se on vaan hullu koira

Mai täytti maagisen 18kk marraskuun lopussa ja niinhän siinä kävi, että ekat agilitykilpailut ehdittiin samassa iässä startata. Vaikka ei siinä niin pitänyt käydä :-D Tuloksetkaan eivät olleet yhtään hullummat, 5 ja nolla. Ensimmäisen radan vitonen tuli riman tiputuksesta, Mai oli hetken menossa eri suuntaan ja ei sitten onnistunut hyppäämään oikeaa hyppyä puhtaasti. Toiselta radalta selvittiin ilman virhepisteitä, vaikka yksi putkeen lähetys oli lähellä kieltoa "hääh, kerro nyt mihin mä meen!!". Jäähkälenkillä eksyttiin ja ei ehditty palkintojen jakoon, mutta taidettiin olla kolmansia :)
Toisella radalla Mai oli selvästi ronskimpi ja etenevämpi, mielenkiinnolla odotan millanen se on ens viikolla Lahdessa tutussa hallissa. Niin ja tuomari mittasi Main korkeudeksi 44,5cm ja mä taas oon mittaillut sitä 46cm korkeaksi.

Mä oon itse aika yllättynyt, että Mai olikin jo heti kisaiässä kisavalmis. Tavotteena meillä oli startata "vasta" 2014 alkupuolella. Me ei olla treenattu mun mielestä kovinkaan paljoa määrällisesti, vaikka toki hallilla on helppo kävästä tekemässä lenkin ohessa jotain pientä. Mä en tiedä, että missä välissä se on oppinut kaiken mitä se nyt osaa! Kesällä me ei osattu vielä mitään. Kepit alotettiin vasta Main täyttäessä vuoden, kontaktit kasattiin kesän aikana ja hyppykorkeuksia alettiin nostaa kesällä 5cm kuukaudessa tahtia. Samoin hyppyesteisiin (rengas, muuri, pituus) on tutustuttu vasta syksyn aikana.

Laatikkotreeniä kontakteja varten kesäkuulta.

Tällä hetkellä oon tosi tyytyväinen siihen miten se lukee ohjausta. Meillä meni tosi pitkään, että Mai oppi tekemään esim päällejuoksuja ja saksalaisia. Toki niitä oli vähän haastava ehtiä itse tekemään silloin, kun rimat oli nilkan korkeudella. Nyt tuntuu, että se osaa tehdä lähes mitä vaan.
Samoin kontaktit on tosi hyvällä mallilla. Treeneissä se se tekee A:ta ja keinua mun kriteeriin tosi hyvin. Puomilla tarvii vielä vahvistaa laukkaa. Puomin ja keinun erottelussa on ollut vähän vaikeuksia, mutta viimisimmät treenit on menny hyvin.

Kokoamisessa ja kääntymisessä meillä riittää tekemistä maxikorkeuksilla. Mai niin kovin mielellään pomppais monen metrin hypyn ja tällä hetkellä mä joudun tosi vahvasti "uhkailemaan" sitä, että saan sen kääntymään. Ollaan harjottelemassa erillistä hophop käskyä pikkuhypyille. Hommaa on toki sotkenut myös se, että mä en osaa päättää miten haluaisin sitä ohjata, kuinka paljon itsenäisyyttä ja kuinka paljon saattamista. Toistaiseksi Mai ei osaa hakea itse hyviä linjoja, kuten Gii, niin varmaan ainakin niissä sitä vielä autan reilusti.

Mai, kuka ei noin muuten ole mikään hiljainen hissukka, on aksaradalla ihan tosi kiltti. Pelkään, että liiankin kiltti. Ja toisaalta pelkään, että kohta kaikki tekeminen vaan hajoaa käsiin.

Kotona Mai on tosi helppo koira. Se ei ole juuri askarrellut mitään ja mikä tärkeintä: se osaa sylissä olla paljon kiltimmin kuin kukaan muu koirista :-D Ehkä se on pikkupentuna saanut olla paljon enemmän sylissä, kun oli ainoa pentu?
Koiraseurassa se on varmasti super ärsyttävä muiden mielestä, kiusaaja. Mai kiskoo Nettaa korvista, näykkii Ottoa ja kutsuu Giitä leikkimään murinahyökkäyksillä.... 15-vuotiaalla Pipsalla sentään riitti auktoriteetti kertoa, että mene muualle kakara.
Eniten Maissa tunteita kyllä herättää autoilu, se alkaa huutaa ja heittämään voltteja, kun tajuaa et ollaan menossa autoon. Sillä on hirveä kiire päästä autoon sisään, että se voi huutaa lisää autossa sisällä. Ajaessa se on ihan hiljaa, mutta heti kun se huomaa pääsevänsä ulos alkaa kiehuminen taas. Kyllä, raivostuttavaa.

Tämän syksyn mulla on ollut pelkkä Mai. Muutettiin hissittömän talon ylimpään kerrokseen ja portaat on niin liukkaat, ettei koirat meinaa pystyssä pysyä. Netta pelkäsi rappukäytävässä niin paljon, että se on asunut nyt myös Lahdessa. Enkä mä millään sais kahta koiraa kannettua portaita, Mai suostuu kävellä alas, mutta ei ylös.

Viime lauantaina treenailtiin Lotan kouluttamana Maiskis-seurassa, Mai pääsi mukaan kiharasta tukasta huolimatta. Treenistä pätkiä alla. Giin kanssa en taida olla tehnyt aksaa sitten syyskuun kisojen jälkeen, mutta olipa niin kivaa, että ilmosin senkin Lahden kisoihin. Saas nähdä kuin suoritetaan kontaktit, kun vaihto juoksuille on edelleen kesken....

Peruspimeä

Giin kanssa käytiin viime viikonloppuna perushakukokeen pimeäosuus. Ensi vuonnahan loppukokeisiin pääsee jo toisen peruskoeosuuden suorituksella, mutta halusin 'harjoitusluonteisesti' käydä myös pimeän kokeen. Koe oli alueella, missä emme olleet ennen käyneet. Olimme viimeinen peruskoekoirakko. Suorakaiteen muotoinen alue oli tien vieressä, ja totesin omien pimeänsuunnistustaitojen riittävän aluksi vain rajoja pitkin kulkemiseen. Sitten kun alue on piirtynyt gpsiin, niin voin lähteä halkaisemaan keskeltä pituussuuntaan.

Aloituskulmasta olimme hätään päässeet liikkeelle, kun Gii muutaman metrin erkaannuttuaan tuli jo luo ja painui maahan. Olin todella epäuskoinen, mutta ei auttanut kuin hyväksyä ilmaisu. Ja oikeinhan se oli, maalimies makasi verkotettuna kuusen juurella oksien katveessa. Siitä jatkoimme matkaa alueen toiseen päähän, missä metsä oli varsin tiheää ryteikköä. Ryteikössä tuntui, ettei Gii irronnut mihinkään ja oma eteneminen oli myös varsin tuskaista. Kulman jälkeen huomasin, että Giillä on haju, mutta niin heikko ettei se lähde itse työstämään. Jatkoin siis matkaa ja toisen kulman jälkeen se taas pyrki alueen sisälle. Kaarsin myös itse vähän ja vahvistin koiraa, mutta se ei lähtenyt työstämään hajua. Jatkoimme siis toisen pitkän sivun ja kulman viimeiselle sivulle kohti aloituskulmaa. Metsä oli nyt avarampaa ja koira irtosi hyvin - siis Giin mittapuulla. Taaskaan en itse ollenkaan huomannut että se olisi löytänyt maalimiehen, mutta ilmaisi, hyväksyin ilmaisun ja lähdin seuraamaan. Koiraa seuratessa meinasi epäilyttää että mihin se vie, kun matka oli niin pitkä - ja sitten olin kävellä verkon päälle. Eli nämä kaksi ekana nostettua ukkoa Gii työsti ja ilmaisi kyllä hienosti! Kun alue oli näin kierretty, lähdin halkaisemaan keskeltä pituussuuntaan. Mulla oli vahva usko, että kolmas mm oli alueen toisessa päässä ryteikössä. Taas kun ryteikössä tuskailin, niin Gii pysyi selvästi lähempänä, ja näytti kerran kuin se olisi pikaisesti käväissyt maassa (?). Ryteikkö oli tiheä ja työläs, yritin katsoa koiraa, jonka näin pörräävän siihen malliin että hajua on. Viimein se paikallisti mm:n ja ilmaisi. Eli hyväksytty suoritus. Testaaja oli sama kuin valoisan kokeessa, ja hän sanoi ilmaisun parantuneen.

Ilmaisun edelleen parantamiseksi osallistuimme tänään Minnan tilauskoulutukseen varikolla. Ensin teimme 'normitreenin' eli Giille oli mm valmiina lähellä piilossa. Tämän se työsti ja ilmaisi kuten nyt on viime aikoina tehnyt. Minna kehui meidän kehittyneen kesästä kovasti - ja hyvä niin ;) Toisen ukon kohdalla näkyi Giin tuen tarve. Se selvästi sai hajun mmstä ja yritti saada mut mukaan että olisi yhdessä menty etsimään. Mä kun jatkoin kuitenkin eteenpäin, niin koira lähti mukaan ja luopui mmstä. Takaisin palatessa etsi ukon, ja tuli ilmaisemaan. Kun mä vaan edelleen kävelin eteenpäin niin jäi maahan mun taakse. Me on aika vähän harjoiteltu sitä, että mä liikun ripeästi poispäin kun koira tulee piilolta ilmaisulle. Treenin teemaksi tulikin, että vahvistan koiran tulemaan mun eteen ilmaisemaan vaikka mä kävelisin pois.

Ensin tehtiin muutama toisto lyhyeltä matkalta niin, että mä olin kohti piiloa. Gii jäi melko kauas musta, mutta sain sen käsiavulla korjaamaan ilmaisun = maahanmenon mun eteen. Sitten harjoittelimme niin, että mä liikuin 90 asteen kulmassa piilolta poispäin. Ensin se jäi taas mun taakse, ja pysyi siellä vaikka kävelin melkoisen pitkälle. Kutsuin sitten käsiavuin lähelle ilmaisemaan. Seuraavilla toistoilla se osasikin sitten tulla mun eteen :) ja myös sahasi niin, että tuli mua lähemmäksi hakemaan :) Täytyy nyt pitää kriteeriä tiukkana tuosta lähelle ja eteen tulosta ilmaisussa.