Niinisalon pekoleiri

Vietimme Giin kanssa viikonlopun Niinisalossa Camp Presidentissa TSE:n järjestämällä pelastuskoiraleirillä. Ja olipa kiva viikonloppu: koirien lisäksi lähimaastoissa oli runsaastai hevosia kenttäkilpailuissa! Perjantai-ilta meni majoittumisiin, ryhmäjakoihin, tutustumisiin ja teoriapohdintohin. Lauantaiaamuna meidän kuusihenkinen treeniryhmämme suuntasi Jämijärven etelä(tai jonnekin ;)) puolelle metsään. Maasto oli kuivaa mäntykangasta ja näkymää paikoin varmaan toistasataa metriä. Haasteena maaston hahmottamisessa oli risteilevät lenkkipolut. Gii ei ollut ainoa, joka sai vahingossa etsittäväkseen myös tyhjää metsää kun ohjaaja hukkasi suunnat ;) (niiii taisi jo edellisessäkin pekopäivityksessä olla puhetta ohjaajan suunnistustaidoista...)

Kuva ja leirin järjestelyt Hanna Saarnikivi: Kiitos!

Giin eka treeni oli kolme ukkoa. Lähdin kävelemään sovitun hakualueen vasenta laitaa. Tuuli kävi takaa eli myötätuuli. Gii irtosi hyvin ja hetken edettyämme se pysähtyi musta noin 10 metriä vasemmalle ja katsoi kysyvästi. Kerrankin mä ymmärsin! Käänsin rintamasuunnan koiraan päin vasemmalle, joka sai sen sinkoamaan noin 50 metrin päähän makaavalle ukolle haukkumaan. Onnittelin itseäni, että huomasin luvan kysymisen. En vaan ymmärtänyt, miksi se sitä kysyi? Seuraava ukko löytyi myös helposti jatkettuamme matkaa aluetta eteenpäin. Mutta sitten mä erehdyin polusta: olin pyytänyt yhden ukon polun toiselle puolelle, mutta nyt vaan lähdimme ihan väärän polun toiselle puolelle etsimään. Ihmettelin, kun koira ei enää irtoa (alue kun on hajuton se pysyy mun luona) ja yritin lähettää sitä. Hetken päästä se alkoi turhautuneena haukkua, joilloin mä sanoin muille, että ollaankohan me oikeassa paikassa. Siinä sitten pyörittiin ja löydettiin tiemme sen oikean polun toiselle puolelle. Pian Gii saikin hajun, pyöri kuitenkin vähän aikaa tuulen päällä ennenkuin sai tarkennettua naamiointiverkon alla makaavan maalimiehen sijainnin. Etsintä oli hyvä, joskin pidempi kuin ekaksi treeniksi olin ajatellut ottaa.

Iltatreeniin löysimme alueen, missä oli armeijan rakentama katos sekä juoksuhautoja. Giille ei katoksen päällä olevia ukkoja ole juuri ollut, joten pyysin ukon katon reunalla ja ohjeistin palkkaamaan heti haukun aloituksesta. Giille tämä oli kuitenkin helppo nakki, ihan kuin jatkuvasti bongaisi ukkoja katoilta. Toinen ukko oli juoksuhaudassa, ja siinäkään ei mitään ongelmaa. Tämä treeni olisi saanut olla pidempikin, mutta taas oli ohjaajan arviointivirhe tehtävien haastavuudesta. Olin hyvin tyytyväinen, että Giin ilmaisuihin ei tuntunut mitenkään vaikuttavan, vaikka kaikki maalimiehet olivat vieraita. Haukku irtosi heti ja se haukkui hyvät sarjat (ehkä noin 15-20 haukkua), joista olin ohjeistanut palkkaamaan, vaikka en olisi paikalle ehtinytkään. Niin, ja alkubriiffissä olin kertonut Giin olevan varautunut, mutta treeniporukka väitti mun liioitelleen :) Selvästi Gii piti porukan tavasta pysähtyä viimeisen mm:n löytöpaikalle kilvan kehumaan ja huomioimaan koiraa. Se jopa intoutui vähän leikkimään vieraiden kanssa ja tarjosi takapäätään rapsutettavaksi ;) Ai niin, tuota tyhjän alueen etsintää pitäisi harjoitella niin, että alue on tallaamaton, mutta sen takaa löytyykin mm. Onhan sitä joskus tehty, mutta lisää pitäisi tehdä.

kuvasta kiitos Riitta Pauhu-Pohjalainen

Sunnuntaina ekan treenin maastoksi löysimme hienon hiekkarinteen, johon oli kaivettu juoksuhaudanpätkiä ja jotain poteroita. Giille eka ukko oli juoksuhaudassa, jonne sisäänpääsytien löytäminen tuotti sille hiukan haastetta. Hyvin se itse etsi tien, ja haukkui naamiointiverkon alla olevaa mm:stä. Nyt se vaan keksi tulla mm:ltä kulman taakse kurkkimaan, joko mä olisin tulossa :-o Treeniporukkaan kuulunut testaaja lohdutti, että tämä ei kokeessa haittaa, jos mä muistan ennen koetta sanoa testaajalle, että koira tulee hakemaan mua mm:lle, niin sitä ei tulkita mm:n jätöksi. Seuraava ukko oli samantapaisessa juoksuhaudassa, mutta nyt seinämässä olevassa pienessä kuopassa. Siinä ei ongelmia. Kolmas mm oli maakuopassa, jossa oli erillinen potero maan alla. Tässäkään ei ongelmaa: Gii jäi haukkumaan kuopan reunalle. Hieno suoritus Sintiltä!

Kuva Hanna Saarnikivi

Sunnuntain vikan treenin teimme majapaikassamme, missä parakkien ympärille oli rakennettu erilaisia poteroita, koppeja, käytäviä ja tunneleita. Kun mä satuin olemaan aloitusvuorossa, niin ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni, enkä lähtenyt ollenkaan tutustumaan piiloihin etukäteen, enpä ainakaan ohjaa koiraa, kun en edes tiedä mitä alueella on. Lähdimme siis Giin kanssa kiertämään aitausta myötäpäivää. Heti lähetyksestä se änkesi verkko-oven raosta yhteen aitaman koppiin, juoksi kopin perälle ja palatessa huomasi mm:n olevankin heti ovensuussa. Jatkoimme matkaa ja ällistyttävää oli, miten Gii osasi itse etsiä! Se ei ollut aikaisemmin kiertänyt paikkoja, mutta nyt se heti tiesi, mistä etsiä (kai hajut oli niin vahvat kun muut olivat piilot kiertäneet). Pian se haukkui takakulmassa olevan halkovajan luona. Pyysin sen hyppäämämään sisään, ja siellä se jatkoi ukolle haukkumista. Takaseinämää edettyämme löysimme tunnelit. Poikittaisessa tunnelissa minäkin huomasin mm:n, mutta Gii ei ollut innostunut painelemaan pimeyteen (olisi siellä valotkin olleet, mutta mä en tiennyt ;)). Siirryimme siis toisen tunnelin kautta siihen päähän, missä mm oli, ja nyt Gii meni reippaasti yksin ja haukkui jopa hienosti kaikuvassa tunnelissa. Neljäs mm oli viimeisessä etukulmassa olevassa kopissa, ja löytyi ongelmitta. Hassua, miten Giistä tämä leirietsintä tuntui niin hauskalta - se oli ihan innoissaan!

Olipa tosiaan kiva leiri, ja paluumatkalla Tarun kanssa jo päätimme ilmoittautua seuraavalle leirille kesäkuussa - tuskin maltan odottaa!