voisko yhtenä päivänä treenaa kolmen viikon edestä

Viime sunnuntaina Jiin kanssa tuplasti aksaa. Päivällä Lotta Vuorelan koulutus ja illalla oman seuran epikset.
Lotan radalla mä en luottanut, että Jii hakee kepit oikein (voisko sanooet se oli jyrkkä avokulma :D) ja työnsin sen sitten hypylle. Päällejuoksussa en ollut tarpeeksi selkeä ja "putkin A:n alla"-kohdassa "kuinka pitkään vedän"-ajotus ei toiminu. Lotan mukaan en luottanu Jiin osaamiseen ja varmistelin liikaa ja luottamalla tulis vauhtia lisää, ja samaa mieltä oon kyllä. Radat on videolla muttamutta..
Epiksissä mölliradalta nolla, hidas. Tulin just lämppäämästä halliin ja olikin jo meidän vuoro, niin en ehtinyt nostattaa virettä. Jii oli ihan hukassa, alkurata meni tosi varovaisesti, mamman pikku nössykkä :D
Ykkösten rata oli tosi vaikee, ei tullut yhtään tulosta. Mutta asenne oikea, loisto Git! ois vaan vielä saanu sen ohjauksen toimimaan.

Tällä viikolla jäi treenit väliin, kun oon illat töissä. Sunnuntaina kaheks vkoks reissuun, eli tulee sitten siis kolmen vkon tauko taas. Voi nenä.

Tiistaina neidit kävi hierojalla äitin kanssa. Git on kasvattanu lihakset takajalkoihin. Jotain pientä kireyttä tais olla, mutta noin niinku ihan jees. Netta ei olis halunnu mennä sinne, eli viime kerran levottomuus johtunu siitä, ettei pepe ole tykänny. Selkään sattunu?

Koiratonta treeniä

Kyllä viime päivinäkin on treenattu, mutta koirien aktivointi on jäänyt silti vähemmälle. Torstaina treeneissä yksi koira per ohjaaja ja yksi mm. Menimme Nooran kanssa jo aikaisemmin varikolla, jotta saimme Netankin kanssa treenattua. Yritimme korjata rullan pitoa, mutta Netta oli niiiiin kierroksilla, ettei se meinannut millään malttaa keskittyä. Täytyy siis harjoitella pitoa ja luovutusta jossain vähemmän nostattavassa paikassa. Teimme sitten pari lyhyttä etsimistreeniä ylhäällä rakennusten takana metsänreunassa. Noora meni piiloon, ja Netta etsi. Siinä ei ongelmia.

Kun muutkin tulivat, siirryimme ala-alueelle. Ai niin, meidän rauniorata ei siis ole enää käytössä, kun sinne ruvetaan rakentamaan. Nyt alueelta on kaadettu puut. Alhaalla jakauduimme kahtia, ja meidän hakualueeseen kuuluivat työmaakopit. Otto pääsi ekana etsimään Nooran ohjaamana. Ukko löytyi kopista ongelmitta. Seuraavana oli Gii ja sekin hienosti paikallisti ukon ja kiipesi kaveriksi työmaakoppiin romun sekaan. Koirien kanssa treeni oli lyhyt, sillä piti varata aikaa sunnuntain yhteistreenin suunnitteluun.

Sunnuntaina järjestimme siis varikolla harjoituksen vierailulle tuleville Kouvolan pelastuskoirille sekä PHPK:n sunnuntairyhmälle. Harjoitus koostui kolmesta erillisestä radasta, jossa jokaisella oli koiran ohjattavuus/hallittavuusosio sekä etsintä/ensiapuosio. Kadonneiksi henkilöiksi saimme kolme loistavilla näyttelijänlahjoilla varustettua lasta/nuorta. En olisi uskonut, että näin hauskaa on treenissä, missä omaa koiraa ei ole mukana :) Lauantaina olin osallistunut PHPK:n ensiapukoulutukseen, ja nyt tässä oli paljon käytännön demonstraatiota samoista asioista. Niin, ja parasta on tietysti nyt odotella vastavuoroisia kutsuja toisten järjestämiin treeneihin :D

vihdoin taas

Keskiviikkona Git pääsi taas pitkästä aikaa agin vkotreeneihin. Kolme kertaa jäi välistä, ja Netta oli ne kerrat tuuraamassa, mutta mieluummin sitä aksaa ton Jiin kanssa jostain syystä tekee tekee :D Ja se oli tosi hyvässä vireessä!

Kepit suju tosi hyvin, kerran törmäsi jotenkin kesken pujottelun :o Ehkä johtu siitä, kun 2 keppiä oli yhestä kohtaa jotenkin vinossa, kai lattian takia.
Loppusuoralla renkaasta meinasi mennä ohi, kun mä olin sen verran perässä, ei siis näköjään hae sitä niin hyvin itse.
A:n alastulokontaktilla treenattiin erikseen sitä, ettei vapautuksella ja mun liikkumisella ole mitään yhteyttä. Sitä pitäs tehä, toivottavasti ei vaan kuitenkin lisää epävarmuutta alastuloilla.
Takana tehtiin keinua, jees.

Mut yo-kirjotukset vihdoin ohi, huuh.

Rakennusetsintä

Me päästiin Giin kanssa harjoittelemaan rakennusetsintää Vääksyyn homeiseen kouluun. Porukkaa oli paljon ja jakauduimme kahteen ryhmään. Me saimme etsittäväksemme alakerrasta yhden käytävän, jonka molemmin puolin oli luokkia ja perällä vessat ja varasto. Rakennuksessa ei ollut valoja, mutta lämmöt oli. Gii pääsi vuoroon niin ajoissa, että ikkunoista tuli vielä hieman valoa. Pyysin, että Gii haukutetaan ennen lähtöä ja sitten kolme ukkoa.

Heti lähetyksestä Gii syöksyi eteenpäin, ja onneksi annoin sen mennä, sillä yksi mm olikin käytävän varrella pulpettien alla. Gii haukkui sen ongelmitta. Tämän jälkeen aloitimme tarkistamaan luokkahuoneita järjestyksessä. Heti ekassa tarkistettavassa huoneessa oli sermi oviseinällä vähän kiinni. Gii kävi sermin reunalla, mutta en lähettänyt sitä tarkistamaan sermin taakse. Siellä olisi ollut mm, joka siis silloin jäi huomaamatta. Toinen mm oli vasemmalla viimeisessä luokkahuoneessa nurkassa istumassa kiinteän työtason päällä verhon taakse piiloutuneena. Hetken Gii pyöri huoneessa ennen kuin sai tarkennettua piilon, hyppäsi sitten tasoa vasten ja alkoi haukkua, hieno Sintti. Kolmannenkin ensin ohitetun mm nosti itse, kun palasimme takaisin.

Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Giin työskentelyyn. Se tiesi selvästi, mitä oli tekemässä, sillä oli motivaatio etsiä eikä jänskättänyt. Sekä rakennuksessa etsiminen että kaikki maalimiehet olivat uusia. Tarkasti Gii työskenteli, kiersi luokat, kaapit ja kopit itse, mutta ohjautui myös ja meni minne lähetin. Täytyy olla tyytyväinen tällä kertaa :)

Sunnuntai täynnä pekoa

Aamulla olin käyttökoirien treeneissä lumenkaatopaikalla. Meitä olikin yllättävän paljon, vaikka oli omatoimitreeni. Hangen syvyydestä huolimatta tallasimme = kahlasimme perusradan. Otolle otin yhden ukon vasempaan etukulmaan ja toisen oikeaan takakulmaan, missä oli roskis umpipiilona. Etukulman ukko oli lakanaan kääriytynyt, ja Oton piti taas aikansa myhnätä vinkumassa ennen haukun aloittamista. Samoin roskiksella haukku oli katkonaista. Mutta molemmat ukot löytyivät helposti.

Netan kanssa otin aukiolla ilmaisutreeniä. Kolme maalimiestä yksi kerrallaan. Jokaiselta tullessaan pudotteli rullat ennen aikojaan, viimeistään mun takana kääntyessään perusasentoon. Uusintalähetyksillä sain viimein rullat pysymään suussa sivulletuloon asti. Tekemisen vire oli kyllä hyvä, kesti uudelleenlähetykset hyvin ilman vauhdin hiipumista. Eli kyllä, todistettua tuli, että meillä on ongelma. Mun on nyt pilkottava ja treenattava rullan luovutus.

Näiden kolmen ja puolen tunnin aamutreenien jälkeen kävin kotona vaihtamassa koiria. Gii pääsi mukaan hälytreeniin. Aloitimme etsinnät Radiomäeltä, josta siirryimme Jalkarantaan. Siellä Gii pääsi mukaan haravoimaan metsää. Ja aikamme haravoituamme löysimmekin laavulta kadonneen - joka kyllä olikin vain nukke. Gii ei kyllä siihen nukkeen reagoinut. Laavun vierestä se sensijaan bongasi nahkaisen avainkotelon. Laavun ympäristössä hiukan aktivoin koiraa etsimään, ja kyllä se terästäytyikin, tiedä sitten mitä oli tekevinään ;) Kiva treeni oli, ja toiset kolme tuntia aurinkoisessa kevätsäässä ulkoilua.

Gii se jaksaa juosta -

- monessakin mielessä ;) Viimeyönä neljän aikaan se herätteli Otonkin mukaan rientoihin. Ja me kun oltiin uskottu juoksun loppuvan kolmen viikon rajapyykkiin niinkuin ennenkin, ja Noora oli ilmoittanut Giin huomiseksi agikisoihin. Peruttavahan se nyt oli.

Pekon treenaamista juoksut ei onneksi ole estäneet. Torstaina varikolla esittelin Gitelle uutuutena peitettyjä maalimiehiä. Olimme ylhäällä varaston takana metsänreunassa. Olin pyytänyt ekaksi perässäjuoksun vireen - ja sitä kautta rohkeuden - nostamiseksi. Eka valmis ukko oli melko näkyvillä pressunmutkassa makaamassa. Ei ongelmia. Toinen istui valkoiseen lakanaan päätä myöten kääriytyneenä, kasvot vähän näkyivät. Sitä Gitte hetken kiersi, mutta haukkui sitten. Kolmas ukko oli lumivallin takana. Gii ilmaisi vallin edessä olevan jonkin aurantapaisen päälle kertynyttä lumikasaa. Hyppäytin sen auran päälle, jolloin se tajusi virheilmaisun ja jatkoi matkaa vallin taakse ukon luo. Tämän haukkui heti. Onneksi Gii ei tuntunut kovin vahvasti etsivän silmillään, kun nämä lakanoin maastoutuneet ukot eivät aiheuttaneet ongelmia :)

Otto oli kanssa mukana, ja sai haukkua yhden lakanaan kääriytyneen ukon. Vähän se taisi yrittää kaivautua kaveriksi lakanan alle...

Perjantaina treenaamaan pääsi sitten Netta ja Gitte. Olimme varikolla takana alhaalla. Ja ihanaa, kun oli taas uutta porukkaa = uusia maaliMiehiä :D Netta sai kaksi ukkoa, perushelpot piilot. Etsi hyvin, otti itse rullan, mutta pudottaa sen liian aikaisin. Milloinhan mä saisin aikaiseksi ruveta korjaamaan tätä rullan ennenaikaista irrotusta...

Gitte pääsi radalle vasta pimeän tullen. Teemana pressulla puoliksi peitetyt uudet maaliMiehet. Mä muistelin sitä parin viikon takaista sunnuntaita, ja pidin huolen ettei nyt päässyt vartioimaan, vaikka oli uusia ihmisiä pimeässä. Otin taas ekaksi varmuuden maksimoimiseksi perässäjuoksun. Sitten lähdimme kiertämään aluetta vastapäivään. Ensimmäinen mm istui naamiointiverkolla kainaloihin peitettynä kivilavojen välissä. Ilmaisussa ei ollut yhtään epäröintiä, vaikka oli tosiaan uusi mieshenkilö. Toinen ukko oli 'risteyksen keskellä' olevalla alueella, jota ei mun kohdalla ole koskaan näinä vuosina ennen käytetty piilona. Näin Giistä, että se sai vainun. Se juoksi ensin eteenpäin, mutta ei saanut heti tarkennettua. Sitten se palasi mun luo, ja alkoi selvästi odottaa ohjausta. Mäkään en tiennyt missä ukko on, joten ohjausapua oli vaikea antaa. Odottelin hetken, että se itse ratkaisisi suunnan, mutta -kärsivällisyys kun ei ole hyveeni- niin käännyin sitten suuntaan, mihin halusin sen lähtevän. Sinnehän se sitten ampaisi, ja löysi mm puoliksi pressun alla. Ilmaisu oli ilman epäröintiä, ja hetken vielä hengasimme siinä kahisevalla pressulla.

Perjantain treenissä oli hyvää, että vieraat miehet eivät olleet ongelma, vaikka oli pimeää ja pressuja. Ja sitten havahduin, Tarun avustuksella ;) huomaamaan, että mä olen ihan liikaa = lähes aina treenannut Giin kanssa niin, että jos on vaikeampia piiloja, niin mä tiedän ne. Ja kun mä tiedän, niin ohjaan koiraa vaikka yrittäisin olla ohjaamatta. Gii on niin tarkka lukemaan mua, että se varmasti huomaa jo mun katseen suunnasta, kävelynopeudesta yms. missä piilo on. Onhan musta tietysti ihanaa, että koira on herkkä ja seuraa ohjausta, mutta kyllä sille on nyt yritettävä rakentaa enemmän itsenäisiä ongelmanratkaisutilanteita.

Uimassa

Sunnuntaina oltiin Käyttökoirien pekoporukan kanssa Hyvinkäällä Onnenkoira-kylpylähotellissa. Kun Gii ei juoksuisena päässyt mukaan, mulla oli vaan Netta ja Otto uimassa. Krista on niin hienosti raportoinut kuvien kanssa reissusta blogissaan, että viittaanpa tässä sinne.

Uintiaikaa oli neljän koiran ryhmälle puoli tuntia. Netta ui ensin. Puin sille aluksi pelastusliivit päälle, että saa rauhassa totutella altaaseen ja keksiä luiskien paikat, mistä sieltä pääsee ylös ilman että tarvitsee hätääntyä. Ja Nettahan yllätti: se oli tosi innostunut uimisesta! Pian riisuin siltä liivin ja Netta olisi uinut vaikka kuinka.

Roope oli onneksi mukana, ja piti Nettaa kun tuli Oton vuoro uida. Otolla meinasi kilahtaa yli, kun oli liian kivaa ja pari kertaa piti juosta altaan ympäri laitoja pitkin lelu suussa. Selvästi se kuitenkin väsyi enemmän uimisessa kuin Netta, ja annoinkin Oton välillä huilata ja Netan (joka piippasi koko ajan altaan reunalla) käydä vielä uimassa Otonkin vuorolla.

Suurin projekti oli koirien kuivaaminen uinnin jälkeen. Onneksi olin jättänyt suolahuoneen väliin, niin ehdin sillä välillä föönailla molempia, joskin Otto kuivui vasta illan mittaan kotona.

