torstai 26. heinäkuuta 2012

Mökillä

Viikko mökkilomaa on vierähtänyt tosi nopeasti. Lakkoja on mukavasti ja just sopivasti kypsyvät. Koirien kanssa olenkin käynyt joka päivä suolla kuntoilemassa. Yllättävän hyvin Ottokin jaksaa parin tunnin suolenkkeilyt, kun sopivasti löytyy ojia missä elpyä. Ylimääräisen juoksemisen sijasta Otto on vanhemmiten ruvennut syömään lakkoja - Giihän on tehnyt sitä aina. Ja mustikat maistuu molemmille vielä paremmin. Eli mun tarvitsee olla entistä nopeampi saadakseni osani marjoista.

Giin kanssa olen lisäksi harrastanut kotipihatreenejä. Eki suostui rakentamaan pöydät, joilla on aloitettu opettelemaan IPO-R:n kaukolähetyksiä.




Ja vihdoin olen aloittanut Giille myös pistojen & risteilyn opettamisen - maalimiesten puuttuessa ämpäreillä ;-) Lähimetsään tein radan, missä molemmin puolin keskilinjaa on 3 ämpäriä. Pikkuhiljaa olen hivuttanut ämpärit etäämmälle ja nyt ne ovat jo liki 50 metrissä. Koiralla on pk-liivit päällä ja lähetän eri lailla kuin partiointiin. Jos ei tämä ikinä pistottamiseksi yleisty, niin ainakin on tällä hetkellä Giin lempparipuuhaa mökillä ;D Ilmaisutreenejä on tehty myös, kun Eki on suostunut mm:ksi. Ja yksi etsintäharkka, jossa etsittävä alue olikin yllättävän laaja! Mm:ltä Gii tulee hyvin yhden kerran mulle kertomaan käsikosketuksella, mutta sitten meinaa jäädä vaan mm:lle hengaamaan - no, näinhän mä tietty sitä olen opettanut. Vielä tarvitsee siis vahvistusta mm:n ja mun välillä edestakas juoksemiseen.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

pikkumai kasvaa

8 viikkoa tuli täyteen tiistaina, mutta ei muistettu ottaa varsinaista seisotuskuvaa. Painoa oli 3,7kg. Tänään aamulla myös oikea korva on ekaa kertaa ollu pystyssä. Ruoka on maistunut koko ajan paremmin. Jauhetut broiskun siivet on suurinta herkkua, kasvissose vähän tökkii, mutta syö kuitenkin.

Maanantaina käytiin vähän kyläilemässä, treenaamassa Giin ilmasua kentällä ja autoiltiin, ja Mai huusi.

Tiistaina oli aamulla mun ohjaustekniikkaryhmä. Radan rakennuksen ajan Mai pyöri vapaana hallissa, reipas pentu. Muitten treenit se katteli äitin sylissä, haukkuvista koirista meinas vähän provosoitua. Giin kanssa tein lopuksi samaa rataa, ja ihme mokailua vaan :D Äiti harjotteli sen kanssa sitten vielä valsseja.

Keskiviikkona oli illalla Giin tosikkoaksat. Git oli tosi kiva! Ennen aksaa käytiin moikkaamassa Fiide-westietä. Mai oli tosi reippaana, ja Gittekin innostu leikkimään kun oli tarpeeksi pieni kaveri niin ei pelottanu :D Git kävi siinä samalla uimassa ja Mai kävi vahingossa. Ensin Mai kävi laiturilta kattomassa, että joo tästä tippuu veteen mutta unohti sen samantien ja molskis. Mä nostin sen takasin laiturille ja Mai jatkoi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oli hiukka ruipelon näkönen pentu:
Torstaina Otto ja Gitte lähti mökille. Main ja Netan kanssa käytiin ainakin kaupungissa taas pyörimässä, mitähän muuta ois tehty?

Eilen piti mennä käymään rautatieasemalla, mutta pennulta puuttu hihna niin aamulenkkeiltiin vaan kotimetsässä. Päivällä käytiin kaukkarissa ja poimimassa marjoja. Ja illalla käytiin uimassa koirien uimarannalla, saatiin onneksi olla siinä hetki keskenämme. Netta nouti innoissaan dummya, kun Gii ei ollu kiihkeilemässä mukana. Mai pyöri rannalla ja kävi vähän tassuja kastelemassa. Oli vähän levotonta menoa siinä rannalla sitten muuten...

Kotona oon Maille naksutellut lähinnä kontaktia, se on kovasti liittänyt, että kun ottaa kontaktia niin pitää tulla ensin istumaan eteen :D Nimeään se on myös hyvin oppinut, helpottaa kovasti elämää. Muutaman kerran oon myös naksutellut maahanmenoa ja targettia. Sitten on myös namilla houkuttelemalla haettu perusasentoa ja tehty sylkkäreitä ja poikkareita.

Autossa olo sujuu jo paljon paremmin, huutelu on vähäistä. Vähän tietty epäilyttää tarkottaako se hiljasuus nukkumista vai nakertelua. Nyt kun äiti lähti mökille, niin mulle jäi farmariauto, minkä perässä koirat on vaan kevythäkissä.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Mikkelin kisat

Pitkästä aikaa kisaamassa Giin kanssa! Viime kisoista ehti kulua kaksi kuukautta, ei vaan ollut yksiäkään kisoja mihin olisi päässyt.
Eka rata tuntu tutustuessa jo tosi nihkeeltä. Halusin mieluummin valssata kuin päästää Giitä edelle ja huitoa perässä. Valsseista ei tullut yhtään mitään, mä olin koko ajan tiellä ja hukassa, aikamoista huutamista ja heilumista taas. Eikä asiaa auttanut, että Jii oli paljon normaalia ronskimpi. Ollu juu taukoa kisoista ja treeneistäkin :D Renkaalla homma sitten vihdoin levähti kunnolla ja loppu pyöritys oli tosi kaaosta. Tai ehkä juuri siksi, kun en sitä edes yrittänyt pyörittää.

Toinen rata oli paljon kivempi, siinä ainakin liikuttiin, vaikka kontaktit totaalista epätoivoa. Ehkä tän yhen radan onnistumisen kannalta onneksi Gii himmaili A:n niin ehdin kunnolla edelle ja ohjaamaan putken. Puomin jälkeiset hypyt oli liiankin varovaista ohjaamista, ja loppusuoralla vasta jännittikin tippuuko okserin rima... Ei tippunut ja saatiin nollavoitto! Nyt Jii lähee mökkeilemään, mutta jospa sitä elokuussa ehtisi edes yhet kisat käydä ennen muuttoa.

Main kanssa on edelleen mennyt hyvin. Se on alkanut syömään kunnolla ja se on muutenkin paljon ahneempi. Vasen korva on toisinaan jo ihan pysty ja oikeakin on selvästi noussut. Eilen käytiin satamassa ihmettelemässä, Mai kipitteli ensin tosi reippaana ja väsähti sitten nukkumaan syliin. Tänään käytiin pyörähtämässä keskustassa ja kylässä, hienosti meni sielläkin. Häkissä olemista oon muutamia kertoja naksutellut, mutta siihen se tarvisi saada oppimaan niin autoilu sujuisi ja sen saisi helpommin otettua mukaan treeneihin. Pari automatkaa se on kuitenkin ollut häkissä kiljumassa, mutta suurimman osan sylissä varsin tyytyväisenä :-)

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Main kanssa

Mä olen viime päivät saanut olla pennunhoitajana, kun Noora on ollut töissä. Ja olen ihan myyty ;-) Olinkin jo unohtanut miten ihana tuollainen pikkupentu on! Mai on tosi rohkea ja reipas. Se on ollut mukana Kaukkarissa 'uimassa', moikkaamassa pekotreeniporukkaa ja hengaamassa kaupungilla sekä Löytyn kentällä. Niin ihmisiin kuin koiriinkin se suhtautuu uteliaasti ja menee moikkaamaan. Automatkat vaan ovat vielä turhan äänekkäitä, jos se joutuu häkkiin. Yöt se on nukkunut hyvin.
Otolle pentu on lähinnä kuin ilmaa - paitsi jos se yrittää kiipeillä Oton päälle, sitten murisee. Netta leikittää pentua ottamalla narulelun suuhun ja kiskomalla lelua = pentua mukanaan. Gii taas vehtaa, painii ja juoksuttaisikin, jos pentu vaan pysyisi vauhdissa. Eli kaiken kaikkiaan hyvin on tuo karhunpoika rokkitukalla ;D laumaan sopinut. Ruokaa syö kohtuullisesti, jauhettu broilerin liha-luuseos tuntuu olevan herkkua ja lohi taas ei. Yritänpä ladata tähän yhden videonpätkän pihaleikistä:
Treenirintamalla pekotreenit ovat edelleen pyörineet. Torstaina tehtiin vesistöetsintää Kaukkarissa. Paitsi että mä otin Giille vain ilmaisua. Ilmaisu on ollut teemana myös käyttökoirien peko-treeneissä. Edelleen tilanne on, että Gii hyvin etsii, löytää ja lähtee mm:ltä. Sen sijaan mulle kertomisessa käteen koskeminen ei oikein nappaa: jää mieluummin patsaaksi tuijottamaan mm:n suuntaan. Mutta yritän edelleen vahvistaa käsikosketusta. Näytölle lähtee lujaa, ja jää mm:lle odottamaan palkkoja. Täytyy siis myös vahvistaa mun hakemista. Ensi viikolla olen lähdössä mökille Oton ja Giin kanssa. Täytyy yrittää sielläkin löytää treenimahdollisuuksia. Netan mahatauti meni onneksi lääkekuurilla ohi ja se on taas oma ahne itsensä.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Perheenlisäystä ja pipi pipi

