Mitäpä muuta kuin pekoa

Huomaan, että treenisuunnitelman noudattaminen on hiukan haastavaa, kun harjoittelee samaa lajia kolmessa eri porukassa, ja joka porukalla on tietty omat tapansa ja tavoitteensa. -tää oli siis se selitysosuus, miksei treenisuunitelmassa ole pysytty ;)

Viime viikon perjantaina olimme Jokimaalla metsässä. Mulla oli mukana kaikki kolme koiraa, mikä varmaan kahdesta treenikaveristani, jotka molemmat treenaavat vain yhden koiran kanssa, on tosikivaa. Gitte pääsi ekana töihin. Otin sen tyhjälle alueelle niin, että maalimiehet menivät suoraan takarajoja pitkin ja me keskilinjalle. Eka ukko vasemmalla oli sopivasti tuulen päällä, ja Gitte teki hyvän piston jopa yli 50 metriin kun juoksi ensin ohi. (Mä näin hyvin seurata koiraa, kun olimme siinä heti tienvarren varvikossa.) Löysi sitten ja haukkui. Ukko jäi takarajalle siirtymään eteenpäin, ja me Jiin kanssa palattiin keskilinjalle. Toinen ukko antoi ääniavun (taputus) ja tuli löydetyksi. Jatkoimme tämän mm kanssa niin, että menimme yhdessä seuraavalle piilolle, josta me Giin kanssa jatkoimme matkaa vinottain keskilinjalle, jossa siirryimme ukon kohdalle ja lähetin. Ekalla lähetyksellä ei irronnut kunnolla oikeaan suuntaan, mutta toisella onnistui. Neljäs mm taas antoi ääniavun, jotta lopuksi saatiin taas onnistunut pisto.

Otolle yksi ukko metsään, mikä oli palakakkua. Netan kanssa kokeilin, suostuuko se tekemään mun kanssa. Ukot menivät yksi kerrallaan vuorotellen tien varteen ja Netta toimi tosi hienosti :) Se taisi olla niin innoissaan päästessään pitkästä aikaa rullakoiraksi, että sille oli ihan sama kuka ohjasi. Rullan oli ottanut (i-rulla pannassa) ilman apuja ukolla ja rullan luovutukseen sivulle perusasentoon ohjasin käsiavulla varmuuden vuoksi. Ainoa, että unohdin ohjeistaa ukot, että näytölle tullessa pitää odottaa, että koira menee maahan ennenkuin se saa palkkarasian. Mutta eipä se nyt haitannut, vaikkei maahanmenoa vaadittu, kun ei se ukkoon kuitenkaan koske. Ensi kerralla sitten saa mennä taas maahan. Mä voisin kyllä ruveta Netan kanssa tekemään tätä rullahakua :) Kun vaan treenikaverit kestää mut 3 koiran kanssa. Lopuksi neidit sai leikkiä Viljon kanssa ja Otto Pörrön - vaikkei ne kyllä leikkineet...

Sunnuntain treenit oli peruttu, ja mä yritin saada kavereita Koiramäkeen ketteryysesteille, ennenkuin kuulin, että tie sinne on käyttökiellossa. Menin sitten itsekseni, tai Roope lähti Oton ja Giten lisäksi mukaan. Kävelimme kentälle, ja tietty alkoi satamaankin. Treeni typistyi sitten pelkkiin tikapuihin Giten kanssa. Tein 3-4 toistoa. Giin on edelleen vaikea hahmottaa, miten takajalkoja pitäisi liikuttaa. Harjoittelimme siis niin, että mä laitan namuja valmiiksi puolille, kannustan koiraa sitten kävelemään ja olen valmiina ottamaan kopin, kun se putoilee puolien väliin. Rauhallisesti se kyllä tekee, eikä hosu. Ehkä meidän vaan tarvii treenata lisää.

