sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Pekoputki





Jottei Seppo-silakan elämä pelkkää aksaa olisi, niin nyt on takana neljän päivän pekotreeni-putki. Täytyy kyllä myöntää, että hyvin siinä koirassa tuntuu virtaa riittävän.

Viime torstaina olimme LKK:n pelastuskoiraporukan kanssa metsässä. Hakua treenattiin pk-tyyppisesti ja niinpä Gitelle tehtiin pistoja perässäjuoksuna. Palautteena tuli, että kyllä se on nopea. Niinpä. Mutta suoraan eteni ;) Ohjeeksi seuraavaan kertaan saatiin, että ei enää ihan perässäjuoksua vaan pelkkä lähdön näyttäminen. Treenin lopussa Noora vielä haukutti parilla lyhyellä perässäjuoksulla.

Netalla tehtiin samantyyppisesti, ja treenissä pääpaino oli rullailmaisussa. Se tuntuu olevan metsässä haastavampaa kuin varikolla. Netta menee hienosti ukolle ja ottaa rullan, mutta sitten heittää kunniakierrosta ukolta eteenpäin. Puhuttiin, että Noora voisi kutsua, kun rulla on suussa, että oppisi palaamaan heti suoraan. Netalla oli toisesta päästään pannassa roikkuva rulla.

Perjantaina oli koko peko-porukan yhteinen katselmus. Kokoonnuimme siis varikolla, jossa tulimme jaetuiksi kolmeen 3-4 hengen ryhmään. Nooran kanssa olimme eri ryhmissä, mulla oli Otto ja Gitte, Nooralla Netta. Meidän ryhmän ensimmäinen rasti oli raunioilla. Tehtävänä siellä oli suorittaa sekä rauniokasan että sen lähiympäristön etsintä kahdella koiralla, jotka työskentelevät samanaikaisesti. Otto valittiin toiseksi koiraksi ja vieraileva berninarttu toiseksi. Oton osalle tuli rauniokasan ympäristön tutkinta. Täytyy tunnustaa, että Otto yllätti positiivisesti. Se oli selvästi töissä, eikä välittänyt bernitytöstä, vaikka tämä pari kertaa oli tulossa moikkaamaan. Otto myös teki huolellista työtä, ja uskalsin kohtuuvarmasti sanoa, ettei reuna-alueella ollut ihmisiä. Jälkeenpäin kuulin, että siellä oli ollut vaatteita ja ruokaa(!!!), mutta niihin ei tullut reaktioita. Rauniot tarkistanut berni ei mennyt maanalaiseen putkistoon, joten Otto sai vielä tarkistaa senkin. Jostain syystä Otto jäi vasemman haaran päähän. Se ei ilmaissut, joten ei siellä ihmistä ollut, mutta ajattelin, josko sinne jotain muuta olisi jemmattu. Kävin sen sitten yläkautta katsomassa, mutta tyhjä oli. Ehkä aikaisemmassa treenissä sinne oli nakinpaloja tippunut... Netta oli Nooran kanssa suorittanut tämän saman rastin ja raunioalueen tutkimisen. Ei ollut silloinkaan mitään löytynyt, kun ei ollut löydettävissäkään. Eikä onneksi ollut tullut virheilmaisujakaan, vaikka rulla mukana roikkui.

Seuraavana meidän ryhmä meni Jokimaan metsärastille. Sekin oli tyhjän alueen etsintä, vain tavaroita löydettävissä. Metsästähän koirien pitäisi ne ilmaista, mutta meidän käyttämät koirat eivät niitä merkanneet, onneksi me ihmiset kyllä ;)

Viimeinen osuus meidän ryhmällä oli Metsäkankaalla kaupunkietsintä, tai kaupungissa olevan metsäalueen etsintä. Alueita oli kaksi, ja mä otin Giten toiselle alueelle. En kyllä vieläkään tiedä, mitä se teki, sillä kytkettynä etsimistä emme sen kanssa ole koskaan harjoitelleet. Mutta ihan kuin se olisi etsinyt. (En kyllä käskyttänyt sitä mitenkään, eikä sillä ollut hakuvermeitä) Sillä oli valjaat ja Netan pitkä jälkiliina. Se kulki liinan päässä risteillen, kuono ilmassa. Välillä horsmat ja lupiinit olivat niin korkeita, että koko koira katosi ja silloin se ajoittain loikki korkealle nähdäkseen :D Etsittävä alue oli suuri, enimmäkseen metsää, mutta myös sitä horsmikkoa ja jyrkkää entistä hiekkakuopan reunaa. Koko puolen tunnin etsintäajan me partioimme sitkeästi, koska mä kuvittelin vahvasti alueella olevan maalimiehen. Mutta ei sielläkään ollut kuin reppu, jonka kartturimme bongasi. Ajan loputtua pyysin kartturia maalimieheksi, ja niinpä Gitte sai löytöpalkkiot ;) Sillä toisella alueella, mitä ryhmämme toinen puoli etsi, oli maalimies, joka kuitenkin jäi löytymättä. Kokonaisuutena oli kuitenkin kiva, erilainen treeni.

