Ketteryyttä

Peko-treenauksen teemana on edelleen ollut ilmaisut. Perjantaina haamuina yksi seisova ja kaksi makaavaa maalimiestä metsässä, hyvin haukkui taas ne vaaditut noin 15 haukkua, vaikka ilta jo oli vähän hämärtämässä. Neljäs mm oli sitten valmiina raunion reunassa olevassa betonirengas-tornissa. Se olikin vaikeampi kuin aavistin. Gii kyllä juoksi suoraan tornille, ja tiesi, että ukko on siellä. Juoksi montamonta kierrosta lujaalujaa ympäri tornia ja yritti keksiä reittiä mm:lle. Haukkumaan vaan ei meinannut ruveta, vaikka olin kuvitellut turhauman irroittavan haukun nopeasti, kun vire oli haamujen jälkeen korkealla. Vaati sitten vähän painostusta multa, että sain haukkumaan. Jos jotain positiivista tässä haluaa nähdä, niin mm-motivaatio oli kyllä korkea, piilolta ei ollut lähdössä.

Otolle otin kolme maalimiestä rauniokasalle niin, etten tiennyt piiloja. Siitä taitaakin ikää myöten tulla vinkuen ilmaiseva, sillä tarkentaessaan paikkaa se nykyään vinkuu enemmän kuin ennen ja haukkumisen aloitus kestää pidempään.

Sunnuntaina Gii meni Nooran kanssa epiksissä maxi-mölli radan nollatuloksella, vaikkei suoritus kuulemma ihan tyylipuhdas ollutkaan. Etenkin kontaktit tarvitsee vahvistusta. Mä hain sitten koiran aksaradalta, ja jatkoimme pekotreeneihin. Paikalla meitä ei ollutkaan kuin kolme, ja päätimme treenata ketteryysesteitä. Mä jätin vielä liikkuvan tynnyrisillan, keinun ja pituushypyn väliin. Vaakatasossa olevia tikapuita kokeilimme nyt ensimmäisen kerran. Jos tein namu kädessä, niin Gii keskittyi vain sen saalistamiseen. Kokeilimmekin sitten niin, että avustaja on namujen kanssa tikkaiden päässä. Alkuaskelmat menivätkin niin hienosti, mutta loppumatkasta päätti venyttää itsensä palkkiolle kävelemisen sijaan :)



Parhaiten tikapuut sujui, jos mä laittelin namuja askelmille. Giillä oli vaan taipumusta joko jättää takajalat paikalleen ja venyttää itsensä mahalleen tikkaille tai sitten siirtää takajalat etujalkojen kanssa samalle puolalle. Mutta kyllä se jo hetkittäin kulki niitä ihan normaalistikin askeltaen. Parasta oli, ettei sitä tuntunut häiritsevän, vaikka muutaman kerran melkein putosi ja muksahteli tikkailla mahalleen. Aina se pyrki maahan päästyään kiipeämään taas toisesta päästä takaisin ;) Ehkä tätäkin pitäisi treenata toisenkin kerran...

Tunnelia otimme väli'palkkana', siinä ei ihmeempiä, kunhan vielä pysähtyminen tunnelin jälkeen saadaan sujumaan. Kauko-ohjausta teimme ilman merkkiä niin, että kolme pöytää olivat kolmiossa. Vein ensin palkat pöydille, ja sitten lähettelin koiraa järjestystä vaihdellen eri pöydille. Nyt koeohjetta luettuani havaitsen, että turhaan kutsuin koiraa välissä luokse, se pitäisi lähettää aina suoraan seuraavalle pöydälle. Tätäkin sekä ensin merkille lähettämistä pitäisi kai myös toisenkin kerran harjoitella...

Otto on taas ollut vähän vetopois lenkeillä. Ehkä sille pitäisi syöttää särkylääkekuuri. Netta on mökillä lintumetsällä vielä ensi viikon loppuun.

Taajamaetsintää yms.

Näiden blogipäivitysten valossa me ei enää näköjään harrasteta kuin pekoa. Tai torstain treeni kyllä painottui tokoon. Harjoittelin Giin kanssa lähinnä eteenlähetystä namukupille. Sen mielestä eteenpäinjuokseminen oli niin kivaa, että jos ei kuppi ollut riittävän kaukana, niin se juoksi vauhdilla ohi ;)

Perjantain treeneissä ei sitten ollutkaan ketään muita. Menin kuitenkin varikolle ja Giten kanssa tein taas eteenlähetystä, eteentuloa ja kiipeilimme katsomossa ja erilaisissa rappusissa. Urhoollisesti se tuli ylöspäin ritilä-kierreportaatkin, mutta alaspäin kannoin... Oton kanssa tein myös eteenlähetystä, mistä sekin kovin ihastui pitkästä aikaa, ja lisäksi patukoiden etsimistä heinikosta. Netta oli Nooran mukana maalla, ja ne teki lyhyen jäljen.

Sunnuntaina olimme kolmen hengen yhteistreenissä, teemana taajamaetsintä. Radiomäen reunalta katsoimme alueen ehkä noin 100 x 200 m (+-50m ;)), jonka läpi meni kävelytie ja pari polkua. Aurinkoisena iltapäivänä lenkkeilijöitä sekä koiranulkoiluttajia oli kiitettävästi. Otolle otin vain yhden ukon. Kyllä se taisi heti tajuta olevansa etsimässä, vaikka kytkettynä sitä ei ole juuri harjoiteltu ja treenikaveritkin oli sille vieraita. Se, ettei ukko noussut heti, oli mun virhe. Olin huolimattomasti rekisteröinyt alueen takarajan, ja käänsin koiran liian aikaisin. Itse asiassa Otto pyrki alueen reunalla olevaan monttuun (missä maalimies oli) mutta mä käänsin sen pois. Apuja pyydettyäni mulle muistutettiin, että se monttukin kuului vielä etsintäalueeseen, ja sieltähän Otto heti ukon poimi, kun sinne palattiin. Pyrki vaan taas innoissaan ensin syliin istumaan, mutta alkoi sitten haukkua.

Gitelle pyysin kaksi maalimiestä. Gitellä oli varusteena vain tavalliset valjaat, mutta jotenkin sekin ymmärsi olevansa etsimässä, vaikka oli liinassa lenkkimaastossa. Haravoin sen kanssa ensin vasemman reunan kohtuuhuolella. Kun se sai ukosta hajun, niin ei kyllä jäänyt mullekaan epäselväksi, niin vauhdilla se lähti vetämään Uudenmaankadulle johtavalle jyrkänteelle. Olimme pohtineet, jääkö jyrkänteen reunalle hajuton alue, jos haju nousee reunalta ylös, mutta näin ei ainakaan Giistä voinut päätellä. Se sai vainun parinkymmenen metrin päästä, juoksi suoraan jyrkänteelle ja sitä n. 5 m alaspäin suoraan ukolle. Haukutkin irtosi nopeasti ja palkan sai muutamasta haukusta (vaikkei kytkettynä tarvitsisi edes ilmaista). Jatkoimme alueen kiertämistä, eikä lenkkeilijät tuntuneet häiritsevän Giten etsintään keskittymistä. Mä rupesin kuitenkin taas jo epäilemään, että onko me menty ohi toisesta ukosta, kunnes itse näin sen aivan viimeisessä kulmassa. Polku, mitä seurasimme, vei kulman yläpuolelta ja haju tuli takaviistosta eli Giten piti kulkea vähän ukosta ohi haju saadakseen. Juuri kun se pääsi hajulinjalle, niin linjalle ukon taakse osui myös kaksi lenkkeilijää, ja mua huoletti, ettei se erota ukon hajua näistä. Mutta turha huoli, hienosti se bongasi ukon ja juoksi haukkumaan! Oli tosi kiva ja opettava treeni, kiitos Taru!

Illalla menimme vielä toisiin pekotreeneihin varikolle. Nyt otin Gitelle ilmaisua. Kaikki neljä ukkoa haamuina, ekat kaksi seisomaan ja jälkimmäiset makaamaan. Aavistuksen se ennennäkemättömiä makaavia maalimiehiä ihmetteli, etenkin jälkimmäistä, jonka kasvot olivat lippiksen peitossa, mutta haukkui sitten. Kaikilla ukoilla haukkui yli 15 kertaa ja sitten palkka.

Noora kävi eilen itsekseen aksahallilla koirien kanssa treenaamassa. Giin kanssa oli ottanut lähinnä puomia. Tänään oli Giin agitreeni, ja radalla puomi. Kyllä sillä jo alkaa haju olla, mitä puomin lopussa pitäisi tehdä ja siten puomin epäröinti vähenemään päin. Kepit vaan vetivät taas kovasti puoleensa ja niitä piti yrittää juosta niin kovaa, ettei joka väliin ehdi taipumaan. Radalla teki jo maksikorkeuden aitoja, ja taisi vaan yhdestä mennä ali ;) Illan tokotreeni Orimattilassa jäi tänään kokonaan väliin, kun Noora yrittää lukea. Tokotreeni on siis normaalisti Nooran ja Giten juttu, mutta viime viikolla Noora oli siellä Netan kanssa, kun antoi Giin levätä edellisen illan koitoksista.

kutsu mua beehoo sepoks

Keväällä ajatus ilmottaa Seppo ajoissa bh-kokeeseen kuulosti hyvältä, mutta kuinkas kävikään, ei saanu aikaseks järkevää teenausta. Siellä sitten keskeneräisen koiran kanssa, ei näin. Ensin tuntuu, että aikaahan on paljonpaljon ja sitten tajuaa, ettei sitä olekaan. Tän heräämisen jälkeinen aika sitten panostettiin siihen, että ketjutettiin (sinnepäin olevia) liikkeitä.
Pakko kyllä sanoa, että oon mä siinä suhteessa tyytyväinen, että sepe teki just niin hyvin kuin se on opetettu. Liikkeestä istumisen tosin käskin maahan ja luoksetulossa tuli suoraan sivulle. Mutta vire säilyi samana ja se ei mun mielestä ottanu painetta.
Muuta en muista kuin, että paikallamakuu oli erinomainen ja liikkeestä istu puutteellinen :D Tuomari (Leila Tikkanen) olisi toki toivonut esimerkiksi huomattavasti pk-maisempaa seuraamista.
Kaupunkiosuudessa se oli vähän epävarma, mutta muuten tavallisen välinpitämätön. Tuloksena siis kuitenkin Gitelle BH.

Nyt varmaan vähän taukoa ja sitten mun kirjotusten yms. kiireiden jälkeen jotain järkevää..

Kelpie-leiri

Viikonloppuna Lotta oli ystävällisesti järjestänyt meille mahdollisuuden kelpieiden omaan leiriin. Me tosin oltiin vain päivisin paikalla, kun kotiin pääsi nukkumaan puolessa tunnissa.


Naxe, Nikki, Kitty, Gitte, Visa, Nemi, Jilla, Qvick (kuva Elina Pelttari)

Lauantai-aamuna oli hakutreeni, ja Gii opetteli pistoja 50 metriin. Ensin vasempaan etukulmaan haamu, Gii juoksi paikalle, haukkui 5 kertaa, tyhjensi palkkarasian, kutsuin takaisin keskilinjalle, haamu oikeassa etukulmassa, taas kohtuusuoraan paikalle, 5 haukkua ja palkka. Seuraavalla kerralla voisimme kuulemma tehdä niin, että näytetään molemmat haamut, Gii käännetään ja kävelytetään pari metriä ja sitten lähetetään hakemaan.

Illalla viimeisenä otimme vielä lyhyen ja huonosti suunnitellun ilmaisutreenin. Ukot ovat olleet kyykyssä, nyt halusin seisovia maalimiehiä. Kun muut olivat jo ruokapöydässä, ja muutama urhoollinen vielä jäi meille ukoiksi, niin ajattelin, että hoidetaan nopeasti, enkä välittänyt tuulen suunnasta, vaan pyysin ukot jonoon autolta katsoen. Eka vielä kyykyssä. Gii meinasi tuulen mukana lähteä pidemmälle, mutta nosti ukon mun takaisinpäinkutsusta, 5 haukkua. Toisen seisovan ohi juoksi, ja meni nostamaan kolmatta. Tämä seisoi navetan seinustalla, ja matkalla Gii hyppäsi maassa olevien peltien päälle. Räminä sai sen pakenemaan pellolle, mutta palasi kuitenkin ja etsi itsenäisesti toisen reitin ukolle. Haukkuessaan Gii onnistui potkimaan kiviä niiden peltien päälle ja lopetti haukkumisen kivien kolinaan. Jatkoi kuitenkin uudelleen ja sai sitten palkkansa. Viimeisenkin ukon nosti, ja haukahteli.

Sunnuntain ilmaisutreeni oli sitten huomattavasti onnistuneempi. Metsässä eka ukko perässäjuoksuna n. 50 metriin seisomaan. Gii juoksi suoraan paikalle ja n. 10 haukkua. Sinä aikana toinen ukko haamuksi vastakkaiseen suuntaan. Taas suora juoksu seisovalla ukolle ja toistakymmentä haukkua. Kolmas ja neljäs ukko samalla lailla haamuina, seisomassa ja 15-17 haukkua. Tämä hyvä, seuraavaksi pitää ottaa makaavat maalimiehet.

Lauantai-iltapäivän agilitysta en osaa juuri kommentoida. Noora totesi, että estevarmuutta ja ohjauksen oikea-aikaisuutta pitäisi ennenkaikkea parantaa. Ja joskus kai maxikorkeuksiinkin olisi siirryttävä.

Meidän osaltamme treenaus rajoittui tosiaan aksaan ja hakuun. Jälkeä emme Giin kanssa ole ajatelleet ottaa ainakaan vielä ohjelmistoon. Tokoa olisi tietty ollut tosi kiva treenata, vaikka toki kuunteluoppilaanakin opin paljon. Seuraavasta blogipäivityksestä sitten selviää, miksi Noora halusi jättää tokotreenauksen sunnuntain yhteistreenissä väliin...

Peko-leirillä länsirannikolla

LKK:n pelastuskoiraporukan kanssa olimme leireilemässä perjantaista sunnuntaihin Turun palveluskoiraharrastajien pekoporukan vieraana Vehmaalla. Perjantai-ilta meni matkustamiseen ja majoittumiseen, eikä tullut edes yöherätystä, vaikka sitä vähän arvailtiin. Lauantaina jakauduimme kahteen porukkaan. Meidän ryhmä teki ensin jälkiä. Giille ei ole aikaisemmin tehty jälkeä, mutta nyt sitten aikani kuluksi tein ihan perusaloitusjäljen helppoon metsämaastoon. Alkuneliöstä tallasin maata hinkaten ja lihapullanpaloja jättäen parinkymmenen metrin pituisen jäljen jättäen rasian loppupalkaksi. Vanhetin vajaan tunnin. Giin vein jäljen alkuun ja se arvasi heti, mitä pitäisi tehdä. Lihapullat jäi pääosin syömättä, mutta jäljen ajoi. Kuono ei tainnut montaa kertaa maasta nousta. Ajoittain se nuuski jälkeä tosi tarkasti ja ajoittain eteni nopeammin.

Iltapäivällä teimme hakua. Tämä porukka treenaa yleensä pistoina, mutta halusivat nyt tehdä partioiden - juuri kun mä olin orientoinut itseni pistojen opettamiseen ;) Tuuli oli vaimea ja etuviistosta vasemmalta. Alue oli kapea (50m), mutta pitkä (200-300m). Alkulähetyksellä oikeasta etukulmasta Gii irtosi pitkälle, melkein sivurajalle. Kun lähdimme siksakkaamaan, seurasi mielestäni minua ja odotti ohjausta enemmän kuin yleensä. Eka löytyi ok, samoin toinen siksakatessa. Kolmas oli vasemmassa takakulmassa olevien kahden suuren kivenlohkareen välissä. Gii sai ukosta kauempaa (20-30 m?) hajun, mutta lohkareiden taakse muodostui katvealue, jossa haju hävisi. Katveista on ollut puhetta, mutta nyt ekan kerran havaitsin sen näin selkeästi. Jos mä en olisi itse epäillyt ukon olevan siellä lohkareiden välissä juuri takakulman sisäpuolella ja erikseen lähettänyt koiraa sinne tarkistamaan, niin olisi jäänyt Giiltä nostamatta. (Mä en siis tiennyt, missä ukot on.) Giitä ei nyt välipalkattu haukkumisesta, vaan 3-6 haukun sarjasta rasia.

Sunnuntaina jakauduimme taas kahteen ryhmään. Me teimme ensin paikallamakuun, 8 koiraa rivissä, 3 minuuttia ja hetken olin näkymättömissä. Ei tainnut vaihtaa asentoa. Gii sai myös taas ilon olla muiden kannettavana, otti jo rennommin. Sitten teimme hakua vanhassa navetassa, jossa VPK harjoittelee savusukellusta. Navetta oli siis pimeä, pahanhajuinen ja kalustettu vanhoilla sohvilla. Annoin Giin nähdä, että kaksi ukkoa meni sisään. Jäin itse ulos, kun se lähti etsimään. Reippaasti meni ilman epäröintiä ja pian haukkui ekan ukon. Toinen ukko teetti vähän pidempään töitä, haju ei tainnut oikein nousta takanurkasta. Molemmat haukkui n. 5 kertaa ja sitten rasia.

Seuraavaksi ohjelmassa oli vesistöetsintä. Rannassa yritin muistella, oliko Gii ollut mökillä ollenkaan moottoriveneessä - tuskinpa. Tässä veneessä oli keulassa tasanne, jossa Giin kokoinen koira mahtui hyvin istumaan ja jopa makaamaan. Alkumatkan se kuitenkin pyöri veneen pohjalla nuuskimassa ja ihmettelemässä. Mulla ei ollut sille edes hakuliivejä päällä, joten epäilin ettei se ymmärrä yhtään mitä siltä odotetaan. Kun lähdimme lähestymään kaislikon keskellä pienellä saarella olevaa maalimiestä tuulen alta, niin se selvästi sai hajun jo melko kaukaa (ehkä 150-200 m). Ajoimme kaislikon reunaa, jolloin haju hetkeksi katosi, kunnes kaarsimme taas kohti saarta. Koko ajan se kökötti keulatasanteella tosi skarppina. Saaren rantaa lähestyessämme ajoimme korkean kaislikon läpi, mutta sekään ei haitannut, vaan se olisi hypännyt muutama metri ennen rantaa, jos en olisi pitänyt valjaista kiinni. Kokan osuessa rantaan päästin irti ja se ampui n. 10 m ukolle haukkumaan ennen kuin mä ehdin veneestä maihin. Tosi hieno suoritus Sintiltä - siitähän voisi vielä tulla vepe-koira ;D

Meillä oli siis antoisa leiri ja monta uutta kokemusta. Niin, ja viime viikolla Gii osallistui ensimmäisen kerran epiksiin. Ekalla oli mennyt A:sta ohi, mutta muuten puhdas möllirata ja sijoitus toiseksi :)