Mä sain pennun, jee! Kroati Tuus Iltatähti "Mai" muutti eilen tänne laumanjatkoksi. Onneks koiramäärän jakaantuminen on luvassa ens kuussa, kun muutetaan opiskelemaan Lappeenrantaan. Netta ja Mai on lähdössä mukaan, harmi että Jiin kanssa aksailu harventuu :(



Main kotiutuminen on sujunut hyvin, ihana pentu. Kotimatkasta alku meni kovasti järkyttyneen näkösenä, sen jälkeen vartti täyttä huutoa ja loppumatka nukuttiin. Mai on ollut tosi reipas ja rohkea. Git ei oikein tiedä kumman pitäisi pelätä kumpaa, välillä pentu haukkuu ja hyppii niin, että Jii menee häntä koipien välissä karkuun :D Nyt Jii on alkanut tottua ja leikittää pentua tosi kivasti. Netta on tosi kiltti Maita kohtaan ja Otto murahtaa pennun riehumasta läheltään.

Yö meni hyvin ja ruoka on maistunut. Ja pentu on ollu myös yllättävän sisäsiisti, oonhn mä sitä tietty tiuhaan ulkona käyttäny. Aamulla laitoin pannan kaulaan, vähän se meinaa rapsututtaa :)

Netta oli viime viikonlopun kipeä, tai se on tässä viikon parin ajan pulautellut ruohoa, muttei ajateltu sen olevan mitään vakavampaa. Viikonloppuna se oksensi kuitenkin koko ruokansa ja kieltäyty sen jälkeen syömästä, se olisi halunnut vaan ahmia ruohoa. Maanantaina Netta vietiin eläinlääkäriin, siitä otettiin verikoe, se kuvattiin ja sitä nesteytettiin. Sillä epäiltiin olevan joku suolistotulehdus, vierasesinekään ei ollut täysin poissuljettu. Röntgenissä näkyi jotain pehmeetä, niinku Netta olisi syönyt vaikka kangasta. Se sai antibioottia ja mahansuojalääkettä kolmeksi päiväksi. Maanantain jälkeen Netta on onneksi ollu tosi pirteä ja normaali.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Josko pitkästä aikaa -

vaikka päivittäisi blogia. Mulla ei ole tullut liiemmälti kirjoitettua, ei kai ole ollut erityistä raportoitavaa. Giin kanssa haun ilmaisun vaihto on edelleen vaiheessa. Nyt mm:llä on piilolla vieressään rasia maassa, ja siinä yksi namupala. Aina ei namua syö, mutta on käynyt hyvin mm:llä asti ja lähtee pois haukkumatta/kutsumatta. Löydöstä kertoo mulle koskemalla käteen (tätä on kyllä vielä vahvistettava). Ja nyt pitäisi vielä saada koira juoksemaan mm:n ja mun väliä (en siis kytke liinaan).

Viime treeneissä ekan kerran mm ei enää palkannut näytölle tulosta, vaan palkat tuli multa. Tyytyväinen olen, että haukkua ei ole enää tarjonnut. Kesäkuun tokana viikonloppuna olimme Turussa raunioilla treenaamassa. Rauniot olivat meille ennestään tuntemattomat. Siellä Gii muutaman kerran mietti piilolla haukun aloitusta, kun ei heti löytänyt tietä mm:lle. Mä ryhdyin silloin kehumaan koiraa ja kannustin sitä etsimään tietä piilolle, jolloin onneksi pysyi hiljaa :) Vaikka kyllä raunioilla tarvittaisiin paljon lisää treeniä, jospa vaan Lahteenkin taas joskus rauniot saataisiin.

Hajuerottelua treenattiin keväällä ahkerasti, nyt se on vähän hiipunut. Olin Hormilan tunnistusjäljestys-koulutuksessa toukokuun lopussa, ja olipa antoisa viikonloppu! Nyt pitäisi löytää aikaa ja energiaa lähteä hyödyntämään saatuja oppeja. Avainta asfaltilta olen Giin ja Netan kanssa pari kertaa tehnyt, ja se on kyllä enemmän Netan laji.

Ryhtiliikettä olen etsinyt myös tottiksen suhteen. Mun kesäloman tavoitteisiin kuuluu, että mä opettelen mm. kävelemään ja kääntymään niin, että koira voisi seurata ;-) Ajatuksena olisi siis harjoitella Giin kanssa IPO-R tottelevaisuutta ja ketteryyttä. Viime kesänä sain harmaita hiuksia Giin tikapuiden kanssa. Juhannuksena uskaltauduin kokeilemaan niitä ensimmäisen kerran tälle kesälle - ja Giihän meni ne kuin tyhjää!

Netan selkä on akupunktion ja fyssarikäyntien myötä parempi. Ottokaan ei ole viime aikoina vaivoja valitellut, etenkin kun on saanut olla mökillä nauttimassa vapaudesta. Ensi viikolla meille sitten muuttaa kroatianpaimenkoira Tuus Iltatähti alias Aino Ainokainen, jonka kutsumanimeä Noora miettii. Liian rauhalliseksihan tämä meidän elo oli jo käynytkin...