Ekat viralliset aksailut starttas Janakkalassa viime sunnuntaina.
Eka rata hyppäri. Toka rima tippu ja rengas väärästä välistä. Vire vähän turhan korkea, mutta parempi näin päin. Kepeille haki oikein, vaikka edellisen hypyn hyppää ihan väärään suuntaan, kun mä jäin vaan paikalleni haahuileen. 10
Toka rata. Kepeillä ei sitten tullu viimistä väliä pujoteltua kolmannellakaan kerralla. A:n sijasta putkeen ja melkeen karkas putkeen. Ei vaan toiminu. HYL
Kolmas rata alko olla normaalia. Mä unohdan käskyttää renkaalle ja pakka hajoaa. Puomi ei tosiaan oikeen nappaa. 10
Viikon päästä P-HAUn kisoissa jatkuu...
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Pääsiäistä
Palmusunnuntaina olimme pekotreenissä Holman lumenkaatopaikalla, joka onneksi oli jo ihanan lumetonta metsää. Giille otin taas ensin seisovan mm:n haukkuharjoitusta. Kyllähän se tietysti virettä nostaa, kun ukko menee muutaman metrin päähän, ja sitten lähtee peräänjuoksuna. Toistoja jouduimme ottamaan muutaman, ennenkuin alkoi taas tassut pysyä maassa. Tuuli oli metsässä harvinaisen reipas, ja otin lopuksi kaksi ukkoa tuulen päälle, jotta satiin reippaat suoraan irtoamiset.
Pitkänäperjantaina oltiin jo iltapäivästä Jokimaalla metsässä. Ennen treeniä tein Netalle ja Otolle lyhyet jäljenpätkät. Hakutreenin jälkeen jäljestin ensin Oton kanssa. Ilmeisen luontaista koiralle on tuo jäljestäminen, sillä olemattomasta harjoittelumäärästä huolimatta se selvitti tiensä lopun rasiapalkalle ja huomasi jäljelle pudottamani esineenkin. Netalla intoa oli taas yllinkyllin, ja esineistä yksi jäi metsään, yhden se nosti. Pitäisi näitä jälkiä jaksaa lisää tallailla...
Gitelle oli hakualueena "koko metsä" eli ehkä 200 x 300 m alue ja yksi ukko. Emme olleet tallanneet aluetta, ja hyvin koirasta sen näki. Sillä ei ollut mitään syytä lähteä juoksemaan, kun hajuja ei ollut. Kiersimme ensin alueen reunat, ja sitten halkaisimme. Paluuhalkaisulla Gii alkoi irrota, ja juoksi rakennuksen takana olevassa kaadetussa risukossa edestakaisin. Ukko olikin rakennuksen takana olevalla maavallilla pressuun kääriytyneenä makaamassa (oli siis mennyt sinne tietä pitkin). Mä olin taas kuunnellut alueen rajat huonosti, enkä ollut haetuttanut koiralla kuin metsä-alueen, ja niinpä rajoja kiertäessä emme menneet maavallille asti. Tuuli oli myös varsin vaisu, ja ehkä maavalli vaikutti myös. Haju siis ilmaisesti painui sinne risukkoon. Apuja Gii ei käynyt multa pyytämässä, kerran turhautuneena haukahti mulle, kun yritti tarkentaa. Keksi sitten lopuksi, missä ukko oli ja hyvin haukkui, vaikka oli etsinyt yli puolituntia lämpimässä kelissä.
Pääsiäissunnuntaina Noora ja Gii olivat ekoissa aksakisoissaan Janakkalassa. Ehkä Noora niistä raportoi enemmän, mä voin vaan todeta, että Gii teki kyllä hyvällä asenteella - ja vauhdilla :) Vire oli ekalla radalla liiankin korkea, kolmannella alkoi olla jo sopiva, mutta sitten alkoi Nooralla pätkiä.
Muuten pääsiäinen meni kesäisissä merkeissä. Otto ja Netta avasivat uimakauden järvessä. Giikin olisi päässyt mereen kyläilyreissulla Espoossa, mutta rantakäärme oli tiellä.
