Sinisiä ajatuksia

Hyvinhän se joulunaika kului tekemättä mitään. Valoisa aika rajoittui Kainuussa noin 5 tuntiin. Ja vaikka aurinko periaatteessa paistoi, niin ei aurinkoa silti meidän mökille asti näkynyt. Maisemat olivat kyllä hienot.



Onneksi pakkanen pysyi siedettävissä lukemissa ja pääsimme koirien kanssa lenkille. Onkohan muilla kelpeillä sama ominaisuus, että ne kuorruttavat tikkujalkansa jäällä? Gii kerää jalkoihin ja mahanalustaan kiitettäviä jääkokkareita, mutta ei ne sitä tunnu häiritsevän. Onneksi anturoiden ja varpaiden välit ovat pysyneet jäättöminä.



Jos nyt mekin katsoisimme päättyvää ja alkavaa vuotta koiraharrastusten tavoitteiden valossa, niin heikolta näyttää ;) Tälle vuodelle ei tavoitteita Giin osalta ollut, mutta yllättäen BH tuli käytyä. Ensi vuonna - jos hyvin käy - Gii voisi startata jo virallisissakin agikisoissa ja ehkä käydä pelastuskoiraliiton haku- ja/tai rauniokokeissa. Netalle oli tälle vuodelle tavoitteena päästä sekä mejä että pejä -kokeisiin, mutta heikosti meni. Ainoa koepaikka, mikä saatiin, piti peruuttaa juoksujen takia. Ensi vuodelle ei tavoitteita sillä rintamalla. Tärkein toive ensi vuodelle kaikkien koirien osalta on, että pysyvät terveinä ja iloisina.

Ja kiitos kaikille treenikavereille sekä erityiskiitos Maijalle aktiivisena kasvattajana tapaamisten ym. toiminnan järjestämisestä - toivottavasti jatkuu ensi vuonnakin! Kohtahan meitä on isompikin teami, kun Jillaroo toimitti kuusi ihanaa joululahjaa :) Isosisko Gii lähettää onnitteluja äipälle ja pikkuisille!

On me treenattu - onhan

Ehkä meidän kohdalla ahkeruus paivittää blogia ja treenata eivät korreloi - tai korreloivat negatiivisesti ;) Toissa viikon treeneistä, jos sellaisia oli, en kyllä enää muista mitään.

Torstaina oli käyttökoirien pekotreenit lumenkaatopaikalla. Gitte oli Nooran kanssa aksassa, joten mä tein Netan kanssa. Kerrankin metsässä tuuli riittävästi, ja me onnistuttiin melkein jopa pistottamaan. Ukot liikkuivat takalinjaa pitkin yksi kerrallaan piiloon, ja mä etenin koiran kanssa keskilinjaa. Ekalle ukolle lähetin vaan liian eteen, joten Netta juoksi tyhjän kiekan ja palasi itse mun luo. Lähetin sitten enemmän oikealle, ja ukko löytyikin nopeasti, kun matkaa ei varmaan ollut kuin 20 metriä. Toka ukko oli ehkä 30 m ja kolmas 40-50 metriä.

Perjantain pelastuskoirien treenissä varikolla Netalle oli kaksi ukkoa valmiina. Ensimmäinen oli matalan muurin alla keskimmäisessä renkaassa pressun takana. Nyt myös tuuli sen verran, että lähetyksessä näin koiran saaneen vainun, ja se juoksikin suoraan piilolle. Netta oli ryöminyt renkaaseen pressun ali mm luo, joka oli sitten sanonut 'rulla'. Hyvin palautti rullan ja teki näytön. Toinen mm oli tiheässä kuusikko-taimikossa, jonne edetessä koira etsi raunioiden alareunan alueet. Ukolla oli itse ottanut rullan, tuli mulle ja lähetin näytölle. Juostessa irrotin liinasta, kun en pysynyt koiran perässä. Koira siis hävisi taimikkoon, ja mä en meinannut itse löytää perille, kun mm ei ruvennutkaan palkkaamaan ja kehumaan koiraa näytöllä, vaikka tämä oli mennyt maahan oikeaoppisesti - odottelivat vaan molemmat ihan hiljaa mun paikalletuloa :0 joka kyllä kesti... Onneksi Netta kuitenkin malttoi odottaa maassa.

