lauantai 13. maaliskuuta 2010

tai sitten pekoa

Perjantain pekotreenit pidimme vaihteeksi alhaalla alueen perällä. Ainakin tallaaminen on nopeaa, kun alueelle on aurattu yksi tie, ja kävelemme sen läpi ;) muille meidän koirista tämä vaatimustaso onkin riittävä, Otolle nyt olisi voinut hankeenkin tarpoa. Mutta kinokset olivat vielä niin korkeat, ettei kukaan lähtenyt sinne rämpimään.

Netalle tehtiin nyt ensimmäisen kerran rullakoirana 'ihan oikea' etsintätreeni. Ennen aloitusta vain kerran muistuttelimme, että mitä pitikään tehdä, niin että mä olin ukkona näkyvillä tien varressa. Sitten oli ajatus, että siirrymme lähemmäksi ensimmäistä piiloa, mutta Noora ei ottanut koiraa hallintaan vaan Netta ehti siinä vaiheessa kertaalleen juosta jäljestäen reitin läpi. Sitten kun lähetettiin työntekoon, niin työskenteli kyllä hyvin: juoksi siksakkia ja käytti ilmavainua. Ensimmäinen ukko oli maassa olevan kuorma-auton lavan takana. Hyvin löysi ukon ja tuli rullan kanssa. Toinen ukko noin 50 metriä eteenpäin tien aurauspenkan toisella puolen. Tämä myös löytyi vaivatta, oli käynyt nuuhkaisemassa ja sitten ottanut rullan. Kolmas ukko oli vähän kauempana -noin 100 metriä. Matkalla jostain syystä Netta teki virheilmaisun, nuuski kovasti maata ja otti siitä rullan. Noora lähetti uudelleen ja sitten löysi ukon ja ilmaisi.

Netalle ei ole vielä ketjutettu näytölle menoa, vaan Noora palkkaa itse rullan tuomisesta ja ukko vaan tulee silloin pois piilosta. Olemme miettineet virheilmaisujen vähentämiseksi ja vahvistaaksemme ukolle asti menoa rullaa ottamaan, että voisimme kokeilla niin, että joskus ukko palkkaisikin heti suoraan, kun koira löytää. Oppisikohan Netta ajattelemaan, että käy ensin katsomassa, tuleeko palkka suorilta ja jos ei, niin sitten ottaa rullan ja tulee ohjaajan luo?

Otolle oli kaksi ukkoa, toinen kivilavojen päällä ja toinen siinä maassa olevassa kuorma-auton lavassa. Intoa Otolla oli taas kiitettävästi, juoksi pitkin hankia, vaikkei oltu tallattu. Molemmat ukot löytyivät helposti. Haukkuilmaisu ei kyllä ole Oton vahvuus. Ehkä vähän vaikutti raskas hangessa juokseminen, mutta hyvin oli katkonaista ja harvaa haukkua. Ja umpipiilossa olevan haukkumisen aloitti vasta pitkän vinkumisen ja lavan kiertämisen jälkeen.

Gitte oli treenin viimeinen koira, sillä odotimme pimeän tulon. Olen siis antanut periksi siitä alkuperäisestä ajatuksesta, että opetamme osina rullailmaisun + näytölle menon, ja sitten ukot vaan etääntyvät (Netta siis opetetaan näin, siitä oli juttu viime vuoden Caniksessa). Mä siis malttamattomana ihmisenä haluan päästä jo jotain tekemään Gitenkin kanssa pekotreeneissä, ja otin sen samoin kuin edellisellä kerralla bongaamaan ukkoja. Erona edelliseen kertaan oli nyt eri alue ja pimeys. Kolme ukkoa meni samoihin piiloihin kuin Netalle. Jiitä ei siis mitenkään käskytetty, ajatus oli vaan lähteä kävelemään alueelle, ja katsoa, josko se ukot löytäisi ja menisi syömään niiltä makkarat. Jii kuitenkin heti tiesi, mikä on homman nimi, ja ampui ohjuksena matkaan. Vauhti oli niin kova, että ensimmäinen ukko lavan takana ohitettiin ja juoksi suoraan seuraavalle. Ja mun juoksunopeus lisättynä pimeyden ja likkauden vaikeuskertoimilla ei tosiaankaan riittänyt. Jii ehti lähteä makkarat syötyään ukolta jo mua vastaan. Sitten otimme suunnan takaisinpäin, ja hienosti bongasi nyt ukon lavan takaa. Ja mäkin jopa ehdin paikalle. Kolmannelle ukolle oli sitten muutama sata metriä matkaa, ja aivan selvästi Jiillä oli haku päällä koko matkan. Se nousi vuoroon molemmin puolin tietä penkoille ja kävi tarkistamassa aikaisemmin käytetyt piilot. Kolmas ukko myös löytyi ja makkarat kelpasivat.

Nyt mun oikeasti täytyisi miettiä, miten tuon hakemisen ajattelisin Jiin kanssa harjoitella. Syksyllähän olin tekemässä siitä haukkuvaa, ja silloin se etsi valmiiksi piilossa olevat ukot, mutta haukkuminen oli aika pelokasta. Sitten päätin tehdä siitä rullakoiran, opetin näytölle menon, mutta en rullaa... en siis tajua mikä siinä rullassa sen kanssa tökkii... ja nyt se on ollut siis treenamatta monta kuukautta. Tämä hakutreeni yllätti mut täysin, tai siis sen into etsiä uudessa pimeässä paikassa ukot! (Ja ukoistakin kaksi oli sille vieraita) Jos siis jotain positiivista tästä mun täysin hallitsemattomasta treenauksesta haluaisi sanoa, niin maalimiesmotivaatiota en ehkä ole onnistunut pilaamaan. Mutta nyt mun täytyy ryhdistäytyä ainakin sen suhteen, että jos kerran treenaamme hakua, niin sitä on sitten edes yritettävä tehdä hallitummin eikä tällaisena koira matkaan ja perään -juoksuna enää.

Peko-treenin jälkeen ajoimme taas suoraan Renkomäen hallille Giten näyttelytreeniin. En tiedä, vaikuttiko se, että näyttelyhihna oli unohtunut kotiin ja Jiillä oli tavallinen panta ja hihna, mutta se oli nyt rennompi kuin ennen. Tuomaria se meni iloisesti (hyppien ;)) tervehtimään, mutta kopelointiin ei edelleenkään haluaisi suostua. Hampaat saa vielä katsottua, mutta takapäähän koskeminen on kaikista pahinta. Toipuu kyllä nopeasti, sillä juoksemisen jälkeen on taas ryntäämässä tervehtimään tuomaria. Lähinnä tuli harjoiteltua vapaasti seisottamista.

5 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Mikä siinä rullassa mättää?

Mä aion opettaa molemmat vahvoiksi erikseen (haun ja ilmaisun) ennenkun yhdistän ne. Metsässä tehdään pistoja, opetellaan nenänkäyttöä ja kasvatetaan maalimiesmotivaatiota. Suorapalkka. Samoin rakennus yms etsinnöissä.
Sitten erikseen tehdään rullaa. Jotta rulla toimisi, pitää nouto olla varma, ihan minkä vaan nouto. Tästä huolimatta minä vaihdoin toiseen toimintatapaan, kun se noutomainen palautus luovutusasentoineen ei toiminut. Rulla tulee käteen, aina, ja itse ojennan sitä kättä jo valmiiksi. Rullan tuonti käteen pitää siis olla valmis ja varma kotona, ennen kun sitä vie ulos ja vieraille mm:lle.

Tuolla on musta hirveen järkeviä neuvoja rullan opetukseen
http://www.foorumi.info/lampola/

Linda kirjoitti...

Onko täällä kommentointirajaa? Alle tuhat merkkiä per viesti...

Kannattaa varmasti ottaa satunnaiset suorapalkat käyttöön, tosi monet (mekin sitten joskus) harrastaa niitä rullakoirilla juurikin noiden kahden asian takia: jotta koira menisi ukolle asti ja sitä kautta virheilmaisujen vähentämiseen. Pohjimmiltaan sama idea mitä irtorullissa, mutta lisää samalla maalimiesmotivaatiota. Maalimiehet pitää vaan ohjeistaa kunnolla, jotta koira oppii erottamaan mistä on kyse eikä sen tarvitse arvailla mitä kuuluisi tehdä. Eli ilmaistavat ukot on selkeesti passiivisia ja suorapalkan antavat tosiaan tarjoaa sen palkan _heti_ ja vaikka kehuvat sanallisesti vielä paljon, jotta saadaan kontrastia asiaan. Sitä en sitten tiedä miten spanielin aivot taipuu :D

Giten kohdallahan maalimieheltä vastaan tuleminen ei haittaa mitään jos siitä tulee rullakoira. Ja maalimiesmotivaatiohan on tärkeintä, joten viis tyylipisteistä kunhan on kivaa ;) Noin niinkuin yksittäistä treeniä ajatellen - jos sitä taas jotain kehitystä tahtoo nähdä niin selkeä suunnitelma saattais kyllä auttaa ja vielä enemmän sen noudattaminen. Tökkiikö rulla pahemmin mitä haukkuminen? Onko rulla oikeasti vaikea koiralle vai onko se vaan jäänyt, kun kaiken muun se oppii nopeasti, mutta tätä ei? Mä voisin antaa sulle kotiläksyksi sen noudon opettamisen kuun loppuun mennessä jos tarttet persiille potkijaa... ;)

Ei vaan, paraskin sanoja, kun itellä on ties kuinka paljon visioita ilman mitään tietoa toteutusaikataulusta...

Tuija kirjoitti...

Niin, rehellisesti sanoen tuo oma saamattomuus taitaa olla suurin noudon opetuksen este. Kyllä Gitte esineitä kantaa, ja sitä paremmin, mitä korkeampi vire. Pakkonoudolla vaan vire putoaa, ja sitten kai lähinnä ohjaajaa rupeaa epäilyttämään. Pitänee ottaa Lindan läksy tehtäväksi...
Tuota Nietosvaaran palstaa olen kanssa lukenut, ja sieltä itseasiassa tuo ajoittainen suorapalkka-ideakin taitaa olla peräisin. Ehkä nyt tosiaan palaan tapaan opettaa etsiminen ja ilmaisu ensin erikseen ja panostan myös sen ilmaisun opettamiseen ja suunnitteluun ja suunnitelman noudattamiseen - tai ainakin yritän ;)

Linda kirjoitti...

Noita näyttelytreenejä piti vielä kommentoida, mutta en nyt muista mitä oli mielessä.

Takapään koplaamiseen auttaa kaikki harjoittelu ja sitä pitää tehdä paljon. Oman perheen väki voi joka päivä rapsutella takareisiä, samoin treenikavereita voi aina väliajalla missä vaan pyytää silittelemään takajalkoja, etenkin jos koira itse hakee huomiota. Jos kerran toipuu nopeasti niin kyllä se sitten on siihen ihan totutettavissa. Ja paljon palkkaa, silloin kaikki muu unohtuu.

Nemiä totutin ite sen syödessä iltaruokaa. Ainut asia minkä takia olen koskaan häirinny sen ruokarauhaa. Samoin leikittäessä silittelin sitä välillä myös takapäästä enkä aina vaan kyljistä tai kaulasta. Turha herkistely unohtu ihan viikossa tai parissa.

Sari kirjoitti...

Mä yritän panostaa sen ilmaisun erillisenä niin varmaksi kun sen voi, eli en kuvittele, että sitä liitettäisi etsintään ennen ensi syksyä. Saas nähdä sitten.

Oma tutina noista valeilmaisuista Kittyn kohdalla on tällä hetkellä sellainen, että sen maalimiesmotivaatio on niin suuri, etten usko sillä olevan mitään tarvetta alkaa kantamaan mulle rullaa ilman löytöä. Kuvittelen, että sen motivaatio löytää ihminen on suurempi, ja toivon että tämä ote säilyy. Vaarana on, että alan painostaa sitä rullasta, jollon valeilmaisun riski kasvaa. Sitpä sen näkee. Mutta suorapalkkaakin tullaan varmasti käyttämään, kun joskus niin pitkälle päästään.