Lauantaiaamuna matkasimme Giten veljen luo jatkamaan samoissa merkeissä. Paikalla oli viitisentoista koiraa, joista 9 taisi olla kelpieitä.

Aamun aluksi tallailimme jäljet. Sitten jatkoimme haulla. Tuuli tuntui pihassa kohtuuvoimakkaalta, mutta metsässähän se aina vaimenee. Gitelle oli kolme ukkoa valmiina piiloissa ja ohjeena suorapalkka. Se sai etsiä vapaasti partioiden. Kyllä se heti metsään päästessään tiesi, mistä on kyse, vaikka ihmiset ja paikka olivatkin uusia. Iltapäivällä otimme nopean ilmaisutreenin perässäjuoksuina. Tämä oli eka kerta, ja yllättävän hienosti haukku irtosi. Toisella maalimiehellä pyöriminen ja hyöriminenkin jo vähän väheni. Palautteena saimme, että voisi siitä tosiaan haukkuvaakin ajatella - ei liene kenellekään yllätys, että tämä oli mulle mieluisa vastaus ;D Haukkumisen asennon ja paikan suhteen koiralle kannattaa antaa vapaus valita - tietty kunhan ei ukkoon koske. Vahvistetaan nyt haukkumista ja katsotaan miten etenee. Niin, ja kirjoitan tähän muistiin, miten suunnittelin saamani palautteen perusteella yrittää rakentaa lähellä pysyvää partioivaa etsintätapaa. Seuraavassa varikon taka-alueen treenissä tallattu alue tyhjä, kun Giten kanssa startataan, eli ei haittaa jos ampuu taas vauhdilla kohti ääretöntä. Kun olemme taka-alueella, ukot hipsivät etualueelle piiloon ja sitten me palataan ja mä osoittelen, mistä kannattaa etsiä. Kiitos LUPilaisille kannustavasta palautteesta ja meitä eteenpäin auttavista vinkeistä!

Oli muuten tositosi hienoa nähdä niin monen kelpien hakusuorituksia! Ja hienoja suorituksia olikin! Välillä nautimme grilliherkuista, salaateista, karkeista, leivonnaisista yms.yms. Täysin vatsoin jatkoimme treeniä, enkä enää muista edes järjestystä 8o - mutta ainakin totuttelimme starttipistoolin paukkeeseen (Gitessä en juuri reaktiota havainnut) ja ulkomuototuomarin käsittelyyn, jossa Gitellä treenaamista riittää. Marika ystävällisesti jaksoi tuomaroida niin kauan, että Gitte jopa rentoutui. Tätä tarvitsisi nyt kyllä ihanoikeasti treenata (eikä ainavain suunnitella).

Verijäljet vanhettuivat 5-6 tuntia. Netalle tekemäni jälki jäi vähän lyhyeksi, kun tuli liian leveä mutaoja vastaan. Jäljelle tuli siis siihen kohtaan kulma ja tienylitys. Tienylityksen jälkeen matka jatkui viistosti kalliolle, ja siinä kohtaa ajaessa oli tullut pieni hukka. Muuten jälki ja makuiden merkkaukset oli sujunut hyvin.

Tällainen ryhmätreeni oli kyllä antoisa juttu, toivottavasti syksyllä järjestyy taas uusi tilaisuus. Tästä Jannalle tuhannet kiitokset!

Sunnuntai-iltana jatkoimme vielä samoissa merkeissä LKK:n pekotreenissä varikolla. Gitelle otimme ilmaisutreenin: viisi ukkoa perässäjuoksuna. Haukkuminen sujui hienosti :) ja aloittaminenkin nopeutui ukko ukolta. Netalle oli myös ilmaisutreeni eilen ostetun u-rullan kanssa. Ja niinkuin eilen testasimme, ettei rulla voi mennä jalan alle, niin heti ekalla ukolla rauniokasalla rulla oli tassun alla. Ukko oli sitten yrittänyt rullaa repiä pois... Toiselle ukolle mennessä rulla oli sitten lauennut irti toisesta päästä... Eli just näin taas :/ Kolmas ukko oli sitten metsän puolella, ja saatiin edes yksi hienosti onnistunut suoritus.

Mitähän sitä huomenna tekisi? Tiistaina taidamme taas päästä pekoon, jos menemme taas uuteen treeniryhmään vierailulle ;D

Loputkin kuvat löytyy täältä. Tietenkin niissä kuvissa, joissa kaikki koirat on kiltisti paikallaan on tarkennus väärässä paikassa :D

2 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Älykkään näköstä sakkia kuvissa x)

Noora kirjoitti...

Kieltämättä :D