Pitkänäperjantaina oltiin jo iltapäivästä Jokimaalla metsässä. Ennen treeniä tein Netalle ja Otolle lyhyet jäljenpätkät. Hakutreenin jälkeen jäljestin ensin Oton kanssa. Ilmeisen luontaista koiralle on tuo jäljestäminen, sillä olemattomasta harjoittelumäärästä huolimatta se selvitti tiensä lopun rasiapalkalle ja huomasi jäljelle pudottamani esineenkin. Netalla intoa oli taas yllinkyllin, ja esineistä yksi jäi metsään, yhden se nosti. Pitäisi näitä jälkiä jaksaa lisää tallailla...
Gitelle oli hakualueena "koko metsä" eli ehkä 200 x 300 m alue ja yksi ukko. Emme olleet tallanneet aluetta, ja hyvin koirasta sen näki. Sillä ei ollut mitään syytä lähteä juoksemaan, kun hajuja ei ollut. Kiersimme ensin alueen reunat, ja sitten halkaisimme. Paluuhalkaisulla Gii alkoi irrota, ja juoksi rakennuksen takana olevassa kaadetussa risukossa edestakaisin. Ukko olikin rakennuksen takana olevalla maavallilla pressuun kääriytyneenä makaamassa (oli siis mennyt sinne tietä pitkin). Mä olin taas kuunnellut alueen rajat huonosti, enkä ollut haetuttanut koiralla kuin metsä-alueen, ja niinpä rajoja kiertäessä emme menneet maavallille asti. Tuuli oli myös varsin vaisu, ja ehkä maavalli vaikutti myös. Haju siis ilmaisesti painui sinne risukkoon. Apuja Gii ei käynyt multa pyytämässä, kerran turhautuneena haukahti mulle, kun yritti tarkentaa. Keksi sitten lopuksi, missä ukko oli ja hyvin haukkui, vaikka oli etsinyt yli puolituntia lämpimässä kelissä.
Pääsiäissunnuntaina Noora ja Gii olivat ekoissa aksakisoissaan Janakkalassa. Ehkä Noora niistä raportoi enemmän, mä voin vaan todeta, että Gii teki kyllä hyvällä asenteella - ja vauhdilla :) Vire oli ekalla radalla liiankin korkea, kolmannella alkoi olla jo sopiva, mutta sitten alkoi Nooralla pätkiä.
Muuten pääsiäinen meni kesäisissä merkeissä. Otto ja Netta avasivat uimakauden järvessä. Giikin olisi päässyt mereen kyläilyreissulla Espoossa, mutta rantakäärme oli tiellä.
perjantai 22. huhtikuuta 2011
jos nyt pysyis taas tauko poissa
Tiistaina oltiin Kristan ja Ruutin kanssa Orimattilassa Hurttahallilla treenaamassa aksaa. Rata oli kiva ja Jii kans. Rimat 55 ja hyppääminen Jiille kohtuu rankkaa, koska pohja jotain soraa(?). Jäi jotenki vaan tosi hyvä fiilis siitä treenistä, varmaan 3 vkon tauko tehny ihan hyvää.
Lopuksi tehtiin matalammilla rimoilla suoraa (aita+aita+rengas), itsenäisesti Jit vähä surppu hakee rengasta, korkeammassa vireessä menee rohkeesti hyvin.
Yhdellä tiukalla takaakierrolla Gii ei meinannu hypätä, vaan tuli ali. En tiedä olinko mä liikaa edessä ja se ei sen takia uskaltanut hypätä vai muuten vaan oli liian 'ei kannata ees yrittää'. Erilaisella ohjauksella hyppäs, niin ja alussa se hyppäs sitä eli voi olla ollu väsyki liikaa.
Keskiviikkona normitreeneissä Jii oli taas vauhdissa. Keinun alastulokontaktin kanssa saa olla tarkka, se menee sen keinun edelleen vaan mun oman liikkumisen mukaan. Muurin takaakiertopyöritys tosi hyvä.
Eilen löytyllä tokoilemassa. Giin kanssa takapalkkajuttuja (niin et äiti kävi lisäämässä). Vähän noutokapulan kanssa haahuiltiin, ajatus ei oikeen toiminu ja annoin Jiin sitten tarjota kaikkea ja palkkailin laukkapalautuksia.
Lopuksi paikallamakuu, about 4min, jees. Jiillä on edelleen kova usko, että sillä on takapalkka paikallamakuissa. Kun mä palaan sitä kohti se vilkuilee missä sen palkka ois ja vapautuksen jälkee ryntää johonkin päin ja mä palkkaan sen jossain "kehän reunalla".
Netta tokoili myöskin. Pien seuraaminen, ookoo pepeä. Nouto jees. Luoksetulo pysätyksellä ja pysäytyksestä palkka, loistava. Kaukot sitten toimi laajalla skaalalla :D ja leikkiminen oli oikeen kelpaava palkka.
Vissiin pitäs juu tota tokoo ihan alkaa taas ihan mietiskelee, kun päästiin Giten kanssa HOTin alo/avo-kurssille.
Lopuksi tehtiin matalammilla rimoilla suoraa (aita+aita+rengas), itsenäisesti Jit vähä surppu hakee rengasta, korkeammassa vireessä menee rohkeesti hyvin.
Yhdellä tiukalla takaakierrolla Gii ei meinannu hypätä, vaan tuli ali. En tiedä olinko mä liikaa edessä ja se ei sen takia uskaltanut hypätä vai muuten vaan oli liian 'ei kannata ees yrittää'. Erilaisella ohjauksella hyppäs, niin ja alussa se hyppäs sitä eli voi olla ollu väsyki liikaa.
Keskiviikkona normitreeneissä Jii oli taas vauhdissa. Keinun alastulokontaktin kanssa saa olla tarkka, se menee sen keinun edelleen vaan mun oman liikkumisen mukaan. Muurin takaakiertopyöritys tosi hyvä.
Eilen löytyllä tokoilemassa. Giin kanssa takapalkkajuttuja (niin et äiti kävi lisäämässä). Vähän noutokapulan kanssa haahuiltiin, ajatus ei oikeen toiminu ja annoin Jiin sitten tarjota kaikkea ja palkkailin laukkapalautuksia.
Lopuksi paikallamakuu, about 4min, jees. Jiillä on edelleen kova usko, että sillä on takapalkka paikallamakuissa. Kun mä palaan sitä kohti se vilkuilee missä sen palkka ois ja vapautuksen jälkee ryntää johonkin päin ja mä palkkaan sen jossain "kehän reunalla".
Netta tokoili myöskin. Pien seuraaminen, ookoo pepeä. Nouto jees. Luoksetulo pysätyksellä ja pysäytyksestä palkka, loistava. Kaukot sitten toimi laajalla skaalalla :D ja leikkiminen oli oikeen kelpaava palkka.
Vissiin pitäs juu tota tokoo ihan alkaa taas ihan mietiskelee, kun päästiin Giten kanssa HOTin alo/avo-kurssille.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Viikon pekot
Torstaina päätimme kokeilla käytännössä viime sunnuntaina Korrin maalimieskoulutuksessa opetettua koiran leikittämistä. Olimme Renkomäessä parkkipaikalla, ja vettä satoi. Eikä se niin yksinkertaista ollutkaan saada koiria leikkimään. Mulla oli Giille patukka narun päähän viritettynä, ja se lähinnä keskittyi haukkumaan. Taisi vähän paineistua yleisöringistä. Otto sen sijaan oli oikein mallioppilas. Sen kanssa ei kyllä nuorena tehty juuri vetoleikkejä, mutta nykyään sen suurin huvi on metsälenkeilläkin katkoa 'puita'. Nyt huomasi, että kun se leikitettiin oikein, niin sillä ei edes tullut tarvetta häipyä voittamansa patukan kanssa kohti ääretöntä, vaan se palasi aina takaisin, että pääsisi uudelleen näyttämään voimansa :) Nettaa ei leikitetty, vaan korjasin edelleen sen rullan palautusta perusasentoon. Nyt tuli irtorulla maalimieheltä jo ongelmitta.
Perjantaina olimme taas varikolla. Ja nyt Netta palautti jo kiintorullaa hyvin perille asti! Otolle yksi mm, ok. Päätin ottaa Giille seisovia maalimiehiä. Ja kas, se on nyt näköjään keksinyt, että maalimiestä saa hypätä päin jos se seisoo 8-o (Edellisenä perjantaina sitä haukutettiin ennen hakua, ja silloin se hyppäsi haukuttajaa vasten) Sunnuntaina treenin teemana Giille olikin muistuttaa, miten maalimiestä lähestytään. Nyt se ensin teki taas saman, että seisovalle ukolle tullessaan tömäytti etutassuilla päin. Ukko oli vain noin 5 metrin päässä, ja mä keskeytin suorituksen. Toisen keskeytyksen jälkeen se ymmärsi, ja ryhtyi peruuttamaan ukolla. Sitten lisäsimme vielä haukkumisen aloituksen oikealta etäisyydeltä. Se itse tarjosi haukkumista maasta, vahvistui kai sivutuotteena peruuttamisesta. Treenin lopuksi onnistui jo parinkymmenen metrin perässäjuoksussakin olemaan hyppäämättä. Eli täytyy näköjään senkin kanssa ruveta kiinnittämään huomiota, ettei ryysää maalimiestä.
Netan kanssa otin taas vain kiintorullalla ilmaisutreeniä ja ketjutin mukaan myös näytön. Kerran mä itse heiluin jotain sen palauttaessa rullaa, ja silloin se pudotti liian aikaisin. Täytyy siis vieläkin vaan vahvistaa tätä. Otolle otin yhden pikaisen umpipiilon treenin lopuksi. Mä halusin änkeä ne kaikki taas mukaan treenaamaan, sillä mä olen ensi viikon työmatkalla ja Noora lomamatkalla - ja ihan vaan vähän jänskättää, kuinka meidän perheen miesväki saa koirat hoidettua ;)
Perjantaina olimme taas varikolla. Ja nyt Netta palautti jo kiintorullaa hyvin perille asti! Otolle yksi mm, ok. Päätin ottaa Giille seisovia maalimiehiä. Ja kas, se on nyt näköjään keksinyt, että maalimiestä saa hypätä päin jos se seisoo 8-o (Edellisenä perjantaina sitä haukutettiin ennen hakua, ja silloin se hyppäsi haukuttajaa vasten) Sunnuntaina treenin teemana Giille olikin muistuttaa, miten maalimiestä lähestytään. Nyt se ensin teki taas saman, että seisovalle ukolle tullessaan tömäytti etutassuilla päin. Ukko oli vain noin 5 metrin päässä, ja mä keskeytin suorituksen. Toisen keskeytyksen jälkeen se ymmärsi, ja ryhtyi peruuttamaan ukolla. Sitten lisäsimme vielä haukkumisen aloituksen oikealta etäisyydeltä. Se itse tarjosi haukkumista maasta, vahvistui kai sivutuotteena peruuttamisesta. Treenin lopuksi onnistui jo parinkymmenen metrin perässäjuoksussakin olemaan hyppäämättä. Eli täytyy näköjään senkin kanssa ruveta kiinnittämään huomiota, ettei ryysää maalimiestä.
Netan kanssa otin taas vain kiintorullalla ilmaisutreeniä ja ketjutin mukaan myös näytön. Kerran mä itse heiluin jotain sen palauttaessa rullaa, ja silloin se pudotti liian aikaisin. Täytyy siis vieläkin vaan vahvistaa tätä. Otolle otin yhden pikaisen umpipiilon treenin lopuksi. Mä halusin änkeä ne kaikki taas mukaan treenaamaan, sillä mä olen ensi viikon työmatkalla ja Noora lomamatkalla - ja ihan vaan vähän jänskättää, kuinka meidän perheen miesväki saa koirat hoidettua ;)
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Vielä vaan varikolla
Torstaina olimme käyttökoirien pekoporukan kanssa varikolla alhaalla. Tuuli oli mukavan reipas 'vastatuuli'. Otolle otin vain yhden ukon mielenpiristykseksi paperinkeräysroskikseen. Samassa läjässä oli 5 roskista, ja hieman sen kesti tarkentaa, että missä niistä se maalimies oikein on.
Gittelle pyysin kolme maalimiestä avopiiloihin. Lähdimme alueen vasenta reunaa aurattua uraa pitkin. Pian Gii nousi urasta ja lähti hajua tarkentaen oikealle. Se nosti mm:hen rakennuksen vieressä olevan vihreän parakin vessasta :) Hieno suoritus Sintiltä, sillä matkaa vasemman aidan uralta oikealla aidan edessä olevaan parakkiin on - jaa mitähän sitä olisi - 50 - 70 metriä? ja ukko oli tosiaan vielä parakissa sisällä, mutta ovi auki. Palasimme takaisin irtoamiskohtaan ja jatkoimme muutaman kymmenen metriä eteenpäin, kun Gii lähti häntä pyörien täyttä laukkaa etuviistoon oikealle. Se oli keksinyt ukon peräaidan edessä olevien kivilavojen päältä. Jotenkin se onnistui hangesta hyppäämään ukon kaveriksi lavojen päälle, josta ukko (ei niin kokenut) hämmentyi ja nousi tuijottamaan koiraa. Mä viittilöin mm:lle, että takaisin makuulle ja koira aloitti haukun. Tämäkin oli hieno suoritus Giiltä. Kolmas ukko oli lähtöpisteestä oikealle, ja sekin löytyi ja tuli haukutuksi. Mielestäni hakusuoritus oli yksi Giin hienoimmista ikinä!
Perjantaina olimme sitten pelastuskoiraporukan kanssa samalla alueella, paitsi että alueeseen kuuluivat lisäksi myös rakennusten ympäristö parakkeineen. Huonohan mä olen alueiden kokoja arvioimaan, mutta kyllä se varmasti loppukokeen alueesta kävisi. Tuuli oli huomattavasti heikompi ja päinvastaisesta suunnasta kuin eilen. Giille oli taas kolme ukkoa, ja kokeenomainen etsintä. Aloitimme rakennusten ympäristöstä ja ensimmäinen ukko oli noin 10 metriä lähetyksestä. Miehellä oli lippis päässä ja naamioverkko hartioilla, mutta ei onneksi Giitä häirinnyt. Sitten kiersimme parakit ja rakennukset ja jatkoimme taas vasemman aidan viereistä uraa. Ennen kaarihallia Gii taas singahti häntä pyörien, ja makaava maalimies pressunmutkassa löytyi ja haukuttiin. Jatkoimme etsimistä, ja alueen perällä rakennuksen päädyssä Gii pyörähteli hetken ja katseli kysyvästi mua. Jatkoimme kuitenkin matkaa, ja etsimme alueen loppuun. Sitten mun oli kysyttävä apuja, mihin palaamme, jotta edelleen hukassa oleva kolmas mm löytyisi. Eli palasimme sinne rakennuksen päätyyn. Mm oli rakennuksesta noin 15 metrin etäisyydellä olevan korkean kivi/lumikasan päällä olevassa kolossa tai kuopassa. Jotta Gii sai tästä hajun, niin mun piti lähteä sen kanssa tarpomaan hankeen rakennuksen ja kasan väliin, sillä olimme 'myötätuulessa' ja ukkokin oli mennyt takakautta eikä jälkeä ollut meidän suunnastamme. Eli tämä kolmas oli niin vaikea piilo, ettei koe olisi läpi mennyt, jos koe olisi ollut ;) Aikaa käytimme 19 minuuttia, joka oli ylivoimasesti pisin hakuaika Giille ikinä. Hyvin se minusta jaksoi. Korkealla vireellä se edelleen työskenteli ja kovaa juoksi.
Tuo vireen korkeus on taas yksi pohdittava asia. Gii nostaa itsensä yleensä ihan virittelemättä niin korkealle tasolle, että tärisee paikallamakuussa ennen lähtöä. Lähtökäskystä se ampuu vauhdilla, mutta ainakin eilen malttoi silti haistaa heti vieressä olleen ukonkin - tai se oli sen haistanut jo ennen lähtöä. Kun vire on korkea, niin silloin se haukkuu paremmin eikä jänskättele. Eli korkea vire on tähänasti toiminut sillä hyvin, mutta sen etsimisien kesto on ollut kovin lyhyt. Tää taitaa olla taas näitä palvelus- vs pelastuspuolen painotuseroja, miten korkeaa virettä haetaan. Enkä mä nyt tiedä, kannattaako mun ruveta tästä taas ongelmaa tekemään. Toivoisin voivani uskoa, että treenin myötä itsevarmuus kasvaisi ja vireenhallintakin löytyisi. Mutta pidempikestoisia treenejä olisi kyllä tarpeen tehdä lisää. Ja huomenna jatkuu taas osasto koiratonta treeniä: olen menossa Korrin maalimieskoulutukseen.
Gittelle pyysin kolme maalimiestä avopiiloihin. Lähdimme alueen vasenta reunaa aurattua uraa pitkin. Pian Gii nousi urasta ja lähti hajua tarkentaen oikealle. Se nosti mm:hen rakennuksen vieressä olevan vihreän parakin vessasta :) Hieno suoritus Sintiltä, sillä matkaa vasemman aidan uralta oikealla aidan edessä olevaan parakkiin on - jaa mitähän sitä olisi - 50 - 70 metriä? ja ukko oli tosiaan vielä parakissa sisällä, mutta ovi auki. Palasimme takaisin irtoamiskohtaan ja jatkoimme muutaman kymmenen metriä eteenpäin, kun Gii lähti häntä pyörien täyttä laukkaa etuviistoon oikealle. Se oli keksinyt ukon peräaidan edessä olevien kivilavojen päältä. Jotenkin se onnistui hangesta hyppäämään ukon kaveriksi lavojen päälle, josta ukko (ei niin kokenut) hämmentyi ja nousi tuijottamaan koiraa. Mä viittilöin mm:lle, että takaisin makuulle ja koira aloitti haukun. Tämäkin oli hieno suoritus Giiltä. Kolmas ukko oli lähtöpisteestä oikealle, ja sekin löytyi ja tuli haukutuksi. Mielestäni hakusuoritus oli yksi Giin hienoimmista ikinä!
Perjantaina olimme sitten pelastuskoiraporukan kanssa samalla alueella, paitsi että alueeseen kuuluivat lisäksi myös rakennusten ympäristö parakkeineen. Huonohan mä olen alueiden kokoja arvioimaan, mutta kyllä se varmasti loppukokeen alueesta kävisi. Tuuli oli huomattavasti heikompi ja päinvastaisesta suunnasta kuin eilen. Giille oli taas kolme ukkoa, ja kokeenomainen etsintä. Aloitimme rakennusten ympäristöstä ja ensimmäinen ukko oli noin 10 metriä lähetyksestä. Miehellä oli lippis päässä ja naamioverkko hartioilla, mutta ei onneksi Giitä häirinnyt. Sitten kiersimme parakit ja rakennukset ja jatkoimme taas vasemman aidan viereistä uraa. Ennen kaarihallia Gii taas singahti häntä pyörien, ja makaava maalimies pressunmutkassa löytyi ja haukuttiin. Jatkoimme etsimistä, ja alueen perällä rakennuksen päädyssä Gii pyörähteli hetken ja katseli kysyvästi mua. Jatkoimme kuitenkin matkaa, ja etsimme alueen loppuun. Sitten mun oli kysyttävä apuja, mihin palaamme, jotta edelleen hukassa oleva kolmas mm löytyisi. Eli palasimme sinne rakennuksen päätyyn. Mm oli rakennuksesta noin 15 metrin etäisyydellä olevan korkean kivi/lumikasan päällä olevassa kolossa tai kuopassa. Jotta Gii sai tästä hajun, niin mun piti lähteä sen kanssa tarpomaan hankeen rakennuksen ja kasan väliin, sillä olimme 'myötätuulessa' ja ukkokin oli mennyt takakautta eikä jälkeä ollut meidän suunnastamme. Eli tämä kolmas oli niin vaikea piilo, ettei koe olisi läpi mennyt, jos koe olisi ollut ;) Aikaa käytimme 19 minuuttia, joka oli ylivoimasesti pisin hakuaika Giille ikinä. Hyvin se minusta jaksoi. Korkealla vireellä se edelleen työskenteli ja kovaa juoksi.
Tuo vireen korkeus on taas yksi pohdittava asia. Gii nostaa itsensä yleensä ihan virittelemättä niin korkealle tasolle, että tärisee paikallamakuussa ennen lähtöä. Lähtökäskystä se ampuu vauhdilla, mutta ainakin eilen malttoi silti haistaa heti vieressä olleen ukonkin - tai se oli sen haistanut jo ennen lähtöä. Kun vire on korkea, niin silloin se haukkuu paremmin eikä jänskättele. Eli korkea vire on tähänasti toiminut sillä hyvin, mutta sen etsimisien kesto on ollut kovin lyhyt. Tää taitaa olla taas näitä palvelus- vs pelastuspuolen painotuseroja, miten korkeaa virettä haetaan. Enkä mä nyt tiedä, kannattaako mun ruveta tästä taas ongelmaa tekemään. Toivoisin voivani uskoa, että treenin myötä itsevarmuus kasvaisi ja vireenhallintakin löytyisi. Mutta pidempikestoisia treenejä olisi kyllä tarpeen tehdä lisää. Ja huomenna jatkuu taas osasto koiratonta treeniä: olen menossa Korrin maalimieskoulutukseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)