Torstaina oltiin raunioille järjestetyssä kaikille harrastajille avoimessa 'spektaakkelissa'. Ensikoti oli luhistunut, ja raunioilla oli verta, vaatteita, ruokaa, savua, melua, lehtimiehiä ja hautautuneita ihmisiä. Treeni oli sinällään hyvä ja huolella järjestetty, mutta ei ihan meidän koirille sopivaa. Tai Otolle se olisi ollut, mutta Otto itse on edelleen vajaakuntoinen. Sille on syötetty ravintolisää, pidetty body ropea ja hieronta on taas ensi viikolla. Mutta ei se kunnossa ole. Välilllä juoksee kyllä metsässä pitkiäkin lenkkejä itsekseen, mutta sitten ei taas jaksa edes autoon hypätä. Torstaina se oli mukana, mutta alkulämmittelyjen jälkeen autoonnostettavassa kunnossa, eikä sitä voinut raunioille päästää. Netta kävi raunioilla, mutta oli kohtuullisen hukassa. Gitelle otettiin varsinaisen harjoituksen jälkeen oma treeni, pari maalimiestä perässäjuoksuna. Ei kyllä mennyt ihan putkeen. Eka meni verilätäkön viereen, ja veren haistelu kiinnosti haukkumista enemmän. Toinen ukko oli betonilaatan alla, ja pimeässä illassa en ollut ihan varma, oli haukussa enemmän vartiointia vai ilmaisua.
Perjantaina oli sitten meidän oman porukan rauniotreenit. Ottoa ei raaski aina treenamatta jättää, ja nyt se pääsi raunioille. Sen suoritus ei kyllä ollut lähelläkään entistä. En tiedä, voiko sillä olla kipua lonkissa, joka sitten estää sen keskittymistä työhön ja pistää juoksemaan 'kipua karkuun'? Vai mikä siitä on tehnyt näin keskittymiskyvyttömän? Sillä oli kaksi ukkoa vastakkaisissa putkissa, ihan lähellään toisiaan siis, ja ajatus oli, että se saa nostettua ne suuremmitta juoksuitta. Mutta mutta Otto hössäsi kaikkea muuta ja juoksenteli ihan väkisin. Meinasi mennä jo painostamisen puolelle, että sain sen nostamaan ukot. Ei tällainen treenaaminen kyllä kivaa ole :(
Gitelle otettiin vaan ylhäällä rakennusten välissä valaistulla alueella leikkimistä, haukkumista ja makkaransyöntiä. Hiukka arveluttaa, kuinka sen kantti tuon haukkuilmaisun tulee kestämään. Nyt ainakin siitä ovat hämärtyvissä illoissa maalimiehet hiukka arveluttavia, toivottavasti on ohimenevä vaihe.
Netalle Noora teki lyhyen jäljen ja sille 5 esinettä. Muiden lähdettyä ja illan kunnolla pimennyttyä kävimme ajamassa sen. Kyllä pimeys vaikeuskerrointa lisää: Netta onnistui kerrankin poimimaan esineen suuhunsa, ja me vaan ihmeteltiin mihin esine on kadonnut ja vasta seuraavalla esineellä, kun se meinasi kävellä ohi Noora huomautti ja se toi edellisen esineen Nooralle voidakseen nostaa uuden ;)
Lauantain treenaamiset jäi vähiin, mä olin maalimiehenä pimeän hakukokeessa. Sunnuntaiaamuna anivarhain raahauduimme Löytyn kentälle järjestämään mätsäriä. Otto ja Netta ulkoilivat siellä lyhyesti metsässä, mutta Gitte pääsi mukaan mätsärin järjestelyihin. Siellä se pyöri pari tuntia kaikkien jaloissa ja lopetti aikaamyöten myös muille koirille räksytyksen ;)
Illalla kävimme vielä agihallilla treenaamassa itseksemme. Oton kanssa vaan tosi lyhyitä juttuja ja leikkimistä eikä mitään hyppäämistä, tavoitteena saada sen pää pysymään kasassa... Netan kanssa samoin vain lyhyttä treeniä ja tokoa. Tokoilussa oli intoa alkuun liikaakin. Taas se meinasi lähteä takapalkalle pelkästä kehumisesta ilman vapautusta.. Luoksetulo pysäytyksellä pelkkää ennakkointia.
Sintin kanssa Noora teki taas kääntymistä ja irtoamista 'parin aidan ratana'. Välistävetoa, takanaleikkausta, valssia. Lisäksi suoran putken kanssa, niin että ennen putkeen menoa koira tietää kumpaan suuntaan kääntyä. Se meni aika hyvin, vain kerran tais kääntyä väärään suuntaan.
Nyt Sintti on illan vaikuttanut oikeasti olevan väsynyt :D
Loppuun muutama kännykkälaatuinen videon pätkä, kuvaajalla oli hieman teknisiä ongelmia ja suurin osa videoista epäonnistui...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti