tiistai 23. syyskuuta 2014

Virta

Täytyy nyt raportoida, että Giin pelastuskoirakoulutus saavutti yhden rajapyykin: käyttöönottotarkastus tuli hyväksytysti suorítettua 17.9. ja Gii on nyt virallisesti hälykoira. Yhdenlaisena työvoittona tätä voi kai pitää, sillä ihan "perinteisen" pelastuskoiran muottiin Gii ei ole sopinut vaan aika paljon on saanut kaikennäköistä askarrella.

Käyttöönottotarkastus järjestettiin meille Vesivehmaalla maastossa missä en ollut ennen käynyt. Ja ihan kun en muuten olisi ollut riittävän jännittynyt, niin meille oli kutsuttu perään kävelemään testaajan, suunnistajan ja hälyryhmän vastaavan lisäksi kaksi poliisia, vapepan edustaja ja toinenkin hälyryhmän vetäjä. Eli jo lähdössä 8 hengen letka koiran perään hiukan arvelutti mua, mutta ei Gii tästä karavaanista, joka kasvoi aina 10 henkeen asti ennen viimeisen ukon nostoa, onneksi välittänyt.

Saimme tarkastettavaksi noin 20 hehtaarin pitkulaisen alueen, jonka pohjoispuolella sanottiin olevan alue mitä toinen koirakko tarkastaa. Aloitimme työskentelyn pohjoispäästä, ja kohtuupian Gii ilmaisi alueen ulkopuolelta maalimiehen. Tämä oli siis kuitenkin "toisen koirakon" alueella emmekä saaneet sitä nostaa. Jatkoimme etsimistä, ja Gii vielä uudelleen nosti tämän mm:n jäljen meidän alueelta ja yritti toistamiseen käydä nostamassa ukon. Tästä "häiriömaalimiehestä" ja sen tekemästä jäljestä, alueelle menneiden muiden maalimiesten jälkien ja alueen ryteikköisyyden vuoksi pyörimme kai turhan tiiviistikin siksakaten. Näin koirasta, että alueella meni jälkiä, mutta kun emme jäljestämistä ole riittävästi harjoitelleet niin en jäljestämään sitä laittanut vaan jatkoimme hakutyöskentelynä siksakaten.

Onneksi maasto hiukan helpottui edetessämme etelämmäksi. Reilun tunnin etsinnän jälkeen Gii sai hajun ylärinteestä, etsi maalimiehen ja tuli tekemään ilmaisun. Tämä oli mielestäni varsin kelpo suoritus. Poliisit jopa loppupalautteessa kehuivat koiran irtoamista.

Sitten onnistuimme taas löytämään kunnon ryteiköitä. Ja yhdessä sellaisessa Gii teki ilmaisun. Mä tietty jäin hinkkaamaan siihen ryteikköön, vaikka aika pian aavistinkin ettei siellä ukkoa ole - mutta piti vaan tarkistaa ja tarkistaa.

Matkan viimein jatkuessa ryteikkö väheni mutta korkeuserot lisääntyi. Ja aikamme kierreltyämme pääsimme liki korkeinta kohtaa, ja siellä Gii haukahti. Oli jo alkanut hämärtää, maalimiehellä oli kasvot peittävä hirvikärpästakki ja maalimies lähti liikkeelle koiran tullessa - siitä haukahdus. Muuten normaali ilmaisu. Aikaa oli nyt kulunut reilusti yli 2 tuntia.

Vielä saimme lisätehtäväksi palata sinne "toisen koirakon" alueelle tarkistamaan, mihin Gii oli aikaisemmin reagoinut. Siirryimme siis alueen toiseen päähän mistä olimme aloittaneet, laitoin koiran taas etsimään ja se välittömästi lähti maalimiehelle. Nyt oli jo niin pimeä, etten nähnyt ilmaisua. Kun tämäkin ukko oli ylhäällä oli aikaa kulunut jo yli 3 tuntia.

Loppupalautteessa poliisit sanoivat, että mun olisi kannattanut sahata alue pituussuuntaan ja harvemmalla kun nyt tein poikittain tiheällä siksakilla ja alueen pienemmiksi lohkoen. Totta, mun siis pitäisi kai viimein oppia luottamaan koiraan... Toinen palaute oli, että meidän pitäisi enemmän treenata ryteiköissä ;)

Olin kyllä tyytyväinen Giin työskentelyyn. Siinä ei väsymystä, turhautumista tai uskonpuutetta näkynyt, vaan se jaksoi työskennellä kyselemättä multa apuja. Gii pysyy etsiessään näköetäisyydellä, ja se on musta hyvä. Mun vaan pitäisi oppia luottamaan, että se lähtee kun hajun maalimiehestä saa...

6 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Loistavaa, onnea!! Ison työn olette tehneet, nyt se kantaa hedelmää :)

Tuija kirjoitti...

Kiitos Sari kannustuksesta :)

Linda kirjoitti...

Onnea! Olihan siinä hommaa kerrakseen :)

Tuija kirjoitti...

Hommaa oli, mutta nyt näin jälkikäteen ajatellen ihan hyvä että kaikki tuli koeteltua ;)

Mira kirjoitti...

Paljon onnea! :)

Tuija kirjoitti...

Kiitos :)