Aksaa Lempäälässä

Lauantaina oltiin Giin siskojen kesken treenaamassa Lempäälässä, niin ja olihan suloinen velipuoli Nuuk paikalla. Oikeastaan ihan hyvä, että osui juoksujen keskelle, niin ei tuu ihan totaalitaukoa.
Radalla yllätti, ettei se hakenut esteitä ihan niin hyvin kuin oletin (kepit, keinu) ja samoin kääntyminen ei ollut ihan niin tiukkaa kuin oletin. Keinulla käskin ekalla kerralla 'odota', mikä sai sen pysähtymään. Git ei näyttänyt siltä kuin keinua tehdessä, mutta ois pitäny olla hiljaa. Joka tapauksessa vihdoin valkeni, että keinun suoritus alkanut hajoilemaan, en vaan jotenkin oo havahtunu siihen normitreeneissä.
Rengas oli Jiille vieraan näkönen, tehtiin sitä sitten erikseen. Olis ehkä vähän enemmän voinut jotain ratatreeniä tehdä.

Itsekseen tehtiin päällejuoksuja, mitkä oli kovin vaikeeta toiseen suuntaan (niinku vasemmalle). Keppejä, keinua ja puomia hetsaten.

Git mitattiin 47cm korkeaksi.

Uusi perjantai

Perjantain pekoryhmämme on ehkä uudistumassa! Tai ainakin tänään oli kolme uutta potentiaalia ryhmäläistä. Toivottavasti tulevat toisenkin kerran, niin sitten myös uusi ryhmänvetäjämme jatkaa, ja perjantairyhmän jatkuvuudella on toivoa ;)

Mä treenasin vain Giin kanssa. Tehtiin ilmaisuharjoitus, kun viime kerralla ilmaisu niin tökki ja nyt oli monta uutta mm käytettävissä. Eka ukko oli perässäjuoksuna ja 4seuraavaa valmiina. Haukku oli nyt hyvä, en havainnut minkäänlaista epäröintiä edes vieraiden miesten kanssa. Niin, ja ensimmäisen kerran Giin kanssa kokeilimme, saako mm tuotua syötellen koiran takaisin mun luo. Yllättävän hyvin sekin onnistui.

Vierailulla

Olin tänään Giin kanssa vierailemassa sunnuntain pekoryhmässä. Ja tätä tarvitsisi tehdä lisää! Olimme varikolla alhaalla, eli ihan tutussa paikassa. Pimeäähän tietysti oli, kun Gii juoksuisena pääsi etsimään treenin viimeisenä. Meille oli kolme ukkoa, piiloja en tiennyt. Ennen lähtöä Gii ehti ottaa vartiohaukut treeninvetäjälle, joka oli vienyt ukot piiloihin, ja oli palaamassa meidän luo mun kaivaessa autosta tavaroita. Lähetyspaikalle kävellessä Gii kulki mun takana, kun ei voinut tulla kävelemään mun ja vieraan, kertaalleen vartiohaukutun treeninvetäjän väliin. Lähti kuitenkin vauhdilla etsimään. Olisi paahtanut ekasta piilosta ohi, mutta lähetin tarkistamaan, ja siellähän mm oli. Haukku oli vartiohaukun värittämää, varautunutta. Haukkui kuitenkin ja mä pääsin hyvin viereen perusasentoon asti. Sitten tuntui rentoutuvan, ja juoksi hyvin etsimässä. Toinen ukko oli konttien välissä kapeassa raossa. Ja tarkentaessaa tätä, Gii haukkui mulle 8-o mitä se ei ollut ennen tehnyt. Tarkensi kuitenkin itse ja haukkui ukon nyt jo rennommin. Kolmas ukko oli heti lähellä lavojen välissä, ja oikeasi 'ukko', joka oli kyykyssä kasvot kohti koiran tulosuuntaa. Gii nuuhki maata ja vilkuili mua. Hetken jo epäilin, että se jättää ukon. Ukko oli kuitenkin onneksi hieman äännähtänyt, ja Gii ryhtyi haukkumaan. Hieman oli väkinäistä haukkua taas, mutta haukkua kuitenkin.

Selvästi tarvisemme nyt lisää treenikavereita! Tuttujen ihmisten kanssa Gii on jo ollut hyvinkin itsevarma, mutta nyt selvästi jänskätti. Onneksi kuitenkin lopuksi suostui leikkimään vieraan mm kanssa useampaankin otteeseen, ja tuntui rentoutuvan. Mutta tätä tarvitaan lisää...