Keräilytalous

Mistähän nyt tuulee - olen jo kolmatta kertaa päivittämässä blogia tässä kuussa ;-) Tai nyt on vaan ylimääräistä aikaa, kun olin koko syksyn suunnitellut joku viikonloppu lähteväni mökille poimimaan puolukoita, ja nyt oli ensimmäinen vapaa viikonloppu. Puolukkametsä näytti kyllä hiukan haastavalle. Ahkerasti kävellen ja lumia varvuista karistellen toki muutama marjakin löytyi.

Otto se taas kunnostautui, ja löysi riekon tai teerenraadon (mä en osaa sanoa kumpi se oli). Mutta Oton mielestä hyvää oli, ja se teki linnusta nopeasti selvää. Netta aluksi epäröi, mutta lopulta sekin söi osansa.

Arvaisin, että joku oli ollut lintumetsällä ilman koiraa. Ampunut linnun, mutta ei löytänyt sitä. Menipä siis lintu parempiin suihin.

Ainiin, viikolla fyssari hoiti koirat. Netta oli kohtuullisessa kunnossa, ja vasen puoli vain vähän oikeaa jäykempi. Oton takapään käyttämättömyydessä yksi syy voi olla ristiselkä, joka oli jumissa. Giillä myös oli ristiselässä pientä kireyttä, mutta kokonaisuutena oli ok kunnossa. Kaikille sain jumppaohjeita - kunhan vaan saisin aikaiseksi niitä toteuttaa.

Kesäterässä

Huomaa, että loma on tehnyt tehtävänsä, kun olen senverran elpynyt, että meinaan jopa blogia päivittää! Olen ollut Oton, Netan ja Giin kanssa kohta kolme viikkoa mökillä. Noora oli Main kanssa kaverinamme aloittamassa lomaa, ja tulee viikonloppuna sitä yhdessä päättämään. 

Otosta on kyllä tullut vanha. Se ei enää ihan aina lähde uimaan veneen perään tai juoksemaan mönkkärin vierelle. Itse asiassa kynnyksen ylittäminen ja autoon hyppääminen käy sille jo työstä: se ponnistaa pelkällä etupäällä. Lonkkien kohdalta se aristaa kosketusta, ja olenkin sille särkylääkkeitä syöttänyt. Hyvällä mielellä Otto kyllä tuntuu olevan. Lempparipuuhaansa rantakalojen "pyydystämistä" se jaksaa edelleen harrastaa ja vierailevia nuoria neitikoiria viihdyttää. Mutta sohvalla se kuorsaa huomattavasti enemmän kuin viime kesänä. Pitänee viedä Otto taas eläinlääkärille kun palaamme kotiin.

Netta on maalla elementissään. Vaikka se on kovin metsästysintoinen, niin onneksi kuitenkin pysyy (tai on ainakin toistaiseksi pysynyt) pihassa. Lenkeillä sensijaan se juoksee jäljestäen kaikkea mahdollista, ja löytää aina muraisimman turveojan jälkireissuista elpymiseen. Ja mustikoita Netta syö varmaan kaikista eniten.

Giin lomaa meinasin vähän käyttää myös treenaamiseen. Eli ajatus on vaihtaa Gii juoksukontakteille aksassa. Puomilla käytetään länkiä, ja se sujuu jo radallakin. Aalle askartelimme aurauskepeistä ja kulmapaloista 'kontaktikehikon' jonka keskelle on tarkoitus osua laukalla. Joitakin vuosia sitten Hyrynsalmen kunta järjesti yllätyksen ja kylältä löytyy agilitykenttä. Niinpä hankin sinne avaimen ja ajattelin saavani kontaktit kuntoon lomalla. Ensimmäinen haaste kentälle mennessäni yllätti eteläsuomalaisen: kuinka häätää poro pois ;-)

Toinen vähemmän kiva yllätys oli kentän ja Aan huono kunto. Kumirouhetta oli joskus esteen pinnassa ehkä ollut, mutta nyt se oli niin liukas ettei ollut mitään järkeä yrittää juoksuttaa koiraa. Niinpä Giikin on pitänyt vain lomailla. Ja siitä on löytynyt uusia piirteitä. Otolta se on kopioinut kalanpoikasten kyttäämisen rantavedessä ja halkojen varastamisen. Ja Makelta se näyttää ottaneen mallia, miten yrittää houkutella Nettaa leikkimään eli se juoksee hurjasti muristen volttia kunnes törmää Netan jalkoihin. Toistaiseksi Netta on pystynyt vastustamaan kiusausta. Ja kaikista kolmesta koirasta löytyy vimmaisen vartiokoiran piirteitä, pieninkin risahdus aikaansaa hurjan haukkumisen ja ryntäilyn.

Giin pekorintamalla ilmaisun vaihtaminen on ollut työläs prosessi. Säätöä, paineistumista, turhautumista, jäätymistä - koiran lisäksi myös ohjaajalla. Tai talvella tuntui, että ilmaisu oli about kasassa, mutta sitten intouduin vielä yrittämään josko näyttö ilman liinaa saataisiin toimimaan. Keväällä tuloksena oli koira, joka kyttäsi koko ajan mua eikä itsenäisesti liikauttanut karvaansakaan. Kesäkuussa päätin - kiitos Sari rohkaisusta! - ottaa vastoin 'oppikirjaa' suorapalkat käyttöön. Ekassa suorapalkkaharjoituksessa Gii oli tietty ihmeissään, mutta tokan kerran jälkeen sieltä kuoriutui taas esiin sitä entistä itsenäisesti ja ilolla työskentelevää koiraa :) Nyt siis olemme palanneet lähtöruutuun ja pitäisi taas yrittää rakentaa pakettia kasaan. Kyllä tämä sellaista tasapainoilua on miettiessä, miten edetä ettei vain tule yhtään paineistaneeksi koiraa ja aiheuttaneeksi sille osaamattomuuden tunteita. Lähinnä mietin siis, pitäiskö mun vielä vaihtaa ilmaisussa käsikosketus maahanmenoon. Onpa siis aina jotain mitä pähkiä...

Lomalla

Koirat ovat nyt olleet puolitoista viikkoa yhdessä, kun Noora tuli joululomalle Lahteen. Ennen joulua torstaina käytimme Oton Lahdessa tutulla eläinlääkärillä kontrollissa. Ja treenikielto peruttiin :) Nivelrikko on sen verran lievä, että koira saa liikkua niin paljon kuin haluaa. Eniten eläinlääkäriä huolestutti Oton korvat.Canofite-korvatipat olivat vieneet kuulon - ilmankos Otto oli niin rauhallinen ;-) ja Noora keskeytti tippojen laiton, jolloin kuulo onneksi palautui. Nyt saimme Otiborinia viikon kuurin, ja lisäksi silmätippoja.

Joulunalusviikolla torstaina ja lauantaina treenasimme pekoa. Torstaina teimme taajamaetsintää Metsäkankaalla. Netalle oli eka ukko heti lähdön jälkeen kirkon viereisessä metsikössä. Tuntui ettei Netta ensin ollut oikein kartalla. Noora ohjasi sitä pitkästä aikaa, ja Netta yritti ekalta mm:ltä tuoda rullan mulle kun olin perässäkävelijänä. Ja sitten teki ilmaisun mm:n riisumalla rukkasella ;-) Kaksi seuraavaa ukkoa sen sijaan jo työsti hienosti, vaikka saikin etsiä ison alueen. Toinen löytyi parkkipaikan keskeltä roskiksen takaa ja kolmas pienestä metsäkaistaleesta. Maille otettiin kolme mm:stä kirkon ja ostarin väliseen metsikköön: meni ongelmitta. Giille otin samat piilot kuin Maille, annoin sen etsiä vapaana ja treenasin aina vaan sitä ilmaisua. Vihdoin alkaa käteen tuleminen sujua, ja päätin että on aika ruveta häivyttämään rasianpohjaa mm:llä, varsinkin kun se häviää jo muutenkin lumihankeen.

Lauantaina ja joulupäivänä olimme Nooran kanssa kahdestaan varikolla. Maille kokeiltiin ekat umpparit (muovinen hiekkasäiliö, jossa murtumareikä kyljessä sekä kaappi, jossa aukko) sekä korkealla (rappusilla ja tikkailla seinänvieressä) olevat piilot. Tosi hienosti löysi! Giille Noora oli mm:nä ja jätimme rasian pois. Ekalla kerralla Noora joutui koiralle sanomaan 'loppu' että sai sen lähtemään, seuraavat kerrat lähti avuitta hakemaan mua. Jospa tämä kertova ilmaisu nyt alkaisi viimeinkin sujua! Netalle oli joulupäivänä yksi piilo alueen perällä, ajatuksena että saisi etsiä pidempään. Noora yritti saada koiran tarkistamaan aluetta, mutta Netta saikin hajun. Tuli siis kokeiltua, että Netalle mm:n haju on vahvempi kutsu kuin ohjaajan huuto. Netta teki hienon ilmaisun, vaikka matka olikin varsin pitkä. Netta pitäisi kyllä viedä kokeisiin ensi vuonna...

Sunnuntaina oli aksan vuoro. Teimme sovellettuna samaa rataa, mitä mä olin tiistaina tehnyt Samin treenissä teemana saksalainen. Kun olemme nelistään (Noora, mä, Gii ja Mai) hallilla, niin Gii kerää kunnon kierrokset ja huutaa odotellessaan vuoroaan. Mä en siis juuri onnistumisia kokenut, kun koira sinkosi pienimmästäkin heilauksesta kohti ääretöntä - tai putkia.

Joulun jälkeisenä torstaina pakkasimme Ekin kanssa kaikki neljä koiraa autoon: Otto ja Gii isoon häkkiin, Mai pienempään metalliin ja Netta kevythäkkiin. Matka meni kyllä hienosti, Mikkelissä Mai kävi pikaisesti pissalla mutta muuten ajoimme yhtä soittoa Kajaaniin. Siellä saivat kaikki käydä jaloittelemassa ennenkuin odottivat autossa meidän ruokaostosten ajan ja sitten vielä tunnin siivu mökille. Kaksi päivää Maissa tuntui olevan patoutunutta energiaa, mutta nyt kolmantena sekin on jo rauhoittunut. Kyllä Gii on jaksanut leikkiä Main kanssa! Tuntikausia ne vehtaavat lumihangessa, jahtaavat toisiaan ja painivat. Ne ovat niin samankokoiset (Gii n. 47 cm ja Mai 47,5 cm) ja äkkiseltään samannäköisetkin, että onneksi hännänmitasta erottaa ;-) Tuntuu kuin Gii ottaisi takaisin 'omaa nuoruuttaan' kun se ei silloin oikein uskaltanut kenenkään kanssa leikkiä. Otto intoutuu välillä juoksuun mukaan, mutta eihän se oikein vauhdissa pysy. Netta toivoo saavansa juosta rauhassa omia polkujaan. Lunta Kainuussa on vähemmän kuin etelämmässsä ja me onkin kävelty pitkin metsiä ja järven jäitä pihassa tehtävän risusavotan lisäksi. Risujen keräämisessä - eli levittämisessä ja silppuamisessa - koirat ovatkin erittäin innokkaita. Tänään houkuttelin Ekin mm:ksi ja tehtiin kaikkien koirien kanssa lyhyt hakutreeni, mikä jokaisen osalta meni ilahduttavan hyvin.

Giille olen pitkän pohdinnan jälkeen varannut tähystyksellä tehtävään strerilisaatioon ajan 4.1. Tai vielähän mä sen voin peruakin...

Mökillä

Viikko mökkilomaa on vierähtänyt tosi nopeasti. Lakkoja on mukavasti ja just sopivasti kypsyvät. Koirien kanssa olenkin käynyt joka päivä suolla kuntoilemassa. Yllättävän hyvin Ottokin jaksaa parin tunnin suolenkkeilyt, kun sopivasti löytyy ojia missä elpyä. Ylimääräisen juoksemisen sijasta Otto on vanhemmiten ruvennut syömään lakkoja - Giihän on tehnyt sitä aina. Ja mustikat maistuu molemmille vielä paremmin. Eli mun tarvitsee olla entistä nopeampi saadakseni osani marjoista.

Giin kanssa olen lisäksi harrastanut kotipihatreenejä. Eki suostui rakentamaan pöydät, joilla on aloitettu opettelemaan IPO-R:n kaukolähetyksiä.

Ja vihdoin olen aloittanut Giille myös pistojen & risteilyn opettamisen - maalimiesten puuttuessa ämpäreillä ;-) Lähimetsään tein radan, missä molemmin puolin keskilinjaa on 3 ämpäriä. Pikkuhiljaa olen hivuttanut ämpärit etäämmälle ja nyt ne ovat jo liki 50 metrissä. Koiralla on pk-liivit päällä ja lähetän eri lailla kuin partiointiin. Jos ei tämä ikinä pistottamiseksi yleisty, niin ainakin on tällä hetkellä Giin lempparipuuhaa mökillä ;D Ilmaisutreenejä on tehty myös, kun Eki on suostunut mm:ksi. Ja yksi etsintäharkka, jossa etsittävä alue olikin yllättävän laaja! Mm:ltä Gii tulee hyvin yhden kerran mulle kertomaan käsikosketuksella, mutta sitten meinaa jäädä vaan mm:lle hengaamaan - no, näinhän mä tietty sitä olen opettanut. Vielä tarvitsee siis vahvistusta mm:n ja mun välillä edestakas juoksemiseen.

Lomalla

Olemme viime päivät nauttineet aurinkoisista kevätpäivistä mökillä Kainuussa. Ja täällä mä jopa hiihdän! Tänään hanki kantoi hiihtäjän, mutta koiraa ei. Niinpä hiihdin järven yli laavulle moottorikelkkojen reittejä seuraillen, jolloin koirat saivat juosta kelkanjäljessä uppoamatta.





Ilahduttavan hyvin on Ottokin jaksanut hiihtolenkit juosta. Netan liikkumista olen vähän huolestuneena katsellut, ja varasin sille tänään sekä selän kuvausajan että fysioterapeutin. Giitä ei onneksi vaivaa muu kun hiihtäjän hitaus: se juoksee edellä ja kannustaa äänekkäästi ;-)

Hajuerottelutreeneissä ollaan vaiheessa, että koira laittaa kuonon mun kädessä olevaan purkkiin (naks + palkka) ja sitten lattialla olevaan purkkiin (naks + palkka). Giin kohdalla luulen, että se ei ole ollenkaan oivaltanut, että tarkoitus olisi haistaa, vaikka olen purkkeihin laittanut jo työkaverien ystävällisesti hajustamia harsolappuja. Netta taas haistelee niin että tuhina käy. Otto on vaan ADHD ja tökkii purkkeja. Kestoa pitäisi saada vielä vahvistettua ennen torstaita.

Ja Giin ilmaisun vaihdosta en puhu mitään – niin epätoivoista se on :(