Itsenäisesti vai yhdessä etsien

Parin viikon pekotreenit ovat jääneet taas kirjaamatta. Viime viikon perjantaina oltiin varikolla takaosassa teemalla umpipiilot. Giille yritin ottaa oikein rautalangasta vääntäen helpon kaavan mukaan niin, että maalimies haukuttaa ennenkuin menee piiloon. Mutta siitä ei tullut mitään, kun Gii ei malttanut keskittyä ja pysähtyä ilmaisemaan ei-piilossa-olevaa maalimiestä. Kun vaikeuskerrointa lisättiin ja ukko oli umpinaisessa betonirengastornissa, niin jopa malttoi kelpiekin keskittyä. Eli umpparin ilmaisu meni ok. Mä kyllä tämän treenin jälkeen mietin, onkohan viimeaikoina liikaa treenattu haukun kestoa ja paineistettu koiraa, kun nyt ei meinannut pysähtyä haukkumaan? Enempää ei ehditty tekemään, kun Noora vei Giin sitten näyttelytreeniin.

Netalle otin saman kaavan. Ensin ukko helpossa piilossa eli lähinnä ilmaisutreeni, sitten näki ukon lähdön betonirengastorniin. Nyt oli (taas) mun moka, kun otin ukoksi Jarin, joka aikanaan haukutti Nettaa hyvin paljon, kun siitä haukkuvaa yritettiin. Eli tietty Netta haukkui ensin umpparia, mutta mm sanoessa 'rulla' otti rullan. Toisella kierroksella otin (toisen) ukon konttiin, ovi hiukan raolleen. Nyt toimi hienosti :) Otolle oli kanssa rengaspiilo ja ylhäällä lavojen päällä toinen ukko. Nopea suoritus, ei ongelmia.

Sunnuntaina olimme meille uudessa metsässä - joka kyllä oli ihan tuossa vieressä - lumenkaatopaikka Holmassa. Nyt halusin varmistaa, että Gii ei ainakaan jätä maalimiestä eli ohjeistin ekan ukon palkkaamaan heti ja kaksi seuraavaa haukkumisen aloituksesta. Eka pisto oikealle etukulmaan n. 40 m ilman apuja, hyvin meni. Toka ukko vasen etukulma 50 m myös ilman apuja, hyvä. Kolmas oikealla, mutta olin epävarma lähetyskohdasta ja pyysin onneksi ääniavun, sillä ukko olikin paaaaljon pidemällä eteenpäin. Ääniavusta Gii lähti suoraan ukolle, ja haukkui ok.

Netalle eka ukko samoin oikealla kuin Gitellä, toimi hyvin. Toka ukko vasemmalla oli jättänyt palkkarasian näkyviin, ja koira meni ukolle maahan odottamaan palkkaa (niinkuin näytölle). Mä onneksi kävelin katsomaan, mitä tapahtuu, ja sain huudettua ukolle ohjeen piilottaa rasia ja sanoa rulla. Siitä koira sitten tokeni odotettuun toimintaan. Otolle en enää kehdannut ruinata ketään mm:ksi, vaan muiden lähdettyä kävin piilottamassa takanurkan roskikseen takin ja sen nuuhkimisesta palkkasin koiran ;)

Viime perjantaina treeneissä ei sitten ollutkaan taas kuin Noora, Jari ja mä. Oltiin taas varikon takaosassa. Mä olin Otolle ukkona takana olevien kuormalavojen labyrintissa, ja nopeasti löydyin. Jari oli Gitelle nyt piilossa siinä samassa kontissa mitä ed. kerralla käytimme muillekin umppariharjoitteluun ovi hiukan raollaan. Gii sai jonkun aikaa työstää ja etsiä hajun lähdettä, pyöri konttia ja yritti allekin kurkistella, ennenkuin hoksasi ovenraon. Netalle Noora oli piilossa lavojen päällä. Tämä meni paremmin kuin odotin. Netta etsi vapaasti, bongasi sitten hajun, juoksi lavoille, kerran hypähti, näki Nooran ja palautti mulle rullan :)

Tänään olimme Hollolassa meille uudella etsintäalueella. Kaikille oli kaksi uutta maalimiestä, ensimmäinen talon takana ylhäällä olevalla terassilla, johon pääsi vain vähän tikapuita leveämmin rappusin seinän vierestä mihin ei mm haju tullut. Toinen mm oli navetan pariovien takana olevassa kopissa, pariovien alla oli n. 5 cm rako, mutta ovet kiinni. Ensimmäistä ukkoa hakiessaan Gitte pyöri jonkun aikaa pellonreunassa, tarkensi sitten hajun tulevan terassilta, pyöri sitten ympäri terassia, hyppi, kävi juoksemassa voltin pellonreunassa, pyöri terassia, ja keksi sitten, että ylös on kiivettävä tikkaita pitkin ja haukkui. Navettapiilo teetti myös töitä, mutta haukkui lopulta oven takana. Hyvä treeni Giille, ei liian helppo mutta ei onneksi liian vaikeakaan. Mun vaan kuulemma pitäisi antaa koiran työskennellä itsenäisemmin... tätä mun pitää edelleen miettiä... mä kun tuppaan kulkemaan yhdessä koiran kanssa enkä vain lähettämään sitä...

Netalle ja Otolle paha haaste olivat ne rappuset terassille. Molemmilla kesti aikaa, että ilmaisivat alhaalta, kun eivät ylöskään uskaltaneet. Samoin navettapiilon ilmaisu oli työläs. Netalle mä itse loppujen lopuksi sanoin rulla (kun seisoin noin 10-15 m päässä) kun olin odottanut aikani ja pelkäsin sen muuten rupeavan haukkumaan. Mutta kaiken kaikkiaan oli Netalta taas parempi suoritus kuin mitä odotin :) Otto sen sijaan hämmästytti toiseen suuntaan: sen olisi kyllä ongelmitta luullut haukkuvan navettapiilon, mutta se jäi vaan istumaan ja vinkumaan piilon viereen ja kesti tosi kauan ennenkuin haukku tuli. Mä en ymmärrä, mikä sillä oli. Tai olenhan mä ennenkin huomannut sen olevan vinkuen ilmaiseva, mutta tämä oli nyt jo toooosi pitkä odotus. Ehkä myös vaikutti se, että mä jäin odottamaan noin 20 m päähän, yleensä olen liikkunut lähemmäs kun tiennyt sen olevan ukolla.

Nii-in tässä on nyt näköjään käynyt niin, että mulla on kolme peko-koiraa treenattavana ;D Mielellänihän mä ne treenaisin, mutta treenikavereiden suhteen tämä ei voi olla kestävä ratkaisu. Gii on tietty se ykkösfokus, mutta Netankin kanssa on mennyt sen verran kivasti, ja Otto itse niin tykkää lajista...

maistusko aksa

Maanantaina oltiin epiksissä.Yksi rata per koira, niin maxi mölleissä. Puhdas rata ja about 20s alle ihanneajan, vaikka väliin mahtu pientä pyörimistä. Jaakotuksessa Jii käänty väärään suuntaa, mutta ei onneksi hypännyt uudestaan samaa hyppyä.

Tiistaina päivällä ohjaustekniikkatreenit, syli- ja poispäinkäännöstä.

Kovin tarkkaan se luki taas ohjausta ja sen takia pientä epäröintiä mistä menee.
Illalla tokoa, tällä kertaa Netta mukana. Se oli kovin keskittyvä, mutta niukka treenaaminen kyllä näkyy varmuudessa. Se oli sitten vika kerta sitä kurssia.

Keskiviikkona normi viikkotreenit aksaa.

Ekan kerran Seppo ei kuunnellu ohjausta ihan täysin, ohitti esim renkaan kun katto johonkin muualle. Yksi toinen koira teki samaa.
Kakkonen vähän tökki, kokeiltiin sylkkäriä eri kohtiin, niistopersjättöä ja ihan vaan pyöritystä (itse mukana pyörien). Putket ois ollu myös paljon kivempia kuin A.
Kepit hyvä, samoin rengas. Pari kertaa A:n alastulo hidas. Käännökset suju.
Takana tehtiin itsenäisesti puomia, keinua ja keppejä. Pumin alastuloa putkipalkalla, ainakin vire nousi :D Keinu suju tosi kivasti. Kepeillä vähän nihkeilyä, ehkä päässä olevan namikupin takia. Radalla ei kuitenkaan mitään ongelmaa.

Torstaina korkeavireen treenit.

Taas kakkonen tökki, tehtiin pakkovalssilla. Seppo tulee helposti suoraan, kun itse lähtee etenemään. Kutosen jälkeen olis mielellään lähteny hakemaan numerotonta putkea. Sain jäädä joko tosi kauas ja pakkovalssata tai vekata ennen kutosta. Vekki toimi tosi hyvin. Ysille jaakotus, toimi.
Erikseen sivussa keppejä ja A:ta. A tosi hyvä, kepeillä vähän nihkeilyä, päässä oleva namikippo tais häiritä.

Ehkä nyt vois pari päivää pitää aksataukoo...

ja sitten taas vaihteeks kaikkea ihan samaa

Viime viikko meni taas kiireessä. Tiistaina toko, en nyt enää muista mitään järkevää.
Keskiviikkona aksaa. Ei malttanu pujotella kunnolla jos olin putken puolella, kun näki toisen putken pään. Kun mä olin puomin puolella ni ei ongelmaa.

Ja torstaina aksaa, alko Korkeavireen kurssi. Välistävedot onnistu joka kerta, ootko rikki seppo? Erikseen puomia ja keppejä. Puomilla alastulo sais olla nopeampi, voitas kokeilla putkipalkalla. Ja kepeillä palkka sais tulla muualta kuin mun kädestä (tai heitän eteen päin, mutta silti).
Perjantaina hain Jiin kesken taas peko-treeneistä ja mentiin näyttelytreeneihin. Siellä oli tällä kertaa myös ulkomuototuomari Bo Skalin, kehu Jiitä muuten, mutta toi ujous sais jäädä pois.

Otolla oli viime viikolla joku silmä ongelma. Yksi ilta se vaan halusi nukkua sängyssä silmä vasten peittoa, silmä oli turvonnu. Huuhdeltiin sitä, niin parantu parissa päivässä.

Tuli myös punnittua koirat Otto 28,3kg, Netta 18,1kg ja syöppöSeppo 15,5kg. Mutta ei se niin tuhti ole :D

Edelleen pimeää metsää

Perjantaina olimme taas Jokimaalla pekotreeneissä. Nyt kävi melko voimakas tuuli koillisesta, joten otimme kaikille koirille alueeksi metsätien oikean reunan jyrkän rinteen, mistä tuuli kävi. Treeneissä oli mun lisäksi kaksi, joten joka koiralle otin kaksi ukkoa ;)

Giille ja Otolle ukot olivat samoissa piiloissa. Ensimmäinen heti metsänrajassa, ja lähetin jo heinikon puolelta. Jiin lähetin ensin liian aikaisin, eikä se saanut hajua vaan pyörähti vasemmalle. Kutsuin sen takaisin, kävelimme vähän eteenpäin ja lähetin uudelleen. Nyt sillä oli heti haju, mutta ukko olikin aika haastavassa piilossa. Alueella oli korjaamatta edelleen kesällä kaatuneet puut, ja mm oli puun pystyyn nousseessa juurikossa, joka oli edelleen tiiviisti täynnä maata eli piilo oli ilmeisen tuuleton pussi. Giin kohdalla en edes vielä tajunnut piilon haastavuutta, vaan ihmettelin vaan, että sillä kestää paikallistamisessa. Ihan tarkkaan en pimeydessä nähnyt, mitä se teki, mutta valo pyöri piilon ympärillä. Ei siinä ajallisesti kyllä mennyt kuin ehkä 10-20 sekuntia, ennnekuin se oli ukolla haukkumassa. Menin viereen ja annoin luvan palkata. Palasimme yhdessä keskilinjalle = metsäautotielle. Olin merkinnyt heijastimella kohdan, mistä ukko menee alas piiloon. Lähetin koiran taas etuviistoon n. 10 metriä ennen heijastinta. Ukko oli mennyt ihan rinteen alas notkelmaan ison kiven kupeeseen. Ukko sanoi, että Jii oli seisonut kiven vieressä ja odottanut, että mä tulen lähemmäksi (lähdin siis keskilinjalta koiran perään jo sen etsiessä, että ehtisin pimeässä paikalle ilman, että sen tarvitsisi haukkua ikuisuutta). Ukko sanoi, että vasta kun koira havaitsi mun tulevan, se oli mennyt ukolle haukkumaan. Tämä on kyllä yllättävää, jos se tosiaan on näin toiminut 8-o Toinen vaihtoehto on, että se ei ole heti saanut paikallistettua ukkoa, joka ilmeisesti oli taas vähän tuulipussissa ison kiven takana. No, joka tapauksessa se aloitti haukkumaan reilusti ennen mun näköyhteydelle ehtimistä ja haukkui, kunnes ehdin paikalle.

Oton kohdalla vasta tajusin ensimmäisen puunjuurakossa olevan piilon vaikeuden. Otto lähti heinikosta suoraan ja vauhdilla, pysähtyi n. 3 metriä ukosta juurakon viereen ihmettelemään, bongasi sitten ukon, mutta hukkasi sen vielä uudelleen noin metrin päässä 8-0 sitten oli ilmeisesti nähnyt mm, ilahtunut suunnattomasti, pyrkinyt syliin ja aloittanut haukun. Toiselle ukolle lähetin suoraan tästä, ja Otollakin kesti yllättävän kauan paikallistaa toinen mm. Kohtuuvoimakas tuuli, jyrkkä kivikkoinen rinne ja ukot tuulipusseissa piiloissa on ilmeisen haastavaa kokeneemmallekin koiralle :)

Netan kanssa otin ukot näkölähtöinä, ja se toimi hyvin. Koira oli kerännyt kiitettävän viretason autossa vuoroaan odotellessa, ja kanavoi motivaation tälläkertaa työskentelyyn.

kaava-arkea

Joo-o, nihkeesti päivittyy.
Viime viikolla ei ollu toko treenejä. Tiistaina aksassa pakkovalssia. Pitäs vahvistaa sitä, että Git tekee mitä merkkaa, vaikka jo itse etenee. Kepit avokulma, haki oikein ja pujotteli loppuun asti.
Takaosassa tehtiin keinua, alkaa olla hyvällä mallilla. A:lla Sarin 'ohijuoksukontakteja', eli Git ottaa ja itse jatkaa. Lisäks yksittäisellä aidalla tota pakkovalssiin liittyvää merkkaamista niin, että namialusta siivekkeen takana aluksi ja saksalaista ja niistopersjättöä. Tehtiin kohtuu paljon, että Seppo ees yhtään väsyis, mutta ei. Netan korvassa se oli ku kotiin tultiin. Viime aikoina neidit on muutenki leikkiny paljon enemmän keskenään (= Jii kiusannu Penaa) kuin vaikka viime keväänä.

Perjantaina äiti oli kaikkien koirien kanssa peko-treeneissä, mä hain sepon kesken ja mentiin näyttelytreeneihin. Kolme eri ihmistä kävi tutkimassa sitä. Yks oli Jiin mielestä kiva, yhtä piti koko ajan vilkuilla ja yksi oli vaan aluksi epäilyttävä.
Ei mitään pakoloikkaa kenenkään kohdalla, mutta vilkuilua ja makkaran heikompaa maistumista. Liikkuminen ok.

Tänään mä olin taas kehäsihteerinä ja piti nyt illalla mennä aksailemaan, mutta halli onkin varattu.. Git ois varmaan samaa mieltä et aksaa pitäs treenata enemmän!

ja edelleen sitä samaa

Tai tiistaina Gitte pääsi kyllä epiksiinkin. Ykkösten rata oli erittäin vaikea lyhyiden estevälien ansiosta. Gii oli kyllä tosi taitava: hyppäsi maxiesteet mahdottomistakin lähestymisistä huolimatta, teki kontaktit ja haki putket ja kepit vaikeista kulmista. Nooran ohjaus ja nopeus vaan kaipaa vielä hiomista ;) Agista siirryimme suoraan Orimattilaan tokotreeneihin. Noora teki Giin kanssa kakeja, ruutua, liikkeestä seisomista, noutoa ja askelsiirtymiä. Torstaina olimme Mia Skogsterin luennolla, ja siellä heräsimme huomaamaan, että on aika Giin tokossa panostaa enemmän tunnetilan luomiseen. Gii tekee kyllä liikkeet ihan okei, mutta aikalailla hiipivällä 'meneeköhän tämä nyt oikein' -asenteella. Eli tavoitteena asenteenmuutos! Keskiviikkona oli Giin aksatreeni, josta voi kuulemma raportoida, että saksalainen alkaa ehkä pikkuhiljaa onnistua. Lauantaina Gii treenasi keppejä, keinua, puomia ja aata. Vire ja vauhti olivat katossa, olihan se odottanut tunnin hallilla häkissä vuoroaan. Netan kanssa keppejä.

Perjantain pekotreenissa Jokimaalla Giin kanssa harjoiteltiin edelleen ilmaisua, sen kestävyyttä kun ohjaaja tulee paikalle. Noora oli eka ukko, ja yllätys oli, että Gii haukkui Nooralle tosi huonosti. Kolme seuraavaa maalimiestä, jotka menivät yksi kerrallaan lennossa piiloon, sujuivat onneksi paljon paremmin. Edelleen se vaihtaa paikkaa haukkuessaan, mutta haukkuu kuintenkin ja lopulta rauhoittuu paikalleen vaikka mä liikun ympärillä, ja viimein mä sitten onnistun tulemaan viereen seisomaan. Netalle oli kolme maalimiestä. Mä olin eka, ja se sujui ok. Tokalla maalimiehellä tarjosi haukkua ja kolmannella meni juoksenteluksi. Kolmatta sai hakea jonkun aikaa, ja ehkä se spanielin muistista katosi siinä välissä, mitä maalimiehen löydyttyä sen rullan kanssa pitikään tehdä. Otolle oli kaksi mm metsässä, ja meni ok.

Sunnuntain pekotreenissä Sipurassa mulla oli taas kaikki kolme mukana. Giille otin edelleen saman kaavan mukaan ilmaisua neljällä ukolla. Unohdin kysyä maalimieheltä, mutta musta näytti että se hyppäsi päälle. Toivottasti näin harhoja... Mutta seuraavalla kerralla on ehkä syytä tehdä jo pidempi etsimisosuus. Netalle otin kaksi maalimiestä niin, että näki lähdöt. Eka meni hyvin, mutta tokalla se päätti juosta rullaa palauttaessaan yhden ylimääräisen kunniakierroksen. Otolle oli yksi maalimies, ja se löytyi taas hyvin.