Tänään käyttökoirien pekotreenit oli taas peruttu osanottajapulan vuoksi, niinpä menimme Nooran kanssa kahdestaan varikolle. Jälleen oli hyvä tuuli, ja päätin treenata etsimisen kestoa, niinkuin mua se ja sen potentiaali virheilmaisuihin pelottaakin, mutta kai sitäkin on uskallettava. Nyt on niin paljon hiottu perussuoritusta ilman varsinaista etsimistä. Eli Noora meni rakennuksen taakse betonirenkaasen piiloon. Mä etsitytin Netalla koko kentän ensin, ennenkuin etenimme rakennuksen taakse, minne haju kulki. Netta työsti pitkään renkaita, ja paikallisti kyllä, missä mm on. Renkaassa olisi ollut aukko, mistä Netta olisi voinut kurkata sisään, mutta se ei sitä huomannut. Kun koira oli aikansa työstänyt, se jäi istumaan kuono kohti piiloa, ja mua alkoi hirvittää, että kohta se haukkuu. Niinpä käskin Nooran muistuttaa sitä 'rulla', jolloin se nappasi rullan ja tuli mulle. Umpipiilojen ilmaisua pitää edelleen treenata, mutta hienoa oli, että se etsi hyvin ja kohtuupitkään ennen löytöä. Rullan palautukset mulle sujuu myös hyvin, jos mä pysyn hiljaa kunnes se on perusasennossa mun vieressä. Kaiken kaikkiaan mä olen tosi iloinen Netan nykyisestsä rullatyöskentelystä, sillä on sopivasti intoa ja se tuntuu vihdoin tajunneen, mitä pitää tehdä :D

Oton kanssa tein torstaina vain rasioiden ilmaisua maahanmenolla jäljeltä, kun muut olivat jo lähteneet. Perjantaina ennen treenejä Noora oli varikolla kerran ukkona Otolle. Tänään varikolla mä olin Otolle piilossa ja menin rakennuksen takana olevaan siiloon. Kyllä se aina vaan tuntuu yhtä paljon tykkäävän, vaikka sen treenaaminen on ollut ihan vaan puolihuolimatonta koiran aktivointia.

Giten kanssa perjantain treeneissä harjoiteltiin umpparien ilmaisua, missä on ollut väistämisongelmaa. Nyt ukko härnäsi ja näki piiloon menot - kyllähän se tällä lailla haukkuu maakuopat ja muut, mutta tiedä, onko oikeasti järkevää eli opettavaista. Tänään Noora oli Gitelle ukkona varikolla rakennuksen takana siilossa. Mä etsitytin sillä rakennuksen etualueen vielä pidemmästi kuin Netalla, ja hyvin se työskenteli. Lähti pistotyyppisesti etsimään esim. lavat kun lähetin, mutta muuten siitä kyllä näki, ettei vainua saanut. Rakennuksen takaa lähetin siilolle, mistä meinasi palata, kun ei saanut vainua, mutta pysähtyi kesken paluun ja lähti kiertämään siilon taakse, mistä saikin vainun. Hieno Sintti!

Lauantaina olimme agihallilla keskenämme. Noora teki Giin kanssa vauhtirataa ja avokeppikulmia. Vinoilla kepeillä ei saatu ongelmaa aikaan, mutta normikepeillä meinasi hakea toista väliä, jos Noora lähetti sivusta. Gii keksi sitten itse ruveta vekkaamaan sopivan tulokulman löytämiseksi ;) Giin vetäessä henkeä teimme yhtäaikaa Noora ja Netta sekä mä ja Otto jotain pientä ihan vaan koirien mielenvirkistykseksi.

Ai niin, toissaviikolla Noora ja Gii oli epiksissä, tuloksina mölleistä 5 vp, kun Gii kääntyi putkesta takaisin. Ykkösissä tuli hylly, kun Gii oli niin paljon Nooraa edellä ja luki vekkauksen takaakierroksi. Kepit ja kontaktit olivat onneksi hyvät.

Ja se messari, missä Noora kävi Giin kanssa tuotti tulokseksi arvostelun EH, tuomarina Manuel Loureiro Borges Portugalista:

Little bit shy and nervous. Feminine. Nice head and expression. Good neck. A little bit long on body. Ribcage should be more developed. A little bit light on bone and irregular mover.

Ja yksi tämän aamun virstanpylväs: neidit Netta ja Gitte rähisivät toisilleen ensimmäisen kerran. Olin tulossa aamulenkiltä koirien kanssa, ja olimme kaikki ahtautuneet meidän pieneen tuulikaappiimme. Olin juuri pakottanut Netan jättämään sen koko lenkin mukana kantaman pallon oven ulkopuolelle, ja tuulikaapissa se himoitsi mun hanskaa lattialta. Gii sattui sitten pyörähtämään Netan mielestä häiritsevän lähelle hanskaa, mistä Netta huomautti ja Gii rähisi vastaan, ja noussut ärinä oli kyllä melkoinen 8-o Otto säesti haukkumalla, mutta pysyi niin kaukana kuin tuulikaapissa mahtui. Tähän asti Gii on nöyrästi alistunut Netan huomautuksiin, mutta nyt sitten ei...

Viime viikon aksat ja vähän muuta

Köyhää oli toissa viikkoon verrattuna :D
Keskiviikkona tehtiin tosi helppoa rataa, ensin normaalisti ja sitten hiljaisesti ja kädettömästi ohjaten ja lopuksi vielä väärään suuntaan. Suju kovin hyvästi. Toisessa päässä hallia keppikulma-harkkaa, avokulmista meinas hakea tokaan väliin.

Torstaina Korkeavireen treenit. En nyt saa rataa piirrettyä, kun ohjelma toisella koneella. Yhdellä takaakierrolla tuli olis halunnu tulla riman ali :o huomautus autto. Erikseen keppejä, A:ta, keinua ja rengasta. Rengas samanlainen kuin omalla hallilla, mutta Jii ei jotenki hahmottanu sitä vaan ihmetteli et mistä välistä pitäs mennä. Aikasemmin menny siellä hyvin, outo.
Keinu hyvä. Kerran tasapaino vähän horju ja seuraavan kerran meni vähän varovaisemmin. Melkeen parempi kuin omalla hallilla, kun se oli tukevampi ja hiljasempi.
A:lla keskityttiin alastulon nopeuteen. Hyppäytyin sivulta siihen ja heti kun haki oikean kohdan niin vapautus edessä olevaan putkeen. Tuli hyviä toistoja, pitää muistaa kiinnittää huomiota, että katse olis eteenpäin.
Kepeillä putkihoukutusta, kun pujottelu meinannu tökkiä jos putken pää edessä. Ongelmaa (hidastu, pysähty ja pujotteli tökkivästi) alko ilmetä, kun putki oli kahden jalan päässä keppien päästä. Emilia palkkas patukalla päästä, mieluummin ois menny tosin sinne putkeen kuin palkkautunu patukalla :D Lopuksi helppoa, avokulma taas aiheutti tokaan väliin hakeutumista. Vekki autto, mutta pitää treenata niitä.

Perjantaina ja lauantaina oltiin taas näyttelytreeneissä, ja ei ois haittaa käydä enempää. Ens lauantaina kuitenkin HeW:iin menossa.

Kotona tehty takapalkka juttuja kaikkien kanssa. Jii: perusasentoa, metallinoudon osia, luoksetulon pysäytystä ja avo-kaukoja. Netta: metallinoutoa (levoton perusasennossa), avo-kaukoja. Ja Otto lähinnä kaikkea mitä mieleen tulee.

Onnistumisia päivänvalossa

Tänään treenasimme metsässä 70 * 150 alueella. Mittasimme, merkkasimme ja tallasimme alueen jopa harvinaisen huolellisesti. Gii pääsi ekana radalle. Otin kolme ukkoa niin, etten tiedä piiloja ja ohjeena palkata nopeasti. Etsimme partioiden. Ja nyt Gii toimi erinomaisen mallikkaasti :) Metsä oli kohtuuavara ja oli helppo seurata koiran työskentelyä. Kaksi ensimmäistä maalimiestä olivat kaatuneiden puunrunkonjen alla oksiston suojissa, ja jälkimmäisestä varsinkin haju painui runkoa pitkin alarinteeseen. Hienosti Seppo työsti hajut, löysi mmt ja aloitti haukkumaan. Viimeinen ukko oli ihan takimmaisessa kulmassa kuopassa, mutta siinäkään ei mitään ongelmaa. Tällaisia suorituksia lisää :)

Mörköjä pimeässä

Nyt se sitten toistui eilisissä pekotreeneissä: Gii ei selvästi halunnut mennä haukkumaan piilolle. Me oltiin raunioiden alhaalla metsässä. Eka ukko meni sikalan edessä olevaan risukasaan umpipiiloon. Gii näki lähdön, löysi ukon suht nopeasti, haukahti kerran ja jatkoi juoksua 8-0. Pari volttia juostuaan palasi piilolle ja haukkui. Huusin ukon palkkaamaan noin 5 haukusta, kun olin itse melkein piilolla asti. Gii näki taas toisen ukon lähdön, ja löysi tämän maakuoppapiilosta, missä kansi oli raollaan, nopeasti. Mutta nyt toistui sama: haukahti kerran ja jäi sitten juoksemaan kukkulaa ympäri :-( Liityin seuraan kävelemään kukkulaa ympäri, ja sain sen nousemaan takaisin ja haukkumaan pari kertaa, mistä palkka. Nyt on siis tehtävä jotain toisin. Umppareiden opetuksessa voisi palata siihen, että ollaan ihan liki piiloa, ukko hetsaa, menee piiloon ja Gii heti perään. Kun vire on korkeammalla, niin toivottavasti asenne korjautuu ja haukku irtoaa. Tätä toistetaan useampi kerta samalla piilolla. Huomenna ollaan päivänvalolla metsässä, mutta voi olla, että otan siellä suorapalkan...tai jotain muuta, että saataisiin taas sitä asennetta...

Netan kanssa tein eilen samat piilot ja samalla lailla kuin Gitelle. Ja Nettahan toimi :D Ainoa ongelma on spanieliaivo, joka palaa tuomaan rullaa kohtaan, mistä lähti. Ehkä mä voisin kehua sitä, kun se on tuomassa rullaa, jotta se huomaisi mun siirtyneen? Otolle otin vaan sen iloksi yhden ukon punaiseen koppiin. Nyt se taas toimi.

Tänään olin Palveluskoiraliiton pelastuskoirien hakukoulutuksessa Vantaalla Airportissa, luennoitsijoina Päivi Nietosvaara ja Sari Kärnä. Olipa hyvä koulutus! Ja kyllä mua harmitti, että jouduin lähtemään hieman etuajassa pois, enkä ehtinyt kuulla, miten Caniksen ohjeilla opetetaan koirille risteily. Luentomateriaalista luin, ja tuntui niin järkeenkäyvälle, että tekisi mieleni kokeilla. Onhan Nettakin opetettu rullalle ihan vaan Caniksen ohjeita seuraamalla, niin jos sama lähde toimisi Giten pistotyöskentelyn opettamiseksi?