Lomalla

Koirat ovat nyt olleet puolitoista viikkoa yhdessä, kun Noora tuli joululomalle Lahteen. Ennen joulua torstaina käytimme Oton Lahdessa tutulla eläinlääkärillä kontrollissa. Ja treenikielto peruttiin :) Nivelrikko on sen verran lievä, että koira saa liikkua niin paljon kuin haluaa. Eniten eläinlääkäriä huolestutti Oton korvat.Canofite-korvatipat olivat vieneet kuulon - ilmankos Otto oli niin rauhallinen ;-) ja Noora keskeytti tippojen laiton, jolloin kuulo onneksi palautui. Nyt saimme Otiborinia viikon kuurin, ja lisäksi silmätippoja.

Joulunalusviikolla torstaina ja lauantaina treenasimme pekoa. Torstaina teimme taajamaetsintää Metsäkankaalla. Netalle oli eka ukko heti lähdön jälkeen kirkon viereisessä metsikössä. Tuntui ettei Netta ensin ollut oikein kartalla. Noora ohjasi sitä pitkästä aikaa, ja Netta yritti ekalta mm:ltä tuoda rullan mulle kun olin perässäkävelijänä. Ja sitten teki ilmaisun mm:n riisumalla rukkasella ;-) Kaksi seuraavaa ukkoa sen sijaan jo työsti hienosti, vaikka saikin etsiä ison alueen. Toinen löytyi parkkipaikan keskeltä roskiksen takaa ja kolmas pienestä metsäkaistaleesta. Maille otettiin kolme mm:stä kirkon ja ostarin väliseen metsikköön: meni ongelmitta. Giille otin samat piilot kuin Maille, annoin sen etsiä vapaana ja treenasin aina vaan sitä ilmaisua. Vihdoin alkaa käteen tuleminen sujua, ja päätin että on aika ruveta häivyttämään rasianpohjaa mm:llä, varsinkin kun se häviää jo muutenkin lumihankeen.

Lauantaina ja joulupäivänä olimme Nooran kanssa kahdestaan varikolla. Maille kokeiltiin ekat umpparit (muovinen hiekkasäiliö, jossa murtumareikä kyljessä sekä kaappi, jossa aukko) sekä korkealla (rappusilla ja tikkailla seinänvieressä) olevat piilot. Tosi hienosti löysi! Giille Noora oli mm:nä ja jätimme rasian pois. Ekalla kerralla Noora joutui koiralle sanomaan 'loppu' että sai sen lähtemään, seuraavat kerrat lähti avuitta hakemaan mua. Jospa tämä kertova ilmaisu nyt alkaisi viimeinkin sujua! Netalle oli joulupäivänä yksi piilo alueen perällä, ajatuksena että saisi etsiä pidempään. Noora yritti saada koiran tarkistamaan aluetta, mutta Netta saikin hajun. Tuli siis kokeiltua, että Netalle mm:n haju on vahvempi kutsu kuin ohjaajan huuto. Netta teki hienon ilmaisun, vaikka matka olikin varsin pitkä. Netta pitäisi kyllä viedä kokeisiin ensi vuonna...

Sunnuntaina oli aksan vuoro. Teimme sovellettuna samaa rataa, mitä mä olin tiistaina tehnyt Samin treenissä teemana saksalainen. Kun olemme nelistään (Noora, mä, Gii ja Mai) hallilla, niin Gii kerää kunnon kierrokset ja huutaa odotellessaan vuoroaan. Mä en siis juuri onnistumisia kokenut, kun koira sinkosi pienimmästäkin heilauksesta kohti ääretöntä - tai putkia.

Joulun jälkeisenä torstaina pakkasimme Ekin kanssa kaikki neljä koiraa autoon: Otto ja Gii isoon häkkiin, Mai pienempään metalliin ja Netta kevythäkkiin. Matka meni kyllä hienosti, Mikkelissä Mai kävi pikaisesti pissalla mutta muuten ajoimme yhtä soittoa Kajaaniin. Siellä saivat kaikki käydä jaloittelemassa ennenkuin odottivat autossa meidän ruokaostosten ajan ja sitten vielä tunnin siivu mökille. Kaksi päivää Maissa tuntui olevan patoutunutta energiaa, mutta nyt kolmantena sekin on jo rauhoittunut. Kyllä Gii on jaksanut leikkiä Main kanssa! Tuntikausia ne vehtaavat lumihangessa, jahtaavat toisiaan ja painivat. Ne ovat niin samankokoiset (Gii n. 47 cm ja Mai 47,5 cm) ja äkkiseltään samannäköisetkin, että onneksi hännänmitasta erottaa ;-) Tuntuu kuin Gii ottaisi takaisin 'omaa nuoruuttaan' kun se ei silloin oikein uskaltanut kenenkään kanssa leikkiä. Otto intoutuu välillä juoksuun mukaan, mutta eihän se oikein vauhdissa pysy. Netta toivoo saavansa juosta rauhassa omia polkujaan. Lunta Kainuussa on vähemmän kuin etelämmässsä ja me onkin kävelty pitkin metsiä ja järven jäitä pihassa tehtävän risusavotan lisäksi. Risujen keräämisessä - eli levittämisessä ja silppuamisessa - koirat ovatkin erittäin innokkaita. Tänään houkuttelin Ekin mm:ksi ja tehtiin kaikkien koirien kanssa lyhyt hakutreeni, mikä jokaisen osalta meni ilahduttavan hyvin.

Giille olen pitkän pohdinnan jälkeen varannut tähystyksellä tehtävään strerilisaatioon ajan 4.1. Tai vielähän mä sen voin peruakin...

ootko mai syöny oton energian

Huhhuh, että voi olla Maissa virtaa :D Energiaa on sitten kohdennettu agilityyn ja vähän tokoon. Aksassa panostetaan tällä hetkellä eniten ohjaustekniikoihin, nyt on työn alla vastasen käden opettaminen. Sitä on lähinnä päällejuoksujen muodossa tehty.
Tänään tehtiin vähän saksalaista, tai oikeastaan sen loppuosaa. Hassua miten Mai hallilla pysyy paikallaan paljon paremmin kuin kotona :D Siellä se osaa jopa seisoa paikallaan, vissiin tarpeeks kova motivaatio, tai tietty alkaa myös oppia kaavaa siellä.
Puomia on tehty "kokonaisena" kerran, eli keskiosan tilalla oli putkipainot, niin sai vähän irti maasta. Se suju tosi kivasti! Muuten tehty pelkkää alastuloa ja alkuun oli siivekkeetkin mukana. Kotona on laatikon kanssa harjoteltu tekniikkaa, meinaa vaan olla ahdasta.

Main kanssa on kyllä tosi kiva tehdä, se keskittyy hyvin ja yrittää kovasti! Vielä tässä vaiheessa edistymistäkin tapahtuu niin nopeasti ja paljon. Ainoo vaan, että se vois olla vähän huolellisempi leikkiessä, että mihin iskee hampaansa... :D Ja muutenkin se mielellään vähän näykkis, kun ei suju.

 

Hakua on tehty kauheen vähän. Täällä Lappeenrannassa vain pari kertaa, ja Lahdessakin vain pari kertaa keskenään. Nenän käyttöä opeteltu ja vähän piiloja.
Ilmasun päättäminen on taas tosi vaikeeta! Mä haluaisin tehdä Maistakin rullakoiran, mutta haukku houkuttais silti :D En haluais opettaa sitä haukkumaan, koska sen jälkeen se tarjoaa sitä kyllä myös muissa tilanteissa, ja se haukkuu jo ihan tarpeeksi. Tai no nyt se ei hauku tehdessään, mutta muuten kyllä. Toisaalta Maissa on tosi paljon samaa kuin Otossa ja Otolla haukku vaan toimi tosi hyvin.

Otto sai eläkemääräyksen :( Se oli ollut haluton ulkoilemaan ja sillä oli muutaman kerran ihme kuolauskohtaus. Se saatto parissa tunnissa nukkuessaan kuolata makuualustansa aivan läpimäräksi. Pari viikkoa sitten käytin sen lääkärissä täällä. Lääkäri halus rauhottaa ja kuvata Oton. Lonkista ja kyynäristä löyty alkavaa nivelrikkoa, lisäksi nielutulehdus, laajentunut sydän ja hiivaa korvissa (taas...). Lisäksi lääkäri epäili, että  Otolla on kaihi. Otto sai kahden viikon antibiootti ja kipulääkekuurin sekä korvatippoja. Ens viikolle yritetään saada kontrollikäynti Lahessa. Ja totta kai heti alkaa vaivat, kun pari kuukautta sitten oli 10-v. synttärit ja vakuutus ei enää kata :D

Ihan kuin Otto olis kuullut, että lääkäri käski sen eläkepäiville! Musta tuntuu, että sen kuulo on huonontunut tosi paljon. Se saattaa vaan nukkua vieressä, kun treenaillaan Main kanssa tai oltais lähdössä ulos. Ja se vaan nukkuu ja "näkee unia" tosi paljon.
Saa nähdä muuttuuko sen käytös, kun mennään muutamaksi viikoksi Lahteen.

Treeniä ja elämää myös Lahdessa

Jospas mäkin välillä raportoisin tehtyjä ja tekemättä jääneitä... Alkusyksy meni juoksujen ja muun säätämisen kanssa treenien jäädessä vähemmälle. Mutta nyt on myös me päästy taas normielämään kiinni. Ja mä olen yllättänyt itseni innostumalla aksasta! Maanantaisin käyn Giin kanssa Korkeavireellä ja tiistaisin VAU:lla treeneissä. Gii on aivan ihanteellinen opettaja: jos mä satun ohjaamaan edes vähänsinnepäin, niin Gii hoitaa kyllä osansa hienosti. Mä olen ollut aivan otettu, kuinka innoissaan ja täydellä sydämellä se on tekemässä jopa mun ohjaamana. Tämä helpottaa lajin opettelua: mun ei tarvitse keskittyä kuin omaan suoritukseen. Tai no, Giin kontakteille hiipimisessä kyllä edelleen olisi tekemistä.

Pekorintamalla ilmaisun vaihto on yhä vaiheessa. Yritykseni opettaa koira ilmaisemaan niin, että koskee mua käteen löydön merkiksi ja sitten johdattaa mm:lle vapaasti edestakaisin juosten, johti jäätymiseen. Löydettyään mm:n Gii pysähtyi johonkin mm:n ja mun välille tuijottamaan mua. Nyt olen sitten päätynyt kytkemään koiran näytölle, mutta edelleen ketjun heikoin lenkki on ilmaisu mulle käteen koskemalla. Maalimieheltä lähteminen kertomaan ja mun vetämiseni liinassa löydölle sen sijaan sujuvat hyvin. Mä olen nyt viimeajat treenannut vain partioimalla etsimistä. En tiedä, oliko jotain yhteensattumien summaa, mutta Giin etsimistyöskentely muuttui liian kyseleväksi, ohjausta odottavaksi ja musta riippuvaiseksi. Kävin sitten itsetutkiskelua, että jos kaikkea ei saa niin mitä ainakin haluaisi. Ja mä toivoisin saavani takaisin sen itsenäisesti työskentelevän koiran, millainen Gii vielä viime syksynä oli. Pistottamis- ja risteilytreenit olen siis jättänyt (ainakin toistaiseksi) kokonaan pois. Eli talven treeniteemana meillä on pekossa ilmaisun lisäksi itsenäisyys.

Netta on nyt ollut muutaman viikon taas mulla. Ja sen kanssa hakutreenit ovat yllättäneet positiivisesti! Eilen  olimme Hepekon raunioilla vierailemassa. Pyysin Netalle 3 mm. Aloitin työskentelyn raunion vasemmasta yläkulmasta, mutta Netta sai pian hajun ja paineli alueen oikeaan alakulmaan ;-) Annoin sen mennä, ja sieltähän se pian rulla suussa tuli. Tarkoituksemme oli palata tältä mm:ltä takaisin lähtökulmaan, mutta matkalla Netta sai hajun 'keskikasalta' ja toi rullan kasan päältä. Mm oli siis tunnelissa kasan alla, mutta tunnelin suulta ei koira saanut hajua. Lähetin sen tunneliin, mutta se ei uskaltanut laskeutua keskiosaan , kun putki loppui. Mun piti sitten ryömiä koiran kaveriksi mm:lle palkan hakuun. Luulen että Netan selkävaiva tekee sen varovaiseksi: kun se ei pimeässä hahmota syvyyttä niin ei uskalla hypätä. Kolmatta mm:stä, joka oli umpipiilossa putkessa kasojen alla, etsimme hiukan pidempään. Sen Netta lopuksi ilmaisi hienosti suljetun putken suulta :) Netalle on tullut tyyliksi, että se ottaa rullan suuhun kun saa hajun, mutta voi sitten vielä jatkaa tarkentamista rulla suussa ja tulla kertomaan löydöstä vasta kun on päättänyt tarkan mm-paikan. Pitäisi vaan enemmän päästä treenaamaan raunioille. Omista raunioista kun ei voi puhua: siellä on lähinnä 2 putkea betonikasan alla...Mutta perusohjelmaamme kuuluu siis torstain ja lauantain hakutreenit. Sunnuntaina ehtisi vielä hakua treenaamaan, jos saisi porukkaa kasaan.

Eläinlääkärille on ollut taas tarvetta. Eilen illalla Roope voiteli uunivuokaa, ja päätti sitten antaa Giin nuolla silikonisen sudin. Sudistapa irtosi harjaspää, ja Gii nielaisi sen. Yritin oksennuttaa koiraa vetyperoksidiliuksella: annoin sitä 3 kertaa ilman tulosta. Soitin sitten päivystykseen, että kuinka paljon koiralle sitä voi antaa. Ell sanoi, että jos ei se kolmesta kerrasta ole oksentanut, niin ei enää kannata. Käski antamaan vähän ruokaa koiralle ja sitten yrittämään suolalla. Tämäkään ei tepsinyt. Piti sitten puoleltaöin lähteä asemalle, jossa Gii sai oksennuspiikin. Oksentikin aseman lattialle silikonisudinpään - ja melkoinen määrä varastettuja broilerinsiipiä!! Kotona oli siis saunassa brsiipiä sulamassa ja odottamassa pussitusta pienempinä erinä. Oksennutin Giitä pesuhuoneessa, ja muutaman kerran jätin sen sinne hetkeksi yksin. Niissä väleissä se oli käynyt salaa syömässä siipiä, mutta aina palannut paikalleen surkean jä kärsivän näköiseksi ennen mun takaisin tuloa - on se vaan ovela! Mutta pääasia että suti tuli mahasta.

Otolla on syksyn aikana muutaman kerran tullut 'kuolauskohtauksia'. Se saattaa hetkessä kuolata esim. makuualustansa aivan läpimäräksi. Nyt se on ollut myös haluton liikkumaan. Täytynee sekin ell:lle viedä.

treenielämää!

Alkaa taas tuntua enemmän normaalilta viikot, kun on tullut käytyä ihan jossain treenaamassa useamman kerran viikossa :D Alkusyksy meni aikalailla kotona tekemisten varassa, autottomana ja treeniseurattomana.
Nyt on viikon sisään tehty aksaa useampi kerta. Viikonloppu oltiin Lahdessa ja käytiin Korkeavireellä treenaamassa ja videoitiinkin.

Maanantaina oli Main penturyhmä, tehtiin hyppy-putki pyörityksiä ja pussia. Torstaina käytiin keskenään hallilla, tehtiin valsseja ja niistoja. Jäi vaan tekeminen lyhyeen, kun Mai alkoi jostain syystä rapsuttamaan korvaansa? Syy ei selvinnyt ja ei se sitä enää kotona tehnyt. Eilen käytiin illalla taas lenkin ohessa vähän pyörimässä: pimeetä putkikulmaa ja putkijarrua. Nyt kun lenkin ohessa tullut käytyä hallilla, niin Otostakin tullut varsinainen agility penkkiurheilija :-D
Tiistaina oltiin Sapekon tokotreeneissä. Muu sujui hyvin paitsi odottaminen... :D

kotiseilaaja seppo

Taas voisi tulla vaan päivittelemään kuin Mai on kasvanut :-D Menee kyllä aika nopeasti, ei uskoisi, että nappula on jo 5,5kk. Ei tullut näköjään 5kk mittoja otettua, mutta viikko ennen Mai oli 42,5cm korkea ja viikon myöhemmin 44cm ja 9,5kg.
Nyt taas tuntuu, että se on tosi hoikassa kunnossa, kun on tullut liikuttua vähän enemmän. Eilen Mai sai ekaa kertaa syödä kokonaisia broiskun siipiä, ja sehän meni yllättävän hyvin. Mai tajus pureskella kunnolla, niin ei tarvinut kohta oksentaa ja syödä uusiksi, mitä Git harrasti...

Aksaan Mai on ihan super innostunut ja tekee tosi hyvällä keskittymisellä. Vuoron odottaminen sen sijaan on järkyttävää huutamista, jos sen laittaa vaan seinään kiinni. Toistaseksi on harjotettu putkeen lähetyksiä ja perusohjaustekniikoita aidalla. Keinun kanssa on pari kertaa tehty bang game:ia, puomin pätkää pari kertaa namikupille, vaikka kontaktit varsinaisesti opetellaankin laatikon kanssa.
Mai on myös tajunnut, että kun mä kävelen seinän viereen niin tekeminen loppuu ja se joutuu odottamaan, ja tästäkös se menee ihan sekasin, kun ei millään malttaisi lopettaa :D

Git oli mulla lokakuussa viikon ja nyt tämän viikon. Lokakuussa päästiin myös kisaamaan: sattui hyvin, että viikon ehti treenata ja lauantaina oli sitten kolmosten kisat täällä Lappeenrannassa. Eka rata oli agirata, kontaktit on taas tauon takia (yllättävää juu...) huonommalla mallilla. Giitä ahdistaa. Toinen rata onneksi hyppäri, ja oli kivaa! Aikaa hukattiin pariin turhaan pyörimiseen, ihme ettei kiellon arvoisia, ja sijotus 4.
 

mitä maimai

Tyhmää kun ei muka ole millään ehtinyt kirjottaa! Me on asuttu täällä Lappeenrannassa jo lähemmäs kaksi kuukautta ja nyt Netta on vaihtunut Oton tilalle lappeenrantalaiskoiraksi.
Mai on tietty kovasti kasvanut ja oppinut. Edelleen se tuntuu omaan silmään ihan mini kokoselta, mutta sehän on senttiä paria vajaa maksi! :o

Mai on nyt 19 viikkoa, about 4,5kk. Nyt sillä on korkeutta 41,5-42cm. Viikko sitten mittasin sen 41senttiseksi ja painoa oli 8,4kg. Enää sitä ei oikeen jaksa kainalossa roikottamalla kantaa :D
17 viikkosena mittasin korkeudeksi 40cm. Ja 12 viikkosena painoa oli 5,75kg.
Hampaitakin on vaihtunut, uudet "etuhampaat" on jo kasvanut tilalle ja purenta näyttää hyvältä. Kulmurit on paikallaan. Mai on kasvattanut myös kunnon rokkitukan :-D Keskellä selkää kunnon tuuhea keesi.

Luovutusiästä alkaen Mai söi päivässä 300-330g, riippuen söikö se kaksi kertaa luuta vai kaksi kertaa lihaa&kasvista. Ruokaa tuli kuitenkin annettua koko ajan vähän enemmän, mutta syyskuun alusta lisäsin ruokamäärää 50%, eli se on syönyt nyt 450-495g päivässä. Prosentuaalisesti se on syönyt yli 6% painostaan, mikä tuntuu kyllä hurjalta verrattuna siihen, että Otto syö reilu 2% ja neidit reilu 3% painostaan. Edelleen Mai on ennemmin liiankin hoikka, mutta kovasti se on kasvanut. Ja Mai kyllä söisi kaiken mitä nenän eteen tulee 8)

Tällä viikolla alkoi agilityn viikkotreenit Main kanssa, päästiin LAUn penturyhmään :) Tällä hetkellä Mai osaa syli- ja poispäinkäännökset sekä takaakierron varsin hyvin. Lisäksi on harjoteltu vippausta, valsseja, niistoja ja reagointia mun suunnan- ja vauhdinmuutoksiin. Kontaktit aion opettaa Silvia Trkmanin laatikko-tyylillä. Sitä oon muutamia kertoja kotona naksutellut ja Mai ymmärsi idean tosi nopeasti. Pitäisi nyt siirtyä johonkin ulos harjottelemaan, hiukka ahdasta tässä sisällä. Seuraavaksi haluan liittää vihjesanan ja vapautussanan, ja häiriönä lisätä mun liikkumista.

Muuten Mai osaa istua käskystä, maahanmeno vaatii pienen käsiavun. Vaikka oon kyllä sitä mieltä, että ei mitään käsiapuja vaan naksuttelua!! :D Noutoa on alotettu naksuttelemalla, tällä hetkellä kapula on maassa ja Mai käy hampailla kokeilemassa sitä. Paikalla oloja on tehty vaihtelevasti takapalkalla/rasiapalkalla ja ilman, niitä pitäisi työstää. Perusasentoa on tehty ihan vaan käsiohjauksella ja seuraamista imutuksella. Ne tökkii, Mai selvästi tulee perusasentoon vain namikäden perässä eikä osaa tarjota sitä itse. Vielä häiritsee myös se, että se on niin pieni, ettei nää pitää kunnolla kontaktia istuessaan tiiviisti.

Nimeensä Mai reagoi tosi hyvin, toimii luoksetulona. Yllättävän hyvin se myös sylkee millon mitäkin noukkimaansa suustaan käskystä, tästä on toki pari kertaa oltu eri mieltä. Ulkona hihnassa Mai on varsin rasittava :D Se keskittyy bongailemaan koko ajan jotain ja ryntäilee jaloissa. Kävyt on varmaan parasta, niitä se jaksaa kantaa, syödä ja heitellä itselleen. Viime aikoina se on keksinyt myös pensaiden marjat. Lisäksi se haluaa syödä purkkaa ja kannella roskia.

Muuten arki alkaa olla jo "helpompaa": Mai on sisäsiisti (kunhan tietysti vielä useammin käyttää sitä ulkona) ja yksinolo on sujunut. Jonkun verran on videoitu yksinoloja, alkuun esiintyi huutamista, mutta nyt se on ollut kiltisti. Tai toki se varmasti askartelisi, jos olisi vapaana. Niinpä sillä on kahden kompostikehikon kokonen aitaus, tosi kiva sisustuselementti tässä yksiössä :-D

Viime viikonloppuna oltiin käymässä Lahdessa. Siellä oli menossa Turvallisuus ja puolustus -messut, missä Päijät-Hämeen Pelastuskoirilla oli näytöksiä. Koirakoista oli vähän pulaa, niin olin sitten Netan kanssa esittelemässä rullailmaisua. Ensimmäisen näytöksen Netta oli vähän hukassa, mutta toinen meni tosi hyvin. Oli varsin hämmentävä tilanne etsiä maalimiehiä asvalttikentällä teltoista yleisön edestä :D
Sunnuntaina oltiin hakutreeneissä Sipurassa. Mai teki tuuli-ilmasuja, aika vähän siellä kaatosateessa tosin tuuli, mutta perushyvin meni. Netta teki peruskoe-tyylisen treenin: ensimmäinen maalimies nousi heti ja moitteetta, sen jälkeen tyhjää. Netta etsi hyvin kunnes törmäsi johonkin eläimen hajuun, mistä sai huomauttaa. Sen jälkeen löytyi toinen maalimies, ilmasu meni vaan vähän sekasin. Netta tuli rulla suussa ja mä hämmennyin, kun siltä oli lähtenyt panta irti ja se roikkui rullasta :D Kolmas ok.
Kovasti olen miettinyt, että jos vaan saan auton käyttöön niin yrittäisin päästä hakuakin täällä treenaamaan. Vaikuttaisi sopivan Maille ja Netta pääsisi harrastamaan myös säännöllisesti.

Koirajakoa

Viime viikot olemme opetelleet elämään uudenlaisten koirakombinaatioiden kanssa. Noora muutti Lappeenrantaan Oton ja Main kanssa, mutta viikonloppuna vekslasimme Netan Lappeenrantaan ja muut koirat mulle. Kunhan Nooran opiskeluelämä asettuu uomiinsa, niin Mai muuttaa takaisin sinne. Ja todennäköisesti Otto kaveriksi, kun Netta on liian lepsu pennun kanssa. Gii taitaa koiristamme olla paras sekä pennun leikittäjänä että tapakasvattajana.

Virtaa ja ääntä Maissa kyllä riittää. Kaikkiin epäselviin, jännittäviin tai turhauttaviin tilanteisiin se reagoi huutamalla - ja jaksaa huutaa melkoisella volyymilla ja melkoisen pitkään. Sitten kyllä asettuu ja osaa rentoutua. Tänään Mai ja Gii olivat päivän mun mukana töissä ja siellä ne nukkuivat palavereissa pöydän alla :)

Noora ja Gii kisasivat sunnuntaina Lappeenrannassa kaksi rataa hylyiksi. Ja mä olen löytänyt vielä uuden tavan kokea osaamattomuutta: olen käynyt aksatreeneissä Giin kanssa. Pidemmän päälle ei kyllä tuo ratkaisu toimi, että Noora ja Gii vaan kisaavat eivätkä treenaa yhdessä.

Viime viikolla olin Reija Niemisen pelastushakukoulutuksessa. Ja olipas antoisa koulutus!!! Sain uusia eväitä sekä ilmaisuun että risteilyyn. Ja rutkasti kotiläksyjä tehtäväksi ennen lokakuun alun koulutuspäivää...

Mai 10 viikkoa

Niin se Mai on jo 10-viikkonen! Kiusaa Nettaa ja tappaa Netan korvia... :-) Painoa on 5 kiloa ja korkeutta n.32-33cm. Korvat on ollut 9 viikkoisesta asti pystyssä.

Viikon sisään on oltu kolmesti rauniotreeneissä. Netta on selvästi varovainen liikkumaan raunioilla selän takia, niin maalimiehet on ollut sitten putkissa tai kasan reunoilla. Mai on vaan pyöriny mukana ja on tehty pari makkararinkiä maalimies kiinnostuksen herättämiseksi. Varsinainen opetus on tarkotus alottaa tuuli-ilmasuilla. Kovasti olin jo päättänyt, että haluun vähän niinku huviks opettaa Maille rulla-ilmasun, vaikka haukku ois mun mielestä moneltakin kannalta helpompi. Ja Maistahan ei pitänyt tulla hakukoiraa... :D
Netta meinas vähän oikasta rullan tuomisen kanssa: tiputti rullan itekseen kun on kääntymässä perusasentoon ja jäi seisomaan. Rauniolla se myös teki niin, että kun oli hajulla ja ei meinannut paikantaa maalimiestä tarkasti, niin otti rullan suuhun hetkeksi ja jatkoi etsimistä. Sillä ei ollut aikomusta tulla hakemaan mua näytölle vaan tiputti sen rullan vaan hetken kuluttua. Tarkennettuaan otti sitten uudestaan ja tuli hakemaan mut.
Traktorinrengas torni piilo oli sille vaikea, arvatenkin. Viereistä avopiiloa se kävi pari kertaa tutkimassa, ei ilmassut sitä, ja pyöri piilon ympärillä paikantamatta. Lopulta se otti rullan kuitenkin suuhun, lähti näytölle ja vei kohtaan missä rullan oli ottanut. Kyselin siltä, että missä äijä on niin siinä se vähän sitten tarkensi. Maalimies nousi sitten palkkaamaan, ettei Netta turhaudu liika ja ala haukkua. Piilo oli vaikea Netalle myös sen puoleen, kun se ei selkänsä takia halua hyppiä kurkkimaan. Hyvä kuitenkin, että se sai vähän pidemmin työstää ja kesti sen hyvin.
Putkessa olleet maalimiehet löyty hyvin.

Tiistaina oltiin hallilla. Mai sai leikkiä samanikäisen collien kanssa, hyvin se osasi olla, vaikkei yhtään pentua ollut aiemmin tavannut. Treenien ajaksi laitoin sen häkkiin hallissa, "ei se kauaa voi jaksaa huuta", juu eipä...

Autossa rauniotreeneissä ne on Netan kanssa kevythäkissä, siellä se on hiljaa (paitsi, jos haen autosta jotain tai Netta pääse tekemään) ja häkki on toistaseks ehjä :D

Mökillä

Viikko mökkilomaa on vierähtänyt tosi nopeasti. Lakkoja on mukavasti ja just sopivasti kypsyvät. Koirien kanssa olenkin käynyt joka päivä suolla kuntoilemassa. Yllättävän hyvin Ottokin jaksaa parin tunnin suolenkkeilyt, kun sopivasti löytyy ojia missä elpyä. Ylimääräisen juoksemisen sijasta Otto on vanhemmiten ruvennut syömään lakkoja - Giihän on tehnyt sitä aina. Ja mustikat maistuu molemmille vielä paremmin. Eli mun tarvitsee olla entistä nopeampi saadakseni osani marjoista.

Giin kanssa olen lisäksi harrastanut kotipihatreenejä. Eki suostui rakentamaan pöydät, joilla on aloitettu opettelemaan IPO-R:n kaukolähetyksiä.

Ja vihdoin olen aloittanut Giille myös pistojen & risteilyn opettamisen - maalimiesten puuttuessa ämpäreillä ;-) Lähimetsään tein radan, missä molemmin puolin keskilinjaa on 3 ämpäriä. Pikkuhiljaa olen hivuttanut ämpärit etäämmälle ja nyt ne ovat jo liki 50 metrissä. Koiralla on pk-liivit päällä ja lähetän eri lailla kuin partiointiin. Jos ei tämä ikinä pistottamiseksi yleisty, niin ainakin on tällä hetkellä Giin lempparipuuhaa mökillä ;D Ilmaisutreenejä on tehty myös, kun Eki on suostunut mm:ksi. Ja yksi etsintäharkka, jossa etsittävä alue olikin yllättävän laaja! Mm:ltä Gii tulee hyvin yhden kerran mulle kertomaan käsikosketuksella, mutta sitten meinaa jäädä vaan mm:lle hengaamaan - no, näinhän mä tietty sitä olen opettanut. Vielä tarvitsee siis vahvistusta mm:n ja mun välillä edestakas juoksemiseen.

pikkumai kasvaa

8 viikkoa tuli täyteen tiistaina, mutta ei muistettu ottaa varsinaista seisotuskuvaa. Painoa oli 3,7kg. Tänään aamulla myös oikea korva on ekaa kertaa ollu pystyssä. Ruoka on maistunut koko ajan paremmin. Jauhetut broiskun siivet on suurinta herkkua, kasvissose vähän tökkii, mutta syö kuitenkin.

Maanantaina käytiin vähän kyläilemässä, treenaamassa Giin ilmasua kentällä ja autoiltiin, ja Mai huusi.

Tiistaina oli aamulla mun ohjaustekniikkaryhmä. Radan rakennuksen ajan Mai pyöri vapaana hallissa, reipas pentu. Muitten treenit se katteli äitin sylissä, haukkuvista koirista meinas vähän provosoitua. Giin kanssa tein lopuksi samaa rataa, ja ihme mokailua vaan :D Äiti harjotteli sen kanssa sitten vielä valsseja.

Keskiviikkona oli illalla Giin tosikkoaksat. Git oli tosi kiva! Ennen aksaa käytiin moikkaamassa Fiide-westietä. Mai oli tosi reippaana, ja Gittekin innostu leikkimään kun oli tarpeeksi pieni kaveri niin ei pelottanu :D Git kävi siinä samalla uimassa ja Mai kävi vahingossa. Ensin Mai kävi laiturilta kattomassa, että joo tästä tippuu veteen mutta unohti sen samantien ja molskis. Mä nostin sen takasin laiturille ja Mai jatkoi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oli hiukka ruipelon näkönen pentu:

Torstaina Otto ja Gitte lähti mökille. Main ja Netan kanssa käytiin ainakin kaupungissa taas pyörimässä, mitähän muuta ois tehty?

Eilen piti mennä käymään rautatieasemalla, mutta pennulta puuttu hihna niin aamulenkkeiltiin vaan kotimetsässä. Päivällä käytiin kaukkarissa ja poimimassa marjoja. Ja illalla käytiin uimassa koirien uimarannalla, saatiin onneksi olla siinä hetki keskenämme. Netta nouti innoissaan dummya, kun Gii ei ollu kiihkeilemässä mukana. Mai pyöri rannalla ja kävi vähän tassuja kastelemassa. Oli vähän levotonta menoa siinä rannalla sitten muuten...

Kotona oon Maille naksutellut lähinnä kontaktia, se on kovasti liittänyt, että kun ottaa kontaktia niin pitää tulla ensin istumaan eteen :D Nimeään se on myös hyvin oppinut, helpottaa kovasti elämää. Muutaman kerran oon myös naksutellut maahanmenoa ja targettia. Sitten on myös namilla houkuttelemalla haettu perusasentoa ja tehty sylkkäreitä ja poikkareita.

Autossa olo sujuu jo paljon paremmin, huutelu on vähäistä. Vähän tietty epäilyttää tarkottaako se hiljasuus nukkumista vai nakertelua. Nyt kun äiti lähti mökille, niin mulle jäi farmariauto, minkä perässä koirat on vaan kevythäkissä.

Mikkelin kisat

Pitkästä aikaa kisaamassa Giin kanssa! Viime kisoista ehti kulua kaksi kuukautta, ei vaan ollut yksiäkään kisoja mihin olisi päässyt.
Eka rata tuntu tutustuessa jo tosi nihkeeltä. Halusin mieluummin valssata kuin päästää Giitä edelle ja huitoa perässä. Valsseista ei tullut yhtään mitään, mä olin koko ajan tiellä ja hukassa, aikamoista huutamista ja heilumista taas. Eikä asiaa auttanut, että Jii oli paljon normaalia ronskimpi. Ollu juu taukoa kisoista ja treeneistäkin :D Renkaalla homma sitten vihdoin levähti kunnolla ja loppu pyöritys oli tosi kaaosta. Tai ehkä juuri siksi, kun en sitä edes yrittänyt pyörittää.

Toinen rata oli paljon kivempi, siinä ainakin liikuttiin, vaikka kontaktit totaalista epätoivoa. Ehkä tän yhen radan onnistumisen kannalta onneksi Gii himmaili A:n niin ehdin kunnolla edelle ja ohjaamaan putken. Puomin jälkeiset hypyt oli liiankin varovaista ohjaamista, ja loppusuoralla vasta jännittikin tippuuko okserin rima... Ei tippunut ja saatiin nollavoitto! Nyt Jii lähee mökkeilemään, mutta jospa sitä elokuussa ehtisi edes yhet kisat käydä ennen muuttoa.

Main kanssa on edelleen mennyt hyvin. Se on alkanut syömään kunnolla ja se on muutenkin paljon ahneempi. Vasen korva on toisinaan jo ihan pysty ja oikeakin on selvästi noussut. Eilen käytiin satamassa ihmettelemässä, Mai kipitteli ensin tosi reippaana ja väsähti sitten nukkumaan syliin. Tänään käytiin pyörähtämässä keskustassa ja kylässä, hienosti meni sielläkin. Häkissä olemista oon muutamia kertoja naksutellut, mutta siihen se tarvisi saada oppimaan niin autoilu sujuisi ja sen saisi helpommin otettua mukaan treeneihin. Pari automatkaa se on kuitenkin ollut häkissä kiljumassa, mutta suurimman osan sylissä varsin tyytyväisenä :-)

Main kanssa

Mä olen viime päivät saanut olla pennunhoitajana, kun Noora on ollut töissä. Ja olen ihan myyty ;-) Olinkin jo unohtanut miten ihana tuollainen pikkupentu on! Mai on tosi rohkea ja reipas. Se on ollut mukana Kaukkarissa 'uimassa', moikkaamassa pekotreeniporukkaa ja hengaamassa kaupungilla sekä Löytyn kentällä. Niin ihmisiin kuin koiriinkin se suhtautuu uteliaasti ja menee moikkaamaan. Automatkat vaan ovat vielä turhan äänekkäitä, jos se joutuu häkkiin. Yöt se on nukkunut hyvin.

Otolle pentu on lähinnä kuin ilmaa - paitsi jos se yrittää kiipeillä Oton päälle, sitten murisee. Netta leikittää pentua ottamalla narulelun suuhun ja kiskomalla lelua = pentua mukanaan. Gii taas vehtaa, painii ja juoksuttaisikin, jos pentu vaan pysyisi vauhdissa. Eli kaiken kaikkiaan hyvin on tuo karhunpoika rokkitukalla ;D laumaan sopinut. Ruokaa syö kohtuullisesti, jauhettu broilerin liha-luuseos tuntuu olevan herkkua ja lohi taas ei. Yritänpä ladata tähän yhden videonpätkän pihaleikistä:

Treenirintamalla pekotreenit ovat edelleen pyörineet. Torstaina tehtiin vesistöetsintää Kaukkarissa. Paitsi että mä otin Giille vain ilmaisua. Ilmaisu on ollut teemana myös käyttökoirien peko-treeneissä. Edelleen tilanne on, että Gii hyvin etsii, löytää ja lähtee mm:ltä. Sen sijaan mulle kertomisessa käteen koskeminen ei oikein nappaa: jää mieluummin patsaaksi tuijottamaan mm:n suuntaan. Mutta yritän edelleen vahvistaa käsikosketusta. Näytölle lähtee lujaa, ja jää mm:lle odottamaan palkkoja. Täytyy siis myös vahvistaa mun hakemista. Ensi viikolla olen lähdössä mökille Oton ja Giin kanssa. Täytyy yrittää sielläkin löytää treenimahdollisuuksia. Netan mahatauti meni onneksi lääkekuurilla ohi ja se on taas oma ahne itsensä.

Perheenlisäystä ja pipi pipi

Mä sain pennun, jee! Kroati Tuus Iltatähti "Mai" muutti eilen tänne laumanjatkoksi. Onneks koiramäärän jakaantuminen on luvassa ens kuussa, kun muutetaan opiskelemaan Lappeenrantaan. Netta ja Mai on lähdössä mukaan, harmi että Jiin kanssa aksailu harventuu :(

Main kotiutuminen on sujunut hyvin, ihana pentu. Kotimatkasta alku meni kovasti järkyttyneen näkösenä, sen jälkeen vartti täyttä huutoa ja loppumatka nukuttiin. Mai on ollut tosi reipas ja rohkea. Git ei oikein tiedä kumman pitäisi pelätä kumpaa, välillä pentu haukkuu ja hyppii niin, että Jii menee häntä koipien välissä karkuun :D Nyt Jii on alkanut tottua ja leikittää pentua tosi kivasti. Netta on tosi kiltti Maita kohtaan ja Otto murahtaa pennun riehumasta läheltään.

Yö meni hyvin ja ruoka on maistunut. Ja pentu on ollu myös yllättävän sisäsiisti, oonhn mä sitä tietty tiuhaan ulkona käyttäny. Aamulla laitoin pannan kaulaan, vähän se meinaa rapsututtaa :)

Netta oli viime viikonlopun kipeä, tai se on tässä viikon parin ajan pulautellut ruohoa, muttei ajateltu sen olevan mitään vakavampaa. Viikonloppuna se oksensi kuitenkin koko ruokansa ja kieltäyty sen jälkeen syömästä, se olisi halunnut vaan ahmia ruohoa. Maanantaina Netta vietiin eläinlääkäriin, siitä otettiin verikoe, se kuvattiin ja sitä nesteytettiin. Sillä epäiltiin olevan joku suolistotulehdus, vierasesinekään ei ollut täysin poissuljettu. Röntgenissä näkyi jotain pehmeetä, niinku Netta olisi syönyt vaikka kangasta. Se sai antibioottia ja mahansuojalääkettä kolmeksi päiväksi. Maanantain jälkeen Netta on onneksi ollu tosi pirteä ja normaali.

Josko pitkästä aikaa -

vaikka päivittäisi blogia. Mulla ei ole tullut liiemmälti kirjoitettua, ei kai ole ollut erityistä raportoitavaa. Giin kanssa haun ilmaisun vaihto on edelleen vaiheessa. Nyt mm:llä on piilolla vieressään rasia maassa, ja siinä yksi namupala. Aina ei namua syö, mutta on käynyt hyvin mm:llä asti ja lähtee pois haukkumatta/kutsumatta. Löydöstä kertoo mulle koskemalla käteen (tätä on kyllä vielä vahvistettava). Ja nyt pitäisi vielä saada koira juoksemaan mm:n ja mun väliä (en siis kytke liinaan).

Viime treeneissä ekan kerran mm ei enää palkannut näytölle tulosta, vaan palkat tuli multa. Tyytyväinen olen, että haukkua ei ole enää tarjonnut. Kesäkuun tokana viikonloppuna olimme Turussa raunioilla treenaamassa. Rauniot olivat meille ennestään tuntemattomat. Siellä Gii muutaman kerran mietti piilolla haukun aloitusta, kun ei heti löytänyt tietä mm:lle. Mä ryhdyin silloin kehumaan koiraa ja kannustin sitä etsimään tietä piilolle, jolloin onneksi pysyi hiljaa :) Vaikka kyllä raunioilla tarvittaisiin paljon lisää treeniä, jospa vaan Lahteenkin taas joskus rauniot saataisiin.

Hajuerottelua treenattiin keväällä ahkerasti, nyt se on vähän hiipunut. Olin Hormilan tunnistusjäljestys-koulutuksessa toukokuun lopussa, ja olipa antoisa viikonloppu! Nyt pitäisi löytää aikaa ja energiaa lähteä hyödyntämään saatuja oppeja. Avainta asfaltilta olen Giin ja Netan kanssa pari kertaa tehnyt, ja se on kyllä enemmän Netan laji.

Ryhtiliikettä olen etsinyt myös tottiksen suhteen. Mun kesäloman tavoitteisiin kuuluu, että mä opettelen mm. kävelemään ja kääntymään niin, että koira voisi seurata ;-) Ajatuksena olisi siis harjoitella Giin kanssa IPO-R tottelevaisuutta ja ketteryyttä. Viime kesänä sain harmaita hiuksia Giin tikapuiden kanssa. Juhannuksena uskaltauduin kokeilemaan niitä ensimmäisen kerran tälle kesälle - ja Giihän meni ne kuin tyhjää!

Netan selkä on akupunktion ja fyssarikäyntien myötä parempi. Ottokaan ei ole viime aikoina vaivoja valitellut, etenkin kun on saanut olla mökillä nauttimassa vapaudesta. Ensi viikolla meille sitten muuttaa kroatianpaimenkoira Tuus Iltatähti alias Aino Ainokainen, jonka kutsumanimeä Noora miettii. Liian rauhalliseksihan tämä meidän elo oli jo käynytkin...

Janakkalan kisat

 

Lauantaina kisailtiin Janakkalassa kolme rataa. Oli kivaa, Gii oli kiva :) Kontaktit on niin harmittavan hitaat, toi puomi on vaan niin tuska... Ensin hyppäri, 15, kaksi rimaa ja kielto viimiseltä hypyltä vaihteeksi. Okseria ei tosiaan turhan paljoa ole tehty.

Seuraavaksi agirata, jolta nollavoitto ja luva! Esteet tuntu olevan sumpussa ja reunoilla hirveästi tilaa, vähän meni karjumiseks pari mutkaa... Pöytä meni vähän tuurilla :D

Viiminen rata hylky. Tutustuessa mietin, että kyllä se Gii kääntyy sieltä ilman vastakäännöstä, mutta mihinpä se kääntyy kun jää seisomaan kohti väärää estettä... Ja puomin ylösmenolta näköjään vitonen, en ite huomannut sitä kun vasta videolta.

Mulla on kohta niin paniikki, kun ei oo kauaa enää aksakoiraa!!!

Hiukka jääny kirjottelematta, tekemiset kun on tullu kirjotettua ihan vihkoonvihkoon. Mitähän tässä tapahtunu, mä oon Giin kanssa aksaa kisannu ja käytiinpä yhdessä möllitokossakin. Lisäksi on käyty pari kertaa pyörälenkillä, Gii on ollu ihan hullun innoissaan.
Viime viikolla saatiin vihdoin viimeinen luva ja Giistä tuli tokaluokkalainen. video
Tossa keinun jälkeen Gii pyörähti ympyrän kahden esteen välissä, kun ohjausta ei kuulunut ja tuomari anto siitä vitosen, mutta oli suorituksen jälkeen käyny muuttamassa ettei se ollutkaan virhe :D
Seuraavana päivänä yks kakkosten rata, ja tekeminen hirveetä vääntämistä.  Jospa sitä viikonloppuna ois parempaa tunnelmaa Janakkalassa.

Netta on ollut selästään koko kevään taas enemmän ja vähemmän kipeä. Tän kuun alussa päästiin fyssarille ja se on lonkista ja selästä tosi jumissa. Kotijumppauksista ei vaan tule mitään, kun Netta on niin jännittynyt. Ruokavalioon tuli yksi lisäaine, gelatinaat, vielä lisää. Seuraava aika ens kuun alussa, akupunktiotakin meinattiin kokeilla.

Lomalla

Olemme viime päivät nauttineet aurinkoisista kevätpäivistä mökillä Kainuussa. Ja täällä mä jopa hiihdän! Tänään hanki kantoi hiihtäjän, mutta koiraa ei. Niinpä hiihdin järven yli laavulle moottorikelkkojen reittejä seuraillen, jolloin koirat saivat juosta kelkanjäljessä uppoamatta.





Ilahduttavan hyvin on Ottokin jaksanut hiihtolenkit juosta. Netan liikkumista olen vähän huolestuneena katsellut, ja varasin sille tänään sekä selän kuvausajan että fysioterapeutin. Giitä ei onneksi vaivaa muu kun hiihtäjän hitaus: se juoksee edellä ja kannustaa äänekkäästi ;-)

Hajuerottelutreeneissä ollaan vaiheessa, että koira laittaa kuonon mun kädessä olevaan purkkiin (naks + palkka) ja sitten lattialla olevaan purkkiin (naks + palkka). Giin kohdalla luulen, että se ei ole ollenkaan oivaltanut, että tarkoitus olisi haistaa, vaikka olen purkkeihin laittanut jo työkaverien ystävällisesti hajustamia harsolappuja. Netta taas haistelee niin että tuhina käy. Otto on vaan ADHD ja tökkii purkkeja. Kestoa pitäisi saada vielä vahvistettua ennen torstaita.

Ja Giin ilmaisun vaihdosta en puhu mitään – niin epätoivoista se on :(

Arkeenpaluu

Ehkä nuo kuukaudet Kaliforniassa antoivat etäisyyttä tai muuten vaan puhtia tunnustaa tosiasiat: Giin ilmaisu vaihtuu. Tai konkreettisin viimeinen pisara oli viime sunnuntain EA2-kurssin maastotreeni. Maastoon kadonneet eivät edes olleet kovin pahasti ensiavun tarpeessa, mutta jokaisella kolmella uhrilla Gii kävi, tuli sitten katsomaan missä mä olen ja vasta sitten aloitti haukkumaan. Ja helmikuun edelliset treenit mä olin sitä haukkuilmaisua yrittänyt vahvistaa...

Viikolla aloitimme sitten hakuharjoittelun ihan alusta: mm:llä on kosketuskeppi ja mun kädestä tehdään toinen targetti. Tavoitteena kertova ilmaisu edestakaisin mm:n ja mun välillä juosten. Täytynee sitten aloittaa myös juoksukunnon kohotus: Gii pekoa ja mä aksaa varten ;-)

Tämän viikon hakutreeneissä Netta on saanut tuurata. Torstaina ja lauantaina se teki varikolla tosi hyvät suoritukset: ukot (jotka oli kyllä helpoissa avopiiloissa) löytyi nopeasti ja rulla palautui mulle asti. Tänään rakennusetsinnässä Orimattilassa eka ukko pressun alla n. metrin korkeudella pukin päällä löytyi hienosti. Toinen oli umpipiilossa, mihin johtavaa putkea ei Netta enkä mä hoksannut, joten se meni plörinäksi: Netta tarjosi loppujen lopuksi haukkua.

Ainiin, toissaviikolla vihdoin testattiin puoli vuotta auton perässä kuskatut viisi pahvilaatikkoa - jotka havaittiin liian pieniksi - mutta onneksi Noora pienenä ihmisenä mahtui melkein niihin piiloutumaan ;-) Silloin saimme 'huijaamalla' Netan tekemään yhden virheilmaisun. Eli näytimme Netalle että mm meni laatikkoon ja kun koira oli kulman takana mm vaihtoi laatikkoa. Seuraavilla kerroilla se tarkisti huolella laatikot ennenkuin otti rullan. Otto myös vanhana konkarina osasi tarkistaa laatikot - joskin enimmäkseen kaatamalla. Gii sensijaan oli niin innokas ja ilmeisen herkkä luottamaan näköhavaintoihinsa, että vei muutaman kierroksen ennenkuin oppi tarkistamaan kunnolla.

Tänään (kaiken muun opeteltavan lisäksi) aloitimme Giin kanssa koirakoulu Visiossa Sari Paavilaisen kouluttaman hajuerottelu-kurssin. Ensimmäisen tunnin aiheena oli naksuttaa koiran nenä purkkiin. Giin kohdalla haasteeksi muodostui kieli! Sen liskokieli kun tahtoi livahtaa sinne purkkiin aina just kun mä naksautin ;-) Ja sitten se seuraava haaste: mun pitäisi hankkia treeniä varten hajunäytteet vierailta ihmisiltä ;D

LISÄYS 5.3. Naksuttelin myös muiden neniä purkkiin. Netta nuuhki niin että tuhina kävi, ja Oton kanssa teemana keston metsästys: se tökkää kuononsa purkkiin hyvin nopeasti ja vielä nopeammin ottaa sen purkista ulos namuja saadakseen. Ja jos naksua ei kuulu, niin vauhti vaan kiihtyy ;-)

Kisa aksaa ja mamma aksaa

Lauantaina kaksi Seppo Savikon rataa Ojangossa. Agirata ja hyppäri, molemmat hyl. Gii tuntu tosi erilaiselta kuin Hyvinkään kisoissa, ehkä se matto siellä vaan on liukkaampi ja Gii sen takia hitaampi. Mä en ehtinyt nyt yhtään mukaan ohjauksiin, tai en oikeastaan vaan ottanu haltuun ja kääntänyt ajoissa. Ekalla radalla A oli tosi huono, keinulta Gii lähti vauhdikkaammin kun oletin ja ehti väärälle hypylle, mistä hylky. Loppurata meni ihan sekasin.
Hyppäristä en oikein muista mitä tapahtui. Jii tais renkaan jälkeen singota aidalle? Yritin tehdä radan loppuun kisanomaisesti, mutta siitä ei vaan meinannu tulla mitään, Jii oli koko ajan menossa ihan väärään suuntaan :D Kepit oli molemmilla radoilla hyvät.
Harmi, ettei oo taas videota ku olin yksin kisoissa. Siitä näkis vähän sitä vauhtia.

Maanantaina en tehnyt Jiin kanssa ratatreeniä, vain A:ta ja keinua. Sen sijaan äiti lähti mukaan ja kokeili ohjata Giitä :D Ollaan mietitty, että mitä Giin aksalle käy kun mä syksyllä muutan. Oon sitten yllyttänyt, että äiti alkais harrastamaan :D Muuten hyvä, mut rouva kartturi oli vähän hidas ja Gii päätti ite miten rata jatkuu kun ohjaus ei ehtinyt paikalle :D

Nettakin pääs vähän tekemään: se vaan oli niin innoissaan, että A:n alastulolla jotenkin kompuroi ja ontui hetken takatassuaan :(

Lisäks mulla on hirvee pentukuume! Ja vielä pahempi rodunvalintaongelma. Gii kun tosiaan jää äitille, niin mulla ei ole aksakoiraa. Netta lähtee mun mukaan, mutta se haluaa olla vaan sunnuntaiharrastelukoira ja aksaa se ei voi harrastaa oikeen ollenkaan.

kisoja, treenejä ja lääkäriä

Viime viikolla oli ensin torstaina Lotta Vuorelan koulutus, radan teemana ohjaajan liikkuminen. Siitä treenistä jäi ihan super hyvä fiilis! Jii oli hirveen kiva ja oma ohjauskin tuntu sujuvan. Useempaan kohtaan ehdittiin kokeilla vaihtoehtoisia ohjauksia, ja nekin toimi. Keinu huononi toistoilla, samoin puomi (jota ei tosin tehty sen takia montaa kertaa). Valssasin muurilla ja eka kerralla Jii tuli ohi, toistot okei.

Sunnuntaina oltiin taas Hyvinkäällä kisoissa. Eka rata hyppäri, hylky. Mä en vekkaa ennen päällejuoksua ja Jii hyppää liian pitkälle ja mä työnnän sitä liikkeellä vielä pidemmälle. Sen jälkeen huonoa ohjausta: en käskyttänyt rengasta ajoissa, en ohjannut putkeen.
Toinen rata nolla ja voitto. Aika oli -16,59. En tajua miten oltiin noin nopeita. Jii tuntu hitaalta ja kaikilla kontakteilla kulu paljon aikaa.
Viimisellä radalla vitonen, muurin palikka tippui. Keinu näyttää videolla pahalta, kyl se oikeesti otti ihan reilusti sen kontaktin :D mutta se on kyllä lipsunut taas huonoon, vanhaan suuntaan.

Videot löytyy vaan ekasta ja viimisestä radasta täältä.

Muuria ja keinua treenattiin eilen viikkotreeneissä. Inhottaa vaan hyppyyttää sitä muuria varsinkin tiukoista kulmista, sepipepi on niin pikkunen :(

Tänään käytiin rokotuksilla, Netalle kaikki ja muille kennelyskät. Toivottavasti koirat ei ole ehtinyt saada tartuntaa eikä tuu siitä rokotuksesta kipeeksi. Ne sai jonkun uudenlaisen rokotteen, mikä laitettiin nenään ja sen pitäis olla tehokkaampi. Netta sai lisäksi kipulääkettä ja B-vitamiinia, sen selkä on ollut taas kipeenä. Netta painoi 18, Otto 28 ja Gii 15kg.

Lauantaina Hyvinkään kisoista eka radalta hylky ja tokalta vitonen. Lähtöihin olin tyytyväinen Puomit oli tuskasen hitaita
Eka rata:

Jää sen verran selän taakse, että hyppää ton väärän ja sit meneekin keskittyminen, äh. Ja mitä ihmettä toi meno keppien jälkeen :D:D

Toinen rata:

Jii sitten kiersi muurin, mitä en osannut yhtään odottaa. Käskytän sen normaalisti, mutta ehkä mun liike on painanut sen ohi siitä tai sitten se on epävarma muurilla (viime kisoissakin tuli virhe muurilla, mutta toisella radalla ei taas ongelmaa).

Eilen treeneissä muurin kanssa ei mitään ongelmaa, muuten tuntu kyllä kaikki tosi tahmeelta...

Pitkästä aikaa. Viime vuoden puolella käytiin tosiaan vielä pari rataa Hyvinkäällä kisaamassa, molemmilta hylky. Ekalla radalla hylky tuli viimiseltä esteeltä :D Toisella radalla mä en sitten kääntänyt Jiitä ja se jatko alkusuoraa liian pitkälle. Ei oo videoita näistäkään.

Jouluun asti treenailtiin normisti mitä työvuorojen takia treeneihin päästiin. Joulun jälkeen mä olin kipeenä ja kuukaus meni tekemättä yhtään mitään. Ja Giistä tuli kelpie! :D Se alko puuhailla sisällä kaikenlaista yksinollessa: jyrsi halkoja ja silppusi post it -lappuja. Ja se alko leikkiä tosi paljon itsekseen leluilla. Samoin ulospääsy aiheutti kaahausilottelua.
Ja vihdoin kun päästiin treenailemaan, niin se on ollut superpaljon parempi. Ehkä niitä taukoja pitäis oikeasti pitää...

Tammikuussa käytiin Lahden ryhmänäyttelyssä Git kauniisti kaljuna. Tuomarina Gunnel Holm ja arvostelu: Hyvän tyyp. narttu jolla hyvä pää, korvat. Lyhyt olkavarsi. Luisu lantio. Lyhyt taka-askel. Ja AVO-EH. Kai se samalla oli avk2 vaikkei sitä lapussa olekaan ruksittu. Hallissa Giitä ahdisti, kun joutu kulkemaan niin läheltä muita koiria. Esiintyminen oli ok, vähän normaalia enemmän jumissa.

Nyt mä päätin pitää kisakauden aksassa, koska suurin kompastus tällä hetkellä on mun mielestä epävarmuus tai ehkä ennemmin kokemattomuus. Kontakteja saatiin treenattua eteenpäin joulu/tammikuussa. Treenattavaa olisi vielä paljon, mutta ajatus selkeni Giille mun mielestä huomattavan paljon. Nyt haluan keskittyä enemmän vireyteen ja mun ohjaamiseen sekä sitä kautta vauhtiin.

Viime viikonloppuna me oltiin kisoissa Vantaalla Ojangossa, kaksi Saviojan aksarataa. Ja taaskaan ei oo videoa. Ensimmäiseltä kymppi: vedin ilmeisesti Jiin välistä muurin ohi ja ennen keppejä en ehtinyt alta ja Jii meni toiseen väliin. Muuten hyvä.
Toiselta vitonen. Mä jäin keinulla seisomaan paikalleni ja lähetin Jiin eteenpäin, ja sehän lähti ja oli menossa turhankin kauas. Oli oikeen sellanen hyvä minä -hetki :D:D Sillä radalla ei ollut ollenkaan keppejä, mutta sen sijaan oli pöytä.

Kaks seuraavaa viikonloppua ollaan menossa kisaamaan Hyvinkäälle, äiti on palannut jenkeistä ja on ainakin toistaiseksi lähdössä mukaan, niin saisin videot radoista.

Ja tokoa me on treenattu edelleen ja kisojakin oon katellu, huhhuh.