Korson raunioradalla

Olimme tänään vierailemassa Korson raunioradalla. Olo rataan tutustuessa oli kuin lapsella karkkikaupassa :) Toivoin vain, että olisin voinut ottaa Otonkin mukana, siellä olisi ollut sopivan haastavia piiloja kokeneemmallekin koiralle. Radalle pääsi kuitenkin vain Gitte. Kun menin koiraa valmistelemaan edellisen koiran harjoituksen aikana, niin en tajua, mistä Gitte oli nostanut itsensä sellaisille kierroksille. Paikallamakuussa se pysyi kyllä, mutta tärisi. Radalle mennessä se oli niin innoissaan, etten muista omalle radalle kuljettaessa joutuneeni sitä niin paljon muistuttelemaan, miten radalle mennään (vien sen siis vapaana, mutta en seurauta). Tervehtimisessäkään se ei meinannut malttaa pysyä pylly maassa. Lähetin sen etsimään vaan 'vapauttamalla' missä ukko -kysymyksellä. Ja niinhän siinä taas kävi, että se häipyi näkymättömiin. Mä en tiennyt, missä maalimiehet ovat. Huomasin kuitenkin mm ensimmäisen kivikasan alla, pysähdyin ja kysyin ratamestarilta, kutsunko koiran. Hän kehotti kutsumaan, ja kun huusin, niin Git haukahti. Se tuli luo, ja pyöräytin sen etsimään kivikasaa. Sieltä mm löytyi, ja haukku oli -kuten yleensäkin ekalla ukolla- vähän kimeää ja väkinäistä, mutta haukkui kuitenkin.

Ratamestari sanoi, että voisin kierrättää sen etsimässä vielä seuraavallakin (tyhjällä) kasalla. Näin teimme, ja sitten Gii hinkui jo tosivahvasti eteenpäin seuraavalle kasalle. Sain ohjeeksi antaa koiran edetä ja kyllähän siitä näki, että oli hajulla. Pyöri kivikasan päällä väkkäränä, sitten hyppäsi alas, juoksi voltin ja sujahti kolosta kivikasaan sisään. Nyt haukku irtosi jo huomattavasti paremmankuuloisena. (Jälkikäteen kuulin, että Gitte oli ollut tämän mm yläpuolella kivikasan päällä haukahtamassa, kun kutsuin sen pois. Ainoa lohtu on, ettei se ollut vielä ihan mm luona, vaan vasta kasan päällä.)

Kolmas mm oli aidan vierellä harvassa majassa, ovi auki. Sinne Gitte juoksi ihan suoraan edelliseltä piilolta. Mäkin ehdin paikalle, kun koira vielä haukkui. Ja nyt on aloitettava harjoitella, että haukku jatkuu häiriintymättä mun liikkumisista huolimatta.

Neljäs mm oli taas aluetta eteenpäin yhden kivilaattakasan takana. Mun ehtimiseni sinne kesti niin kauan, että pelkäsin Giin jo häipyvän, mutta onneksi mm oli niin taitava, että sai koiran pidettyä luonaan kunnes mä pääsin kömpimään kaikkien kivikasojen yli.

Palautteena saatiin, että koira haukkuu hyvin, vaikka oli ihan uusi paikka ja uudet ukot, niin aloittaa välittömästi piilolle päästyään ja jatkaa hyvällä sarjalla. Mä olin antanut ohjeeksi, ettei paljoa yli 10 haukun haukuteta, mutta mm sanoivat, että olisi voinut haukuttaa pidempäänkin. Hyvä näin :) nyt rupeamme siis treenaamaan ilmaisua, sen kestoa vaikka mä pyörisin lähettyvillä.

Irtoaminen ja omatoiminen etsiminen saivat myös kiitosta. Vaikka Gii joutui työstämään etenkin neljättä mm kohtuupitkään vieraassa paikassa, niin se ei tainnut edes vilkaista mun suuntaan kertaakaan, vaikka seisoskelin aika kaukana. Mutta sitten se irtoamisen kääntöpuoli: lähtönopeus ja juoksemisen ilo oli taas niin kovaa, että ohitti ekan ukon vauhdilla ja huusin sen tosiaan pois toisen ukon luota. Nyt aloitamme työstämään tätä niin, että vain yksi ukko kerrallaan piiloon, ja sekin voisi olla lähellä lähetyspaikkaa.

Olipa kiva ja hyödyllinen treeni: kiitos Vantaan pelastuskoirakoille! Mä ryhdistäydyin tästä jopa niin, että tein kirjalliset tavoitteet ja harjoitussuunnitelman meille ensi kevääseen tähdäten ;)