Kaikki tai ei mitään

Hurjaa, että Maikkis on jo 9kk (47cm, 12kg)! Ja sillä on jo ekat juoksutkin menossa. On muuten hiukka hölmön näköstä, kun Main töpö ei yltä housuista ulos :-D

Viime viikonloppu oltiin Lahdessa ja aika kului phpk:n järjestämää ja Minna Löfmanin pitämää kertova ilmasu koulutusta seuraten. Maista tuleekin nyt kans kertova :-D Haukkua oltiin ihan vähän aloteltu, meinasin opettaa haukkumaan jalan alla olevaa rasiaa. Ei vaan yhtään innostanut opettaa sitä haukkumaan. Rullalle taas en halunnut opettaa sen takia, että en usko mulla riittävän niin paljon aikaa peko-hommiin kuin se vaatisi. Tässä kertovan ilmasun opetuksessa taas tykkään tosi paljon siitä, että maalimiehet on täysin passiivisia ja mä teen kaiken opettamisen ja palkkaamisen.
Muuten hakua on tehty tosi harvakseltaan, viimisen kuukauden ajan vähän tiheemmin kun on päästy rakennusetsimään.

Agilityä on tehty säännöllisemmin koko ajan. Ryhmätreeneissä pidän Main nykyään vuoron odottelun ajan autossa, en vaan jaksa kuunnella sitä huutoa. Toki se myös kuumuu ja näykkii turhautumistaan, mutta pysty silti heti radalle päästessään keskittymään.
Ohjaustekniikoihin ollaan panostettu selvästi enemmän. Vastaseen käteen reagoimista on tehty paljon, samoin kääntymisiä. Ihan viime aikoina on alettu enemmän harjottelemaan irtoamista, niin sivulle kuin eteen. Pidempiä estevälejä ja vientejä tarvis harjotella. Lähdöt on hyvät.
Puomia (keskiosan tilalle putkipainot) on tehty erikseen namikupille juoksemisena ja erikseen pyöritty alastulolla. Viime treenistä jäi tosi hyvä fiilis! Toistaseks Mai ei ole esittänyt paimenkoira-kyttäys elkeitä, jee :D
Pussia on tehty "alusta" asti, sujuu. Bang game sujuu myös. Viime kerralla tutustuttiin renkaaseen, Mai hyvin keksi tarjota oikeaa toimintoa ja mä sain vaan naksutella ja heitellä lelua. Eiköhän me nää rengas ja muuri opetella kunnolla vasta kesällä. Kepit alotetaan kunhan lumet sulaa.

Noo, sit nää toko asiat... Mai ei osaa mitään kokonaista. Perusasennon oisin halunnut opettaa jotenkin näppärästi naksutellen, mutta ei ollut mitään herkkua niin ruoan perässä nyt mennään. Seuraamista tehty kauheen vähän, hiukka imutusta ja sit niin et mä peruutan. Mai tykkäis kauheesti vaan seurata kaukana, edessä, poikittain ja pomppien. Mutta istu, maahan, seiso jutut on tosi kivalla mallilla. Mai osaa tehdä i-m-i vaihtoja kaukoja ajatellen kivasti. Samoin liikkeen kautta (mä peruutan tai mai kiertää jotain) jäävät onnistuu kivasti, niissä selvää ajattelua taakse päin. Istu ja seiso tosin käsimerkillä.
Noutoa ei oo nyt hetkeen tehty yhtään, se on sellasta sähläämistä. Narrin blogista innoittuneena ollaan tehty vähän maalarinteippi etsintää. Paikkamakuuta tehty vähän, sen sijaan "käy siihen" toistoja tulee päivittäin kun tyyppi meinaa vähän turhan paljon puuhailla kaikkea väärissä kohdissa.
Mut parin viikon päästä alkaa pentutoko niin sen jälkeenhän me osataan kaikki :-D

Vähätreenistä arkea

Gii steriloitiin tähystämällä 4.1. Lahden Eläinlääkäriasemalla, tai siis Vethaushan se nykyään on. Jätimme Giin sinne aamulla puoli yhdeksän ja haimme yhden jälkeen pois. Operaatio oli sujunut normaalisti. Heräämisen jälkeen kauluri oli tarpeen, sillä Gii oli oli yrittänyt napsia hoitajia. Giillä oli selvästi huono olo nukutuksesta toipuessa. Kotona se oli hyvin ärhäkkä muille koirille ja mieluiten lepäilikin häkissään. Yöksi mä majoituin Giin kanssa työhuoneeseen ja varauduin valvomaan kipeän koiran kanssa. Mutta toisin kävi: vaikka sillä oli pönttö päässä niin se nukkui hyvin. Ja aamulla se oli kuin aina ennenkin. Annoin kuitenkin kolmena päivänä sille tulehduskipulääkkeen, kuten oli ohjeistettu. Mutta kaiken kaikkiaan oli kyllä helppo operaatio! Kun nukutuksesta selvisi, niin mitään kipuja tms. en koirassa havainnut. Operaatio oli tehty kahden pienen aukon kautta: toisessa oli yksi tikki ja toisessa kaksi tikkä. Haasteeksi sitten muodostuikin lepovaatimus, Gii kun ei ollenkaan ymmärtänyt miksei enää tehdä mitään.

Nyt taas on treenejä jatkettu, vaikka mun työreissut tuppaakin häiritsemään. Giin kertova ilmaisu on periaatteessa paketissa. Jostain syystä - kun keksisin vaan miksi - Gii tekee yleensä ekat toistot hyvin, mutta kolmannella tai neljännellä jäätyy tuijottelemaan. Viime viikonloppuna oltiin Nooran kanssa treenaamassa. Eka piilo oli kontissa pressun takana, toinen makaava lumikinoksessa: nämä hyvät. Sitten kolmas oli autonlavojen välissä. Gii kävi mm:llä ja palasi noin 10 m päähän musta ja jäi tuijottamaan. Jos mä otan sen kanssa tuijotuskisan, niin se sitten vie aikaa. Jos lähden kävelemään toiseen suuntaan tai etenkin jos juoksen poispäin, niin se auttaa koiraa tulemaan mun käteen (=kertomaan löydöstä). Samoin jos pyydän sanallisesti, niin silloin se tietty tulee. Mutta mikä ihme tämän jäätymisen tekee toistojen myötä??? Nyt, niinkuin yleensä muulloinkin, teimme neljännen korjaavan kerran, missä Gii näki mm:n lähdön ja ilmaisu taas sujui.

Noora on päättänyt tehdä Maista haukkuvan ja opettanut Main menemään maahan rasialle. Mulla oli rasia jalan alla (avoimena ja muutama makkaranpala rasiassa). Haukkuherkkänä ja herkästi turhautuvana Mai tarjosi haukkua nopeasti, ja sai sitten rasiasta palkan. Ajatus on siis, että Mai opetetaan kohdistamaan haukkumisen mm:n jalkaan ja että palkka tulee jalan alta: ei sitten tarvitse hyppiä mm:n päälle. Maille suurin epäuskon aihe treenissä oli, että voiko se tosiaan saada palkkaa haukkumisesta ;-)
Otto ja Netta saivat tehdä omat etsintäreeninsä myös, mutta niistä en ihmeempää muista...

Sunnuntaina yritimme mennä Orimattilaan mätsäriin, mutta liian moni muu oli saanut saman ajatuksen ja paikka oli tupaten täynnä. Muutimmekin suunnitelmia ja Noora treenasi tokoa Main ja Giin kanssa. Maanantaina oli agilitya. Teimme putki/puomi erottelua ja sylkkäreitä. Sylkkärit sujuvat hienosti kentän laidalla, mutta radalla esteet vetävät puoleensa paljon vahvemmin kuin mä.
Uutena virikkeenä olen ryhtynyt opettamaan Giitä temppuilemaan jumppapallon päällä. Giistä se on tosi kivaa! Intoa ja pomppista riittää niin, että pallon paikallaanpitäjä tarvitsee kunnon suojavarusteet ;-)