Main kanssa

Mä olen viime päivät saanut olla pennunhoitajana, kun Noora on ollut töissä. Ja olen ihan myyty ;-) Olinkin jo unohtanut miten ihana tuollainen pikkupentu on! Mai on tosi rohkea ja reipas. Se on ollut mukana Kaukkarissa 'uimassa', moikkaamassa pekotreeniporukkaa ja hengaamassa kaupungilla sekä Löytyn kentällä. Niin ihmisiin kuin koiriinkin se suhtautuu uteliaasti ja menee moikkaamaan. Automatkat vaan ovat vielä turhan äänekkäitä, jos se joutuu häkkiin. Yöt se on nukkunut hyvin.

Otolle pentu on lähinnä kuin ilmaa - paitsi jos se yrittää kiipeillä Oton päälle, sitten murisee. Netta leikittää pentua ottamalla narulelun suuhun ja kiskomalla lelua = pentua mukanaan. Gii taas vehtaa, painii ja juoksuttaisikin, jos pentu vaan pysyisi vauhdissa. Eli kaiken kaikkiaan hyvin on tuo karhunpoika rokkitukalla ;D laumaan sopinut. Ruokaa syö kohtuullisesti, jauhettu broilerin liha-luuseos tuntuu olevan herkkua ja lohi taas ei. Yritänpä ladata tähän yhden videonpätkän pihaleikistä:

Treenirintamalla pekotreenit ovat edelleen pyörineet. Torstaina tehtiin vesistöetsintää Kaukkarissa. Paitsi että mä otin Giille vain ilmaisua. Ilmaisu on ollut teemana myös käyttökoirien peko-treeneissä. Edelleen tilanne on, että Gii hyvin etsii, löytää ja lähtee mm:ltä. Sen sijaan mulle kertomisessa käteen koskeminen ei oikein nappaa: jää mieluummin patsaaksi tuijottamaan mm:n suuntaan. Mutta yritän edelleen vahvistaa käsikosketusta. Näytölle lähtee lujaa, ja jää mm:lle odottamaan palkkoja. Täytyy siis myös vahvistaa mun hakemista. Ensi viikolla olen lähdössä mökille Oton ja Giin kanssa. Täytyy yrittää sielläkin löytää treenimahdollisuuksia. Netan mahatauti meni onneksi lääkekuurilla ohi ja se on taas oma ahne itsensä.