Giin luonnetesti

Hiukan epäröiden ilmoitin Giin luonnetestiin 13.10. jossa tuomareina olivat Sami Heikkilä ja Tarja Matsuoi. Gii kuitenkin yllätti mut ja sai hyväksytyn tuloksen arvosteluin

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
Loppupisteet 142

Alkulämmittelyssä Gii käyttäytyi kuten odotinkin eli menee moikkaamaan tuomaria, mutta ei erityisemmin tälle lämpeä. Leikkimään ei vieraan kanssa ryhdy, mutta mun aloitettua repimisleikin jatkaa sitä tuomarin kanssa. Taisteluhalusta tuomari loppupalautteessa kommentoi, että se näkyi 'opittua' leikkimistä paremmin testiosiossa kelkan kanssa: kelkan pysähdellessä Gii meni 'haastamaan' sitä. Giin reippaus yllätti myös sen puolustaessa mua hyökkääjää vastaan, samoin kuin räminätynnyrillä, mitä se alkupelästyksestä toivuttuaan halusi itse mennä tutkimaan. Yksin seinään kytkettynä Gii ei sitten enää ollutkaan niin reipas, vaan sai vain kerran muristua uhkaavalle lähestyjälle. Yllätys oli myös, että Gii ei pimeässä huoneessa heti juossutkaan mun luo vaan sitä piti kutsua tulemaan. Lopussa meille ammuttiin kolme kertaa, ja todettiin koiran reaktion laukauksiin pienenevän kerta kerralta.

Aivan testin lopussa olin havaitsevinani Giissä pientä kuormitusta, ikäänkuin se olisi odottanut että mistä kohta taas joku hyökkää sitä pelottelemaan. Vaikein paikka koiralle taisi olla, kun sen piti jäädä ensin meitä kohti hyökänneen tuomarin luo mun kävellessä etäämmälle. Tällöin paineistus ei välttämättä johtunut edeltäneestä hyökkäyksestä vaan siitä että vieras ihminen kiskoi sitä taluttimesta. Mutta kokonaisuutena testistä jäi kyllä positiivinen fiilis: Giin nössökuoren alla olikin yllättävästi potkua :)

Kesäterässä

Huomaa, että loma on tehnyt tehtävänsä, kun olen senverran elpynyt, että meinaan jopa blogia päivittää! Olen ollut Oton, Netan ja Giin kanssa kohta kolme viikkoa mökillä. Noora oli Main kanssa kaverinamme aloittamassa lomaa, ja tulee viikonloppuna sitä yhdessä päättämään. 

Otosta on kyllä tullut vanha. Se ei enää ihan aina lähde uimaan veneen perään tai juoksemaan mönkkärin vierelle. Itse asiassa kynnyksen ylittäminen ja autoon hyppääminen käy sille jo työstä: se ponnistaa pelkällä etupäällä. Lonkkien kohdalta se aristaa kosketusta, ja olenkin sille särkylääkkeitä syöttänyt. Hyvällä mielellä Otto kyllä tuntuu olevan. Lempparipuuhaansa rantakalojen "pyydystämistä" se jaksaa edelleen harrastaa ja vierailevia nuoria neitikoiria viihdyttää. Mutta sohvalla se kuorsaa huomattavasti enemmän kuin viime kesänä. Pitänee viedä Otto taas eläinlääkärille kun palaamme kotiin.

Netta on maalla elementissään. Vaikka se on kovin metsästysintoinen, niin onneksi kuitenkin pysyy (tai on ainakin toistaiseksi pysynyt) pihassa. Lenkeillä sensijaan se juoksee jäljestäen kaikkea mahdollista, ja löytää aina muraisimman turveojan jälkireissuista elpymiseen. Ja mustikoita Netta syö varmaan kaikista eniten.

Giin lomaa meinasin vähän käyttää myös treenaamiseen. Eli ajatus on vaihtaa Gii juoksukontakteille aksassa. Puomilla käytetään länkiä, ja se sujuu jo radallakin. Aalle askartelimme aurauskepeistä ja kulmapaloista 'kontaktikehikon' jonka keskelle on tarkoitus osua laukalla. Joitakin vuosia sitten Hyrynsalmen kunta järjesti yllätyksen ja kylältä löytyy agilitykenttä. Niinpä hankin sinne avaimen ja ajattelin saavani kontaktit kuntoon lomalla. Ensimmäinen haaste kentälle mennessäni yllätti eteläsuomalaisen: kuinka häätää poro pois ;-)

Toinen vähemmän kiva yllätys oli kentän ja Aan huono kunto. Kumirouhetta oli joskus esteen pinnassa ehkä ollut, mutta nyt se oli niin liukas ettei ollut mitään järkeä yrittää juoksuttaa koiraa. Niinpä Giikin on pitänyt vain lomailla. Ja siitä on löytynyt uusia piirteitä. Otolta se on kopioinut kalanpoikasten kyttäämisen rantavedessä ja halkojen varastamisen. Ja Makelta se näyttää ottaneen mallia, miten yrittää houkutella Nettaa leikkimään eli se juoksee hurjasti muristen volttia kunnes törmää Netan jalkoihin. Toistaiseksi Netta on pystynyt vastustamaan kiusausta. Ja kaikista kolmesta koirasta löytyy vimmaisen vartiokoiran piirteitä, pieninkin risahdus aikaansaa hurjan haukkumisen ja ryntäilyn.

Giin pekorintamalla ilmaisun vaihtaminen on ollut työläs prosessi. Säätöä, paineistumista, turhautumista, jäätymistä - koiran lisäksi myös ohjaajalla. Tai talvella tuntui, että ilmaisu oli about kasassa, mutta sitten intouduin vielä yrittämään josko näyttö ilman liinaa saataisiin toimimaan. Keväällä tuloksena oli koira, joka kyttäsi koko ajan mua eikä itsenäisesti liikauttanut karvaansakaan. Kesäkuussa päätin - kiitos Sari rohkaisusta! - ottaa vastoin 'oppikirjaa' suorapalkat käyttöön. Ekassa suorapalkkaharjoituksessa Gii oli tietty ihmeissään, mutta tokan kerran jälkeen sieltä kuoriutui taas esiin sitä entistä itsenäisesti ja ilolla työskentelevää koiraa :) Nyt siis olemme palanneet lähtöruutuun ja pitäisi taas yrittää rakentaa pakettia kasaan. Kyllä tämä sellaista tasapainoilua on miettiessä, miten edetä ettei vain tule yhtään paineistaneeksi koiraa ja aiheuttaneeksi sille osaamattomuuden tunteita. Lähinnä mietin siis, pitäiskö mun vielä vaihtaa ilmaisussa käsikosketus maahanmenoon. Onpa siis aina jotain mitä pähkiä...

mitä maimai

Tyhmää kun ei muka ole millään ehtinyt kirjottaa! Me on asuttu täällä Lappeenrannassa jo lähemmäs kaksi kuukautta ja nyt Netta on vaihtunut Oton tilalle lappeenrantalaiskoiraksi.
Mai on tietty kovasti kasvanut ja oppinut. Edelleen se tuntuu omaan silmään ihan mini kokoselta, mutta sehän on senttiä paria vajaa maksi! :o

Mai on nyt 19 viikkoa, about 4,5kk. Nyt sillä on korkeutta 41,5-42cm. Viikko sitten mittasin sen 41senttiseksi ja painoa oli 8,4kg. Enää sitä ei oikeen jaksa kainalossa roikottamalla kantaa :D
17 viikkosena mittasin korkeudeksi 40cm. Ja 12 viikkosena painoa oli 5,75kg.
Hampaitakin on vaihtunut, uudet "etuhampaat" on jo kasvanut tilalle ja purenta näyttää hyvältä. Kulmurit on paikallaan. Mai on kasvattanut myös kunnon rokkitukan :-D Keskellä selkää kunnon tuuhea keesi.

Luovutusiästä alkaen Mai söi päivässä 300-330g, riippuen söikö se kaksi kertaa luuta vai kaksi kertaa lihaa&kasvista. Ruokaa tuli kuitenkin annettua koko ajan vähän enemmän, mutta syyskuun alusta lisäsin ruokamäärää 50%, eli se on syönyt nyt 450-495g päivässä. Prosentuaalisesti se on syönyt yli 6% painostaan, mikä tuntuu kyllä hurjalta verrattuna siihen, että Otto syö reilu 2% ja neidit reilu 3% painostaan. Edelleen Mai on ennemmin liiankin hoikka, mutta kovasti se on kasvanut. Ja Mai kyllä söisi kaiken mitä nenän eteen tulee 8)

Tällä viikolla alkoi agilityn viikkotreenit Main kanssa, päästiin LAUn penturyhmään :) Tällä hetkellä Mai osaa syli- ja poispäinkäännökset sekä takaakierron varsin hyvin. Lisäksi on harjoteltu vippausta, valsseja, niistoja ja reagointia mun suunnan- ja vauhdinmuutoksiin. Kontaktit aion opettaa Silvia Trkmanin laatikko-tyylillä. Sitä oon muutamia kertoja kotona naksutellut ja Mai ymmärsi idean tosi nopeasti. Pitäisi nyt siirtyä johonkin ulos harjottelemaan, hiukka ahdasta tässä sisällä. Seuraavaksi haluan liittää vihjesanan ja vapautussanan, ja häiriönä lisätä mun liikkumista.

Muuten Mai osaa istua käskystä, maahanmeno vaatii pienen käsiavun. Vaikka oon kyllä sitä mieltä, että ei mitään käsiapuja vaan naksuttelua!! :D Noutoa on alotettu naksuttelemalla, tällä hetkellä kapula on maassa ja Mai käy hampailla kokeilemassa sitä. Paikalla oloja on tehty vaihtelevasti takapalkalla/rasiapalkalla ja ilman, niitä pitäisi työstää. Perusasentoa on tehty ihan vaan käsiohjauksella ja seuraamista imutuksella. Ne tökkii, Mai selvästi tulee perusasentoon vain namikäden perässä eikä osaa tarjota sitä itse. Vielä häiritsee myös se, että se on niin pieni, ettei nää pitää kunnolla kontaktia istuessaan tiiviisti.

Nimeensä Mai reagoi tosi hyvin, toimii luoksetulona. Yllättävän hyvin se myös sylkee millon mitäkin noukkimaansa suustaan käskystä, tästä on toki pari kertaa oltu eri mieltä. Ulkona hihnassa Mai on varsin rasittava :D Se keskittyy bongailemaan koko ajan jotain ja ryntäilee jaloissa. Kävyt on varmaan parasta, niitä se jaksaa kantaa, syödä ja heitellä itselleen. Viime aikoina se on keksinyt myös pensaiden marjat. Lisäksi se haluaa syödä purkkaa ja kannella roskia.

Muuten arki alkaa olla jo "helpompaa": Mai on sisäsiisti (kunhan tietysti vielä useammin käyttää sitä ulkona) ja yksinolo on sujunut. Jonkun verran on videoitu yksinoloja, alkuun esiintyi huutamista, mutta nyt se on ollut kiltisti. Tai toki se varmasti askartelisi, jos olisi vapaana. Niinpä sillä on kahden kompostikehikon kokonen aitaus, tosi kiva sisustuselementti tässä yksiössä :-D

Viime viikonloppuna oltiin käymässä Lahdessa. Siellä oli menossa Turvallisuus ja puolustus -messut, missä Päijät-Hämeen Pelastuskoirilla oli näytöksiä. Koirakoista oli vähän pulaa, niin olin sitten Netan kanssa esittelemässä rullailmaisua. Ensimmäisen näytöksen Netta oli vähän hukassa, mutta toinen meni tosi hyvin. Oli varsin hämmentävä tilanne etsiä maalimiehiä asvalttikentällä teltoista yleisön edestä :D
Sunnuntaina oltiin hakutreeneissä Sipurassa. Mai teki tuuli-ilmasuja, aika vähän siellä kaatosateessa tosin tuuli, mutta perushyvin meni. Netta teki peruskoe-tyylisen treenin: ensimmäinen maalimies nousi heti ja moitteetta, sen jälkeen tyhjää. Netta etsi hyvin kunnes törmäsi johonkin eläimen hajuun, mistä sai huomauttaa. Sen jälkeen löytyi toinen maalimies, ilmasu meni vaan vähän sekasin. Netta tuli rulla suussa ja mä hämmennyin, kun siltä oli lähtenyt panta irti ja se roikkui rullasta :D Kolmas ok.
Kovasti olen miettinyt, että jos vaan saan auton käyttöön niin yrittäisin päästä hakuakin täällä treenaamaan. Vaikuttaisi sopivan Maille ja Netta pääsisi harrastamaan myös säännöllisesti.

Mai 10 viikkoa

Niin se Mai on jo 10-viikkonen! Kiusaa Nettaa ja tappaa Netan korvia... :-) Painoa on 5 kiloa ja korkeutta n.32-33cm. Korvat on ollut 9 viikkoisesta asti pystyssä.

Viikon sisään on oltu kolmesti rauniotreeneissä. Netta on selvästi varovainen liikkumaan raunioilla selän takia, niin maalimiehet on ollut sitten putkissa tai kasan reunoilla. Mai on vaan pyöriny mukana ja on tehty pari makkararinkiä maalimies kiinnostuksen herättämiseksi. Varsinainen opetus on tarkotus alottaa tuuli-ilmasuilla. Kovasti olin jo päättänyt, että haluun vähän niinku huviks opettaa Maille rulla-ilmasun, vaikka haukku ois mun mielestä moneltakin kannalta helpompi. Ja Maistahan ei pitänyt tulla hakukoiraa... :D
Netta meinas vähän oikasta rullan tuomisen kanssa: tiputti rullan itekseen kun on kääntymässä perusasentoon ja jäi seisomaan. Rauniolla se myös teki niin, että kun oli hajulla ja ei meinannut paikantaa maalimiestä tarkasti, niin otti rullan suuhun hetkeksi ja jatkoi etsimistä. Sillä ei ollut aikomusta tulla hakemaan mua näytölle vaan tiputti sen rullan vaan hetken kuluttua. Tarkennettuaan otti sitten uudestaan ja tuli hakemaan mut.
Traktorinrengas torni piilo oli sille vaikea, arvatenkin. Viereistä avopiiloa se kävi pari kertaa tutkimassa, ei ilmassut sitä, ja pyöri piilon ympärillä paikantamatta. Lopulta se otti rullan kuitenkin suuhun, lähti näytölle ja vei kohtaan missä rullan oli ottanut. Kyselin siltä, että missä äijä on niin siinä se vähän sitten tarkensi. Maalimies nousi sitten palkkaamaan, ettei Netta turhaudu liika ja ala haukkua. Piilo oli vaikea Netalle myös sen puoleen, kun se ei selkänsä takia halua hyppiä kurkkimaan. Hyvä kuitenkin, että se sai vähän pidemmin työstää ja kesti sen hyvin.
Putkessa olleet maalimiehet löyty hyvin.

Tiistaina oltiin hallilla. Mai sai leikkiä samanikäisen collien kanssa, hyvin se osasi olla, vaikkei yhtään pentua ollut aiemmin tavannut. Treenien ajaksi laitoin sen häkkiin hallissa, "ei se kauaa voi jaksaa huuta", juu eipä...

Autossa rauniotreeneissä ne on Netan kanssa kevythäkissä, siellä se on hiljaa (paitsi, jos haen autosta jotain tai Netta pääse tekemään) ja häkki on toistaseks ehjä :D

pikkumai kasvaa

8 viikkoa tuli täyteen tiistaina, mutta ei muistettu ottaa varsinaista seisotuskuvaa. Painoa oli 3,7kg. Tänään aamulla myös oikea korva on ekaa kertaa ollu pystyssä. Ruoka on maistunut koko ajan paremmin. Jauhetut broiskun siivet on suurinta herkkua, kasvissose vähän tökkii, mutta syö kuitenkin.

Maanantaina käytiin vähän kyläilemässä, treenaamassa Giin ilmasua kentällä ja autoiltiin, ja Mai huusi.

Tiistaina oli aamulla mun ohjaustekniikkaryhmä. Radan rakennuksen ajan Mai pyöri vapaana hallissa, reipas pentu. Muitten treenit se katteli äitin sylissä, haukkuvista koirista meinas vähän provosoitua. Giin kanssa tein lopuksi samaa rataa, ja ihme mokailua vaan :D Äiti harjotteli sen kanssa sitten vielä valsseja.

Keskiviikkona oli illalla Giin tosikkoaksat. Git oli tosi kiva! Ennen aksaa käytiin moikkaamassa Fiide-westietä. Mai oli tosi reippaana, ja Gittekin innostu leikkimään kun oli tarpeeksi pieni kaveri niin ei pelottanu :D Git kävi siinä samalla uimassa ja Mai kävi vahingossa. Ensin Mai kävi laiturilta kattomassa, että joo tästä tippuu veteen mutta unohti sen samantien ja molskis. Mä nostin sen takasin laiturille ja Mai jatkoi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oli hiukka ruipelon näkönen pentu:

Torstaina Otto ja Gitte lähti mökille. Main ja Netan kanssa käytiin ainakin kaupungissa taas pyörimässä, mitähän muuta ois tehty?

Eilen piti mennä käymään rautatieasemalla, mutta pennulta puuttu hihna niin aamulenkkeiltiin vaan kotimetsässä. Päivällä käytiin kaukkarissa ja poimimassa marjoja. Ja illalla käytiin uimassa koirien uimarannalla, saatiin onneksi olla siinä hetki keskenämme. Netta nouti innoissaan dummya, kun Gii ei ollu kiihkeilemässä mukana. Mai pyöri rannalla ja kävi vähän tassuja kastelemassa. Oli vähän levotonta menoa siinä rannalla sitten muuten...

Kotona oon Maille naksutellut lähinnä kontaktia, se on kovasti liittänyt, että kun ottaa kontaktia niin pitää tulla ensin istumaan eteen :D Nimeään se on myös hyvin oppinut, helpottaa kovasti elämää. Muutaman kerran oon myös naksutellut maahanmenoa ja targettia. Sitten on myös namilla houkuttelemalla haettu perusasentoa ja tehty sylkkäreitä ja poikkareita.

Autossa olo sujuu jo paljon paremmin, huutelu on vähäistä. Vähän tietty epäilyttää tarkottaako se hiljasuus nukkumista vai nakertelua. Nyt kun äiti lähti mökille, niin mulle jäi farmariauto, minkä perässä koirat on vaan kevythäkissä.

Main kanssa

Mä olen viime päivät saanut olla pennunhoitajana, kun Noora on ollut töissä. Ja olen ihan myyty ;-) Olinkin jo unohtanut miten ihana tuollainen pikkupentu on! Mai on tosi rohkea ja reipas. Se on ollut mukana Kaukkarissa 'uimassa', moikkaamassa pekotreeniporukkaa ja hengaamassa kaupungilla sekä Löytyn kentällä. Niin ihmisiin kuin koiriinkin se suhtautuu uteliaasti ja menee moikkaamaan. Automatkat vaan ovat vielä turhan äänekkäitä, jos se joutuu häkkiin. Yöt se on nukkunut hyvin.

Otolle pentu on lähinnä kuin ilmaa - paitsi jos se yrittää kiipeillä Oton päälle, sitten murisee. Netta leikittää pentua ottamalla narulelun suuhun ja kiskomalla lelua = pentua mukanaan. Gii taas vehtaa, painii ja juoksuttaisikin, jos pentu vaan pysyisi vauhdissa. Eli kaiken kaikkiaan hyvin on tuo karhunpoika rokkitukalla ;D laumaan sopinut. Ruokaa syö kohtuullisesti, jauhettu broilerin liha-luuseos tuntuu olevan herkkua ja lohi taas ei. Yritänpä ladata tähän yhden videonpätkän pihaleikistä:

Treenirintamalla pekotreenit ovat edelleen pyörineet. Torstaina tehtiin vesistöetsintää Kaukkarissa. Paitsi että mä otin Giille vain ilmaisua. Ilmaisu on ollut teemana myös käyttökoirien peko-treeneissä. Edelleen tilanne on, että Gii hyvin etsii, löytää ja lähtee mm:ltä. Sen sijaan mulle kertomisessa käteen koskeminen ei oikein nappaa: jää mieluummin patsaaksi tuijottamaan mm:n suuntaan. Mutta yritän edelleen vahvistaa käsikosketusta. Näytölle lähtee lujaa, ja jää mm:lle odottamaan palkkoja. Täytyy siis myös vahvistaa mun hakemista. Ensi viikolla olen lähdössä mökille Oton ja Giin kanssa. Täytyy yrittää sielläkin löytää treenimahdollisuuksia. Netan mahatauti meni onneksi lääkekuurilla ohi ja se on taas oma ahne itsensä.

Josko pitkästä aikaa -

vaikka päivittäisi blogia. Mulla ei ole tullut liiemmälti kirjoitettua, ei kai ole ollut erityistä raportoitavaa. Giin kanssa haun ilmaisun vaihto on edelleen vaiheessa. Nyt mm:llä on piilolla vieressään rasia maassa, ja siinä yksi namupala. Aina ei namua syö, mutta on käynyt hyvin mm:llä asti ja lähtee pois haukkumatta/kutsumatta. Löydöstä kertoo mulle koskemalla käteen (tätä on kyllä vielä vahvistettava). Ja nyt pitäisi vielä saada koira juoksemaan mm:n ja mun väliä (en siis kytke liinaan).

Viime treeneissä ekan kerran mm ei enää palkannut näytölle tulosta, vaan palkat tuli multa. Tyytyväinen olen, että haukkua ei ole enää tarjonnut. Kesäkuun tokana viikonloppuna olimme Turussa raunioilla treenaamassa. Rauniot olivat meille ennestään tuntemattomat. Siellä Gii muutaman kerran mietti piilolla haukun aloitusta, kun ei heti löytänyt tietä mm:lle. Mä ryhdyin silloin kehumaan koiraa ja kannustin sitä etsimään tietä piilolle, jolloin onneksi pysyi hiljaa :) Vaikka kyllä raunioilla tarvittaisiin paljon lisää treeniä, jospa vaan Lahteenkin taas joskus rauniot saataisiin.

Hajuerottelua treenattiin keväällä ahkerasti, nyt se on vähän hiipunut. Olin Hormilan tunnistusjäljestys-koulutuksessa toukokuun lopussa, ja olipa antoisa viikonloppu! Nyt pitäisi löytää aikaa ja energiaa lähteä hyödyntämään saatuja oppeja. Avainta asfaltilta olen Giin ja Netan kanssa pari kertaa tehnyt, ja se on kyllä enemmän Netan laji.

Ryhtiliikettä olen etsinyt myös tottiksen suhteen. Mun kesäloman tavoitteisiin kuuluu, että mä opettelen mm. kävelemään ja kääntymään niin, että koira voisi seurata ;-) Ajatuksena olisi siis harjoitella Giin kanssa IPO-R tottelevaisuutta ja ketteryyttä. Viime kesänä sain harmaita hiuksia Giin tikapuiden kanssa. Juhannuksena uskaltauduin kokeilemaan niitä ensimmäisen kerran tälle kesälle - ja Giihän meni ne kuin tyhjää!

Netan selkä on akupunktion ja fyssarikäyntien myötä parempi. Ottokaan ei ole viime aikoina vaivoja valitellut, etenkin kun on saanut olla mökillä nauttimassa vapaudesta. Ensi viikolla meille sitten muuttaa kroatianpaimenkoira Tuus Iltatähti alias Aino Ainokainen, jonka kutsumanimeä Noora miettii. Liian rauhalliseksihan tämä meidän elo oli jo käynytkin...

kaikkee kaikkee

Viime tekstin jälkeen onkin kaikkea tapahtunut. Jiin harmi on, että mamma on jättänyt sen. Edelleen se jaksaa välillä auton äänen kuullessaan kipittää katsomaan, jos mamma tulis kotiin. Samoin kun käytiin juna-asemalla lenkin ohessa niin se oli jo ihan varma, että mamma tulis. Mutta ei, porukat tulee vasta tammikuun lopussa.
Netta on sen ajan hoidossa yhdessä perheessä, tai Netta on varmaan mielestään lähinnä taivaassa perheen tytön pehmolelumäärän takia :D

Jiin elämä on nyt sitten pyörinyt lähinnä aksan ympärillä. On normitreenien lisäksi oltu muiden seurojen epiksissä sekä Juha Oreniuksen ja Lotta Vuorelan koulutuksissa ja jopa kisoissa.
Kisat oli eilen Porvoossa, kaks agirataa ja yks hyppäri. Harmi kun en saa nyt videoitua mitään, kun siihen sopiva kamera on myös matkustanut pois.
Eka rata hylky, mulla kaks huonoa haltuunottoa.
Toiselta radalta saatiin luva, tais olla ainoa nollatulos, joten sijoitus 1. Jii teki ihan normaalisti, oli vaan hitaan tuntunen.
Viiminen rata, hyppäri, hylky myös. Siinä mä mokasin alun. Rataan tutustuessa katoin väärin, että Jii näkis lähdöstä kolmannen esteen ja oma keksittyminen hajos. Viidennellä esteellä sain ohjauksen vähän kasaan ja loppu meni hyvin. Kepit oli toiseksi viiminen este loppusuoralla, ne oli ihan superhyvät!

Käydään nyt parin viikon päästä vielä Hyvinkäällä kisaamassa. Mutta olis tarkotus muuttaa treenejä ja saada niitä kontakteja kuntoon. Jos pikkunössöö sais vaik vähän vauhtia :D

Lisäks me on tokoiltu, huhhuh. Ilmottauduttiin vaun alo/avo tokokurssille ja on käyty keskiviikkosin vapaavuorolla tokoilemassa. Ja jopa tehty kotona!!
Kotona on naksuteltu kosketuskepin kanssa maasta istumaannousua ja kurrea. Sitten oon naksutellu peruuttamista ja vadin kanssa yritetty saada takapäätä liikkeelle. Sepi on ollu iha hullun innoissaan, niin on ollu tosi hauska tehä sen kanssa.
Vapaavuorolla on tehty ryhmäpaikallamakuu, mua tuskastuttaa se sen rauhattomuus. Se oottaa palkkaa ihan hulluna ja tärisee ja vaihtaa lonkalle tai taittaa etutassun tms. Ääh, miks mä oon saanu sen tollaseks. Se makaa paljo paremmin "käy siihe" odottelumakuussa.
Ja sit kun on tän syksyn aikana treenattu jäävien erottelua, niin tuntuu et koko homma on vaan menny huonommaks. Tehtiin viime viikolla liikkeestä maahan käskytettynä, minkä Jii jääti ihan totaalisesti, kuten arvelinkin. Kolmannella toistolla meni vasta oikein.
Ja sit se seuraaminen, takapalkan kanssa se vaan jäätyy. Homma menee niin tönköks ja teknisesti paljon kamalammaksi kuin normiseuruu. Musta tuntuu et mä en vaan saa sitä yli siitä. Pärjättäskö me ilman koko takapalkkaa..
Toissaalta aksa kisoissa se toimii hyvin, että Jiin patukka on jossain kehän ulkopuolella/autolla. Noo, mitä nyt kerran lähti jo palkalle toiseksi viimisen esteen jälkeen :D
enmävaantiiä

Sepin aksaelämät

Kai aksastaki pitäs jotain kirjotella. Treenattu on ja jonkun verran on tullu asioita mietittyä. Ennen Jiin mökkeilyä oltiin Marianne Karjalaisen koulutuksessa, oli tosi kiva. Yritin panostaa Jiin vireeseen, se toimi. Tuskailua oli kontaktien kanssa. Putki-puomi erottelusta ei tullut ensin mitään, Jii meni joka tapauksessa putkeen. Huomautin ja sen jälkeen se meni puomia, ei hyvin, mutta meni. Marianne ehdotti lelupalkkaa sinne puomin päähän, joko ihan alastulolle tai vähän matkan päähän. Se ei vaan toimi. Sen lisäks, että Jii tulee hitaasti alas se myös himmailee ja tuijottaa lelua ja odottaa lupaa. Musta tuntuu, että en saa siitä puomilla niin vapautunutta, että se miettis lelun nähdessään et 'hei jee lelu', se on vaan nöyrästi töissä ja suhtautuu leluun luopuen. Oon nyt miettinyt, että palkkaan kaikki oikeat suoritukset ja kuvittelen varmuuden tuovan vauhtia.

Toinen tuskailun aihe oli haltuunotto, mä oon hakeudun huonoon kohtaan ja Jii ei tuu käteen. Siihen kohtaan keksi sitten ihan toisenlaisen paremman ratkasun, vedättämällä nyt vaan saa vauhtia :D

Tällä viikolla sitten jatkettiin parin viikon tauon jälkeen, tai no Jii oli mökkeilemässä ja mä vaan töissä :( Tosikkotreeneissä jäätiin treenaamaan keskenään, ihan hirveesti saan vaan potkia itteäni, että teen kunnolla, vaikkei ole kukaan kattomassa ja kommentoimassa. Mutta oli fiilistä! Jii teki tosi kivoja keppejä! Niin ja jostain syystä rimoja (55) tuli muutama alas.

Eilen hallilla pientä hyppyneliöö(3 aitaa ja muuri) + rengas. Tääkin oli hyvänmielentreeni. Rengas ja muuri oli vieraita, mutta ei ongelmaa. Renkaan kanssa ei ollut ongelmaa, kun lähetän sen kiltistä kulmasta. Vaikeammista kulmista tullessa Jii ei edes yritä, vaan luikahtaa vaan jostain välistä äkkiä.

Kontakteja ei oo siis vielä tauon jälkeen tavattu, jäänee ens viikkoon.
Ärsyttää, kun unohdin ilmottautua Korkeavireelle ajoissa ja ei mahduttu!


Seppo vissii mökkeilyn aikana yritti vähän harventaa tota tummaa karvotustaan. Sille ei näköjää riittäny pelkkä karvanlähtö, vaan se tais kokeilla kylmävahaa ku sai aikaan karvattoman läntin ja pikkusen oli ihoaki lähteny :D parempi tuuri ens kerral...

Naksuttelua ja aksaa

Ei oo taas mun osalta oikee ajantasasta...
Pari viikko sitten oltiin Netan kanssa Liisa Tikan naksutinkoulutuksessa, ensin luento ja sitten käytännönharjoituksia. Netan kanssa tehtiin peruuttamista kosketuskepin kanssa, ja sen paremmin ei vaan olis voinu sujua, harvinaisia hetkiä Pepen kanssa :D
Toinen juttu oli etutassujen sheippaus väärinpäin olevan vadin päälle ja sen jälkeen saada koira kiertämään siinä ympyrää. Se oli sitten jo peruspena tasoa, etutassujen käyttö on aina ollut vaikeeta sille. Vähän sain takatassuja liikkumaan, mutta ei se tajunnut ideaa vielä. Ja kappas, kun ei sen jälkeen oo saanu kotona aikaseks treenata sitä...

Jiin kanssa aksailtu maanantaisin Helenan opissa. Viime treeneissä tehtiin kolmea eri rataa, eka ja vika meni ihan ookoosti. Mutta se keskimmäinen, siitä ei tullu vaan yhtään mitää. Tarkotus oli tehä niinku takaakierto ja niisto. Gii hyppäs aidan aina takasinpäin, en saanut sitä haltuun ja en ehtinyt mukaan. Pitäskö sitä ihan nöyrästi treenata vai jatkaa välttelylinjaa :D
Viime viikolla oli tarkotus siirtä kontaktilaatikolla opeteltu käytös kontaktiesteille, mutta mun ryhmä peruuntui ja halli oli varattu, kun olisin sinne ehtinyt.

Mökillä

Vietimme Juhannusta koirien kanssa mökillä, ja kyllä ne nauttivat siellä vapaudestaan. Gii etenkin oli perjantain aivan tohkeissaan, se läträsi rantavedessä ja härnäsi muita juoksemaan. Mutta illalla se pelästytti: ensin sen silmänympärykset alkoivat turvota, sitten huulet ja lopulta myös kuono kokonaisuudessaan. Mä tietenki huolestuin, että seuraavaksi turpoaa hengitystiehyet, kun eläinlääkäriin on mahdoton matka ja annoin sille kyytabletin. Pirteä se oli ja ruoka maistui, mutta hankasi ja rapsutteli päätään koko illan. Aamulla onneksi oli palautut entiselleen. En kyllä ymmärrä, mikä sen turvotti. Muilla koirilla ei ollut mitään, eikä Giilläkään tällaista ennen ollut mökillä tai muualla tapahtunut. Ensin ajattelin, että sääsket tai mäkärät aiheuttaneet, mutta niitä oli varsin vähän. Karmean näköinen se oli, luonnossa vielä pahempi kuin kuvassa.




Juhannuksen treenit typistyivät yhteen jälkeen Netalle. Mä olen vihdoinkin raaskinut ostaa gps:n maastokartoin, ja kyllä oli kätevää! Ensin suunnittelin kartalle 729 metrisen jäljen ja sitten vaan kävelin verinen sieni narunjatkona nuolen suuntaan :) Kulmissa laite piippasi, että huomasin kääntyä. Vanhetin noin 7 tuntia. Lähdössä Netta vähän haahusi, ehkä siinä oli elukoita liikkunut. Jälkeä tehdessä teeri/metso esitti mulle siipirikkoa siinä alkujäljellä. Muuten Netta jäljesti hyvin, makaukset vaan meni pysähtymättä. Ne pitäisi mun tietty tehdä huolellisemmin, mutta se sääskimäärä siinä ympärillä ei innosta pitkään hieromaan 8-o

Neitien kanssa tehtiin pari pidempää lenkkiä, ja Giin kanssa nähtiin hirvikin. Huomasin, että Gii reagoi polun oikealle puolelle, sieltä alkoi risut rasahdella ja mä aloin puhua koiralle. Silloin hirvi lähti ehkä 10 metrin päästä. Gii vain katseli :)

ketteryyttä

Sunnuntai-iltana olimme Koiramäessä harjoittelemassa ketteryyttä. Giin kanssa tein ensin tikkaita. Laitoin joka puolalle namunpalan, ja vähän varmistelin valjaista, ettei ihan pääse putoamaan. Hyvin taas venytti, ihan käsittämätöntä että se pystyy oikaisemaan itsensä aivan levyksi tikkaille :D Muutaman kerran jälkeen rupesi jo takajalkojenkin siirtämistä hahmottamaan, ja lopuksi mä pystyin seisomaan tikkaiden edessä kun se itse taituroi tiensä. Mutta harjoitusta tarvittaisi tiuhempaan kuin kerran puolessa vuodessa. Seuraavaksi tein pöytiä. Gii seisoi merkillä minuun päin, ja lähetin vuoroon eri pöydälle. Käskin vielä pöydällä maahan, vaikka en muista onko se kokeessa niin. Pöydät sujuivat hyvin, joskin niillä oli edellisen koiran jäljiltä kosketusalusta, ja se taisi vähän auttaa. Muita ketteryysesteitä en viitsinyt tehdä, kun ovat niin agiesteiden kaltaisia.

Netan kanssa tein kaikkia muita, paitsi tikkaita. Aksapohjalta esteet sujuivat vanhasta muistista, pöydälle menot vaan haahuilua. Lopuksi pari ok toistoa pöydiltäkin. Ottokin pääsi mielenvirkistyksekseen kentälle, ja ihmeen hyvin sekin teki, keinu taisi olla lemppari ;)

voisko yhtenä päivänä treenaa kolmen viikon edestä

Viime sunnuntaina Jiin kanssa tuplasti aksaa. Päivällä Lotta Vuorelan koulutus ja illalla oman seuran epikset.
Lotan radalla mä en luottanut, että Jii hakee kepit oikein (voisko sanooet se oli jyrkkä avokulma :D) ja työnsin sen sitten hypylle. Päällejuoksussa en ollut tarpeeksi selkeä ja "putkin A:n alla"-kohdassa "kuinka pitkään vedän"-ajotus ei toiminu. Lotan mukaan en luottanu Jiin osaamiseen ja varmistelin liikaa ja luottamalla tulis vauhtia lisää, ja samaa mieltä oon kyllä. Radat on videolla muttamutta..
Epiksissä mölliradalta nolla, hidas. Tulin just lämppäämästä halliin ja olikin jo meidän vuoro, niin en ehtinyt nostattaa virettä. Jii oli ihan hukassa, alkurata meni tosi varovaisesti, mamman pikku nössykkä :D
Ykkösten rata oli tosi vaikee, ei tullut yhtään tulosta. Mutta asenne oikea, loisto Git! ois vaan vielä saanu sen ohjauksen toimimaan.

Tällä viikolla jäi treenit väliin, kun oon illat töissä. Sunnuntaina kaheks vkoks reissuun, eli tulee sitten siis kolmen vkon tauko taas. Voi nenä.

Tiistaina neidit kävi hierojalla äitin kanssa. Git on kasvattanu lihakset takajalkoihin. Jotain pientä kireyttä tais olla, mutta noin niinku ihan jees. Netta ei olis halunnu mennä sinne, eli viime kerran levottomuus johtunu siitä, ettei pepe ole tykänny. Selkään sattunu?

Uimassa

Sunnuntaina oltiin Käyttökoirien pekoporukan kanssa Hyvinkäällä Onnenkoira-kylpylähotellissa. Kun Gii ei juoksuisena päässyt mukaan, mulla oli vaan Netta ja Otto uimassa. Krista on niin hienosti raportoinut kuvien kanssa reissusta blogissaan, että viittaanpa tässä sinne.

Uintiaikaa oli neljän koiran ryhmälle puoli tuntia. Netta ui ensin. Puin sille aluksi pelastusliivit päälle, että saa rauhassa totutella altaaseen ja keksiä luiskien paikat, mistä sieltä pääsee ylös ilman että tarvitsee hätääntyä. Ja Nettahan yllätti: se oli tosi innostunut uimisesta! Pian riisuin siltä liivin ja Netta olisi uinut vaikka kuinka.

Roope oli onneksi mukana, ja piti Nettaa kun tuli Oton vuoro uida. Otolla meinasi kilahtaa yli, kun oli liian kivaa ja pari kertaa piti juosta altaan ympäri laitoja pitkin lelu suussa. Selvästi se kuitenkin väsyi enemmän uimisessa kuin Netta, ja annoinkin Oton välillä huilata ja Netan (joka piippasi koko ajan altaan reunalla) käydä vielä uimassa Otonkin vuorolla.

Suurin projekti oli koirien kuivaaminen uinnin jälkeen. Onneksi olin jättänyt suolahuoneen väliin, niin ehdin sillä välillä föönailla molempia, joskin Otto kuivui vasta illan mittaan kotona.

voi seppo seppo

Eilen tuli Gitellä kaksvee täytee, kai sitä pitäs ihan isona jo nyt alkaa pitää.. Viikonloppuna jo ihmettelin, että Jii haisee tosi juoksuselle ja Nettakin sitä normaalia enemmän haisteli. Se ei kuitenkaan sotkenut, mutta kyllä sillä nyt ainakin on juoksu alkanu. 20.3. oli tarkotus startata ekat agikisat, mutta taitaa nyt jäädä. Mä oon itse huhtikuun kaks ekaa viikkoa reissussa, niin venyy sitten sinne kauas tulevaisuuteen... Harmi myös, että jää nyt ulkopuolisen kouluttajan aksatreenejä ja koirakylpyläreissu Jiiltä väliin.

Ainiin. Pari päivää sitten olin lenkillä Oton ja Netan kanssa. Netta meinas innostua liikaa, kun kuvitteli nähneensä kissan tai jotain. Käskin sen selän taakse kävelemään, se tuli sivulle ja jatko intoilua. Olin ottamassa sitä kuonosta kiinni, että katkaisen tuijotuksen ja huomauttamassa, että lopettaa, niin se vinkas ja peruutti ja muuttui ihan oudoksi. Se ei ensinnäkään ikinä ole vinkassut kivusta. Sitten sen tasapaino oli huono, hoippui kävellessä vasemmalle, seisoessa näytti normaalilta. Ensin se katto Ottoa vihasen näköisesti, sitten alko mielistellä mua. Ihmettelin siinä, että mikä ihme sille tuli. Ruokaa tavoitellen liikkui suht normaalisti, vapaasti liikkuessa hoippui sinne vasemmalle. Parin minuutin päästä se oli taas normaali. Loppumatka kotiin ja ilta meni normaalisti. Mistä toi voisi johtua?

aksaa kertaa kolme ja hierontaa

Sunnuntai-iltana neitien kanssa hallilla. Jiin kanssa päällejuoksua ja keppikulmia, asiaa. Keinu meinas olla turhankin vauhdikas, otettiin sit pari kertaa vähän muistellen. Netan kanssa pientä kivaa.

Eilen viikkotreenit. Rata oli aika helppo, ei mitään pahempaa kohtaa. Kivoja vekkejä saatiin aikaseks. Ainaisongelma ennakoiva valssi taas ekalla kerralla tökkäs ja Jii käänty ennen hyppyä. Puomin alastulokontakti turhan hidas, mietittiin et onko parempi että on käsky ottaa kontakti vai pitäskö pysähtyä pelkällä estekäskyllä. Jaa-a.
Kepit hyvä, rengas hyvä. Keinulla ihme himmailua, sunnuntain takia? Jii meni jotenkin tosi varovaisesti ja ois halunnu pompata.
Takaosassa A:n alastuloa, kivakiva. Yhdellä aidalla tehtiin sellasta yhtä ohjaustekniikka minkä nimestä ei hajua, mutta suju kivasti :D Pari kertaa kepit vaikeammalla takaleikkauksella, hyvä seppo!

Eilen korkeavireen treenit, nykyisin ollaan kisaavien ryhmässä. Korkeavire muutti Lahteen, reilu 3km päähän meistä niin pääsee kätevästi kävellen sinne. Ainoo vaan, että ärsyttää, kun Jii peitsaa vaikka ite juoksen. Tietty sen saa käskettyä ravaamaan, mutta..

Rata oli haastava, tehtiin pätkissä. Uutta, tai mitä Jiin kanssa oon hyvin vähän tehnyt, oli esimerkiksi nelosella ihan pyöriminen koiran mukana (kenties tällekin joku hienompi nimi..). Samaa tehtiin esteellä 12, ensin yritin takaleikata 10-13 välit, mutta ei kääntyny tarpeeksi, tai siis joutu vetää kunnolla ohi, että haki kepit oikein. 14-16 valssaten, ja edelleen se ennakoiva valssi tuotti tuskaa. Puomi oli pari kertaa tajuttoman hidas, pari kertaa kohtuullinen.


Ainiin! Tiistaina oltiin hierojalla. Netta muuten hyvä, mutta lanteen alue kireä. Sille oli kuulemma tullut viime kerran jälkeen (siitä varmaan 1,5 vuotta..) kunnon selkälihakset. Ja hieroja suositteli, että vois kokeilla MSM:ää. Giillä lanneselkä hiukan kireä. Antoi, ihme kyllä, hieroa tosi kivasti, mitä nyt olis halunnu selällään maata koko ajan hierojan sylissä... Ja Otolla ei mitään merkittäviä kireyksiä, kuulemma lihakset alkaa tuntua jo vanhan koiran lihaksilta. Neideille olis tarkotus noin kk sisään varata uusi aika.
Kiva oli 3,5h kattoo kun muita vaan hierottiin :D

Sinisiä ajatuksia

Hyvinhän se joulunaika kului tekemättä mitään. Valoisa aika rajoittui Kainuussa noin 5 tuntiin. Ja vaikka aurinko periaatteessa paistoi, niin ei aurinkoa silti meidän mökille asti näkynyt. Maisemat olivat kyllä hienot.



Onneksi pakkanen pysyi siedettävissä lukemissa ja pääsimme koirien kanssa lenkille. Onkohan muilla kelpeillä sama ominaisuus, että ne kuorruttavat tikkujalkansa jäällä? Gii kerää jalkoihin ja mahanalustaan kiitettäviä jääkokkareita, mutta ei ne sitä tunnu häiritsevän. Onneksi anturoiden ja varpaiden välit ovat pysyneet jäättöminä.



Jos nyt mekin katsoisimme päättyvää ja alkavaa vuotta koiraharrastusten tavoitteiden valossa, niin heikolta näyttää ;) Tälle vuodelle ei tavoitteita Giin osalta ollut, mutta yllättäen BH tuli käytyä. Ensi vuonna - jos hyvin käy - Gii voisi startata jo virallisissakin agikisoissa ja ehkä käydä pelastuskoiraliiton haku- ja/tai rauniokokeissa. Netalle oli tälle vuodelle tavoitteena päästä sekä mejä että pejä -kokeisiin, mutta heikosti meni. Ainoa koepaikka, mikä saatiin, piti peruuttaa juoksujen takia. Ensi vuodelle ei tavoitteita sillä rintamalla. Tärkein toive ensi vuodelle kaikkien koirien osalta on, että pysyvät terveinä ja iloisina.

Ja kiitos kaikille treenikavereille sekä erityiskiitos Maijalle aktiivisena kasvattajana tapaamisten ym. toiminnan järjestämisestä - toivottavasti jatkuu ensi vuonnakin! Kohtahan meitä on isompikin teami, kun Jillaroo toimitti kuusi ihanaa joululahjaa :) Isosisko Gii lähettää onnitteluja äipälle ja pikkuisille!

On me treenattu - onhan

Ehkä meidän kohdalla ahkeruus paivittää blogia ja treenata eivät korreloi - tai korreloivat negatiivisesti ;) Toissa viikon treeneistä, jos sellaisia oli, en kyllä enää muista mitään.

Torstaina oli käyttökoirien pekotreenit lumenkaatopaikalla. Gitte oli Nooran kanssa aksassa, joten mä tein Netan kanssa. Kerrankin metsässä tuuli riittävästi, ja me onnistuttiin melkein jopa pistottamaan. Ukot liikkuivat takalinjaa pitkin yksi kerrallaan piiloon, ja mä etenin koiran kanssa keskilinjaa. Ekalle ukolle lähetin vaan liian eteen, joten Netta juoksi tyhjän kiekan ja palasi itse mun luo. Lähetin sitten enemmän oikealle, ja ukko löytyikin nopeasti, kun matkaa ei varmaan ollut kuin 20 metriä. Toka ukko oli ehkä 30 m ja kolmas 40-50 metriä.

Perjantain pelastuskoirien treenissä varikolla Netalle oli kaksi ukkoa valmiina. Ensimmäinen oli matalan muurin alla keskimmäisessä renkaassa pressun takana. Nyt myös tuuli sen verran, että lähetyksessä näin koiran saaneen vainun, ja se juoksikin suoraan piilolle. Netta oli ryöminyt renkaaseen pressun ali mm luo, joka oli sitten sanonut 'rulla'. Hyvin palautti rullan ja teki näytön. Toinen mm oli tiheässä kuusikko-taimikossa, jonne edetessä koira etsi raunioiden alareunan alueet. Ukolla oli itse ottanut rullan, tuli mulle ja lähetin näytölle. Juostessa irrotin liinasta, kun en pysynyt koiran perässä. Koira siis hävisi taimikkoon, ja mä en meinannut itse löytää perille, kun mm ei ruvennutkaan palkkaamaan ja kehumaan koiraa näytöllä, vaikka tämä oli mennyt maahan oikeaoppisesti - odottelivat vaan molemmat ihan hiljaa mun paikalletuloa :0 joka kyllä kesti... Onneksi Netta kuitenkin malttoi odottaa maassa.

Tänään käyttökoirien pekotreenit oli taas peruttu osanottajapulan vuoksi, niinpä menimme Nooran kanssa kahdestaan varikolle. Jälleen oli hyvä tuuli, ja päätin treenata etsimisen kestoa, niinkuin mua se ja sen potentiaali virheilmaisuihin pelottaakin, mutta kai sitäkin on uskallettava. Nyt on niin paljon hiottu perussuoritusta ilman varsinaista etsimistä. Eli Noora meni rakennuksen taakse betonirenkaasen piiloon. Mä etsitytin Netalla koko kentän ensin, ennenkuin etenimme rakennuksen taakse, minne haju kulki. Netta työsti pitkään renkaita, ja paikallisti kyllä, missä mm on. Renkaassa olisi ollut aukko, mistä Netta olisi voinut kurkata sisään, mutta se ei sitä huomannut. Kun koira oli aikansa työstänyt, se jäi istumaan kuono kohti piiloa, ja mua alkoi hirvittää, että kohta se haukkuu. Niinpä käskin Nooran muistuttaa sitä 'rulla', jolloin se nappasi rullan ja tuli mulle. Umpipiilojen ilmaisua pitää edelleen treenata, mutta hienoa oli, että se etsi hyvin ja kohtuupitkään ennen löytöä. Rullan palautukset mulle sujuu myös hyvin, jos mä pysyn hiljaa kunnes se on perusasennossa mun vieressä. Kaiken kaikkiaan mä olen tosi iloinen Netan nykyisestsä rullatyöskentelystä, sillä on sopivasti intoa ja se tuntuu vihdoin tajunneen, mitä pitää tehdä :D

Oton kanssa tein torstaina vain rasioiden ilmaisua maahanmenolla jäljeltä, kun muut olivat jo lähteneet. Perjantaina ennen treenejä Noora oli varikolla kerran ukkona Otolle. Tänään varikolla mä olin Otolle piilossa ja menin rakennuksen takana olevaan siiloon. Kyllä se aina vaan tuntuu yhtä paljon tykkäävän, vaikka sen treenaaminen on ollut ihan vaan puolihuolimatonta koiran aktivointia.

Giten kanssa perjantain treeneissä harjoiteltiin umpparien ilmaisua, missä on ollut väistämisongelmaa. Nyt ukko härnäsi ja näki piiloon menot - kyllähän se tällä lailla haukkuu maakuopat ja muut, mutta tiedä, onko oikeasti järkevää eli opettavaista. Tänään Noora oli Gitelle ukkona varikolla rakennuksen takana siilossa. Mä etsitytin sillä rakennuksen etualueen vielä pidemmästi kuin Netalla, ja hyvin se työskenteli. Lähti pistotyyppisesti etsimään esim. lavat kun lähetin, mutta muuten siitä kyllä näki, ettei vainua saanut. Rakennuksen takaa lähetin siilolle, mistä meinasi palata, kun ei saanut vainua, mutta pysähtyi kesken paluun ja lähti kiertämään siilon taakse, mistä saikin vainun. Hieno Sintti!

Lauantaina olimme agihallilla keskenämme. Noora teki Giin kanssa vauhtirataa ja avokeppikulmia. Vinoilla kepeillä ei saatu ongelmaa aikaan, mutta normikepeillä meinasi hakea toista väliä, jos Noora lähetti sivusta. Gii keksi sitten itse ruveta vekkaamaan sopivan tulokulman löytämiseksi ;) Giin vetäessä henkeä teimme yhtäaikaa Noora ja Netta sekä mä ja Otto jotain pientä ihan vaan koirien mielenvirkistykseksi.

Ai niin, toissaviikolla Noora ja Gii oli epiksissä, tuloksina mölleistä 5 vp, kun Gii kääntyi putkesta takaisin. Ykkösissä tuli hylly, kun Gii oli niin paljon Nooraa edellä ja luki vekkauksen takaakierroksi. Kepit ja kontaktit olivat onneksi hyvät.

Ja se messari, missä Noora kävi Giin kanssa tuotti tulokseksi arvostelun EH, tuomarina Manuel Loureiro Borges Portugalista:

Little bit shy and nervous. Feminine. Nice head and expression. Good neck. A little bit long on body. Ribcage should be more developed. A little bit light on bone and irregular mover.

Ja yksi tämän aamun virstanpylväs: neidit Netta ja Gitte rähisivät toisilleen ensimmäisen kerran. Olin tulossa aamulenkiltä koirien kanssa, ja olimme kaikki ahtautuneet meidän pieneen tuulikaappiimme. Olin juuri pakottanut Netan jättämään sen koko lenkin mukana kantaman pallon oven ulkopuolelle, ja tuulikaapissa se himoitsi mun hanskaa lattialta. Gii sattui sitten pyörähtämään Netan mielestä häiritsevän lähelle hanskaa, mistä Netta huomautti ja Gii rähisi vastaan, ja noussut ärinä oli kyllä melkoinen 8-o Otto säesti haukkumalla, mutta pysyi niin kaukana kuin tuulikaapissa mahtui. Tähän asti Gii on nöyrästi alistunut Netan huomautuksiin, mutta nyt sitten ei...

ja sitten taas vaihteeks kaikkea ihan samaa

Viime viikko meni taas kiireessä. Tiistaina toko, en nyt enää muista mitään järkevää.
Keskiviikkona aksaa. Ei malttanu pujotella kunnolla jos olin putken puolella, kun näki toisen putken pään. Kun mä olin puomin puolella ni ei ongelmaa.

Ja torstaina aksaa, alko Korkeavireen kurssi. Välistävedot onnistu joka kerta, ootko rikki seppo? Erikseen puomia ja keppejä. Puomilla alastulo sais olla nopeampi, voitas kokeilla putkipalkalla. Ja kepeillä palkka sais tulla muualta kuin mun kädestä (tai heitän eteen päin, mutta silti).
Perjantaina hain Jiin kesken taas peko-treeneistä ja mentiin näyttelytreeneihin. Siellä oli tällä kertaa myös ulkomuototuomari Bo Skalin, kehu Jiitä muuten, mutta toi ujous sais jäädä pois.

Otolla oli viime viikolla joku silmä ongelma. Yksi ilta se vaan halusi nukkua sängyssä silmä vasten peittoa, silmä oli turvonnu. Huuhdeltiin sitä, niin parantu parissa päivässä.

Tuli myös punnittua koirat Otto 28,3kg, Netta 18,1kg ja syöppöSeppo 15,5kg. Mutta ei se niin tuhti ole :D

MH-luonnekuvaus

Kun Jillan pennut perjantaina tosiaan täyttivät nuo kriittiset 18 kk, niin olin ilmoittanut Giten (jo helmikuussa jonotuslistalle Briard-yhdistyksen järjestämään) MH-luonnekuvaukseen. Saimme paikan viime sunnuntai-iltapäivälle. Testaajana oli Riitta Liimatainen (toisena Kai Tarkka). Kuvaus oli Santahaminassa, missä koko odotusajan ammuttiin, eikä jyske ollut ihan pientä. Joku asiantuntevampi sanoi sen olevan kranaattien ampumista, tai sinko :o Ja me fiksut olimme ottaneet Netan mukaan, joka on meidän paukkuarin koira. Onneksi Gitte ei tainnut jyskeestä kummemmin välittää, vaikka Netta tärisi viereisessä häkissä.

Kaiken kaikkiaan Gitte oli testissä reippaampi ja rohkeampi kuin olin odottanut. Aloittaessa se meni itse tervehtimään testaajaa (1a:4) ja lähti testaajan mukaan epäröimättä (1b:4). Käsitelystä, joka oli kuin tuomarin tutkiminen näyttelyssä, se ei edelleenkään pidä, mutta alistui osaansa, vaikka oli pitkällä hihnalla enkä mä saanut mitenkään käskyttää (1c:2).

Leikkimään se ei oikein innostunut vieraan kanssa. Lelukin oli kyllä tosi iso. (2a&b:2, 2c:1)

Vieheen perään se lähti ensin ja juoksi puoleenväliin (3a:2). Toisella kertaa testaaja unohti, että piti käsimerkillä ilmoittaa vieheen liikkeelle laittamisesta, ja huusi sen sijaan ohjeen. Gitte kääntyi katsomaan huutajaa, eikä nähnyt vieheen lähtöä, eikä sitten myöskään lähtenyt perään (3a:1, 3b:1).

Neljän minuutin paikallaseisoskelusssa Gii söi heinää, pyöri ympärillä, katseli yleisöä ja minua ihmetellen, miksei mitään tapahdu (4:4).

Etäleikissä syöksyi vapauduttuaan leikittäjän luo. Jälkikäteen leikittäjä kysyi testaajalta, että olisikohan hänen sittenkin pitänyt (en tiedä tarkkaan mitä, mutta tehdä kai jotain toisin?) kun koira tuli luo ja otti katsekontaktin. Testaaja sanoi, että olisi. Nyt siis Gii meni leikittäjän luo, haukahti hetken päästä kerran ja sitten hetken päästä lähti juoksentelemaan piilon ympärillä (5a:3, 5b:1, 5c:4). Kun leikittäjä rupesi höpöttämään ja hyppelemään edestakaisin patukka sylissään, Gii juoksi mukana ja haukkui, mutta ei tarttunut patukkaan (5d:2). Hengasi kuitenkin leikittäjän mukana koko ajan, myös tämän ollessa passiivinen (5e:4).

Haalareilla pelästytettäessä singahti vauhdikkaasti puskaan (6a:5), mutta palasi pian haukkumaan (6b:2). Haalarien luo tuli, kun mä kyykyssä kutsuin (6c:2). Ekalla kerralla haalarien ohi kävellessä vähän väisti (6d:2), mutta sitten ei enää (6e:1).

Räminöitä säikähti vähemmän (7a:3), joskaan räminä ei kyllä kestänyt 3 sekuntia. Räminälaitetta meni myös itse tutkimaan (7b:5), eikä ohituskerroilla enää huomioinut (7c&d:1).

Aaveiden saapuessa yritti ensin olla huomaamatta, mutta sitten alkoi 'osoittaa useita uhkauseleitä' (8a:3). Tarkkaili ja haukkui lähestyviä aaveita (8b:3). Ja testaajien mukaan pakeni enemmän kuin taluttimen mitan (8c:5). Meni kuitenkin itsekseen tutkimaan aavetta (8d:5) ja ottamaan tähän kontaktia (8e:4).

Loppuleikkimisessä aktiivisuus oli lisääntynyt (9a:3), mutta ei vieläkään tarttunut esineeseen, vaikka kävi sitä taas nuuskimassa (9b:2).

Testin ampuminen tehtiin 9mm starttipyssyllä varsin läheltä. Leikkiessä keskeytti hetkeksi ja yritti katsoa, mikä pamahti. Passiivisena ollessa pysyi edelleen istumassa ammuttaessa (10:3).

Varsinaisia yllätyksiä testissä ei tullut. Haukkua se jaksoi, niin leikki- kuin uhkausosiotkin ;) Pelotteluissa se oli rohkeampi kuin odotin. Vieheen perään luulen, että se olisi toisella kerralla lähtenyt, jos olisi lähdön nähnyt. Giillä taisi pääosin olla hauskaa testissä, sitä kuvannee myös testin lopussa alkua innokkaampi leikkiminen. Noora videoi kaikki osiot, ja eiköhän ne videot jossain vaiheessa löydy tuolta mistä muutkin kuvat.