Olimme Oton kanssa pelastuskoiratreeneissä. Treeniporukkamme oli tälläkin kertaa pieni: meidän lisäksi vain 2 muuta ihmistä ja 3 koiraa. Koska rauniot ovat edelleen poissa käytöstä, päätimme treenata ylhäällä hallin ja metsän välisellä alueella. Siellä on parkissa erilaisia kauhoja, auroja, lavoja, koppeja yms. piiloiksi sopivia. Läpikävelimme alueen pikaisesti, ja päätimme pitää myös pikaisen treenin ilman tottista. Otto aloitti ensimmäisenä, kuten yleensä, sillä se kilahtaa edelleen, jos joutuu liian kauan odottamaan autossa vuoroaan. Molemmat treenikaverit lähtivät piiloihin, joita en halunnut tietää. Luotin, että tutulla ja niin pienellä alueella Otto kyllä heidät löytää.
Otto oli innoissaan tälläkin kertaa, kun pääsi etsimään. Se irtosi hyvin, ja tarkisti ensin metsänreunan. Sitten se juoksi hallin seinänvieren, ja löysi ekan ukon muovisesta hiekoitusastiasta. Siitä Otto jatkoi jälleen metsänreunaan tuulen alla - ja jälkikäteen selvisi, että juoksi melkein toisen ukon vierestä. Otto tarkisti metsänreunan ja aidanvierustan alueen loppuun asti. Sitten käännyimme takaisin, kun ukkoa ei ollut löytynyt. Paluumatkalla ukko auran kauhasta sitten löytyikin.
Palkkasin itse tällä kertaa. Mielestäni Oton ilmaisu oli kohtuullisen hyvä, eikä se ryysännyt ukkojen päälle. Paluumatkalla autolle seurautin, ja Otto seurasikin hyvällä vireellä. Seuraamispaikka oli kuitenkin, kuten aina, liian kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti