Torstaina olimme käyttökoirien pekoporukan kanssa varikolla alhaalla. Tuuli oli mukavan reipas 'vastatuuli'. Otolle otin vain yhden ukon mielenpiristykseksi paperinkeräysroskikseen. Samassa läjässä oli 5 roskista, ja hieman sen kesti tarkentaa, että missä niistä se maalimies oikein on.
Gittelle pyysin kolme maalimiestä avopiiloihin. Lähdimme alueen vasenta reunaa aurattua uraa pitkin. Pian Gii nousi urasta ja lähti hajua tarkentaen oikealle. Se nosti mm:hen rakennuksen vieressä olevan vihreän parakin vessasta :) Hieno suoritus Sintiltä, sillä matkaa vasemman aidan uralta oikealla aidan edessä olevaan parakkiin on - jaa mitähän sitä olisi - 50 - 70 metriä? ja ukko oli tosiaan vielä parakissa sisällä, mutta ovi auki. Palasimme takaisin irtoamiskohtaan ja jatkoimme muutaman kymmenen metriä eteenpäin, kun Gii lähti häntä pyörien täyttä laukkaa etuviistoon oikealle. Se oli keksinyt ukon peräaidan edessä olevien kivilavojen päältä. Jotenkin se onnistui hangesta hyppäämään ukon kaveriksi lavojen päälle, josta ukko (ei niin kokenut) hämmentyi ja nousi tuijottamaan koiraa. Mä viittilöin mm:lle, että takaisin makuulle ja koira aloitti haukun. Tämäkin oli hieno suoritus Giiltä. Kolmas ukko oli lähtöpisteestä oikealle, ja sekin löytyi ja tuli haukutuksi. Mielestäni hakusuoritus oli yksi Giin hienoimmista ikinä!
Perjantaina olimme sitten pelastuskoiraporukan kanssa samalla alueella, paitsi että alueeseen kuuluivat lisäksi myös rakennusten ympäristö parakkeineen. Huonohan mä olen alueiden kokoja arvioimaan, mutta kyllä se varmasti loppukokeen alueesta kävisi. Tuuli oli huomattavasti heikompi ja päinvastaisesta suunnasta kuin eilen. Giille oli taas kolme ukkoa, ja kokeenomainen etsintä. Aloitimme rakennusten ympäristöstä ja ensimmäinen ukko oli noin 10 metriä lähetyksestä. Miehellä oli lippis päässä ja naamioverkko hartioilla, mutta ei onneksi Giitä häirinnyt. Sitten kiersimme parakit ja rakennukset ja jatkoimme taas vasemman aidan viereistä uraa. Ennen kaarihallia Gii taas singahti häntä pyörien, ja makaava maalimies pressunmutkassa löytyi ja haukuttiin. Jatkoimme etsimistä, ja alueen perällä rakennuksen päädyssä Gii pyörähteli hetken ja katseli kysyvästi mua. Jatkoimme kuitenkin matkaa, ja etsimme alueen loppuun. Sitten mun oli kysyttävä apuja, mihin palaamme, jotta edelleen hukassa oleva kolmas mm löytyisi. Eli palasimme sinne rakennuksen päätyyn. Mm oli rakennuksesta noin 15 metrin etäisyydellä olevan korkean kivi/lumikasan päällä olevassa kolossa tai kuopassa. Jotta Gii sai tästä hajun, niin mun piti lähteä sen kanssa tarpomaan hankeen rakennuksen ja kasan väliin, sillä olimme 'myötätuulessa' ja ukkokin oli mennyt takakautta eikä jälkeä ollut meidän suunnastamme. Eli tämä kolmas oli niin vaikea piilo, ettei koe olisi läpi mennyt, jos koe olisi ollut ;) Aikaa käytimme 19 minuuttia, joka oli ylivoimasesti pisin hakuaika Giille ikinä. Hyvin se minusta jaksoi. Korkealla vireellä se edelleen työskenteli ja kovaa juoksi.
Tuo vireen korkeus on taas yksi pohdittava asia. Gii nostaa itsensä yleensä ihan virittelemättä niin korkealle tasolle, että tärisee paikallamakuussa ennen lähtöä. Lähtökäskystä se ampuu vauhdilla, mutta ainakin eilen malttoi silti haistaa heti vieressä olleen ukonkin - tai se oli sen haistanut jo ennen lähtöä. Kun vire on korkea, niin silloin se haukkuu paremmin eikä jänskättele. Eli korkea vire on tähänasti toiminut sillä hyvin, mutta sen etsimisien kesto on ollut kovin lyhyt. Tää taitaa olla taas näitä palvelus- vs pelastuspuolen painotuseroja, miten korkeaa virettä haetaan. Enkä mä nyt tiedä, kannattaako mun ruveta tästä taas ongelmaa tekemään. Toivoisin voivani uskoa, että treenin myötä itsevarmuus kasvaisi ja vireenhallintakin löytyisi. Mutta pidempikestoisia treenejä olisi kyllä tarpeen tehdä lisää. Ja huomenna jatkuu taas osasto koiratonta treeniä: olen menossa Korrin maalimieskoulutukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti