten 2.

Vaellus 20.-22.7.

Alkuperäinen vaellussuunnitelma - Muotkatunturin erämaa ja 4 yötä - vaihtuikin viimetingassa 2 yöksi Saariselän kansallispuiston merkityillä poluilla. Niin uskomattomalta kuin ennätyshelteisenä heinäkuuna kuullostaakin, niin säät eivät suosineet vaellustavoitteitamme.

Starttasimme Nooran, Netan ja Giten kanssa illansuussa Kiilopäältä. Poroja oli runsaasti liikkeellä ja pidimme koirat kiinni kävellessämme ensimmäiselle majoituspaikalle. Gitte ei ollut tainnut ikinä ennen olla flexissä, mutta äkkiä se tajusi homman jujun. Flexi oli kiinni mun vyötäröllä ja Gii löysäsi aina tahtia, jos naru kiristyi. Netta kyllä tiesi, miten flexissä olisi pitänyt kulkea, mutta sen metsästysvaistot vetivät sitä liikaa porojen jäljillä. Onneksi se oli Nooraan kytkettynä ;D Ensimmäinen yö oli kylmä, ja koirat nukkuivat teltassa tiiviisti meidän välissä, ja hienosti nukkuivat ihan rauhallisesti.





Toisena päivänä koirat saivat kulkea vapaina, sillä muita kulkijoita ei juuri ollut ja näkyvyys oli hyvä. Hyvin jaksoivat noin 15 km päivätaipaleen, Netta varmaan kolminkertaisti oman matkansa ylimääräisellä juoksemisella. Ehkä se sitten kostautuikin, sillä illalla näytti, että se vähän ontui vasenta etujalkaansa. Yöpaikaksi löysimme upean privaattibeachin. Yö oli tällä kertaa lämpimämpi, mutta sateinen. Koirat nukkuivat jalkopäässä, missä oli viileämpää.

Kolmas päivä olikin sitten sateinen. Aamupalan teimme ja tavarat pakkasimme päivätuvan terassilla. Nooran mielestä tämä oli jo aivan riittävän pitkä vaellus, etenkin kun sääennuste lupasi pelkkää sadetta. Niinpä lähdimme suunnistamaan takaisin Kiilopäälle saunaan ja autokyytiin. Vaikka lyhyeksi jäikin, mutta tämä ensimmäinen vaellus koirien kanssa oli hyvin positiivinen kokemus, ja viimeistään ensi kesänä täytyy ottaa uusiksi!

kesäelämä

Lauantaina oltiin erkkarissa Hesassa. Git tapansa mukaan niiasi tuomarille ja olisi mieluummin pysynyt kehän ulkopuolella. Nyt reipasta treenaamista, kiitos :D
Arvostelu oli seuraava: Kokematon esiintyjä, hieman varautunut, antaa kuitenkin tarkastaa itsensä esittäjän avustuksella. Keskikokoinen - vahva, selvä sukupuolileima. Hyvin tyypillinen, miellyttäväilmeinen pää. Hyvä eturinta. ?? lanneosan pituus. Tasapainoiset kulmaukset. Vaivaton, tehokas liikunta. Erinom. karvanlaatu. Käyttäytyminen riittää juniori luokkaan. ja laatuarvosanaksi ERI.