lauantai 21. heinäkuuta 2012

pikkumai kasvaa

8 viikkoa tuli täyteen tiistaina, mutta ei muistettu ottaa varsinaista seisotuskuvaa. Painoa oli 3,7kg. Tänään aamulla myös oikea korva on ekaa kertaa ollu pystyssä. Ruoka on maistunut koko ajan paremmin. Jauhetut broiskun siivet on suurinta herkkua, kasvissose vähän tökkii, mutta syö kuitenkin.

Maanantaina käytiin vähän kyläilemässä, treenaamassa Giin ilmasua kentällä ja autoiltiin, ja Mai huusi.

Tiistaina oli aamulla mun ohjaustekniikkaryhmä. Radan rakennuksen ajan Mai pyöri vapaana hallissa, reipas pentu. Muitten treenit se katteli äitin sylissä, haukkuvista koirista meinas vähän provosoitua. Giin kanssa tein lopuksi samaa rataa, ja ihme mokailua vaan :D Äiti harjotteli sen kanssa sitten vielä valsseja.

Keskiviikkona oli illalla Giin tosikkoaksat. Git oli tosi kiva! Ennen aksaa käytiin moikkaamassa Fiide-westietä. Mai oli tosi reippaana, ja Gittekin innostu leikkimään kun oli tarpeeksi pieni kaveri niin ei pelottanu :D Git kävi siinä samalla uimassa ja Mai kävi vahingossa. Ensin Mai kävi laiturilta kattomassa, että joo tästä tippuu veteen mutta unohti sen samantien ja molskis. Mä nostin sen takasin laiturille ja Mai jatkoi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oli hiukka ruipelon näkönen pentu:
Torstaina Otto ja Gitte lähti mökille. Main ja Netan kanssa käytiin ainakin kaupungissa taas pyörimässä, mitähän muuta ois tehty?

Eilen piti mennä käymään rautatieasemalla, mutta pennulta puuttu hihna niin aamulenkkeiltiin vaan kotimetsässä. Päivällä käytiin kaukkarissa ja poimimassa marjoja. Ja illalla käytiin uimassa koirien uimarannalla, saatiin onneksi olla siinä hetki keskenämme. Netta nouti innoissaan dummya, kun Gii ei ollu kiihkeilemässä mukana. Mai pyöri rannalla ja kävi vähän tassuja kastelemassa. Oli vähän levotonta menoa siinä rannalla sitten muuten...

Kotona oon Maille naksutellut lähinnä kontaktia, se on kovasti liittänyt, että kun ottaa kontaktia niin pitää tulla ensin istumaan eteen :D Nimeään se on myös hyvin oppinut, helpottaa kovasti elämää. Muutaman kerran oon myös naksutellut maahanmenoa ja targettia. Sitten on myös namilla houkuttelemalla haettu perusasentoa ja tehty sylkkäreitä ja poikkareita.

Autossa olo sujuu jo paljon paremmin, huutelu on vähäistä. Vähän tietty epäilyttää tarkottaako se hiljasuus nukkumista vai nakertelua. Nyt kun äiti lähti mökille, niin mulle jäi farmariauto, minkä perässä koirat on vaan kevythäkissä.

2 kommenttia:

Mira kirjoitti...

Ihana pikku penneli, onnea :)

Noora kirjoitti...

Kiitos :)