Torstaina oli sitten hälyryhmän treeni. Varikolle tuli 6 koirakkoa. Giten kanssa otin ilmaisutreenin. Kuusi ukkoa vuoroon molemmin puolin ja koira haukkumaan niin pitkään, että mä ehdin paikalle. Aluksi Gii selvästi hämmentyi mun tulosta ja lähinnä yritti väistää ikäänkuin olisin päälle kävelemässä, kun yritin viereen tulla ;) Muutaman toiston jälkeen jo onnistuin aikahyvin viereen pääsemään, vaikka sitten mm joutui käsimerkillä kannustamaan koiraa haukkumaan. Viimeisen ukon kohdalla pimeä tai jokin? aiheutti ongelmaa: Gii juoksi vaan ihan ukon vierestä volttia eikä pysähtynyt ilmaisemaan ennenkuin ukko sen pysäytti. Olisi tietty pitänyt tehdä vielä yksi toisto perään, mutta nyt tämä jäi viimeiseksi. Toivottavasti oli vaan jokin tilapäinen häiriö.

Perjantain treeniin ei sitten taas ollutkaan ketään tulossa, ja mä houkuttelin yhden työkaverini labradorinsa kanssa kokeilemaan lajia. Tyypillinen labradori oli kyseessä, mun hirvenpaistit houkutteli niin hyvin, että perässäjuoksut sujuivat loistavasti :) Olimme varikon perällä, ja Otolle pyysin mm vasenta reunaa kiertäen menemään aidanvieren autonlavoille piiloon. Oton lähetin oikeaa reunaa pitkin etsimään. Hyvin etsi ja hyvin haukkui.

Gitelle mm jäi yhden betonirenkaan sisään istumaan. Juuri kun Giin piti lähteä, niin alueelle tuli kuorma-auto purkamaan/lastaamaan. Tämä tarkoittaa myös, että alueella alkaa summerit huutaa. Gii sai siis ylimääräistä häiriötä, mikä ei onneksi tuntunut vaikuttavan. Jouduin vain haetuttamaan sillä vähän pienemmän alueen, ettei mennä kuorma-auton tielle. Keskialue oli edelleen tallaamaton, ja lähetin sen siitä etsimään partioiden. Hienosti se työskenteli ja juoksi tarkistamassa kasat molemmin puolin väylää. Mm haju painui vasemmalle, ja kiva oli katsoa, miten se sieltä tynnyrien seasta hajunlähdettä paikallisti :) Rengas oli uusi juttu, ja ensin Gii hyppäsi rengasta vasten ja ihmetteli hetken ennenkuin aloitti haukun. Kun mä pääsin paikalle, niin sai heti palkan, nyt en treenannut ympärillä kävelemistä.

Kun harjoitus oli senverran lyhyt, niin jäin koirien kanssa vielä kaupungille kävelemään. Pikkuveskun rannassa oli vesiurkuesitys, ja kyllä mustat koirat valopannoissaan herätti mielenkiintoa, sekä kysymyksiä: onko siinä äiti (Otto) ja poika (Gitte) 8D

Noora oli koko viikon Netan kanssa mökillä lomailemassa.

Korson raunioradalla

Olimme tänään vierailemassa Korson raunioradalla. Olo rataan tutustuessa oli kuin lapsella karkkikaupassa :) Toivoin vain, että olisin voinut ottaa Otonkin mukana, siellä olisi ollut sopivan haastavia piiloja kokeneemmallekin koiralle. Radalle pääsi kuitenkin vain Gitte. Kun menin koiraa valmistelemaan edellisen koiran harjoituksen aikana, niin en tajua, mistä Gitte oli nostanut itsensä sellaisille kierroksille. Paikallamakuussa se pysyi kyllä, mutta tärisi. Radalle mennessä se oli niin innoissaan, etten muista omalle radalle kuljettaessa joutuneeni sitä niin paljon muistuttelemaan, miten radalle mennään (vien sen siis vapaana, mutta en seurauta). Tervehtimisessäkään se ei meinannut malttaa pysyä pylly maassa. Lähetin sen etsimään vaan 'vapauttamalla' missä ukko -kysymyksellä. Ja niinhän siinä taas kävi, että se häipyi näkymättömiin. Mä en tiennyt, missä maalimiehet ovat. Huomasin kuitenkin mm ensimmäisen kivikasan alla, pysähdyin ja kysyin ratamestarilta, kutsunko koiran. Hän kehotti kutsumaan, ja kun huusin, niin Git haukahti. Se tuli luo, ja pyöräytin sen etsimään kivikasaa. Sieltä mm löytyi, ja haukku oli -kuten yleensäkin ekalla ukolla- vähän kimeää ja väkinäistä, mutta haukkui kuitenkin.

Ratamestari sanoi, että voisin kierrättää sen etsimässä vielä seuraavallakin (tyhjällä) kasalla. Näin teimme, ja sitten Gii hinkui jo tosivahvasti eteenpäin seuraavalle kasalle. Sain ohjeeksi antaa koiran edetä ja kyllähän siitä näki, että oli hajulla. Pyöri kivikasan päällä väkkäränä, sitten hyppäsi alas, juoksi voltin ja sujahti kolosta kivikasaan sisään. Nyt haukku irtosi jo huomattavasti paremmankuuloisena. (Jälkikäteen kuulin, että Gitte oli ollut tämän mm yläpuolella kivikasan päällä haukahtamassa, kun kutsuin sen pois. Ainoa lohtu on, ettei se ollut vielä ihan mm luona, vaan vasta kasan päällä.)

Kolmas mm oli aidan vierellä harvassa majassa, ovi auki. Sinne Gitte juoksi ihan suoraan edelliseltä piilolta. Mäkin ehdin paikalle, kun koira vielä haukkui. Ja nyt on aloitettava harjoitella, että haukku jatkuu häiriintymättä mun liikkumisista huolimatta.

Neljäs mm oli taas aluetta eteenpäin yhden kivilaattakasan takana. Mun ehtimiseni sinne kesti niin kauan, että pelkäsin Giin jo häipyvän, mutta onneksi mm oli niin taitava, että sai koiran pidettyä luonaan kunnes mä pääsin kömpimään kaikkien kivikasojen yli.

Palautteena saatiin, että koira haukkuu hyvin, vaikka oli ihan uusi paikka ja uudet ukot, niin aloittaa välittömästi piilolle päästyään ja jatkaa hyvällä sarjalla. Mä olin antanut ohjeeksi, ettei paljoa yli 10 haukun haukuteta, mutta mm sanoivat, että olisi voinut haukuttaa pidempäänkin. Hyvä näin :) nyt rupeamme siis treenaamaan ilmaisua, sen kestoa vaikka mä pyörisin lähettyvillä.

Irtoaminen ja omatoiminen etsiminen saivat myös kiitosta. Vaikka Gii joutui työstämään etenkin neljättä mm kohtuupitkään vieraassa paikassa, niin se ei tainnut edes vilkaista mun suuntaan kertaakaan, vaikka seisoskelin aika kaukana. Mutta sitten se irtoamisen kääntöpuoli: lähtönopeus ja juoksemisen ilo oli taas niin kovaa, että ohitti ekan ukon vauhdilla ja huusin sen tosiaan pois toisen ukon luota. Nyt aloitamme työstämään tätä niin, että vain yksi ukko kerrallaan piiloon, ja sekin voisi olla lähellä lähetyspaikkaa.

Olipa kiva ja hyödyllinen treeni: kiitos Vantaan pelastuskoirakoille! Mä ryhdistäydyin tästä jopa niin, että tein kirjalliset tavoitteet ja harjoitussuunnitelman meille ensi kevääseen tähdäten ;)

Hälytreeni

Sain kutsun osallistua perjantai-iltana hälytreeniin tumppina. Hälytys tuli illalla ennen seitsemää: Metsäkankaalla kadonnut koiranulkoiluttaja. Paikalle tuli meidän lisäksi kolme koirakkoa. Etsittävä alue oli kohtuulaaja, kun kadonnut koiranlenkittäjä oli kuulemma aamupäivällä lähtenyt kohti Tapanilaa. Siirryimme autoilla keskemmälle etsintäaluetta ja jakauduimme kahteen pariin. Gitte pääsi meidän parimme koirana töihin - tai lenkille ;) Haravoimme maastoja polkuja kulkien tähtitornin ja hautausmaan välisellä alueella. Edes lenkkeilijöitä ei siellä pimeillä poluilla perjantai-iltana näkynyt. Eikä kadonnutkaan ollut alueelta löydettävissä, mutta saipahan Gitte reippaan tunnin iltalenkin. Mä en sitä käskyttänyt ollenkaan etsimään, mutta sen käytös oli kyllä niin valppaan työssäoleva, että varmaan se aavisteli, ettei ihan vaan iltalenkillä olla. (Eikä sillä ollut edes hakuliiviä päällä, kun sen tavallisesti käyttämä Oton vanha ei mahdu valjaiden alle) Olisipa ollut kiva nähdä, olisiko se bongannut kadonneen jos olisi kohdalle osunut. Nyt voin tietysti kuvitella, että olisi ;) Yksi maalimies oli toisen parin alueella, mutta jäi löytymättä.
Sitten saimme vihjeen, että kadonnut on nähty Riihelässä. Siirryimme sinne autoilla ja jatkoimme pareina. Me taas osuimme etsimään tyhjää aluetta. Sen sijaan toinen pari löysi onneksi kadonneen, ja pääsimme kotiin jo kymmenen aikoihin.

Tästä treenistä mä tietysti rupesin vielä miettimään kolmatta 'lähetyskäskyä' Gitelle. Eli nyt olen jo päättänyt erottaa käskyt, kun lähetän pistolle tai partioimaan. Mutta entäpä tällainen pitkäkestoinen kytkettynä etsintä, kun tarkoitus on, että koira kulkee liinassa polkua eikä juoksentele edestakaisin? Ja kun on hyvin todennäköistä, ettei ole edes mitään ukkoa löydettäväksi, mutta jos olisi, niin se tietty pitäisi bongata. Ehkä sitten kun se on kokeneempi, tässä voisi käyttää partiointietsintäkäskyä? Tai kun saisin sille hommattua omat hakuvaljaat, niin varmaan niiden päälle pukeminen riittäisi. Pitäisi tietysti joskus treenata, että kävelyttäisi Giitä ainakin tunnin kytkettynä, ja sitten ukko olisi löydettävissä, niin näkisi ymmärtääkö se olevansa etsimässä. Ketähän tähän saisi suostumaan treenikavereiksi ;)

Torstaina olimme Hennalan varikolla. Mä menin ajoissa, kun mulla oli kaikki kolme koiraa mukana. Laskin ne juoksemaan ja kävelimme koko alueen läpi. Autolle palaillessa lähellä porttia juoksi tietysti jänis, ja Otto & Netta lähti jahtiin. Ei ne onneksi kauaa viipyneet, mutta läähättivät sen jälkeen pitkään. Kaikkien kanssa tein vain jotain pientä: Gitelle eteenlähetystä, Netan kanssa kokeilin mitä se suostuu mun kanssa tekee ja Oton kanssa seuraamista & maahanmenon nopeutta.

kyllämeonjotaintehtyvaikkeiblogikerro

Ehkä mäki voisin vihdoin 'ehtiä' päivittää...
Tiistaina Orimattilassa, Netta arkitottis-tunnilla ja Git toko-tunnilla.
Netan kanssa kosketusalustaa, maahanmenon naksuttelua, ryömimistä kosketuskepin kanssa, hyppy ja vähän hieromista. Netta oli kovin kivasti.
Giin kanssa kaukojen tekniikka, vire vähän liika korkea. Liikkeestä seisominen, ensin tarjosi istumista. Ekaa kertaa luoksetulon pysäytystä, takapalkalla, tehtiin tosi vähän. Nouto, ja mä olin tietenkin unohtanut kapulan autoon niin tehtiin vieraalla. Tosi hyvin siihen nähden, ettei ole aikoihin tehty, ei tiputtanut tai pureskellut.
Kerran hyppy, palkkaus seisomaan pysähtymisestä ja sitten hypylle hallitusti saapumista. Niin ja tehtiin myös merkkiä, naksuttelin eka kiertämistä ja sitten otettiin pysähtyminen mukaan.


Eilen oltiin aksailemassa, tietenkin satuttiin tekemään tollasta 'ohjaajan pakko juosta' rataa, kun mä oon vähän kipee. Ja nyt sitten vähän enemmänkin.
Mulla ohjaus saisi olla vähän jämäkämpää. Poispäinkäännöllä 9:lle Git pari kertaa kierti koko aidan. Samoin putkien päät oli vähän hukassa, onko sulla silmiä seppo? Kontakteilla pientä epävarmuutta mihin kohtaan tulee, muuten meni kivasti.
Itsenäisesti tehtiin keppejä ja pari kertaa A. Kepeillä muutaman kerran jätti viimisen välin taas pujottelematta.

Helppoa ja vaikeaa

Purnaisinkohan taas aluksi, kuinka tämä blogipäivitys on nyt jäänyt ihan mun varaan. Taaskaan ei siis tule raporttia alkuviikon agilityista tai tokoista. Eikä eilisillan omatoimiagista. Sen sijaan kirjoittelenpa taas -yllätystyllätys- pekotreeneistä.

Perjantain treeneihin saimme vieraita Vantaan pelastuskoirista. Olipa tosi kiva nähdä taas vähän erilaisia treenitapoja ja kuulla hyviä kysymyksiä & vinkkejä. Vieraiden koirat treenasivat raunioilla. Mutta sitten oli niin pimeä emmekä onnistuneet sytyttämään valoja, että päätimme harjoitella omien koiriemme kanssa ylhäällä. Tai Otto pääsi myös raunioille, sille oli raunion yläosassa yhdessä kivikasassa, mitä en mielestäni ollut sille koskaan ennen käyttänyt, yksi mm. Äkkiähän Otto keksi, että siellä jossain se ukko on, mutta tien löytäminen ukon luo teetti taas sopivasti töitä.

Gitte oli sitten treenin viimeisenä koirana. Ylhäällä oli hiukan valoa, mutta voisi sanoa, että tämä oli sen eka pimeäntreeni. Kaikki maalimiehet olivat myös vieraita. Niinpä piilojen suhteen otin vain perushelppoja avopiiloja, ja haukkujen määräksi riitti noin 5. Hienosti se toimi, ei mitään epäröintiä, irtosi ja etsi itsenäisesti varsin laajalla kaarella.

Tänään olimme metsässä, ja taas meille uudella alueella. Tuuli oli niin voimakas, että ihan pakkohan sitä oli hyödyntää, vaikka haku oli jälleen partioivaa. Kolme ukkoa vähän kuin jonossa tuulen alla. Yksi uusi mm ja yksi naamiointiverkon alla. Kaikki löytyivät nopeasti ja haukku irtosi myös ongelmitta kaikilla. Haukkujen määrät 5-3-12.

Nyt olenkin ajatellut, että kun kerran väkisin näytän sotkevan koiran kanssa sekaisin partioivaa hakua ja pistoja, niin otan niille ainakin erilaisen lähetyksen. Tähän asti olen lähettänyt koiran aina perusasennosta kädellä suuntaa näyttäen. Ja siitähän se on singonnut kiitettävällä vauhdilla kohti ääretöntä. Tämä hyvä pistolle, mutta partioidessa olen saanut sitten heti huutaa koiran takaisin. Tänään lähetinkin partioimaan ilman kädellä suunnan antamista, höpötin vaan missäukko ja liikahdin itse. Singahtihan se taas, mutta ei niin suoraviivaisesti eikä pitkälle, eli tänään näytti ainakin toimivan. En kyllä sitten ole ollenkaan varma, onko tämä yhtään järkevää... Kaikkihan aina sanoo, että pistot pitäisi opettaa ensin, jos ne opettaa aikoo...

Tänä aamuna käytiin Tuuloksessa ryhmänäyttelyssä. Gii oli ainoa nuortenluokassa. Tuomarina Yvonne Brink, Ruotsi. Tuloksena EH. Jostain syystä tuomari katsoi Giin hampaita toooosiiii pitkään ja Gii hermostui. (Nii-in tätäkin tietty olisi voinut treenata, harjoitellessa hampaat tulee vaan aina vilkaistua pikaisesti) Arvosteluna tuli:
Feminine head. Well set ears. Very good eyes and muzzle. Very nicely developed fore cheast. A little long in loin. Medium sized bones. Moves well in front but must have more power in the back. Needs to be happier in the ring.
... niinpä ;)

Pistoja

Tänään olimme meille uudessa metsässä hakutreeneissä. Ja vihdoin viimein teimme taas pistotreeniä. Eka ukko oikeassa etukulmassa otettiin haamuna. Gii paineli suoraan ja lujaa ukolle, haukkui ihan hyvän sarjan (alle 10) ja tyhjensi palkkarasian. Ajatus oli, että ukko saisi leikkimällä tuotua takaisin, mutta Gii lähti mua vastaan. Toinen ukko vasemmassa etukulmassa otettiin ääniavulla (taputus). Irtosi taas hienosti, ja haukkui nyt sen verran pidempään, että ehdin paikalle. Tai ajatus oli, että ukko syöttelee namuja palkan jälkeen ja pitää koiran näin luonaan, mutta Gii ehti haukkua joka välissä lisää ;) Kolmas mm valmiina oikealla n. 30 m etulinjasta. Lähetin ilman apuja, ja sehän eteni kohtuusuoraan, upposi takalinjalle asti, haukkui ja pysyi namujensyöttelyllä ukolla, kunnes ehdin paikalle: hienoa! Ja nyt myös leikki tarmokkaasti patukassa roikkuen mm kanssa, kun kävelimme yhdessä keskilinjalle. Neljäs mm valmiina vasemmalla. Taas yhtä hieno suoritus, eteni kohtuusuoraan ja upposi takalinjalle. Nyt ukko haukutti ilman palkkaamista niin kauan, että ehdin paikalle. Hieno Sintti :) Ainiin, sää oli varsin tyyni.

Perjantai-iltana harjoittelimme taas kytkettynä etsimistä. Nyt olimme Kiveriön koulun liepeillä, jossa leikkiviä lapsia ja lenkkeilijöitä oli sopivasti häiriöksi. Otto toimi niinkuin lajia pidempään harrastaneen koiran pitääkin toimia. Kaksi ukkoa alarinteessä tuulen alla, molemmat bongasi ongelmitta. Paitsi että ekaa ukkoa läppäsi tassulla, kun komensi antamaan palkkarasiaa.

Gitelle oli myös kaksi ukkoa alarinteessä tuulen alapuolella. Kyllä sen kanssa työskentelystä tulee aina niin hyvä mieli. Se on niin innokas - saatuaan ukosta hajun, niin se hyppää varmaan metrin ilmaan, singahtaa satalasissa kohti ukkoa ja haukkuu jo vauhdista ;) Onneksi kukaan ei ole kertonut sille, että kytkettynä etsiessä ei tarvitsisi ilmaista.

Otto on syönyt kohta viikon särkylääkettä. Tuntuu, että lääkkeestä olisi apua. Eilen teimme reippaan tunnin lenkin satamassa, ja ne Giin kanssa vuoroon pitivät piikkipaikkaa. Netta palaa tänäiltana mökiltä. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että kyllä kahden koiran kanssa -oli ne kaksi sitten ketkä hyvänsä- on helpompaa kuin kolmen.