torstai 1. elokuuta 2013

Kesäterässä


Huomaa, että loma on tehnyt tehtävänsä, kun olen senverran elpynyt, että meinaan jopa blogia päivittää! Olen ollut Oton, Netan ja Giin kanssa kohta kolme viikkoa mökillä. Noora oli Main kanssa kaverinamme aloittamassa lomaa, ja tulee viikonloppuna sitä yhdessä päättämään. 

Otosta on kyllä tullut vanha. Se ei enää ihan aina lähde uimaan veneen perään tai juoksemaan mönkkärin vierelle. Itse asiassa kynnyksen ylittäminen ja autoon hyppääminen käy sille jo työstä: se ponnistaa pelkällä etupäällä. Lonkkien kohdalta se aristaa kosketusta, ja olenkin sille särkylääkkeitä syöttänyt. Hyvällä mielellä Otto kyllä tuntuu olevan. Lempparipuuhaansa rantakalojen "pyydystämistä" se jaksaa edelleen harrastaa ja vierailevia nuoria neitikoiria viihdyttää. Mutta sohvalla se kuorsaa huomattavasti enemmän kuin viime kesänä. Pitänee viedä Otto taas eläinlääkärille kun palaamme kotiin.

Netta on maalla elementissään. Vaikka se on kovin metsästysintoinen, niin onneksi kuitenkin pysyy (tai on ainakin toistaiseksi pysynyt) pihassa. Lenkeillä sensijaan se juoksee jäljestäen kaikkea mahdollista, ja löytää aina muraisimman turveojan jälkireissuista elpymiseen. Ja mustikoita Netta syö varmaan kaikista eniten.


Giin lomaa meinasin vähän käyttää myös treenaamiseen. Eli ajatus on vaihtaa Gii juoksukontakteille aksassa. Puomilla käytetään länkiä, ja se sujuu jo radallakin. Aalle askartelimme aurauskepeistä ja kulmapaloista 'kontaktikehikon' jonka keskelle on tarkoitus osua laukalla. Joitakin vuosia sitten Hyrynsalmen kunta järjesti yllätyksen ja kylältä löytyy agilitykenttä. Niinpä hankin sinne avaimen ja ajattelin saavani kontaktit kuntoon lomalla. Ensimmäinen haaste kentälle mennessäni yllätti eteläsuomalaisen: kuinka häätää poro pois ;-)


Toinen vähemmän kiva yllätys oli kentän ja Aan huono kunto. Kumirouhetta oli joskus esteen pinnassa ehkä ollut, mutta nyt se oli niin liukas ettei ollut mitään järkeä yrittää juoksuttaa koiraa. Niinpä Giikin on pitänyt vain lomailla. Ja siitä on löytynyt uusia piirteitä. Otolta se on kopioinut kalanpoikasten kyttäämisen rantavedessä ja halkojen varastamisen. Ja Makelta se näyttää ottaneen mallia, miten yrittää houkutella Nettaa leikkimään eli se juoksee hurjasti muristen volttia kunnes törmää Netan jalkoihin. Toistaiseksi Netta on pystynyt vastustamaan kiusausta. Ja kaikista kolmesta koirasta löytyy vimmaisen vartiokoiran piirteitä, pieninkin risahdus aikaansaa hurjan haukkumisen ja ryntäilyn.

Giin pekorintamalla ilmaisun vaihtaminen on ollut työläs prosessi. Säätöä, paineistumista, turhautumista, jäätymistä - koiran lisäksi myös ohjaajalla. Tai talvella tuntui, että ilmaisu oli about kasassa, mutta sitten intouduin vielä yrittämään josko näyttö ilman liinaa saataisiin toimimaan. Keväällä tuloksena oli koira, joka kyttäsi koko ajan mua eikä itsenäisesti liikauttanut karvaansakaan. Kesäkuussa päätin - kiitos Sari rohkaisusta! - ottaa vastoin 'oppikirjaa' suorapalkat käyttöön. Ekassa suorapalkkaharjoituksessa Gii oli tietty ihmeissään, mutta tokan kerran jälkeen sieltä kuoriutui taas esiin sitä entistä itsenäisesti ja ilolla työskentelevää koiraa :) Nyt siis olemme palanneet lähtöruutuun ja pitäisi taas yrittää rakentaa pakettia kasaan. Kyllä tämä sellaista tasapainoilua on miettiessä, miten edetä ettei vain tule yhtään paineistaneeksi koiraa ja aiheuttaneeksi sille osaamattomuuden tunteita. Lähinnä mietin siis, pitäiskö mun vielä vaihtaa ilmaisussa käsikosketus maahanmenoon. Onpa siis aina jotain mitä pähkiä...


Ei kommentteja: