Sinisiä ajatuksia

Hyvinhän se joulunaika kului tekemättä mitään. Valoisa aika rajoittui Kainuussa noin 5 tuntiin. Ja vaikka aurinko periaatteessa paistoi, niin ei aurinkoa silti meidän mökille asti näkynyt. Maisemat olivat kyllä hienot.



Onneksi pakkanen pysyi siedettävissä lukemissa ja pääsimme koirien kanssa lenkille. Onkohan muilla kelpeillä sama ominaisuus, että ne kuorruttavat tikkujalkansa jäällä? Gii kerää jalkoihin ja mahanalustaan kiitettäviä jääkokkareita, mutta ei ne sitä tunnu häiritsevän. Onneksi anturoiden ja varpaiden välit ovat pysyneet jäättöminä.



Jos nyt mekin katsoisimme päättyvää ja alkavaa vuotta koiraharrastusten tavoitteiden valossa, niin heikolta näyttää ;) Tälle vuodelle ei tavoitteita Giin osalta ollut, mutta yllättäen BH tuli käytyä. Ensi vuonna - jos hyvin käy - Gii voisi startata jo virallisissakin agikisoissa ja ehkä käydä pelastuskoiraliiton haku- ja/tai rauniokokeissa. Netalle oli tälle vuodelle tavoitteena päästä sekä mejä että pejä -kokeisiin, mutta heikosti meni. Ainoa koepaikka, mikä saatiin, piti peruuttaa juoksujen takia. Ensi vuodelle ei tavoitteita sillä rintamalla. Tärkein toive ensi vuodelle kaikkien koirien osalta on, että pysyvät terveinä ja iloisina.

Ja kiitos kaikille treenikavereille sekä erityiskiitos Maijalle aktiivisena kasvattajana tapaamisten ym. toiminnan järjestämisestä - toivottavasti jatkuu ensi vuonnakin! Kohtahan meitä on isompikin teami, kun Jillaroo toimitti kuusi ihanaa joululahjaa :) Isosisko Gii lähettää onnitteluja äipälle ja pikkuisille!

On me treenattu - onhan

Ehkä meidän kohdalla ahkeruus paivittää blogia ja treenata eivät korreloi - tai korreloivat negatiivisesti ;) Toissa viikon treeneistä, jos sellaisia oli, en kyllä enää muista mitään.

Torstaina oli käyttökoirien pekotreenit lumenkaatopaikalla. Gitte oli Nooran kanssa aksassa, joten mä tein Netan kanssa. Kerrankin metsässä tuuli riittävästi, ja me onnistuttiin melkein jopa pistottamaan. Ukot liikkuivat takalinjaa pitkin yksi kerrallaan piiloon, ja mä etenin koiran kanssa keskilinjaa. Ekalle ukolle lähetin vaan liian eteen, joten Netta juoksi tyhjän kiekan ja palasi itse mun luo. Lähetin sitten enemmän oikealle, ja ukko löytyikin nopeasti, kun matkaa ei varmaan ollut kuin 20 metriä. Toka ukko oli ehkä 30 m ja kolmas 40-50 metriä.

Perjantain pelastuskoirien treenissä varikolla Netalle oli kaksi ukkoa valmiina. Ensimmäinen oli matalan muurin alla keskimmäisessä renkaassa pressun takana. Nyt myös tuuli sen verran, että lähetyksessä näin koiran saaneen vainun, ja se juoksikin suoraan piilolle. Netta oli ryöminyt renkaaseen pressun ali mm luo, joka oli sitten sanonut 'rulla'. Hyvin palautti rullan ja teki näytön. Toinen mm oli tiheässä kuusikko-taimikossa, jonne edetessä koira etsi raunioiden alareunan alueet. Ukolla oli itse ottanut rullan, tuli mulle ja lähetin näytölle. Juostessa irrotin liinasta, kun en pysynyt koiran perässä. Koira siis hävisi taimikkoon, ja mä en meinannut itse löytää perille, kun mm ei ruvennutkaan palkkaamaan ja kehumaan koiraa näytöllä, vaikka tämä oli mennyt maahan oikeaoppisesti - odottelivat vaan molemmat ihan hiljaa mun paikalletuloa :0 joka kyllä kesti... Onneksi Netta kuitenkin malttoi odottaa maassa.

Tänään käyttökoirien pekotreenit oli taas peruttu osanottajapulan vuoksi, niinpä menimme Nooran kanssa kahdestaan varikolle. Jälleen oli hyvä tuuli, ja päätin treenata etsimisen kestoa, niinkuin mua se ja sen potentiaali virheilmaisuihin pelottaakin, mutta kai sitäkin on uskallettava. Nyt on niin paljon hiottu perussuoritusta ilman varsinaista etsimistä. Eli Noora meni rakennuksen taakse betonirenkaasen piiloon. Mä etsitytin Netalla koko kentän ensin, ennenkuin etenimme rakennuksen taakse, minne haju kulki. Netta työsti pitkään renkaita, ja paikallisti kyllä, missä mm on. Renkaassa olisi ollut aukko, mistä Netta olisi voinut kurkata sisään, mutta se ei sitä huomannut. Kun koira oli aikansa työstänyt, se jäi istumaan kuono kohti piiloa, ja mua alkoi hirvittää, että kohta se haukkuu. Niinpä käskin Nooran muistuttaa sitä 'rulla', jolloin se nappasi rullan ja tuli mulle. Umpipiilojen ilmaisua pitää edelleen treenata, mutta hienoa oli, että se etsi hyvin ja kohtuupitkään ennen löytöä. Rullan palautukset mulle sujuu myös hyvin, jos mä pysyn hiljaa kunnes se on perusasennossa mun vieressä. Kaiken kaikkiaan mä olen tosi iloinen Netan nykyisestsä rullatyöskentelystä, sillä on sopivasti intoa ja se tuntuu vihdoin tajunneen, mitä pitää tehdä :D

Oton kanssa tein torstaina vain rasioiden ilmaisua maahanmenolla jäljeltä, kun muut olivat jo lähteneet. Perjantaina ennen treenejä Noora oli varikolla kerran ukkona Otolle. Tänään varikolla mä olin Otolle piilossa ja menin rakennuksen takana olevaan siiloon. Kyllä se aina vaan tuntuu yhtä paljon tykkäävän, vaikka sen treenaaminen on ollut ihan vaan puolihuolimatonta koiran aktivointia.

Giten kanssa perjantain treeneissä harjoiteltiin umpparien ilmaisua, missä on ollut väistämisongelmaa. Nyt ukko härnäsi ja näki piiloon menot - kyllähän se tällä lailla haukkuu maakuopat ja muut, mutta tiedä, onko oikeasti järkevää eli opettavaista. Tänään Noora oli Gitelle ukkona varikolla rakennuksen takana siilossa. Mä etsitytin sillä rakennuksen etualueen vielä pidemmästi kuin Netalla, ja hyvin se työskenteli. Lähti pistotyyppisesti etsimään esim. lavat kun lähetin, mutta muuten siitä kyllä näki, ettei vainua saanut. Rakennuksen takaa lähetin siilolle, mistä meinasi palata, kun ei saanut vainua, mutta pysähtyi kesken paluun ja lähti kiertämään siilon taakse, mistä saikin vainun. Hieno Sintti!

Lauantaina olimme agihallilla keskenämme. Noora teki Giin kanssa vauhtirataa ja avokeppikulmia. Vinoilla kepeillä ei saatu ongelmaa aikaan, mutta normikepeillä meinasi hakea toista väliä, jos Noora lähetti sivusta. Gii keksi sitten itse ruveta vekkaamaan sopivan tulokulman löytämiseksi ;) Giin vetäessä henkeä teimme yhtäaikaa Noora ja Netta sekä mä ja Otto jotain pientä ihan vaan koirien mielenvirkistykseksi.

Ai niin, toissaviikolla Noora ja Gii oli epiksissä, tuloksina mölleistä 5 vp, kun Gii kääntyi putkesta takaisin. Ykkösissä tuli hylly, kun Gii oli niin paljon Nooraa edellä ja luki vekkauksen takaakierroksi. Kepit ja kontaktit olivat onneksi hyvät.

Ja se messari, missä Noora kävi Giin kanssa tuotti tulokseksi arvostelun EH, tuomarina Manuel Loureiro Borges Portugalista:

Little bit shy and nervous. Feminine. Nice head and expression. Good neck. A little bit long on body. Ribcage should be more developed. A little bit light on bone and irregular mover.

Ja yksi tämän aamun virstanpylväs: neidit Netta ja Gitte rähisivät toisilleen ensimmäisen kerran. Olin tulossa aamulenkiltä koirien kanssa, ja olimme kaikki ahtautuneet meidän pieneen tuulikaappiimme. Olin juuri pakottanut Netan jättämään sen koko lenkin mukana kantaman pallon oven ulkopuolelle, ja tuulikaapissa se himoitsi mun hanskaa lattialta. Gii sattui sitten pyörähtämään Netan mielestä häiritsevän lähelle hanskaa, mistä Netta huomautti ja Gii rähisi vastaan, ja noussut ärinä oli kyllä melkoinen 8-o Otto säesti haukkumalla, mutta pysyi niin kaukana kuin tuulikaapissa mahtui. Tähän asti Gii on nöyrästi alistunut Netan huomautuksiin, mutta nyt sitten ei...

Viime viikon aksat ja vähän muuta

Köyhää oli toissa viikkoon verrattuna :D
Keskiviikkona tehtiin tosi helppoa rataa, ensin normaalisti ja sitten hiljaisesti ja kädettömästi ohjaten ja lopuksi vielä väärään suuntaan. Suju kovin hyvästi. Toisessa päässä hallia keppikulma-harkkaa, avokulmista meinas hakea tokaan väliin.

Torstaina Korkeavireen treenit. En nyt saa rataa piirrettyä, kun ohjelma toisella koneella. Yhdellä takaakierrolla tuli olis halunnu tulla riman ali :o huomautus autto. Erikseen keppejä, A:ta, keinua ja rengasta. Rengas samanlainen kuin omalla hallilla, mutta Jii ei jotenki hahmottanu sitä vaan ihmetteli et mistä välistä pitäs mennä. Aikasemmin menny siellä hyvin, outo.
Keinu hyvä. Kerran tasapaino vähän horju ja seuraavan kerran meni vähän varovaisemmin. Melkeen parempi kuin omalla hallilla, kun se oli tukevampi ja hiljasempi.
A:lla keskityttiin alastulon nopeuteen. Hyppäytyin sivulta siihen ja heti kun haki oikean kohdan niin vapautus edessä olevaan putkeen. Tuli hyviä toistoja, pitää muistaa kiinnittää huomiota, että katse olis eteenpäin.
Kepeillä putkihoukutusta, kun pujottelu meinannu tökkiä jos putken pää edessä. Ongelmaa (hidastu, pysähty ja pujotteli tökkivästi) alko ilmetä, kun putki oli kahden jalan päässä keppien päästä. Emilia palkkas patukalla päästä, mieluummin ois menny tosin sinne putkeen kuin palkkautunu patukalla :D Lopuksi helppoa, avokulma taas aiheutti tokaan väliin hakeutumista. Vekki autto, mutta pitää treenata niitä.

Perjantaina ja lauantaina oltiin taas näyttelytreeneissä, ja ei ois haittaa käydä enempää. Ens lauantaina kuitenkin HeW:iin menossa.

Kotona tehty takapalkka juttuja kaikkien kanssa. Jii: perusasentoa, metallinoudon osia, luoksetulon pysäytystä ja avo-kaukoja. Netta: metallinoutoa (levoton perusasennossa), avo-kaukoja. Ja Otto lähinnä kaikkea mitä mieleen tulee.

Onnistumisia päivänvalossa

Tänään treenasimme metsässä 70 * 150 alueella. Mittasimme, merkkasimme ja tallasimme alueen jopa harvinaisen huolellisesti. Gii pääsi ekana radalle. Otin kolme ukkoa niin, etten tiedä piiloja ja ohjeena palkata nopeasti. Etsimme partioiden. Ja nyt Gii toimi erinomaisen mallikkaasti :) Metsä oli kohtuuavara ja oli helppo seurata koiran työskentelyä. Kaksi ensimmäistä maalimiestä olivat kaatuneiden puunrunkonjen alla oksiston suojissa, ja jälkimmäisestä varsinkin haju painui runkoa pitkin alarinteeseen. Hienosti Seppo työsti hajut, löysi mmt ja aloitti haukkumaan. Viimeinen ukko oli ihan takimmaisessa kulmassa kuopassa, mutta siinäkään ei mitään ongelmaa. Tällaisia suorituksia lisää :)

Mörköjä pimeässä

Nyt se sitten toistui eilisissä pekotreeneissä: Gii ei selvästi halunnut mennä haukkumaan piilolle. Me oltiin raunioiden alhaalla metsässä. Eka ukko meni sikalan edessä olevaan risukasaan umpipiiloon. Gii näki lähdön, löysi ukon suht nopeasti, haukahti kerran ja jatkoi juoksua 8-0. Pari volttia juostuaan palasi piilolle ja haukkui. Huusin ukon palkkaamaan noin 5 haukusta, kun olin itse melkein piilolla asti. Gii näki taas toisen ukon lähdön, ja löysi tämän maakuoppapiilosta, missä kansi oli raollaan, nopeasti. Mutta nyt toistui sama: haukahti kerran ja jäi sitten juoksemaan kukkulaa ympäri :-( Liityin seuraan kävelemään kukkulaa ympäri, ja sain sen nousemaan takaisin ja haukkumaan pari kertaa, mistä palkka. Nyt on siis tehtävä jotain toisin. Umppareiden opetuksessa voisi palata siihen, että ollaan ihan liki piiloa, ukko hetsaa, menee piiloon ja Gii heti perään. Kun vire on korkeammalla, niin toivottavasti asenne korjautuu ja haukku irtoaa. Tätä toistetaan useampi kerta samalla piilolla. Huomenna ollaan päivänvalolla metsässä, mutta voi olla, että otan siellä suorapalkan...tai jotain muuta, että saataisiin taas sitä asennetta...

Netan kanssa tein eilen samat piilot ja samalla lailla kuin Gitelle. Ja Nettahan toimi :D Ainoa ongelma on spanieliaivo, joka palaa tuomaan rullaa kohtaan, mistä lähti. Ehkä mä voisin kehua sitä, kun se on tuomassa rullaa, jotta se huomaisi mun siirtyneen? Otolle otin vaan sen iloksi yhden ukon punaiseen koppiin. Nyt se taas toimi.

Tänään olin Palveluskoiraliiton pelastuskoirien hakukoulutuksessa Vantaalla Airportissa, luennoitsijoina Päivi Nietosvaara ja Sari Kärnä. Olipa hyvä koulutus! Ja kyllä mua harmitti, että jouduin lähtemään hieman etuajassa pois, enkä ehtinyt kuulla, miten Caniksen ohjeilla opetetaan koirille risteily. Luentomateriaalista luin, ja tuntui niin järkeenkäyvälle, että tekisi mieleni kokeilla. Onhan Nettakin opetettu rullalle ihan vaan Caniksen ohjeita seuraamalla, niin jos sama lähde toimisi Giten pistotyöskentelyn opettamiseksi?

Itsenäisesti vai yhdessä etsien

Parin viikon pekotreenit ovat jääneet taas kirjaamatta. Viime viikon perjantaina oltiin varikolla takaosassa teemalla umpipiilot. Giille yritin ottaa oikein rautalangasta vääntäen helpon kaavan mukaan niin, että maalimies haukuttaa ennenkuin menee piiloon. Mutta siitä ei tullut mitään, kun Gii ei malttanut keskittyä ja pysähtyä ilmaisemaan ei-piilossa-olevaa maalimiestä. Kun vaikeuskerrointa lisättiin ja ukko oli umpinaisessa betonirengastornissa, niin jopa malttoi kelpiekin keskittyä. Eli umpparin ilmaisu meni ok. Mä kyllä tämän treenin jälkeen mietin, onkohan viimeaikoina liikaa treenattu haukun kestoa ja paineistettu koiraa, kun nyt ei meinannut pysähtyä haukkumaan? Enempää ei ehditty tekemään, kun Noora vei Giin sitten näyttelytreeniin.

Netalle otin saman kaavan. Ensin ukko helpossa piilossa eli lähinnä ilmaisutreeni, sitten näki ukon lähdön betonirengastorniin. Nyt oli (taas) mun moka, kun otin ukoksi Jarin, joka aikanaan haukutti Nettaa hyvin paljon, kun siitä haukkuvaa yritettiin. Eli tietty Netta haukkui ensin umpparia, mutta mm sanoessa 'rulla' otti rullan. Toisella kierroksella otin (toisen) ukon konttiin, ovi hiukan raolleen. Nyt toimi hienosti :) Otolle oli kanssa rengaspiilo ja ylhäällä lavojen päällä toinen ukko. Nopea suoritus, ei ongelmia.

Sunnuntaina olimme meille uudessa metsässä - joka kyllä oli ihan tuossa vieressä - lumenkaatopaikka Holmassa. Nyt halusin varmistaa, että Gii ei ainakaan jätä maalimiestä eli ohjeistin ekan ukon palkkaamaan heti ja kaksi seuraavaa haukkumisen aloituksesta. Eka pisto oikealle etukulmaan n. 40 m ilman apuja, hyvin meni. Toka ukko vasen etukulma 50 m myös ilman apuja, hyvä. Kolmas oikealla, mutta olin epävarma lähetyskohdasta ja pyysin onneksi ääniavun, sillä ukko olikin paaaaljon pidemällä eteenpäin. Ääniavusta Gii lähti suoraan ukolle, ja haukkui ok.

Netalle eka ukko samoin oikealla kuin Gitellä, toimi hyvin. Toka ukko vasemmalla oli jättänyt palkkarasian näkyviin, ja koira meni ukolle maahan odottamaan palkkaa (niinkuin näytölle). Mä onneksi kävelin katsomaan, mitä tapahtuu, ja sain huudettua ukolle ohjeen piilottaa rasia ja sanoa rulla. Siitä koira sitten tokeni odotettuun toimintaan. Otolle en enää kehdannut ruinata ketään mm:ksi, vaan muiden lähdettyä kävin piilottamassa takanurkan roskikseen takin ja sen nuuhkimisesta palkkasin koiran ;)

Viime perjantaina treeneissä ei sitten ollutkaan taas kuin Noora, Jari ja mä. Oltiin taas varikon takaosassa. Mä olin Otolle ukkona takana olevien kuormalavojen labyrintissa, ja nopeasti löydyin. Jari oli Gitelle nyt piilossa siinä samassa kontissa mitä ed. kerralla käytimme muillekin umppariharjoitteluun ovi hiukan raollaan. Gii sai jonkun aikaa työstää ja etsiä hajun lähdettä, pyöri konttia ja yritti allekin kurkistella, ennenkuin hoksasi ovenraon. Netalle Noora oli piilossa lavojen päällä. Tämä meni paremmin kuin odotin. Netta etsi vapaasti, bongasi sitten hajun, juoksi lavoille, kerran hypähti, näki Nooran ja palautti mulle rullan :)

Tänään olimme Hollolassa meille uudella etsintäalueella. Kaikille oli kaksi uutta maalimiestä, ensimmäinen talon takana ylhäällä olevalla terassilla, johon pääsi vain vähän tikapuita leveämmin rappusin seinän vierestä mihin ei mm haju tullut. Toinen mm oli navetan pariovien takana olevassa kopissa, pariovien alla oli n. 5 cm rako, mutta ovet kiinni. Ensimmäistä ukkoa hakiessaan Gitte pyöri jonkun aikaa pellonreunassa, tarkensi sitten hajun tulevan terassilta, pyöri sitten ympäri terassia, hyppi, kävi juoksemassa voltin pellonreunassa, pyöri terassia, ja keksi sitten, että ylös on kiivettävä tikkaita pitkin ja haukkui. Navettapiilo teetti myös töitä, mutta haukkui lopulta oven takana. Hyvä treeni Giille, ei liian helppo mutta ei onneksi liian vaikeakaan. Mun vaan kuulemma pitäisi antaa koiran työskennellä itsenäisemmin... tätä mun pitää edelleen miettiä... mä kun tuppaan kulkemaan yhdessä koiran kanssa enkä vain lähettämään sitä...

Netalle ja Otolle paha haaste olivat ne rappuset terassille. Molemmilla kesti aikaa, että ilmaisivat alhaalta, kun eivät ylöskään uskaltaneet. Samoin navettapiilon ilmaisu oli työläs. Netalle mä itse loppujen lopuksi sanoin rulla (kun seisoin noin 10-15 m päässä) kun olin odottanut aikani ja pelkäsin sen muuten rupeavan haukkumaan. Mutta kaiken kaikkiaan oli Netalta taas parempi suoritus kuin mitä odotin :) Otto sen sijaan hämmästytti toiseen suuntaan: sen olisi kyllä ongelmitta luullut haukkuvan navettapiilon, mutta se jäi vaan istumaan ja vinkumaan piilon viereen ja kesti tosi kauan ennenkuin haukku tuli. Mä en ymmärrä, mikä sillä oli. Tai olenhan mä ennenkin huomannut sen olevan vinkuen ilmaiseva, mutta tämä oli nyt jo toooosi pitkä odotus. Ehkä myös vaikutti se, että mä jäin odottamaan noin 20 m päähän, yleensä olen liikkunut lähemmäs kun tiennyt sen olevan ukolla.

Nii-in tässä on nyt näköjään käynyt niin, että mulla on kolme peko-koiraa treenattavana ;D Mielellänihän mä ne treenaisin, mutta treenikavereiden suhteen tämä ei voi olla kestävä ratkaisu. Gii on tietty se ykkösfokus, mutta Netankin kanssa on mennyt sen verran kivasti, ja Otto itse niin tykkää lajista...

maistusko aksa

Maanantaina oltiin epiksissä.Yksi rata per koira, niin maxi mölleissä. Puhdas rata ja about 20s alle ihanneajan, vaikka väliin mahtu pientä pyörimistä. Jaakotuksessa Jii käänty väärään suuntaa, mutta ei onneksi hypännyt uudestaan samaa hyppyä.

Tiistaina päivällä ohjaustekniikkatreenit, syli- ja poispäinkäännöstä.

Kovin tarkkaan se luki taas ohjausta ja sen takia pientä epäröintiä mistä menee.
Illalla tokoa, tällä kertaa Netta mukana. Se oli kovin keskittyvä, mutta niukka treenaaminen kyllä näkyy varmuudessa. Se oli sitten vika kerta sitä kurssia.

Keskiviikkona normi viikkotreenit aksaa.

Ekan kerran Seppo ei kuunnellu ohjausta ihan täysin, ohitti esim renkaan kun katto johonkin muualle. Yksi toinen koira teki samaa.
Kakkonen vähän tökki, kokeiltiin sylkkäriä eri kohtiin, niistopersjättöä ja ihan vaan pyöritystä (itse mukana pyörien). Putket ois ollu myös paljon kivempia kuin A.
Kepit hyvä, samoin rengas. Pari kertaa A:n alastulo hidas. Käännökset suju.
Takana tehtiin itsenäisesti puomia, keinua ja keppejä. Pumin alastuloa putkipalkalla, ainakin vire nousi :D Keinu suju tosi kivasti. Kepeillä vähän nihkeilyä, ehkä päässä olevan namikupin takia. Radalla ei kuitenkaan mitään ongelmaa.

Torstaina korkeavireen treenit.

Taas kakkonen tökki, tehtiin pakkovalssilla. Seppo tulee helposti suoraan, kun itse lähtee etenemään. Kutosen jälkeen olis mielellään lähteny hakemaan numerotonta putkea. Sain jäädä joko tosi kauas ja pakkovalssata tai vekata ennen kutosta. Vekki toimi tosi hyvin. Ysille jaakotus, toimi.
Erikseen sivussa keppejä ja A:ta. A tosi hyvä, kepeillä vähän nihkeilyä, päässä oleva namikippo tais häiritä.

Ehkä nyt vois pari päivää pitää aksataukoo...

ja sitten taas vaihteeks kaikkea ihan samaa

Viime viikko meni taas kiireessä. Tiistaina toko, en nyt enää muista mitään järkevää.
Keskiviikkona aksaa. Ei malttanu pujotella kunnolla jos olin putken puolella, kun näki toisen putken pään. Kun mä olin puomin puolella ni ei ongelmaa.

Ja torstaina aksaa, alko Korkeavireen kurssi. Välistävedot onnistu joka kerta, ootko rikki seppo? Erikseen puomia ja keppejä. Puomilla alastulo sais olla nopeampi, voitas kokeilla putkipalkalla. Ja kepeillä palkka sais tulla muualta kuin mun kädestä (tai heitän eteen päin, mutta silti).
Perjantaina hain Jiin kesken taas peko-treeneistä ja mentiin näyttelytreeneihin. Siellä oli tällä kertaa myös ulkomuototuomari Bo Skalin, kehu Jiitä muuten, mutta toi ujous sais jäädä pois.

Otolla oli viime viikolla joku silmä ongelma. Yksi ilta se vaan halusi nukkua sängyssä silmä vasten peittoa, silmä oli turvonnu. Huuhdeltiin sitä, niin parantu parissa päivässä.

Tuli myös punnittua koirat Otto 28,3kg, Netta 18,1kg ja syöppöSeppo 15,5kg. Mutta ei se niin tuhti ole :D

Edelleen pimeää metsää

Perjantaina olimme taas Jokimaalla pekotreeneissä. Nyt kävi melko voimakas tuuli koillisesta, joten otimme kaikille koirille alueeksi metsätien oikean reunan jyrkän rinteen, mistä tuuli kävi. Treeneissä oli mun lisäksi kaksi, joten joka koiralle otin kaksi ukkoa ;)

Giille ja Otolle ukot olivat samoissa piiloissa. Ensimmäinen heti metsänrajassa, ja lähetin jo heinikon puolelta. Jiin lähetin ensin liian aikaisin, eikä se saanut hajua vaan pyörähti vasemmalle. Kutsuin sen takaisin, kävelimme vähän eteenpäin ja lähetin uudelleen. Nyt sillä oli heti haju, mutta ukko olikin aika haastavassa piilossa. Alueella oli korjaamatta edelleen kesällä kaatuneet puut, ja mm oli puun pystyyn nousseessa juurikossa, joka oli edelleen tiiviisti täynnä maata eli piilo oli ilmeisen tuuleton pussi. Giin kohdalla en edes vielä tajunnut piilon haastavuutta, vaan ihmettelin vaan, että sillä kestää paikallistamisessa. Ihan tarkkaan en pimeydessä nähnyt, mitä se teki, mutta valo pyöri piilon ympärillä. Ei siinä ajallisesti kyllä mennyt kuin ehkä 10-20 sekuntia, ennnekuin se oli ukolla haukkumassa. Menin viereen ja annoin luvan palkata. Palasimme yhdessä keskilinjalle = metsäautotielle. Olin merkinnyt heijastimella kohdan, mistä ukko menee alas piiloon. Lähetin koiran taas etuviistoon n. 10 metriä ennen heijastinta. Ukko oli mennyt ihan rinteen alas notkelmaan ison kiven kupeeseen. Ukko sanoi, että Jii oli seisonut kiven vieressä ja odottanut, että mä tulen lähemmäksi (lähdin siis keskilinjalta koiran perään jo sen etsiessä, että ehtisin pimeässä paikalle ilman, että sen tarvitsisi haukkua ikuisuutta). Ukko sanoi, että vasta kun koira havaitsi mun tulevan, se oli mennyt ukolle haukkumaan. Tämä on kyllä yllättävää, jos se tosiaan on näin toiminut 8-o Toinen vaihtoehto on, että se ei ole heti saanut paikallistettua ukkoa, joka ilmeisesti oli taas vähän tuulipussissa ison kiven takana. No, joka tapauksessa se aloitti haukkumaan reilusti ennen mun näköyhteydelle ehtimistä ja haukkui, kunnes ehdin paikalle.

Oton kohdalla vasta tajusin ensimmäisen puunjuurakossa olevan piilon vaikeuden. Otto lähti heinikosta suoraan ja vauhdilla, pysähtyi n. 3 metriä ukosta juurakon viereen ihmettelemään, bongasi sitten ukon, mutta hukkasi sen vielä uudelleen noin metrin päässä 8-0 sitten oli ilmeisesti nähnyt mm, ilahtunut suunnattomasti, pyrkinyt syliin ja aloittanut haukun. Toiselle ukolle lähetin suoraan tästä, ja Otollakin kesti yllättävän kauan paikallistaa toinen mm. Kohtuuvoimakas tuuli, jyrkkä kivikkoinen rinne ja ukot tuulipusseissa piiloissa on ilmeisen haastavaa kokeneemmallekin koiralle :)

Netan kanssa otin ukot näkölähtöinä, ja se toimi hyvin. Koira oli kerännyt kiitettävän viretason autossa vuoroaan odotellessa, ja kanavoi motivaation tälläkertaa työskentelyyn.

kaava-arkea

Joo-o, nihkeesti päivittyy.
Viime viikolla ei ollu toko treenejä. Tiistaina aksassa pakkovalssia. Pitäs vahvistaa sitä, että Git tekee mitä merkkaa, vaikka jo itse etenee. Kepit avokulma, haki oikein ja pujotteli loppuun asti.
Takaosassa tehtiin keinua, alkaa olla hyvällä mallilla. A:lla Sarin 'ohijuoksukontakteja', eli Git ottaa ja itse jatkaa. Lisäks yksittäisellä aidalla tota pakkovalssiin liittyvää merkkaamista niin, että namialusta siivekkeen takana aluksi ja saksalaista ja niistopersjättöä. Tehtiin kohtuu paljon, että Seppo ees yhtään väsyis, mutta ei. Netan korvassa se oli ku kotiin tultiin. Viime aikoina neidit on muutenki leikkiny paljon enemmän keskenään (= Jii kiusannu Penaa) kuin vaikka viime keväänä.

Perjantaina äiti oli kaikkien koirien kanssa peko-treeneissä, mä hain sepon kesken ja mentiin näyttelytreeneihin. Kolme eri ihmistä kävi tutkimassa sitä. Yks oli Jiin mielestä kiva, yhtä piti koko ajan vilkuilla ja yksi oli vaan aluksi epäilyttävä.
Ei mitään pakoloikkaa kenenkään kohdalla, mutta vilkuilua ja makkaran heikompaa maistumista. Liikkuminen ok.

Tänään mä olin taas kehäsihteerinä ja piti nyt illalla mennä aksailemaan, mutta halli onkin varattu.. Git ois varmaan samaa mieltä et aksaa pitäs treenata enemmän!

ja edelleen sitä samaa

Tai tiistaina Gitte pääsi kyllä epiksiinkin. Ykkösten rata oli erittäin vaikea lyhyiden estevälien ansiosta. Gii oli kyllä tosi taitava: hyppäsi maxiesteet mahdottomistakin lähestymisistä huolimatta, teki kontaktit ja haki putket ja kepit vaikeista kulmista. Nooran ohjaus ja nopeus vaan kaipaa vielä hiomista ;) Agista siirryimme suoraan Orimattilaan tokotreeneihin. Noora teki Giin kanssa kakeja, ruutua, liikkeestä seisomista, noutoa ja askelsiirtymiä. Torstaina olimme Mia Skogsterin luennolla, ja siellä heräsimme huomaamaan, että on aika Giin tokossa panostaa enemmän tunnetilan luomiseen. Gii tekee kyllä liikkeet ihan okei, mutta aikalailla hiipivällä 'meneeköhän tämä nyt oikein' -asenteella. Eli tavoitteena asenteenmuutos! Keskiviikkona oli Giin aksatreeni, josta voi kuulemma raportoida, että saksalainen alkaa ehkä pikkuhiljaa onnistua. Lauantaina Gii treenasi keppejä, keinua, puomia ja aata. Vire ja vauhti olivat katossa, olihan se odottanut tunnin hallilla häkissä vuoroaan. Netan kanssa keppejä.

Perjantain pekotreenissa Jokimaalla Giin kanssa harjoiteltiin edelleen ilmaisua, sen kestävyyttä kun ohjaaja tulee paikalle. Noora oli eka ukko, ja yllätys oli, että Gii haukkui Nooralle tosi huonosti. Kolme seuraavaa maalimiestä, jotka menivät yksi kerrallaan lennossa piiloon, sujuivat onneksi paljon paremmin. Edelleen se vaihtaa paikkaa haukkuessaan, mutta haukkuu kuintenkin ja lopulta rauhoittuu paikalleen vaikka mä liikun ympärillä, ja viimein mä sitten onnistun tulemaan viereen seisomaan. Netalle oli kolme maalimiestä. Mä olin eka, ja se sujui ok. Tokalla maalimiehellä tarjosi haukkua ja kolmannella meni juoksenteluksi. Kolmatta sai hakea jonkun aikaa, ja ehkä se spanielin muistista katosi siinä välissä, mitä maalimiehen löydyttyä sen rullan kanssa pitikään tehdä. Otolle oli kaksi mm metsässä, ja meni ok.

Sunnuntain pekotreenissä Sipurassa mulla oli taas kaikki kolme mukana. Giille otin edelleen saman kaavan mukaan ilmaisua neljällä ukolla. Unohdin kysyä maalimieheltä, mutta musta näytti että se hyppäsi päälle. Toivottasti näin harhoja... Mutta seuraavalla kerralla on ehkä syytä tehdä jo pidempi etsimisosuus. Netalle otin kaksi maalimiestä niin, että näki lähdöt. Eka meni hyvin, mutta tokalla se päätti juosta rullaa palauttaessaan yhden ylimääräisen kunniakierroksen. Otolle oli yksi maalimies, ja se löytyi taas hyvin.

Mitäpä muuta kuin pekoa

Huomaan, että treenisuunnitelman noudattaminen on hiukan haastavaa, kun harjoittelee samaa lajia kolmessa eri porukassa, ja joka porukalla on tietty omat tapansa ja tavoitteensa. -tää oli siis se selitysosuus, miksei treenisuunitelmassa ole pysytty ;)

Viime viikon perjantaina olimme Jokimaalla metsässä. Mulla oli mukana kaikki kolme koiraa, mikä varmaan kahdesta treenikaveristani, jotka molemmat treenaavat vain yhden koiran kanssa, on tosikivaa. Gitte pääsi ekana töihin. Otin sen tyhjälle alueelle niin, että maalimiehet menivät suoraan takarajoja pitkin ja me keskilinjalle. Eka ukko vasemmalla oli sopivasti tuulen päällä, ja Gitte teki hyvän piston jopa yli 50 metriin kun juoksi ensin ohi. (Mä näin hyvin seurata koiraa, kun olimme siinä heti tienvarren varvikossa.) Löysi sitten ja haukkui. Ukko jäi takarajalle siirtymään eteenpäin, ja me Jiin kanssa palattiin keskilinjalle. Toinen ukko antoi ääniavun (taputus) ja tuli löydetyksi. Jatkoimme tämän mm kanssa niin, että menimme yhdessä seuraavalle piilolle, josta me Giin kanssa jatkoimme matkaa vinottain keskilinjalle, jossa siirryimme ukon kohdalle ja lähetin. Ekalla lähetyksellä ei irronnut kunnolla oikeaan suuntaan, mutta toisella onnistui. Neljäs mm taas antoi ääniavun, jotta lopuksi saatiin taas onnistunut pisto.

Otolle yksi ukko metsään, mikä oli palakakkua. Netan kanssa kokeilin, suostuuko se tekemään mun kanssa. Ukot menivät yksi kerrallaan vuorotellen tien varteen ja Netta toimi tosi hienosti :) Se taisi olla niin innoissaan päästessään pitkästä aikaa rullakoiraksi, että sille oli ihan sama kuka ohjasi. Rullan oli ottanut (i-rulla pannassa) ilman apuja ukolla ja rullan luovutukseen sivulle perusasentoon ohjasin käsiavulla varmuuden vuoksi. Ainoa, että unohdin ohjeistaa ukot, että näytölle tullessa pitää odottaa, että koira menee maahan ennenkuin se saa palkkarasian. Mutta eipä se nyt haitannut, vaikkei maahanmenoa vaadittu, kun ei se ukkoon kuitenkaan koske. Ensi kerralla sitten saa mennä taas maahan. Mä voisin kyllä ruveta Netan kanssa tekemään tätä rullahakua :) Kun vaan treenikaverit kestää mut 3 koiran kanssa. Lopuksi neidit sai leikkiä Viljon kanssa ja Otto Pörrön - vaikkei ne kyllä leikkineet...

Sunnuntain treenit oli peruttu, ja mä yritin saada kavereita Koiramäkeen ketteryysesteille, ennenkuin kuulin, että tie sinne on käyttökiellossa. Menin sitten itsekseni, tai Roope lähti Oton ja Giten lisäksi mukaan. Kävelimme kentälle, ja tietty alkoi satamaankin. Treeni typistyi sitten pelkkiin tikapuihin Giten kanssa. Tein 3-4 toistoa. Giin on edelleen vaikea hahmottaa, miten takajalkoja pitäisi liikuttaa. Harjoittelimme siis niin, että mä laitan namuja valmiiksi puolille, kannustan koiraa sitten kävelemään ja olen valmiina ottamaan kopin, kun se putoilee puolien väliin. Rauhallisesti se kyllä tekee, eikä hosu. Ehkä meidän vaan tarvii treenata lisää.

Torstaina oli sitten hälyryhmän treeni. Varikolle tuli 6 koirakkoa. Giten kanssa otin ilmaisutreenin. Kuusi ukkoa vuoroon molemmin puolin ja koira haukkumaan niin pitkään, että mä ehdin paikalle. Aluksi Gii selvästi hämmentyi mun tulosta ja lähinnä yritti väistää ikäänkuin olisin päälle kävelemässä, kun yritin viereen tulla ;) Muutaman toiston jälkeen jo onnistuin aikahyvin viereen pääsemään, vaikka sitten mm joutui käsimerkillä kannustamaan koiraa haukkumaan. Viimeisen ukon kohdalla pimeä tai jokin? aiheutti ongelmaa: Gii juoksi vaan ihan ukon vierestä volttia eikä pysähtynyt ilmaisemaan ennenkuin ukko sen pysäytti. Olisi tietty pitänyt tehdä vielä yksi toisto perään, mutta nyt tämä jäi viimeiseksi. Toivottavasti oli vaan jokin tilapäinen häiriö.

Perjantain treeniin ei sitten taas ollutkaan ketään tulossa, ja mä houkuttelin yhden työkaverini labradorinsa kanssa kokeilemaan lajia. Tyypillinen labradori oli kyseessä, mun hirvenpaistit houkutteli niin hyvin, että perässäjuoksut sujuivat loistavasti :) Olimme varikon perällä, ja Otolle pyysin mm vasenta reunaa kiertäen menemään aidanvieren autonlavoille piiloon. Oton lähetin oikeaa reunaa pitkin etsimään. Hyvin etsi ja hyvin haukkui.

Gitelle mm jäi yhden betonirenkaan sisään istumaan. Juuri kun Giin piti lähteä, niin alueelle tuli kuorma-auto purkamaan/lastaamaan. Tämä tarkoittaa myös, että alueella alkaa summerit huutaa. Gii sai siis ylimääräistä häiriötä, mikä ei onneksi tuntunut vaikuttavan. Jouduin vain haetuttamaan sillä vähän pienemmän alueen, ettei mennä kuorma-auton tielle. Keskialue oli edelleen tallaamaton, ja lähetin sen siitä etsimään partioiden. Hienosti se työskenteli ja juoksi tarkistamassa kasat molemmin puolin väylää. Mm haju painui vasemmalle, ja kiva oli katsoa, miten se sieltä tynnyrien seasta hajunlähdettä paikallisti :) Rengas oli uusi juttu, ja ensin Gii hyppäsi rengasta vasten ja ihmetteli hetken ennenkuin aloitti haukun. Kun mä pääsin paikalle, niin sai heti palkan, nyt en treenannut ympärillä kävelemistä.

Kun harjoitus oli senverran lyhyt, niin jäin koirien kanssa vielä kaupungille kävelemään. Pikkuveskun rannassa oli vesiurkuesitys, ja kyllä mustat koirat valopannoissaan herätti mielenkiintoa, sekä kysymyksiä: onko siinä äiti (Otto) ja poika (Gitte) 8D

Noora oli koko viikon Netan kanssa mökillä lomailemassa.

Korson raunioradalla

Olimme tänään vierailemassa Korson raunioradalla. Olo rataan tutustuessa oli kuin lapsella karkkikaupassa :) Toivoin vain, että olisin voinut ottaa Otonkin mukana, siellä olisi ollut sopivan haastavia piiloja kokeneemmallekin koiralle. Radalle pääsi kuitenkin vain Gitte. Kun menin koiraa valmistelemaan edellisen koiran harjoituksen aikana, niin en tajua, mistä Gitte oli nostanut itsensä sellaisille kierroksille. Paikallamakuussa se pysyi kyllä, mutta tärisi. Radalle mennessä se oli niin innoissaan, etten muista omalle radalle kuljettaessa joutuneeni sitä niin paljon muistuttelemaan, miten radalle mennään (vien sen siis vapaana, mutta en seurauta). Tervehtimisessäkään se ei meinannut malttaa pysyä pylly maassa. Lähetin sen etsimään vaan 'vapauttamalla' missä ukko -kysymyksellä. Ja niinhän siinä taas kävi, että se häipyi näkymättömiin. Mä en tiennyt, missä maalimiehet ovat. Huomasin kuitenkin mm ensimmäisen kivikasan alla, pysähdyin ja kysyin ratamestarilta, kutsunko koiran. Hän kehotti kutsumaan, ja kun huusin, niin Git haukahti. Se tuli luo, ja pyöräytin sen etsimään kivikasaa. Sieltä mm löytyi, ja haukku oli -kuten yleensäkin ekalla ukolla- vähän kimeää ja väkinäistä, mutta haukkui kuitenkin.

Ratamestari sanoi, että voisin kierrättää sen etsimässä vielä seuraavallakin (tyhjällä) kasalla. Näin teimme, ja sitten Gii hinkui jo tosivahvasti eteenpäin seuraavalle kasalle. Sain ohjeeksi antaa koiran edetä ja kyllähän siitä näki, että oli hajulla. Pyöri kivikasan päällä väkkäränä, sitten hyppäsi alas, juoksi voltin ja sujahti kolosta kivikasaan sisään. Nyt haukku irtosi jo huomattavasti paremmankuuloisena. (Jälkikäteen kuulin, että Gitte oli ollut tämän mm yläpuolella kivikasan päällä haukahtamassa, kun kutsuin sen pois. Ainoa lohtu on, ettei se ollut vielä ihan mm luona, vaan vasta kasan päällä.)

Kolmas mm oli aidan vierellä harvassa majassa, ovi auki. Sinne Gitte juoksi ihan suoraan edelliseltä piilolta. Mäkin ehdin paikalle, kun koira vielä haukkui. Ja nyt on aloitettava harjoitella, että haukku jatkuu häiriintymättä mun liikkumisista huolimatta.

Neljäs mm oli taas aluetta eteenpäin yhden kivilaattakasan takana. Mun ehtimiseni sinne kesti niin kauan, että pelkäsin Giin jo häipyvän, mutta onneksi mm oli niin taitava, että sai koiran pidettyä luonaan kunnes mä pääsin kömpimään kaikkien kivikasojen yli.

Palautteena saatiin, että koira haukkuu hyvin, vaikka oli ihan uusi paikka ja uudet ukot, niin aloittaa välittömästi piilolle päästyään ja jatkaa hyvällä sarjalla. Mä olin antanut ohjeeksi, ettei paljoa yli 10 haukun haukuteta, mutta mm sanoivat, että olisi voinut haukuttaa pidempäänkin. Hyvä näin :) nyt rupeamme siis treenaamaan ilmaisua, sen kestoa vaikka mä pyörisin lähettyvillä.

Irtoaminen ja omatoiminen etsiminen saivat myös kiitosta. Vaikka Gii joutui työstämään etenkin neljättä mm kohtuupitkään vieraassa paikassa, niin se ei tainnut edes vilkaista mun suuntaan kertaakaan, vaikka seisoskelin aika kaukana. Mutta sitten se irtoamisen kääntöpuoli: lähtönopeus ja juoksemisen ilo oli taas niin kovaa, että ohitti ekan ukon vauhdilla ja huusin sen tosiaan pois toisen ukon luota. Nyt aloitamme työstämään tätä niin, että vain yksi ukko kerrallaan piiloon, ja sekin voisi olla lähellä lähetyspaikkaa.

Olipa kiva ja hyödyllinen treeni: kiitos Vantaan pelastuskoirakoille! Mä ryhdistäydyin tästä jopa niin, että tein kirjalliset tavoitteet ja harjoitussuunnitelman meille ensi kevääseen tähdäten ;)

Hälytreeni

Sain kutsun osallistua perjantai-iltana hälytreeniin tumppina. Hälytys tuli illalla ennen seitsemää: Metsäkankaalla kadonnut koiranulkoiluttaja. Paikalle tuli meidän lisäksi kolme koirakkoa. Etsittävä alue oli kohtuulaaja, kun kadonnut koiranlenkittäjä oli kuulemma aamupäivällä lähtenyt kohti Tapanilaa. Siirryimme autoilla keskemmälle etsintäaluetta ja jakauduimme kahteen pariin. Gitte pääsi meidän parimme koirana töihin - tai lenkille ;) Haravoimme maastoja polkuja kulkien tähtitornin ja hautausmaan välisellä alueella. Edes lenkkeilijöitä ei siellä pimeillä poluilla perjantai-iltana näkynyt. Eikä kadonnutkaan ollut alueelta löydettävissä, mutta saipahan Gitte reippaan tunnin iltalenkin. Mä en sitä käskyttänyt ollenkaan etsimään, mutta sen käytös oli kyllä niin valppaan työssäoleva, että varmaan se aavisteli, ettei ihan vaan iltalenkillä olla. (Eikä sillä ollut edes hakuliiviä päällä, kun sen tavallisesti käyttämä Oton vanha ei mahdu valjaiden alle) Olisipa ollut kiva nähdä, olisiko se bongannut kadonneen jos olisi kohdalle osunut. Nyt voin tietysti kuvitella, että olisi ;) Yksi maalimies oli toisen parin alueella, mutta jäi löytymättä.
Sitten saimme vihjeen, että kadonnut on nähty Riihelässä. Siirryimme sinne autoilla ja jatkoimme pareina. Me taas osuimme etsimään tyhjää aluetta. Sen sijaan toinen pari löysi onneksi kadonneen, ja pääsimme kotiin jo kymmenen aikoihin.

Tästä treenistä mä tietysti rupesin vielä miettimään kolmatta 'lähetyskäskyä' Gitelle. Eli nyt olen jo päättänyt erottaa käskyt, kun lähetän pistolle tai partioimaan. Mutta entäpä tällainen pitkäkestoinen kytkettynä etsintä, kun tarkoitus on, että koira kulkee liinassa polkua eikä juoksentele edestakaisin? Ja kun on hyvin todennäköistä, ettei ole edes mitään ukkoa löydettäväksi, mutta jos olisi, niin se tietty pitäisi bongata. Ehkä sitten kun se on kokeneempi, tässä voisi käyttää partiointietsintäkäskyä? Tai kun saisin sille hommattua omat hakuvaljaat, niin varmaan niiden päälle pukeminen riittäisi. Pitäisi tietysti joskus treenata, että kävelyttäisi Giitä ainakin tunnin kytkettynä, ja sitten ukko olisi löydettävissä, niin näkisi ymmärtääkö se olevansa etsimässä. Ketähän tähän saisi suostumaan treenikavereiksi ;)

Torstaina olimme Hennalan varikolla. Mä menin ajoissa, kun mulla oli kaikki kolme koiraa mukana. Laskin ne juoksemaan ja kävelimme koko alueen läpi. Autolle palaillessa lähellä porttia juoksi tietysti jänis, ja Otto & Netta lähti jahtiin. Ei ne onneksi kauaa viipyneet, mutta läähättivät sen jälkeen pitkään. Kaikkien kanssa tein vain jotain pientä: Gitelle eteenlähetystä, Netan kanssa kokeilin mitä se suostuu mun kanssa tekee ja Oton kanssa seuraamista & maahanmenon nopeutta.

kyllämeonjotaintehtyvaikkeiblogikerro

Ehkä mäki voisin vihdoin 'ehtiä' päivittää...
Tiistaina Orimattilassa, Netta arkitottis-tunnilla ja Git toko-tunnilla.
Netan kanssa kosketusalustaa, maahanmenon naksuttelua, ryömimistä kosketuskepin kanssa, hyppy ja vähän hieromista. Netta oli kovin kivasti.
Giin kanssa kaukojen tekniikka, vire vähän liika korkea. Liikkeestä seisominen, ensin tarjosi istumista. Ekaa kertaa luoksetulon pysäytystä, takapalkalla, tehtiin tosi vähän. Nouto, ja mä olin tietenkin unohtanut kapulan autoon niin tehtiin vieraalla. Tosi hyvin siihen nähden, ettei ole aikoihin tehty, ei tiputtanut tai pureskellut.
Kerran hyppy, palkkaus seisomaan pysähtymisestä ja sitten hypylle hallitusti saapumista. Niin ja tehtiin myös merkkiä, naksuttelin eka kiertämistä ja sitten otettiin pysähtyminen mukaan.


Eilen oltiin aksailemassa, tietenkin satuttiin tekemään tollasta 'ohjaajan pakko juosta' rataa, kun mä oon vähän kipee. Ja nyt sitten vähän enemmänkin.
Mulla ohjaus saisi olla vähän jämäkämpää. Poispäinkäännöllä 9:lle Git pari kertaa kierti koko aidan. Samoin putkien päät oli vähän hukassa, onko sulla silmiä seppo? Kontakteilla pientä epävarmuutta mihin kohtaan tulee, muuten meni kivasti.
Itsenäisesti tehtiin keppejä ja pari kertaa A. Kepeillä muutaman kerran jätti viimisen välin taas pujottelematta.

Helppoa ja vaikeaa

Purnaisinkohan taas aluksi, kuinka tämä blogipäivitys on nyt jäänyt ihan mun varaan. Taaskaan ei siis tule raporttia alkuviikon agilityista tai tokoista. Eikä eilisillan omatoimiagista. Sen sijaan kirjoittelenpa taas -yllätystyllätys- pekotreeneistä.

Perjantain treeneihin saimme vieraita Vantaan pelastuskoirista. Olipa tosi kiva nähdä taas vähän erilaisia treenitapoja ja kuulla hyviä kysymyksiä & vinkkejä. Vieraiden koirat treenasivat raunioilla. Mutta sitten oli niin pimeä emmekä onnistuneet sytyttämään valoja, että päätimme harjoitella omien koiriemme kanssa ylhäällä. Tai Otto pääsi myös raunioille, sille oli raunion yläosassa yhdessä kivikasassa, mitä en mielestäni ollut sille koskaan ennen käyttänyt, yksi mm. Äkkiähän Otto keksi, että siellä jossain se ukko on, mutta tien löytäminen ukon luo teetti taas sopivasti töitä.

Gitte oli sitten treenin viimeisenä koirana. Ylhäällä oli hiukan valoa, mutta voisi sanoa, että tämä oli sen eka pimeäntreeni. Kaikki maalimiehet olivat myös vieraita. Niinpä piilojen suhteen otin vain perushelppoja avopiiloja, ja haukkujen määräksi riitti noin 5. Hienosti se toimi, ei mitään epäröintiä, irtosi ja etsi itsenäisesti varsin laajalla kaarella.

Tänään olimme metsässä, ja taas meille uudella alueella. Tuuli oli niin voimakas, että ihan pakkohan sitä oli hyödyntää, vaikka haku oli jälleen partioivaa. Kolme ukkoa vähän kuin jonossa tuulen alla. Yksi uusi mm ja yksi naamiointiverkon alla. Kaikki löytyivät nopeasti ja haukku irtosi myös ongelmitta kaikilla. Haukkujen määrät 5-3-12.

Nyt olenkin ajatellut, että kun kerran väkisin näytän sotkevan koiran kanssa sekaisin partioivaa hakua ja pistoja, niin otan niille ainakin erilaisen lähetyksen. Tähän asti olen lähettänyt koiran aina perusasennosta kädellä suuntaa näyttäen. Ja siitähän se on singonnut kiitettävällä vauhdilla kohti ääretöntä. Tämä hyvä pistolle, mutta partioidessa olen saanut sitten heti huutaa koiran takaisin. Tänään lähetinkin partioimaan ilman kädellä suunnan antamista, höpötin vaan missäukko ja liikahdin itse. Singahtihan se taas, mutta ei niin suoraviivaisesti eikä pitkälle, eli tänään näytti ainakin toimivan. En kyllä sitten ole ollenkaan varma, onko tämä yhtään järkevää... Kaikkihan aina sanoo, että pistot pitäisi opettaa ensin, jos ne opettaa aikoo...

Tänä aamuna käytiin Tuuloksessa ryhmänäyttelyssä. Gii oli ainoa nuortenluokassa. Tuomarina Yvonne Brink, Ruotsi. Tuloksena EH. Jostain syystä tuomari katsoi Giin hampaita toooosiiii pitkään ja Gii hermostui. (Nii-in tätäkin tietty olisi voinut treenata, harjoitellessa hampaat tulee vaan aina vilkaistua pikaisesti) Arvosteluna tuli:
Feminine head. Well set ears. Very good eyes and muzzle. Very nicely developed fore cheast. A little long in loin. Medium sized bones. Moves well in front but must have more power in the back. Needs to be happier in the ring.
... niinpä ;)

Pistoja

Tänään olimme meille uudessa metsässä hakutreeneissä. Ja vihdoin viimein teimme taas pistotreeniä. Eka ukko oikeassa etukulmassa otettiin haamuna. Gii paineli suoraan ja lujaa ukolle, haukkui ihan hyvän sarjan (alle 10) ja tyhjensi palkkarasian. Ajatus oli, että ukko saisi leikkimällä tuotua takaisin, mutta Gii lähti mua vastaan. Toinen ukko vasemmassa etukulmassa otettiin ääniavulla (taputus). Irtosi taas hienosti, ja haukkui nyt sen verran pidempään, että ehdin paikalle. Tai ajatus oli, että ukko syöttelee namuja palkan jälkeen ja pitää koiran näin luonaan, mutta Gii ehti haukkua joka välissä lisää ;) Kolmas mm valmiina oikealla n. 30 m etulinjasta. Lähetin ilman apuja, ja sehän eteni kohtuusuoraan, upposi takalinjalle asti, haukkui ja pysyi namujensyöttelyllä ukolla, kunnes ehdin paikalle: hienoa! Ja nyt myös leikki tarmokkaasti patukassa roikkuen mm kanssa, kun kävelimme yhdessä keskilinjalle. Neljäs mm valmiina vasemmalla. Taas yhtä hieno suoritus, eteni kohtuusuoraan ja upposi takalinjalle. Nyt ukko haukutti ilman palkkaamista niin kauan, että ehdin paikalle. Hieno Sintti :) Ainiin, sää oli varsin tyyni.

Perjantai-iltana harjoittelimme taas kytkettynä etsimistä. Nyt olimme Kiveriön koulun liepeillä, jossa leikkiviä lapsia ja lenkkeilijöitä oli sopivasti häiriöksi. Otto toimi niinkuin lajia pidempään harrastaneen koiran pitääkin toimia. Kaksi ukkoa alarinteessä tuulen alla, molemmat bongasi ongelmitta. Paitsi että ekaa ukkoa läppäsi tassulla, kun komensi antamaan palkkarasiaa.

Gitelle oli myös kaksi ukkoa alarinteessä tuulen alapuolella. Kyllä sen kanssa työskentelystä tulee aina niin hyvä mieli. Se on niin innokas - saatuaan ukosta hajun, niin se hyppää varmaan metrin ilmaan, singahtaa satalasissa kohti ukkoa ja haukkuu jo vauhdista ;) Onneksi kukaan ei ole kertonut sille, että kytkettynä etsiessä ei tarvitsisi ilmaista.

Otto on syönyt kohta viikon särkylääkettä. Tuntuu, että lääkkeestä olisi apua. Eilen teimme reippaan tunnin lenkin satamassa, ja ne Giin kanssa vuoroon pitivät piikkipaikkaa. Netta palaa tänäiltana mökiltä. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että kyllä kahden koiran kanssa -oli ne kaksi sitten ketkä hyvänsä- on helpompaa kuin kolmen.

Ketteryyttä

Peko-treenauksen teemana on edelleen ollut ilmaisut. Perjantaina haamuina yksi seisova ja kaksi makaavaa maalimiestä metsässä, hyvin haukkui taas ne vaaditut noin 15 haukkua, vaikka ilta jo oli vähän hämärtämässä. Neljäs mm oli sitten valmiina raunion reunassa olevassa betonirengas-tornissa. Se olikin vaikeampi kuin aavistin. Gii kyllä juoksi suoraan tornille, ja tiesi, että ukko on siellä. Juoksi montamonta kierrosta lujaalujaa ympäri tornia ja yritti keksiä reittiä mm:lle. Haukkumaan vaan ei meinannut ruveta, vaikka olin kuvitellut turhauman irroittavan haukun nopeasti, kun vire oli haamujen jälkeen korkealla. Vaati sitten vähän painostusta multa, että sain haukkumaan. Jos jotain positiivista tässä haluaa nähdä, niin mm-motivaatio oli kyllä korkea, piilolta ei ollut lähdössä.

Otolle otin kolme maalimiestä rauniokasalle niin, etten tiennyt piiloja. Siitä taitaakin ikää myöten tulla vinkuen ilmaiseva, sillä tarkentaessaan paikkaa se nykyään vinkuu enemmän kuin ennen ja haukkumisen aloitus kestää pidempään.

Sunnuntaina Gii meni Nooran kanssa epiksissä maxi-mölli radan nollatuloksella, vaikkei suoritus kuulemma ihan tyylipuhdas ollutkaan. Etenkin kontaktit tarvitsee vahvistusta. Mä hain sitten koiran aksaradalta, ja jatkoimme pekotreeneihin. Paikalla meitä ei ollutkaan kuin kolme, ja päätimme treenata ketteryysesteitä. Mä jätin vielä liikkuvan tynnyrisillan, keinun ja pituushypyn väliin. Vaakatasossa olevia tikapuita kokeilimme nyt ensimmäisen kerran. Jos tein namu kädessä, niin Gii keskittyi vain sen saalistamiseen. Kokeilimmekin sitten niin, että avustaja on namujen kanssa tikkaiden päässä. Alkuaskelmat menivätkin niin hienosti, mutta loppumatkasta päätti venyttää itsensä palkkiolle kävelemisen sijaan :)



Parhaiten tikapuut sujui, jos mä laittelin namuja askelmille. Giillä oli vaan taipumusta joko jättää takajalat paikalleen ja venyttää itsensä mahalleen tikkaille tai sitten siirtää takajalat etujalkojen kanssa samalle puolalle. Mutta kyllä se jo hetkittäin kulki niitä ihan normaalistikin askeltaen. Parasta oli, ettei sitä tuntunut häiritsevän, vaikka muutaman kerran melkein putosi ja muksahteli tikkailla mahalleen. Aina se pyrki maahan päästyään kiipeämään taas toisesta päästä takaisin ;) Ehkä tätäkin pitäisi treenata toisenkin kerran...

Tunnelia otimme väli'palkkana', siinä ei ihmeempiä, kunhan vielä pysähtyminen tunnelin jälkeen saadaan sujumaan. Kauko-ohjausta teimme ilman merkkiä niin, että kolme pöytää olivat kolmiossa. Vein ensin palkat pöydille, ja sitten lähettelin koiraa järjestystä vaihdellen eri pöydille. Nyt koeohjetta luettuani havaitsen, että turhaan kutsuin koiraa välissä luokse, se pitäisi lähettää aina suoraan seuraavalle pöydälle. Tätäkin sekä ensin merkille lähettämistä pitäisi kai myös toisenkin kerran harjoitella...

Otto on taas ollut vähän vetopois lenkeillä. Ehkä sille pitäisi syöttää särkylääkekuuri. Netta on mökillä lintumetsällä vielä ensi viikon loppuun.

Taajamaetsintää yms.

Näiden blogipäivitysten valossa me ei enää näköjään harrasteta kuin pekoa. Tai torstain treeni kyllä painottui tokoon. Harjoittelin Giin kanssa lähinnä eteenlähetystä namukupille. Sen mielestä eteenpäinjuokseminen oli niin kivaa, että jos ei kuppi ollut riittävän kaukana, niin se juoksi vauhdilla ohi ;)

Perjantain treeneissä ei sitten ollutkaan ketään muita. Menin kuitenkin varikolle ja Giten kanssa tein taas eteenlähetystä, eteentuloa ja kiipeilimme katsomossa ja erilaisissa rappusissa. Urhoollisesti se tuli ylöspäin ritilä-kierreportaatkin, mutta alaspäin kannoin... Oton kanssa tein myös eteenlähetystä, mistä sekin kovin ihastui pitkästä aikaa, ja lisäksi patukoiden etsimistä heinikosta. Netta oli Nooran mukana maalla, ja ne teki lyhyen jäljen.

Sunnuntaina olimme kolmen hengen yhteistreenissä, teemana taajamaetsintä. Radiomäen reunalta katsoimme alueen ehkä noin 100 x 200 m (+-50m ;)), jonka läpi meni kävelytie ja pari polkua. Aurinkoisena iltapäivänä lenkkeilijöitä sekä koiranulkoiluttajia oli kiitettävästi. Otolle otin vain yhden ukon. Kyllä se taisi heti tajuta olevansa etsimässä, vaikka kytkettynä sitä ei ole juuri harjoiteltu ja treenikaveritkin oli sille vieraita. Se, ettei ukko noussut heti, oli mun virhe. Olin huolimattomasti rekisteröinyt alueen takarajan, ja käänsin koiran liian aikaisin. Itse asiassa Otto pyrki alueen reunalla olevaan monttuun (missä maalimies oli) mutta mä käänsin sen pois. Apuja pyydettyäni mulle muistutettiin, että se monttukin kuului vielä etsintäalueeseen, ja sieltähän Otto heti ukon poimi, kun sinne palattiin. Pyrki vaan taas innoissaan ensin syliin istumaan, mutta alkoi sitten haukkua.

Gitelle pyysin kaksi maalimiestä. Gitellä oli varusteena vain tavalliset valjaat, mutta jotenkin sekin ymmärsi olevansa etsimässä, vaikka oli liinassa lenkkimaastossa. Haravoin sen kanssa ensin vasemman reunan kohtuuhuolella. Kun se sai ukosta hajun, niin ei kyllä jäänyt mullekaan epäselväksi, niin vauhdilla se lähti vetämään Uudenmaankadulle johtavalle jyrkänteelle. Olimme pohtineet, jääkö jyrkänteen reunalle hajuton alue, jos haju nousee reunalta ylös, mutta näin ei ainakaan Giistä voinut päätellä. Se sai vainun parinkymmenen metrin päästä, juoksi suoraan jyrkänteelle ja sitä n. 5 m alaspäin suoraan ukolle. Haukutkin irtosi nopeasti ja palkan sai muutamasta haukusta (vaikkei kytkettynä tarvitsisi edes ilmaista). Jatkoimme alueen kiertämistä, eikä lenkkeilijät tuntuneet häiritsevän Giten etsintään keskittymistä. Mä rupesin kuitenkin taas jo epäilemään, että onko me menty ohi toisesta ukosta, kunnes itse näin sen aivan viimeisessä kulmassa. Polku, mitä seurasimme, vei kulman yläpuolelta ja haju tuli takaviistosta eli Giten piti kulkea vähän ukosta ohi haju saadakseen. Juuri kun se pääsi hajulinjalle, niin linjalle ukon taakse osui myös kaksi lenkkeilijää, ja mua huoletti, ettei se erota ukon hajua näistä. Mutta turha huoli, hienosti se bongasi ukon ja juoksi haukkumaan! Oli tosi kiva ja opettava treeni, kiitos Taru!

Illalla menimme vielä toisiin pekotreeneihin varikolle. Nyt otin Gitelle ilmaisua. Kaikki neljä ukkoa haamuina, ekat kaksi seisomaan ja jälkimmäiset makaamaan. Aavistuksen se ennennäkemättömiä makaavia maalimiehiä ihmetteli, etenkin jälkimmäistä, jonka kasvot olivat lippiksen peitossa, mutta haukkui sitten. Kaikilla ukoilla haukkui yli 15 kertaa ja sitten palkka.

Noora kävi eilen itsekseen aksahallilla koirien kanssa treenaamassa. Giin kanssa oli ottanut lähinnä puomia. Tänään oli Giin agitreeni, ja radalla puomi. Kyllä sillä jo alkaa haju olla, mitä puomin lopussa pitäisi tehdä ja siten puomin epäröinti vähenemään päin. Kepit vaan vetivät taas kovasti puoleensa ja niitä piti yrittää juosta niin kovaa, ettei joka väliin ehdi taipumaan. Radalla teki jo maksikorkeuden aitoja, ja taisi vaan yhdestä mennä ali ;) Illan tokotreeni Orimattilassa jäi tänään kokonaan väliin, kun Noora yrittää lukea. Tokotreeni on siis normaalisti Nooran ja Giten juttu, mutta viime viikolla Noora oli siellä Netan kanssa, kun antoi Giin levätä edellisen illan koitoksista.

kutsu mua beehoo sepoks

Keväällä ajatus ilmottaa Seppo ajoissa bh-kokeeseen kuulosti hyvältä, mutta kuinkas kävikään, ei saanu aikaseks järkevää teenausta. Siellä sitten keskeneräisen koiran kanssa, ei näin. Ensin tuntuu, että aikaahan on paljonpaljon ja sitten tajuaa, ettei sitä olekaan. Tän heräämisen jälkeinen aika sitten panostettiin siihen, että ketjutettiin (sinnepäin olevia) liikkeitä.
Pakko kyllä sanoa, että oon mä siinä suhteessa tyytyväinen, että sepe teki just niin hyvin kuin se on opetettu. Liikkeestä istumisen tosin käskin maahan ja luoksetulossa tuli suoraan sivulle. Mutta vire säilyi samana ja se ei mun mielestä ottanu painetta.
Muuta en muista kuin, että paikallamakuu oli erinomainen ja liikkeestä istu puutteellinen :D Tuomari (Leila Tikkanen) olisi toki toivonut esimerkiksi huomattavasti pk-maisempaa seuraamista.
Kaupunkiosuudessa se oli vähän epävarma, mutta muuten tavallisen välinpitämätön. Tuloksena siis kuitenkin Gitelle BH.

Nyt varmaan vähän taukoa ja sitten mun kirjotusten yms. kiireiden jälkeen jotain järkevää..

Kelpie-leiri

Viikonloppuna Lotta oli ystävällisesti järjestänyt meille mahdollisuuden kelpieiden omaan leiriin. Me tosin oltiin vain päivisin paikalla, kun kotiin pääsi nukkumaan puolessa tunnissa.


Naxe, Nikki, Kitty, Gitte, Visa, Nemi, Jilla, Qvick (kuva Elina Pelttari)

Lauantai-aamuna oli hakutreeni, ja Gii opetteli pistoja 50 metriin. Ensin vasempaan etukulmaan haamu, Gii juoksi paikalle, haukkui 5 kertaa, tyhjensi palkkarasian, kutsuin takaisin keskilinjalle, haamu oikeassa etukulmassa, taas kohtuusuoraan paikalle, 5 haukkua ja palkka. Seuraavalla kerralla voisimme kuulemma tehdä niin, että näytetään molemmat haamut, Gii käännetään ja kävelytetään pari metriä ja sitten lähetetään hakemaan.

Illalla viimeisenä otimme vielä lyhyen ja huonosti suunnitellun ilmaisutreenin. Ukot ovat olleet kyykyssä, nyt halusin seisovia maalimiehiä. Kun muut olivat jo ruokapöydässä, ja muutama urhoollinen vielä jäi meille ukoiksi, niin ajattelin, että hoidetaan nopeasti, enkä välittänyt tuulen suunnasta, vaan pyysin ukot jonoon autolta katsoen. Eka vielä kyykyssä. Gii meinasi tuulen mukana lähteä pidemmälle, mutta nosti ukon mun takaisinpäinkutsusta, 5 haukkua. Toisen seisovan ohi juoksi, ja meni nostamaan kolmatta. Tämä seisoi navetan seinustalla, ja matkalla Gii hyppäsi maassa olevien peltien päälle. Räminä sai sen pakenemaan pellolle, mutta palasi kuitenkin ja etsi itsenäisesti toisen reitin ukolle. Haukkuessaan Gii onnistui potkimaan kiviä niiden peltien päälle ja lopetti haukkumisen kivien kolinaan. Jatkoi kuitenkin uudelleen ja sai sitten palkkansa. Viimeisenkin ukon nosti, ja haukahteli.

Sunnuntain ilmaisutreeni oli sitten huomattavasti onnistuneempi. Metsässä eka ukko perässäjuoksuna n. 50 metriin seisomaan. Gii juoksi suoraan paikalle ja n. 10 haukkua. Sinä aikana toinen ukko haamuksi vastakkaiseen suuntaan. Taas suora juoksu seisovalla ukolle ja toistakymmentä haukkua. Kolmas ja neljäs ukko samalla lailla haamuina, seisomassa ja 15-17 haukkua. Tämä hyvä, seuraavaksi pitää ottaa makaavat maalimiehet.

Lauantai-iltapäivän agilitysta en osaa juuri kommentoida. Noora totesi, että estevarmuutta ja ohjauksen oikea-aikaisuutta pitäisi ennenkaikkea parantaa. Ja joskus kai maxikorkeuksiinkin olisi siirryttävä.

Meidän osaltamme treenaus rajoittui tosiaan aksaan ja hakuun. Jälkeä emme Giin kanssa ole ajatelleet ottaa ainakaan vielä ohjelmistoon. Tokoa olisi tietty ollut tosi kiva treenata, vaikka toki kuunteluoppilaanakin opin paljon. Seuraavasta blogipäivityksestä sitten selviää, miksi Noora halusi jättää tokotreenauksen sunnuntain yhteistreenissä väliin...

Peko-leirillä länsirannikolla

LKK:n pelastuskoiraporukan kanssa olimme leireilemässä perjantaista sunnuntaihin Turun palveluskoiraharrastajien pekoporukan vieraana Vehmaalla. Perjantai-ilta meni matkustamiseen ja majoittumiseen, eikä tullut edes yöherätystä, vaikka sitä vähän arvailtiin. Lauantaina jakauduimme kahteen porukkaan. Meidän ryhmä teki ensin jälkiä. Giille ei ole aikaisemmin tehty jälkeä, mutta nyt sitten aikani kuluksi tein ihan perusaloitusjäljen helppoon metsämaastoon. Alkuneliöstä tallasin maata hinkaten ja lihapullanpaloja jättäen parinkymmenen metrin pituisen jäljen jättäen rasian loppupalkaksi. Vanhetin vajaan tunnin. Giin vein jäljen alkuun ja se arvasi heti, mitä pitäisi tehdä. Lihapullat jäi pääosin syömättä, mutta jäljen ajoi. Kuono ei tainnut montaa kertaa maasta nousta. Ajoittain se nuuski jälkeä tosi tarkasti ja ajoittain eteni nopeammin.

Iltapäivällä teimme hakua. Tämä porukka treenaa yleensä pistoina, mutta halusivat nyt tehdä partioiden - juuri kun mä olin orientoinut itseni pistojen opettamiseen ;) Tuuli oli vaimea ja etuviistosta vasemmalta. Alue oli kapea (50m), mutta pitkä (200-300m). Alkulähetyksellä oikeasta etukulmasta Gii irtosi pitkälle, melkein sivurajalle. Kun lähdimme siksakkaamaan, seurasi mielestäni minua ja odotti ohjausta enemmän kuin yleensä. Eka löytyi ok, samoin toinen siksakatessa. Kolmas oli vasemmassa takakulmassa olevien kahden suuren kivenlohkareen välissä. Gii sai ukosta kauempaa (20-30 m?) hajun, mutta lohkareiden taakse muodostui katvealue, jossa haju hävisi. Katveista on ollut puhetta, mutta nyt ekan kerran havaitsin sen näin selkeästi. Jos mä en olisi itse epäillyt ukon olevan siellä lohkareiden välissä juuri takakulman sisäpuolella ja erikseen lähettänyt koiraa sinne tarkistamaan, niin olisi jäänyt Giiltä nostamatta. (Mä en siis tiennyt, missä ukot on.) Giitä ei nyt välipalkattu haukkumisesta, vaan 3-6 haukun sarjasta rasia.

Sunnuntaina jakauduimme taas kahteen ryhmään. Me teimme ensin paikallamakuun, 8 koiraa rivissä, 3 minuuttia ja hetken olin näkymättömissä. Ei tainnut vaihtaa asentoa. Gii sai myös taas ilon olla muiden kannettavana, otti jo rennommin. Sitten teimme hakua vanhassa navetassa, jossa VPK harjoittelee savusukellusta. Navetta oli siis pimeä, pahanhajuinen ja kalustettu vanhoilla sohvilla. Annoin Giin nähdä, että kaksi ukkoa meni sisään. Jäin itse ulos, kun se lähti etsimään. Reippaasti meni ilman epäröintiä ja pian haukkui ekan ukon. Toinen ukko teetti vähän pidempään töitä, haju ei tainnut oikein nousta takanurkasta. Molemmat haukkui n. 5 kertaa ja sitten rasia.

Seuraavaksi ohjelmassa oli vesistöetsintä. Rannassa yritin muistella, oliko Gii ollut mökillä ollenkaan moottoriveneessä - tuskinpa. Tässä veneessä oli keulassa tasanne, jossa Giin kokoinen koira mahtui hyvin istumaan ja jopa makaamaan. Alkumatkan se kuitenkin pyöri veneen pohjalla nuuskimassa ja ihmettelemässä. Mulla ei ollut sille edes hakuliivejä päällä, joten epäilin ettei se ymmärrä yhtään mitä siltä odotetaan. Kun lähdimme lähestymään kaislikon keskellä pienellä saarella olevaa maalimiestä tuulen alta, niin se selvästi sai hajun jo melko kaukaa (ehkä 150-200 m). Ajoimme kaislikon reunaa, jolloin haju hetkeksi katosi, kunnes kaarsimme taas kohti saarta. Koko ajan se kökötti keulatasanteella tosi skarppina. Saaren rantaa lähestyessämme ajoimme korkean kaislikon läpi, mutta sekään ei haitannut, vaan se olisi hypännyt muutama metri ennen rantaa, jos en olisi pitänyt valjaista kiinni. Kokan osuessa rantaan päästin irti ja se ampui n. 10 m ukolle haukkumaan ennen kuin mä ehdin veneestä maihin. Tosi hieno suoritus Sintiltä - siitähän voisi vielä tulla vepe-koira ;D

Meillä oli siis antoisa leiri ja monta uutta kokemusta. Niin, ja viime viikolla Gii osallistui ensimmäisen kerran epiksiin. Ekalla oli mennyt A:sta ohi, mutta muuten puhdas möllirata ja sijoitus toiseksi :)

MH-luonnekuvaus

Kun Jillan pennut perjantaina tosiaan täyttivät nuo kriittiset 18 kk, niin olin ilmoittanut Giten (jo helmikuussa jonotuslistalle Briard-yhdistyksen järjestämään) MH-luonnekuvaukseen. Saimme paikan viime sunnuntai-iltapäivälle. Testaajana oli Riitta Liimatainen (toisena Kai Tarkka). Kuvaus oli Santahaminassa, missä koko odotusajan ammuttiin, eikä jyske ollut ihan pientä. Joku asiantuntevampi sanoi sen olevan kranaattien ampumista, tai sinko :o Ja me fiksut olimme ottaneet Netan mukaan, joka on meidän paukkuarin koira. Onneksi Gitte ei tainnut jyskeestä kummemmin välittää, vaikka Netta tärisi viereisessä häkissä.

Kaiken kaikkiaan Gitte oli testissä reippaampi ja rohkeampi kuin olin odottanut. Aloittaessa se meni itse tervehtimään testaajaa (1a:4) ja lähti testaajan mukaan epäröimättä (1b:4). Käsitelystä, joka oli kuin tuomarin tutkiminen näyttelyssä, se ei edelleenkään pidä, mutta alistui osaansa, vaikka oli pitkällä hihnalla enkä mä saanut mitenkään käskyttää (1c:2).

Leikkimään se ei oikein innostunut vieraan kanssa. Lelukin oli kyllä tosi iso. (2a&b:2, 2c:1)

Vieheen perään se lähti ensin ja juoksi puoleenväliin (3a:2). Toisella kertaa testaaja unohti, että piti käsimerkillä ilmoittaa vieheen liikkeelle laittamisesta, ja huusi sen sijaan ohjeen. Gitte kääntyi katsomaan huutajaa, eikä nähnyt vieheen lähtöä, eikä sitten myöskään lähtenyt perään (3a:1, 3b:1).

Neljän minuutin paikallaseisoskelusssa Gii söi heinää, pyöri ympärillä, katseli yleisöä ja minua ihmetellen, miksei mitään tapahdu (4:4).

Etäleikissä syöksyi vapauduttuaan leikittäjän luo. Jälkikäteen leikittäjä kysyi testaajalta, että olisikohan hänen sittenkin pitänyt (en tiedä tarkkaan mitä, mutta tehdä kai jotain toisin?) kun koira tuli luo ja otti katsekontaktin. Testaaja sanoi, että olisi. Nyt siis Gii meni leikittäjän luo, haukahti hetken päästä kerran ja sitten hetken päästä lähti juoksentelemaan piilon ympärillä (5a:3, 5b:1, 5c:4). Kun leikittäjä rupesi höpöttämään ja hyppelemään edestakaisin patukka sylissään, Gii juoksi mukana ja haukkui, mutta ei tarttunut patukkaan (5d:2). Hengasi kuitenkin leikittäjän mukana koko ajan, myös tämän ollessa passiivinen (5e:4).

Haalareilla pelästytettäessä singahti vauhdikkaasti puskaan (6a:5), mutta palasi pian haukkumaan (6b:2). Haalarien luo tuli, kun mä kyykyssä kutsuin (6c:2). Ekalla kerralla haalarien ohi kävellessä vähän väisti (6d:2), mutta sitten ei enää (6e:1).

Räminöitä säikähti vähemmän (7a:3), joskaan räminä ei kyllä kestänyt 3 sekuntia. Räminälaitetta meni myös itse tutkimaan (7b:5), eikä ohituskerroilla enää huomioinut (7c&d:1).

Aaveiden saapuessa yritti ensin olla huomaamatta, mutta sitten alkoi 'osoittaa useita uhkauseleitä' (8a:3). Tarkkaili ja haukkui lähestyviä aaveita (8b:3). Ja testaajien mukaan pakeni enemmän kuin taluttimen mitan (8c:5). Meni kuitenkin itsekseen tutkimaan aavetta (8d:5) ja ottamaan tähän kontaktia (8e:4).

Loppuleikkimisessä aktiivisuus oli lisääntynyt (9a:3), mutta ei vieläkään tarttunut esineeseen, vaikka kävi sitä taas nuuskimassa (9b:2).

Testin ampuminen tehtiin 9mm starttipyssyllä varsin läheltä. Leikkiessä keskeytti hetkeksi ja yritti katsoa, mikä pamahti. Passiivisena ollessa pysyi edelleen istumassa ammuttaessa (10:3).

Varsinaisia yllätyksiä testissä ei tullut. Haukkua se jaksoi, niin leikki- kuin uhkausosiotkin ;) Pelotteluissa se oli rohkeampi kuin odotin. Vieheen perään luulen, että se olisi toisella kerralla lähtenyt, jos olisi lähdön nähnyt. Giillä taisi pääosin olla hauskaa testissä, sitä kuvannee myös testin lopussa alkua innokkaampi leikkiminen. Noora videoi kaikki osiot, ja eiköhän ne videot jossain vaiheessa löydy tuolta mistä muutkin kuvat.

Ja säläpäivitystä

Giten kanssa yritettiin mennä Heinolan näyttelyyn viime sunnuntaina, tai mentiinkin, mutta myöhästyttiin kehästä. Juuri kun pääsimme paikalle, kehä loppui. Israelilainen tuomari Zeev Trainin olikin ollut yllättävän nopea. Arvostelu kuitenkin saatiin, joka kuului:

Well balanced young bitch. With right coat black colour. Nice head. Scissor bite. Perfect topline. Middle sized chest. Well angulated. Very nice gait. ERI

Tuomaria Gii niiasi aavistuksen, mutta antoi tutkia. Kehäsihteeri sitten ripotti suolaa haavoihin toteamalla, että nartuille ei oltu saatu sertiä jaettua, mutta Gitte olisi sen saanut, jos olisi ehtinyt varttia aikaisemmin paikalle.

Sunnuntai-iltana Gii pääsi vielä aksaradalle, jossa pitkästä aikaa treenattiin keinua. Hienosti muisti bang gamen millä Noora on opettanut. Nyt poistimme jo siivekkeen keinun alta ja Gii teki koko keinua niin, että mä enää aavistuksen jarrutin pamautusta. Tiistaina Giillä oli taas tuplatreenit: ensin aksaa Villähteellä ja sitten Orimattilassa tokotreeni.

Tiistaina käytimme Nettaa eläinlääkärissä. Se on ollut tosi kärttyisä Otolle. Heinäkuun alussa ajattelimme kireyden johtuvan juoksunteosta. Lauantaina, kun Otto palasi mökiltä, niin heti ensi näkemältä Netta oli käymässä kiinni. Otto kuitenkin ehti karkuun. Sunnuntaina takapihalla koirat oli keskenään, ja silloin Netta retuutti Ottoa kurkusta. Onneksi labukan kaulanahka on niin paksu, ettei spanieli saanut siihen reikää. Netta on edelleen tosi laiha, vaikka on viime viikot syönyt suunnilleen tupla-annokset ruokaa. Halusimme siis tarkistuttaa, onko sen kilpirauhasarvoissa tms. jotain poikkeavaa. Veriarvot olivat kunnossa, samoin ultralla katsoessa kaikki näytti olevan kunnossa. Painoi ell:n vaakassa 18 kg. Nyt pitäisi kerätä kolmelta päivältä kakkanäytteet vielä tutkittavaksi. Ja itse asiassa päätimme kerätä ne kaikilta kolmelta, koska mökillä ainakin Otto söi naapurin rantaan heitellyt kalojen perkausjätteet. Lapamatokin voisi siis olla mahdollista.

Keskiviikkoillan vietimme tuomarien koulutustilaisuudessa, missä Gitte sai hyvää siedätystä tuomarien käsittelyyn. Mä mittasin sen mittatikulla, voi kyllä olla että jäi vähän ilmaa väliin, sillä lukema oli 47,5 cm. Painoa on kotivaakassa ollut 15 kg, ehkä on vähän pyöristynyt.

Pekopäivitystä 2

Kylläpä tämä blogin päivitys nykyään jää vähiin, kun Nooralla on muita kiireitä... Pekorintamalla Giin kanssa pyritään nykyään treenaamaan torstaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Treenit ovat olleet raunioilla tai varikolla. Eilen meillä oli vieraileva kouluttaja Oulusta, ja hänen(kin) kommenttinsa oli, että onpa se nopea - nii-in. Ja epäili, että vielä tulee aika, ettei se kutsusta tule luo, ainakaan jos on maalimiehen hajulla. Musta tämä on aina yhtä vaikeaa itsekään hahmottaa, mitä sitä oikein haluaa: itsenäisen ja irtoavan koiran, jolla on vahva maalimiesmotivaatio, mutta kuitenkin koiran, joka pysyy näkyvillä, on täydellisesti ohjattavissa tehden suoria pistoja pyydettäessä ja tulee aina kutsusta.

Itse asiassa mä olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen Giten työskentelytapaan. Olisi vaan niin kiva iloita tästä vaiheesta eikä ennakoida mahdollisia tulevia ongelmia. Esimerkiksi viimeksi varikolla sen kanssa oli ilo työskennellä. Kolme ukkoa oli valmiina piiloissa. Se etsi partioiden, kun kävelin eteenpäin, mutta jos pysäytin ja lähetin sopivasti tuuleen, niin eteni suoraan. Haukutkin irtosi hyvin, jopa ennestään täysin tuntemattomalle miehelle. Ensi viikonloppuna meillä on peko-leiri Vehmaalla, ja katsotaan sitten, mitkä sen jälkeen on fiilikset...

seppo, mikä sua vaivaa

Se oli sitten eilenkin mätsärissä väistämättä tuomaria, sai punaisen nauhan, voitti punaisten kehässä ja oli bis3 :o No okei, ei ihan kymppi suoritus: bis-kehässä se väisti yhtä tuomareista, mutta nostin sen takaisin paikalleen ja antoi sitten koskea, mä tosin pidän hihnan lyhyellä ja mahdollisesti vähän poskesta kiinni. Kuulostaa karulta :D Tuomari tykkäsi kuulemma meidän yhteistyöstä, Giistä näki ettei se tykkää tuomarin lähentelystä, mutta sieti ja mä kuulemma kannoin sen hyvin :D



Tiistaina oli aksaa. Vaikeeta meille oli 3-7 väli. Git olisi halunnut hypätä vitosen sijaan 8. ja kaahata putkeen. Muutenkin mutkat tuppas mennä vähän pitkiksi ja jouduin normaalia voimakkaammin käskyttämään. Loppusuoralla, tai oikeastaan viimisestä putkesta asti, mä olin joka kerta myöhässä ja kunnolla, Git kuitenkin pelasti, pari kertaa vaan ajautui 16 hypystä ohi ulkokautta.
Kepit kaipaisi niin toistoja, Git menee vähän epävarmaksi jos tulee virhe ja hidastuu. Vasen puoli oli vaikeampi.

Tiistai iltana oltiin tokossa, tai se oli 'vaan' teoriaa. Git oli kuitenkin mukana makoilemassa jaloissa. Keskenään otettiin takapalkkarasialla 4 pätkää, kolme seuraamista ja yksi liikkeestä maahan, loisto. Sen jälkeen 5 min paikallamakuu, hyvä. Niin ja maanantaina lenkin ohessa koulun pihalla 7 min paikallamakuu.

Pekopäivitystä

Ensimmäinen pekotreeni lomatauon jälkeen oli hyvin pienellä miehityksellä: paikalla mun lisäksi yksi koirakko. Kaikessa yksinkertaisuudessa päätin kokeilla, vieläkö Sintti irtoaa metsässä - ja irtosihan se. Vähään aikaan en sitten taas uudelleen kokeile, tai kohta mulla on Otto2. Eli tallasimme harvakseen alueen, joka oli kooltaan ehkä 100 x 250 m. Lähetin Sintin alueen etureunalta, ja itse ehdin ehkä puoleenväliin, kun se haukkui takareunalla. Ukko välipalkkasi nyrkistä namuja pudottamalla kunnes ehdin paikalle. Ukko ja metsä olivat ennestään jotenkuten tutut. Ilmaisutreenin teimme naamiointiverkon alla makaavalle ukolle, jonka nyrkki oli verkon ulkopuolella. Hetken Sintti ihmetteli, mutta alkoi sitten haukkua nyrkille - hyvä.

Kahdessa seuraavassa pekotreenissä raunioilla oli sitten sentään kolme muuta koirakkoa paikalla. Sintille aloittelin umpipiilojen ilmaisua niin, että näki ukon piiloon lähdön, ja umpipiilot sellaisia, että nyrkki mahtui oven välistä ulos. Nämä ilmaisut sujuivat niin hyvin, että seuraavalla kerralla voin vaikeuttaa. Nyrkin ei ehkä tarvitse enää niin selvästi näkyä?

Viime pekotreeneissä Sintti sai lisäilmaisutreenin, kun toista koiraa yritettiin opettaa haukkumaan. Päätettiin kaikki muut keinot kokeiltuamme yrittää mallioppimista ;) ja otettiin Sintti paikalle. Tosi upeasti se keskittyi vain haukkumaan maalimiestä, vaikka oli vapaana. Vieressä ollut toinen koira (hihnassa), joka himoitsi samoja nakkeja ilmaisupalkkana oli Giin mielestä pelkkää ilmaa - tai korkeintaan kimmoke haukkua vielä ponnekkaammin. Sen sijaan Sintistä oli kohtuullisen järkyttävää, kun siltä vaadittiin, että kunnon peko-koiran pitää antaa vieraan ihmisen kantaa. Korvat lurpallaan se sitten kulki sylistä toiseen, mutta ei onneksi vapauduttuaan ollut moksiskaan.

Otto on edelleen äijälomalla mökillä: kulkee omia polkujaan miten lystää. Netan juoksut ovat lopuillaan. Se on kyllä edelleen laiha, vaikka on toista viikkoa syönyt myös Oton annokset. Jossei se siitä kohta pulskistu, niin lääkäriin se on vietävä.

tämä on syksy

Joo-o, ei me ihan kuolleita ehkä olla, vaikka hiljasta onkin. Netalla jäi sitten mejä-koe juoksujen takia välistä, pikkusen ehkä saatto ärsyttää. Ei sitten päässy yhteenkään kokeeseen tänä kesänä...

Viime viikonloppuna Seppo oli mulla mukana aksassa, omat treenit peruttiin niin tehtiin vähän ennen ja jälkeen mun vetämän ryhmän. Keppejä ja paria tekniikkaa. Rimat taas 45cm.
Ainiin, lauantaina käytiin vähän tokoilemassa koulun kentällä, kuumuus oli vaan törkee niin ei tehty kuin vähän rasiapalkalla perusjuttuja.

Tiistaina oli Giin aksa varmaan parin kuukauden tauon jälkeen. Rimat medi, keinu jätettiin välistä, mutta puomi ja A oli radalla. Poispäinkääntö muurille oli vähän löysä ja kepeillä meinas kovassa vauhdissa jättää ekan välin pujottelematta (kuitenkin oikeasta välistä sisään). Asenne kunnossa 8-)
Sieltä suunnattiin näyttelytreeniin Renksun halliin, tuomari syötteli eikä lääppinyt, ok.

Keskiviikkona oltiin Jokimaalla mätsärissä, Git luokassa isot 9-18kk ja Netta vaan mukana hengaamassa. Sen verran karun näkönen se on taas, ettei kehään kehtaa viedä :D
Git seisoi paikallaan eikä varsinaisesti väistänyt tuomaria(mies), aavistuksen niiasi ja söi varovaisesti. Liikkui hyvin. Sijoituksena sinisten 2.

Vaellus 20.-22.7.

Alkuperäinen vaellussuunnitelma - Muotkatunturin erämaa ja 4 yötä - vaihtuikin viimetingassa 2 yöksi Saariselän kansallispuiston merkityillä poluilla. Niin uskomattomalta kuin ennätyshelteisenä heinäkuuna kuullostaakin, niin säät eivät suosineet vaellustavoitteitamme.

Starttasimme Nooran, Netan ja Giten kanssa illansuussa Kiilopäältä. Poroja oli runsaasti liikkeellä ja pidimme koirat kiinni kävellessämme ensimmäiselle majoituspaikalle. Gitte ei ollut tainnut ikinä ennen olla flexissä, mutta äkkiä se tajusi homman jujun. Flexi oli kiinni mun vyötäröllä ja Gii löysäsi aina tahtia, jos naru kiristyi. Netta kyllä tiesi, miten flexissä olisi pitänyt kulkea, mutta sen metsästysvaistot vetivät sitä liikaa porojen jäljillä. Onneksi se oli Nooraan kytkettynä ;D Ensimmäinen yö oli kylmä, ja koirat nukkuivat teltassa tiiviisti meidän välissä, ja hienosti nukkuivat ihan rauhallisesti.





Toisena päivänä koirat saivat kulkea vapaina, sillä muita kulkijoita ei juuri ollut ja näkyvyys oli hyvä. Hyvin jaksoivat noin 15 km päivätaipaleen, Netta varmaan kolminkertaisti oman matkansa ylimääräisellä juoksemisella. Ehkä se sitten kostautuikin, sillä illalla näytti, että se vähän ontui vasenta etujalkaansa. Yöpaikaksi löysimme upean privaattibeachin. Yö oli tällä kertaa lämpimämpi, mutta sateinen. Koirat nukkuivat jalkopäässä, missä oli viileämpää.

Kolmas päivä olikin sitten sateinen. Aamupalan teimme ja tavarat pakkasimme päivätuvan terassilla. Nooran mielestä tämä oli jo aivan riittävän pitkä vaellus, etenkin kun sääennuste lupasi pelkkää sadetta. Niinpä lähdimme suunnistamaan takaisin Kiilopäälle saunaan ja autokyytiin. Vaikka lyhyeksi jäikin, mutta tämä ensimmäinen vaellus koirien kanssa oli hyvin positiivinen kokemus, ja viimeistään ensi kesänä täytyy ottaa uusiksi!

kesäelämä

Lauantaina oltiin erkkarissa Hesassa. Git tapansa mukaan niiasi tuomarille ja olisi mieluummin pysynyt kehän ulkopuolella. Nyt reipasta treenaamista, kiitos :D
Arvostelu oli seuraava: Kokematon esiintyjä, hieman varautunut, antaa kuitenkin tarkastaa itsensä esittäjän avustuksella. Keskikokoinen - vahva, selvä sukupuolileima. Hyvin tyypillinen, miellyttäväilmeinen pää. Hyvä eturinta. ?? lanneosan pituus. Tasapainoiset kulmaukset. Vaivaton, tehokas liikunta. Erinom. karvanlaatu. Käyttäytyminen riittää juniori luokkaan. ja laatuarvosanaksi ERI.

- ja edelleen

laiskaa treenausta -tosikoitoksista puhumattakaan- tällä rintamalla. Tai tosikoitosta tosimielessä on kyllä ollut...

Noora pakkasi eilen ennen puoltapäivää leirikamoja kassiinsa, ja jossain välissä Otto ehti kassista kaivamaan ja syömään pussillisen xylitol-purkkaa. Mä olin tietty tallilla ja kännykkä autossa. Noora yritti suolalla, mutta ei saanut Ottoa oksentamaan. Otolta meinasi jo taju lähteä, ennenkuin ehtivät päivystävälle ell:lle. Siellä oksennutettiin ja glukoosinesteytettiin suoraan suoneen. Kotona sitten piti syöttää sokeria 6 rkl puolen tunnin - tunnin välein. Iltaan mennessä koira oli kuin ilmapallo, kun eihän se ollut sokeriin tottunut. Apteekista hain parafiiniöljyä. Sitten alkoi tyhjentyä molemmista päistä. Yöllä kahteen asti ripuloi ja oksensi vielä purkkapaloja. Aamulla oli onneksi jo parempi. Saa nähdä, mitä maksakontrolli sanoo ensi viikolla, miten on Otto koettelemuksestaan selvinnyt.

Peko-treenejä on peruttu helteen vuoksi, ja ainoastaan perjantaina pääsimme metsään. Otolla oli perustreeni, joka meni ihan perustavalla - tai lämpötilaan nähden ihan hyvin. Gitelle laitoin 2 ukkoa valmiiksi, kun tuntui että oli kohtuuhyvä tuulenvire. Ensimmäinen pisto olikin hieno, eteni suht suoraan ukolle ja oli aloittanut heti itse haukkumaan. Ukko palkkasi makkaralla ja lähti leikittämällä palaamaan keskilinjalle, mistä olin tulossa vastaan. Toinen ukko oli sivutuuleen, ja Gii kääntyi liian aikaisin oikealle. Juoksi siis yhden tyhjän lenkin. Toisella lähetyksellä ukko löytyi, ja palkkaaminen kuten ensimmäisellä. Sitten halusin vielä kokeilla, miten kolmas ukko löytyy laavun alle rakennetusta 'ruokakaapista', jonne siis pääsi laavun lattialla olevan luukun kautta. Ensin Gii yritti ryömiä laavun alle, mutta kohtuuäkkiä keksi hypätä laavuun sisään eli ihan hyvin meni.

Helteiden jatkuessa Sintin uinti-into ja -taito on kohentunut hienosti. Tänään ui itsekseen -ja Roopen kanssa- jo pitkiä lenkkejä ihan uimisen ilosta, eikä tyylikään ollut enää sellaista etutassuilla läiskimistä vaan jo varsin sulavaa 8)

Laiskottelua

Huomaa, että Noora on ollut leirillä, kun ei kukaan päivitä blogia - ei sillä, eipä ole juuri päivitettävääkään, hyvin on ollut laiskaa treenausta. Giten kanssa pekossa on vahvistettu haukkuilmaisua. Haku on ollut pistoina, nähnyt ukon lähdön, ukolla haukkunut ja saanut namuja väli-ja loppupalkkana. Sitten ukko on leikittänyt niin, että mä ehdin paikalle asti tai tuonut leikkimällä kohti keskilinjaa. Nyt luulen, että olisi aika jättää välipalkat, ja vaatia vaan erimittaisia haukkuilmaisuja ennen loppupalkkaa. Ja myös ukon haukutusasentoa voisi ruveta varioimaan.

Netta on ollut viikon lainakoirana koiraleirillä, joten sen treeneistä ei ole raportoitavaa. Oton treenit on tainneet rajoittua yhteen kertaan metsässä hakua. Hyvin se jaksoi hakea perusradan kokoiselta alueelta kolme ukkoa, vaikka hellettä riitti. Haukku kyllä heikkeni sitä mukaa kun koira hengästyi. Kyllä Otosta on tulossa raihnainen, viikollakin se väsähti totaalisesti kesken lenkin. Rantaan se jaksoi hyvin kävellä, ja uimisintoa välipyörimisin hiekassa riitti. Paluumatkalla se teki totaalisen stopin, eikä auttanut kun soittaa sille autokyyti noutamaan..

oivoi pena

Maanantai ei sitten ollutkaan lepopäivä, vaan lähin käymään aksahallilla. Netan ja Oton kanssa ekalla kierroksella aksaa ja tokalla tokoa. Netta oli aika laama tokoilija, mutta Otto oli oikeen asenteella mukana. Tehtiin sen kanssa lähinnä takapalkkajuttuja.
Giten kanssa ensin rataa, mittasuhteet oli vähän erilaiset kuin kuvassa.

Pitäs vahvistaa haltuunottoja, Git olis välttämättä halunnu kolmoselle mennessä hakea 11 matkalla.. Sylkkäri toimi parhaiten siihen kohtaan.
Kepit meni kohtuu hyvin, kovassa vauhdissa ei meinaa taipua ekaan väliin (hakee siis oikein välin ja jättää sitten yhden välin välistä). Pussia haki hyvin, kun se oli oikeasti kauempana puomin päässä. Takaakierroille lähti myös ihan hyvin.

Eilen oltiin vierailemassa tiistairyhmän hakutreeneissä. Netalle oli tarkotus tehä rullaa perässäjuoksuina, mutta niin ettei Netta näe ihan tarkkaan mihin maalimies menee. Maalimies meni aika kauas ja Netta päättikin lähteä juoksemaan jälkiä alueen ympäri. Joo, oli tosi kiva. Se tuli sieltä sitten takas rulla lauenneena.
Rulla takas U:ksi ja uudestaan. Nyt tassu meni rullan väliin ja maalimies joutui ottamaan tassun pois sieltä välistä. Rulla tassun alla komplikaatioiden jälkeen Netta ei oo palauttanu rullaa normaalisti (tiputtaa), eikä palauttanu nytkään. Kutsuin sen luo ja lähetin uudestaan. Netta luuli, että se on näytöllä ja meni vaan makaamaan maalimiehen viereen, vaikkei rasia ollu esillä, liina perässä enkä mä perässä. Maalimies yritti laittaa rullaa suuhun, mutta ei ku Netta oli vaan mielestään näytöllä. Joo, ei myöskään näin.
Uudestaan toisen maalimiehen kanssa. Rulla laukesi matkalla maalimiehelle, mutta Netta sai sen suuhun kuitenkin. Näytöllä neiti ei voinu mennä maahan, kun oli risukasan päällä, hyväksyin kuitenkin.
Sitten vielä yksi. Mä olin liikkunu normaalia enemmän tietä eteenpäin Netan ollessa hakemassa ja se palasi lähetyskohtaan, vaikka kutsuin ja se näki mut. Näytölle lähti vähän haluttomasti. Ei tainnu treeni mennä ihan putkeen?
Pakko kai se on vaan palata siihen I-rullan... Toi rulla on niin kireellä ku mahdollista, Netta saa sen just suuhun ja pois.

Gitelle ensin haukutusta, mulle se ei meinannu malttaa haukkua, vieraalle haukku hyvin. Sille oli kaksi maalimiestä alueen takalaidoilla. Aluksi se meinas lähteä paahtamaan, äiti kutsui pari kertaa takaisin ja sitten se haki näköetäisyydellä. Maalimiehet löyty hyvin, palkkasi yksitellen syöttämällä ja toisella Git ehti haukahtaakin syöttelyn välissä. Viiminen maalimies leikitti patukalla ja Seppo roikku patukassa matkan takasin.

Tänään käytin koirat uimassa. Seppo on kaikista innokkaimmin vedessä läträämässä, hullu silakka. Se myös ui hakemaan, jos sille heittää jotain. Uimatyyli on vaan ei-niin-hyvä edelleen :D

Pekoputki

Jottei Seppo-silakan elämä pelkkää aksaa olisi, niin nyt on takana neljän päivän pekotreeni-putki. Täytyy kyllä myöntää, että hyvin siinä koirassa tuntuu virtaa riittävän.

Viime torstaina olimme LKK:n pelastuskoiraporukan kanssa metsässä. Hakua treenattiin pk-tyyppisesti ja niinpä Gitelle tehtiin pistoja perässäjuoksuna. Palautteena tuli, että kyllä se on nopea. Niinpä. Mutta suoraan eteni ;) Ohjeeksi seuraavaan kertaan saatiin, että ei enää ihan perässäjuoksua vaan pelkkä lähdön näyttäminen. Treenin lopussa Noora vielä haukutti parilla lyhyellä perässäjuoksulla.

Netalla tehtiin samantyyppisesti, ja treenissä pääpaino oli rullailmaisussa. Se tuntuu olevan metsässä haastavampaa kuin varikolla. Netta menee hienosti ukolle ja ottaa rullan, mutta sitten heittää kunniakierrosta ukolta eteenpäin. Puhuttiin, että Noora voisi kutsua, kun rulla on suussa, että oppisi palaamaan heti suoraan. Netalla oli toisesta päästään pannassa roikkuva rulla.

Perjantaina oli koko peko-porukan yhteinen katselmus. Kokoonnuimme siis varikolla, jossa tulimme jaetuiksi kolmeen 3-4 hengen ryhmään. Nooran kanssa olimme eri ryhmissä, mulla oli Otto ja Gitte, Nooralla Netta. Meidän ryhmän ensimmäinen rasti oli raunioilla. Tehtävänä siellä oli suorittaa sekä rauniokasan että sen lähiympäristön etsintä kahdella koiralla, jotka työskentelevät samanaikaisesti. Otto valittiin toiseksi koiraksi ja vieraileva berninarttu toiseksi. Oton osalle tuli rauniokasan ympäristön tutkinta. Täytyy tunnustaa, että Otto yllätti positiivisesti. Se oli selvästi töissä, eikä välittänyt bernitytöstä, vaikka tämä pari kertaa oli tulossa moikkaamaan. Otto myös teki huolellista työtä, ja uskalsin kohtuuvarmasti sanoa, ettei reuna-alueella ollut ihmisiä. Jälkeenpäin kuulin, että siellä oli ollut vaatteita ja ruokaa(!!!), mutta niihin ei tullut reaktioita. Rauniot tarkistanut berni ei mennyt maanalaiseen putkistoon, joten Otto sai vielä tarkistaa senkin. Jostain syystä Otto jäi vasemman haaran päähän. Se ei ilmaissut, joten ei siellä ihmistä ollut, mutta ajattelin, josko sinne jotain muuta olisi jemmattu. Kävin sen sitten yläkautta katsomassa, mutta tyhjä oli. Ehkä aikaisemmassa treenissä sinne oli nakinpaloja tippunut... Netta oli Nooran kanssa suorittanut tämän saman rastin ja raunioalueen tutkimisen. Ei ollut silloinkaan mitään löytynyt, kun ei ollut löydettävissäkään. Eikä onneksi ollut tullut virheilmaisujakaan, vaikka rulla mukana roikkui.

Seuraavana meidän ryhmä meni Jokimaan metsärastille. Sekin oli tyhjän alueen etsintä, vain tavaroita löydettävissä. Metsästähän koirien pitäisi ne ilmaista, mutta meidän käyttämät koirat eivät niitä merkanneet, onneksi me ihmiset kyllä ;)

Viimeinen osuus meidän ryhmällä oli Metsäkankaalla kaupunkietsintä, tai kaupungissa olevan metsäalueen etsintä. Alueita oli kaksi, ja mä otin Giten toiselle alueelle. En kyllä vieläkään tiedä, mitä se teki, sillä kytkettynä etsimistä emme sen kanssa ole koskaan harjoitelleet. Mutta ihan kuin se olisi etsinyt. (En kyllä käskyttänyt sitä mitenkään, eikä sillä ollut hakuvermeitä) Sillä oli valjaat ja Netan pitkä jälkiliina. Se kulki liinan päässä risteillen, kuono ilmassa. Välillä horsmat ja lupiinit olivat niin korkeita, että koko koira katosi ja silloin se ajoittain loikki korkealle nähdäkseen :D Etsittävä alue oli suuri, enimmäkseen metsää, mutta myös sitä horsmikkoa ja jyrkkää entistä hiekkakuopan reunaa. Koko puolen tunnin etsintäajan me partioimme sitkeästi, koska mä kuvittelin vahvasti alueella olevan maalimiehen. Mutta ei sielläkään ollut kuin reppu, jonka kartturimme bongasi. Ajan loputtua pyysin kartturia maalimieheksi, ja niinpä Gitte sai löytöpalkkiot ;) Sillä toisella alueella, mitä ryhmämme toinen puoli etsi, oli maalimies, joka kuitenkin jäi löytymättä. Kokonaisuutena oli kuitenkin kiva, erilainen treeni.

Lauantaiaamuna matkasimme Giten veljen luo jatkamaan samoissa merkeissä. Paikalla oli viitisentoista koiraa, joista 9 taisi olla kelpieitä.

Aamun aluksi tallailimme jäljet. Sitten jatkoimme haulla. Tuuli tuntui pihassa kohtuuvoimakkaalta, mutta metsässähän se aina vaimenee. Gitelle oli kolme ukkoa valmiina piiloissa ja ohjeena suorapalkka. Se sai etsiä vapaasti partioiden. Kyllä se heti metsään päästessään tiesi, mistä on kyse, vaikka ihmiset ja paikka olivatkin uusia. Iltapäivällä otimme nopean ilmaisutreenin perässäjuoksuina. Tämä oli eka kerta, ja yllättävän hienosti haukku irtosi. Toisella maalimiehellä pyöriminen ja hyöriminenkin jo vähän väheni. Palautteena saimme, että voisi siitä tosiaan haukkuvaakin ajatella - ei liene kenellekään yllätys, että tämä oli mulle mieluisa vastaus ;D Haukkumisen asennon ja paikan suhteen koiralle kannattaa antaa vapaus valita - tietty kunhan ei ukkoon koske. Vahvistetaan nyt haukkumista ja katsotaan miten etenee. Niin, ja kirjoitan tähän muistiin, miten suunnittelin saamani palautteen perusteella yrittää rakentaa lähellä pysyvää partioivaa etsintätapaa. Seuraavassa varikon taka-alueen treenissä tallattu alue tyhjä, kun Giten kanssa startataan, eli ei haittaa jos ampuu taas vauhdilla kohti ääretöntä. Kun olemme taka-alueella, ukot hipsivät etualueelle piiloon ja sitten me palataan ja mä osoittelen, mistä kannattaa etsiä. Kiitos LUPilaisille kannustavasta palautteesta ja meitä eteenpäin auttavista vinkeistä!

Oli muuten tositosi hienoa nähdä niin monen kelpien hakusuorituksia! Ja hienoja suorituksia olikin! Välillä nautimme grilliherkuista, salaateista, karkeista, leivonnaisista yms.yms. Täysin vatsoin jatkoimme treeniä, enkä enää muista edes järjestystä 8o - mutta ainakin totuttelimme starttipistoolin paukkeeseen (Gitessä en juuri reaktiota havainnut) ja ulkomuototuomarin käsittelyyn, jossa Gitellä treenaamista riittää. Marika ystävällisesti jaksoi tuomaroida niin kauan, että Gitte jopa rentoutui. Tätä tarvitsisi nyt kyllä ihanoikeasti treenata (eikä ainavain suunnitella).

Verijäljet vanhettuivat 5-6 tuntia. Netalle tekemäni jälki jäi vähän lyhyeksi, kun tuli liian leveä mutaoja vastaan. Jäljelle tuli siis siihen kohtaan kulma ja tienylitys. Tienylityksen jälkeen matka jatkui viistosti kalliolle, ja siinä kohtaa ajaessa oli tullut pieni hukka. Muuten jälki ja makuiden merkkaukset oli sujunut hyvin.

Tällainen ryhmätreeni oli kyllä antoisa juttu, toivottavasti syksyllä järjestyy taas uusi tilaisuus. Tästä Jannalle tuhannet kiitokset!

Sunnuntai-iltana jatkoimme vielä samoissa merkeissä LKK:n pekotreenissä varikolla. Gitelle otimme ilmaisutreenin: viisi ukkoa perässäjuoksuna. Haukkuminen sujui hienosti :) ja aloittaminenkin nopeutui ukko ukolta. Netalle oli myös ilmaisutreeni eilen ostetun u-rullan kanssa. Ja niinkuin eilen testasimme, ettei rulla voi mennä jalan alle, niin heti ekalla ukolla rauniokasalla rulla oli tassun alla. Ukko oli sitten yrittänyt rullaa repiä pois... Toiselle ukolle mennessä rulla oli sitten lauennut irti toisesta päästä... Eli just näin taas :/ Kolmas ukko oli sitten metsän puolella, ja saatiin edes yksi hienosti onnistunut suoritus.

Mitähän sitä huomenna tekisi? Tiistaina taidamme taas päästä pekoon, jos menemme taas uuteen treeniryhmään vierailulle ;D

Loputkin kuvat löytyy täältä. Tietenkin niissä kuvissa, joissa kaikki koirat on kiltisti paikallaan on tarkennus väärässä paikassa :D

super seppo

Vähän yksipuolisesti taas jatkuu: blogin päivityksestä kolme päivää ja joka päivä vaan oltu agihallilla :D

Sunnuntaina myöhästyin Sissin treeneistä EINÄIN ja ehdin justjust paikalle pitämään oman ryhmän treenit. Sen jälkeen piti tehdä Jiin kanssa hyppytekniikkaan liittyen taipumisharjoituksia. Eipä tehty, kun unohdin ottaa piirroksen mukaan missä oli estevälit.
Tehtiin sitten sitä harkkarataa ihan vähän, kun siihen sattu kuulumaan olemaan puolikkaat kepit kolme kertaa. Git haki oikean välin hienosti ja pujotteli hyvin kunhan en vedätä. Tehtiin myös vähän An ja puomin alastulokontakteja, pitäs oikeesti panostaa.

Maanantaiaamuna oli Helenan koulutus. Rata oli tän näkönen:

Kakkoselle kävi hyvin sekä niisto että ennakoiva valssi. Aidoilla pyöritys suju kohtuullisin käännöksin kunhan mä olin tarpeeksi kaukana, eli 5-6 ohjatessa olin 4. aidan edessä. 6-7 väliin valssi ja en taaskaan saattanut. Putkeen haki hyvin, loppusuoralla mä olisin voinut lähteä etenemään aiemmin. Harjoteltiin siinä, että mä meen edellä & pidän ohjauksen päällä ja Git osaa lukea sen.

Sen lisäks tehtiin niin, että Git meni esteet 3,4,5,13 ja mä en tullu 6 aidan toiselle puolelle eli kerrostusta. Siinä siis samaa juttua, että mä oon kauempana ja edempänä (mun piti ehtiä valssata 13 aidan jälkeen). Gitellä ei ollu kerrostamisessa ongelmaa. Mutta pitää selvästi treenata tätä, että jätän Jiitä suorittamaan itekseen. Voisin kuulemma vähän luottaa enemmän koiraan :D

Tänään Giten viikkotreeneissä tehtiin taas Helenan rataa, mitä kouluttaja oli aamulla ollu treenaamassa.

Rataan tutustumisessa oli vähän huhhuh fiilis, mutta jos oikein muistan niin saatiin tehtyä ainakin melkeen puhdas rata. Muutaman kerran tuli 'tässätässätässä'-kohtia, kun olinpa yllättäen jäljessä.
En nyt ole varma mikä oli ohjauskuvio nimeltään, millä ohjasin 2-3. Kuitenkin olin selin kakkoselle ja ohjasin vastaisella (eli oikealla) kädellä kakkoshypyn, otin koiran oikeaan käteen oikealle puolelle ja heitin kolmoselle.
Neloselle mennessä jouduin ottamaan sen tiukasti käteen, kerran se ehti hyppäämään 16 ja useamman kerran meni kakkosen uudelleen.
Nelosen jälkeen valssi ja putkeen. Putkesta otin sen käteen, heitin kutoselle, persjättö ja seiska ennakoivalla valssilla.
Kasille heittäessä yritin olla kohtuu kaukana ja lähteä kympin suuntaan, ettei se hae mene 11 aitaa väärään suuntaan.
9-10 sylkkärillä, 11 kerrostaen ja 12 jälkeen valssi. 14 putkesta haki oikean pään, mutta kaarros valtava, sitä ei ehditty treenata, pitää tehdä itsekseen joku kerta.
15 tein ensin niistolla, mutta paremmin toimi, että lähetin takaakierrolle ja ohjasin 4 aidan puolelta kuudelletoista.

Rimat on ollu nyt medi ylärajoilla ja pudotuksia vain satunnaisesti. Pitäs sitä hyppytekniikkaa tehdä ennen nostoa... Varsinkin taipumista pitäs harjotella.

Niin, ja ollaanhan me vähän tokoiltukin. Eilen noutoa ja tänään otin Jiin mukaan kauppaan. Siinä prisman pihalla sitten seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa ja lyhyt minuutin paikallamakuu.