sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Olipa monipuolinen päivä.

Aamulenkin yhteydessä treenattiin vähän ilmaisua, kun iskä suostui lähtemään mukaan maalimieheksi. Netan lähetin ukolle parin metrin päästä, into oli taas valtava, kuten sähläyskin. Netta ei keskity mun mielestä tarpeeksi: se peruuttaa haukkuessaan (mikä sinänsä ihan hyvä), heiluu ympäriinsä ja välipalkan jälkeen tonkii maataa/pyörii ympyrää/käy mun luona ennen kuin jatkaa. Pari kertaa se jopa meinas lähtee tarkistamaan jotain jälkeä.. Samanlailla se käyttäyty myös eilen, kun treenattiin parkkiksella, äiti maalimiehenä.
En tiedä oisko haukkuminen sen mielestä jotenkin stressaavaa/väärää? Tai jos se ei vaan ole varma mitä sen pitää tehdä? Se on opetettu haukkumaan turhauttamalla, ja turhautuneelta se siinä vaikuttaakin. Lisäksi se näyttää mun mielestä siltä, että palkka ei motivoi sitä tarpeeksi. Yleensä sen keskittyminen on hyvää, mutta ilmaistessa ei siltä näytä.
Tai voisko tää ongelma johtua siitä, että Netta ei ole tottunut tekemään kenenkään muun kanssa mitään kuin mun? Kukaan muu kun ei ole ikinä opettanut sille mitään. Luontaisestikaan se ei ole niin kiinnostunut vieraista ihmisistä kuin esimerkiksi Otto, Netta käy moikkaamassa vieraat jä jättää ne rauhaan. Mistä sitten rakentaisin sille maalimiesmotivaatiota? Ruoan kautta varmaan, kun vain harvat saa sen leikkimään (lelulle se tosin haukkuisi varmaan paremmin..). Tai sitten mä vaan kohta tajuun, että hausta ei tule mitään ja mun pitäisi jaksaa tehdä jälkiä sille :D
Otto sen sijaan meni ihan rutiinilla, etäisyys oli sillä vain n.50 metriä. Ensimmäinen seisomassa kiven takana, hyvä ilmaisu kehuun asti. Toinen puun takan kyykyssä, hieno ilmaisu jälleen. Loistavaa Otto! Tai, no ehkä parempi et tässä vaiheessa tapahtuu ihan rutiinilla :D

Päivällä otin kakeja, Netan mielestä überherkku palkalla (jotain paistettua hirveä). Ja hyvinpä meni. Oon selkeesti tehny liikaa (maahan)-istu-maahan-istu -sarjaa, sillä kun komensin vielä kerraan maahan, niin se oli tosi hidas. Monipuolisuutta, kiitos! Etäisyys on edelleenkin suurimmillaan ollut vajaa 2m, mutta vaihdot on tosi hyvät (ainakin nyt takapalkalla).
Lenkillä kaupungissa otin seuraamista. Vire oli matala, mutta kontakti oli loistava, paikka taaempana kuin korkealla vireellä. Ehkä se seuraamispaikka oli oikeastaan parempi, lapa oli juuri mun polven kohdalla ja kaulan asento näytti 'ei-niin-kierolta'. Jospa se niin pysyisi kulmissa paremmin mukana, vasemmalle kääntyminen kun on edelleen kompurointia (joo, en ole sitä pahemmin opettanutkaan..). Ehkä otan sen tavoitteeksi, mutta vahvistan edelleen vähän liian edistävää paikkaa, mikä luultavasti matalammalla vireellä on optimi. Toivottavasti.
Agitreeneissä otin taas AVOimen hyppyä, istuminen oli parempi, mutta tekemistä riittää.

Agility treeneissä otettiin helppoa rataa, tavoite oli saada vauhtia. Putkeen irtoaminen onnistui, jes! Netta luki taas mua tosi tarkasti, liikuin vahingossa vähän vasemmalle, ja se väisti aidan. Ehkä joskus opin hyödyntämään tätä.. A:n kontaktilla oli taas vähän sähläystä, treeniä.. Toisaalta taas Netta meinaa helposti karata A:lle, jos en ohjaa tarkasti.
Meidän ryhmästä vain kolme koirakkoa oli paikalla, joten ehdittiin ottaa hyppyneliötä. Netta meni ihan hyvin. Kokeiltiin myös äänetöntä ohjausta, onnistui ihmeen hyvin! Taas mulle itselle konkretisoitui lisää käden asennon merkitys.
Välistäveto kulmissa ei oikein toiminut. En osannut antaa Netalle tarpeeksi tilaa, tajusin sen jopa itsekin, mutten oikein osannut olla missään muualla. Pitää kokeilla sitä joskus uudestaan. Loppu oli pelkkää rimojen roiskimista madalletuillakin esteillä.. Netta jopa onnistui pari kertaa pujahtamaan aitaan laitettujen mini(vai midi) ja maxi rimojen välistä..
Ehdittiin tehdä myös pientä putki-aita-rengas-keinu-ympyrärataa. Netta meni renkaan vain kerra väärästä välistä ja rimakin tippui pari kertaa. Putkeen meno sen sijaan oli tosi hyvää, samoin keinu meni hienosti!
Kepeistä ajattelin pitää jonkun aikaa taukoa, jos ne vaikka sitten menisivät sujuvammin - toiveajattelua..?

Ei kommentteja: