se on vaan hullu koira

Mai täytti maagisen 18kk marraskuun lopussa ja niinhän siinä kävi, että ekat agilitykilpailut ehdittiin samassa iässä startata. Vaikka ei siinä niin pitänyt käydä :-D Tuloksetkaan eivät olleet yhtään hullummat, 5 ja nolla. Ensimmäisen radan vitonen tuli riman tiputuksesta, Mai oli hetken menossa eri suuntaan ja ei sitten onnistunut hyppäämään oikeaa hyppyä puhtaasti. Toiselta radalta selvittiin ilman virhepisteitä, vaikka yksi putkeen lähetys oli lähellä kieltoa "hääh, kerro nyt mihin mä meen!!". Jäähkälenkillä eksyttiin ja ei ehditty palkintojen jakoon, mutta taidettiin olla kolmansia :)
Toisella radalla Mai oli selvästi ronskimpi ja etenevämpi, mielenkiinnolla odotan millanen se on ens viikolla Lahdessa tutussa hallissa. Niin ja tuomari mittasi Main korkeudeksi 44,5cm ja mä taas oon mittaillut sitä 46cm korkeaksi.

Mä oon itse aika yllättynyt, että Mai olikin jo heti kisaiässä kisavalmis. Tavotteena meillä oli startata "vasta" 2014 alkupuolella. Me ei olla treenattu mun mielestä kovinkaan paljoa määrällisesti, vaikka toki hallilla on helppo kävästä tekemässä lenkin ohessa jotain pientä. Mä en tiedä, että missä välissä se on oppinut kaiken mitä se nyt osaa! Kesällä me ei osattu vielä mitään. Kepit alotettiin vasta Main täyttäessä vuoden, kontaktit kasattiin kesän aikana ja hyppykorkeuksia alettiin nostaa kesällä 5cm kuukaudessa tahtia. Samoin hyppyesteisiin (rengas, muuri, pituus) on tutustuttu vasta syksyn aikana.

Laatikkotreeniä kontakteja varten kesäkuulta.

Tällä hetkellä oon tosi tyytyväinen siihen miten se lukee ohjausta. Meillä meni tosi pitkään, että Mai oppi tekemään esim päällejuoksuja ja saksalaisia. Toki niitä oli vähän haastava ehtiä itse tekemään silloin, kun rimat oli nilkan korkeudella. Nyt tuntuu, että se osaa tehdä lähes mitä vaan.
Samoin kontaktit on tosi hyvällä mallilla. Treeneissä se se tekee A:ta ja keinua mun kriteeriin tosi hyvin. Puomilla tarvii vielä vahvistaa laukkaa. Puomin ja keinun erottelussa on ollut vähän vaikeuksia, mutta viimisimmät treenit on menny hyvin.

Kokoamisessa ja kääntymisessä meillä riittää tekemistä maxikorkeuksilla. Mai niin kovin mielellään pomppais monen metrin hypyn ja tällä hetkellä mä joudun tosi vahvasti "uhkailemaan" sitä, että saan sen kääntymään. Ollaan harjottelemassa erillistä hophop käskyä pikkuhypyille. Hommaa on toki sotkenut myös se, että mä en osaa päättää miten haluaisin sitä ohjata, kuinka paljon itsenäisyyttä ja kuinka paljon saattamista. Toistaiseksi Mai ei osaa hakea itse hyviä linjoja, kuten Gii, niin varmaan ainakin niissä sitä vielä autan reilusti.

Mai, kuka ei noin muuten ole mikään hiljainen hissukka, on aksaradalla ihan tosi kiltti. Pelkään, että liiankin kiltti. Ja toisaalta pelkään, että kohta kaikki tekeminen vaan hajoaa käsiin.

Kotona Mai on tosi helppo koira. Se ei ole juuri askarrellut mitään ja mikä tärkeintä: se osaa sylissä olla paljon kiltimmin kuin kukaan muu koirista :-D Ehkä se on pikkupentuna saanut olla paljon enemmän sylissä, kun oli ainoa pentu?
Koiraseurassa se on varmasti super ärsyttävä muiden mielestä, kiusaaja. Mai kiskoo Nettaa korvista, näykkii Ottoa ja kutsuu Giitä leikkimään murinahyökkäyksillä.... 15-vuotiaalla Pipsalla sentään riitti auktoriteetti kertoa, että mene muualle kakara.
Eniten Maissa tunteita kyllä herättää autoilu, se alkaa huutaa ja heittämään voltteja, kun tajuaa et ollaan menossa autoon. Sillä on hirveä kiire päästä autoon sisään, että se voi huutaa lisää autossa sisällä. Ajaessa se on ihan hiljaa, mutta heti kun se huomaa pääsevänsä ulos alkaa kiehuminen taas. Kyllä, raivostuttavaa.

Tämän syksyn mulla on ollut pelkkä Mai. Muutettiin hissittömän talon ylimpään kerrokseen ja portaat on niin liukkaat, ettei koirat meinaa pystyssä pysyä. Netta pelkäsi rappukäytävässä niin paljon, että se on asunut nyt myös Lahdessa. Enkä mä millään sais kahta koiraa kannettua portaita, Mai suostuu kävellä alas, mutta ei ylös.

Viime lauantaina treenailtiin Lotan kouluttamana Maiskis-seurassa, Mai pääsi mukaan kiharasta tukasta huolimatta. Treenistä pätkiä alla. Giin kanssa en taida olla tehnyt aksaa sitten syyskuun kisojen jälkeen, mutta olipa niin kivaa, että ilmosin senkin Lahden kisoihin. Saas nähdä kuin suoritetaan kontaktit, kun vaihto juoksuille on edelleen kesken....

Startteja pitkästä aikaa

Gitte oli mulla kaksi viikkoa täällä Lappeenrannassa ja päästiin pitkästä aikaa kisailemaan! Ennen kisoja treenattiin oikeestaan aika vähän. Kontakteja tehtiin, en oikein tiennyt että miten ne sen kanssa teen ja huonostihan ne kisoissa meni. Se himmailu alastulolla on niin kompastus. Oli hassua huomata kuin oli jo niin tottunut Main kanssa tekemiseen, ensin tuntu et Git ei käänny millään. Ehdittiin myös käydä yhdet epikset, harkkaratana tehtiin möllien rata ja olipa ihan kamala! Kisaavien rata meni ihan kivasti, vaikkakin hylky myös.

Lauantaina kisattiin agi + hyppy. Agiradalta nolla, -9,19 ja sij. 8. Aikaa hukattiin lähinnä kontakteille. Hyppärillä Git meni yhden hypyn ali, se ei tainnut ehtiä noteerata koko aitaa :D Muuten kiva rata!

Sunnuntaina ansin hyppäri, jolta nolla, -3,42 ja sij. 5. Tää oli tahmeeta, kepit oli tosi nihkeet ja ihan lopussa Git meinas hakea ihan väärän hypyn. Agiradalta hylky. Mä olin valssaamassa hypylle ja Git tuli alas mun selän taakse ja ehti keinulle. Vähän yllätyin et se haki keinulle, kun kepit ois ollu oikee vaihtoehto. Jatkettiin kuitenkin loppuun ja tehtiin pari hylkyä lisää :D Harmi kun ei oo videota yhdestäkään radasta, haluisin niin nähdä mitä me on oikeesti tehty!

Mai on puolestaan ollut äitillä Lahdessa ja ne on kovasti työstänyt sen ilmasua. Mai tarjoais kovasti haukkua kertomismuodoksi, en haluis siihenkään kohtaan haukkumista mut ei ole keksitty toistaiseksi muutakaan vaihtoehtoa. Mua ei yhtään innostas mikään patukan nykiminen tai maahanmenokaan...
Niin ja Mai harrasteli oksentelua, aloitti n.kk sitten, toivottavasti se ois nyt ohi. Ensin se kakoi ja oksenteli vaahtoa yhden yön, käytin ell ja se sai 5 päivän kuurin jotain mahansuojalääkettä. Pulauttelu jatkui ja vein sen toiselle lääkärille, siitä otettiin verikokeita ja röntgenkuva, ei mitään. Sen jälkeen se sai kolmea lääkettä kuurit. Koko ajan se on ollut ihan normaali muuten. Toki se on ollut ulkona ihan päätön syömään kaikkea roskaa ja paskaa, että ihmekkös jos vähän oksettaa...

Otto on myös käynyt lääkärissä. Se on ollut tosi haluton ulkoilemaan, se lähtee innokkaasti mutta on usein väsähtänyt 5min jälkeen. Sit se haluaa vain seisoa paikallaan ja näyttää huonovointiselta. Siitäkin otettiin verikokeita, joista ei selvinnyt mitään. Viime syksynähän siitä otettiin röntgenkuvia, nekin niin hyvät, ettei selitä. Nyt se syö kolmen viikon kuurin kortisonia ja katsellaan auttaako.

Netta on taas kynitty niin kauhian nättiin kesätukkaan - Pena ja patalappu-korvat :-D

kotiseilaaja seppo

Taas voisi tulla vaan päivittelemään kuin Mai on kasvanut :-D Menee kyllä aika nopeasti, ei uskoisi, että nappula on jo 5,5kk. Ei tullut näköjään 5kk mittoja otettua, mutta viikko ennen Mai oli 42,5cm korkea ja viikon myöhemmin 44cm ja 9,5kg.
Nyt taas tuntuu, että se on tosi hoikassa kunnossa, kun on tullut liikuttua vähän enemmän. Eilen Mai sai ekaa kertaa syödä kokonaisia broiskun siipiä, ja sehän meni yllättävän hyvin. Mai tajus pureskella kunnolla, niin ei tarvinut kohta oksentaa ja syödä uusiksi, mitä Git harrasti...

Aksaan Mai on ihan super innostunut ja tekee tosi hyvällä keskittymisellä. Vuoron odottaminen sen sijaan on järkyttävää huutamista, jos sen laittaa vaan seinään kiinni. Toistaseksi on harjotettu putkeen lähetyksiä ja perusohjaustekniikoita aidalla. Keinun kanssa on pari kertaa tehty bang game:ia, puomin pätkää pari kertaa namikupille, vaikka kontaktit varsinaisesti opetellaankin laatikon kanssa.
Mai on myös tajunnut, että kun mä kävelen seinän viereen niin tekeminen loppuu ja se joutuu odottamaan, ja tästäkös se menee ihan sekasin, kun ei millään malttaisi lopettaa :D

Git oli mulla lokakuussa viikon ja nyt tämän viikon. Lokakuussa päästiin myös kisaamaan: sattui hyvin, että viikon ehti treenata ja lauantaina oli sitten kolmosten kisat täällä Lappeenrannassa. Eka rata oli agirata, kontaktit on taas tauon takia (yllättävää juu...) huonommalla mallilla. Giitä ahdistaa. Toinen rata onneksi hyppäri, ja oli kivaa! Aikaa hukattiin pariin turhaan pyörimiseen, ihme ettei kiellon arvoisia, ja sijotus 4.
 

Mikkelin kisat

Pitkästä aikaa kisaamassa Giin kanssa! Viime kisoista ehti kulua kaksi kuukautta, ei vaan ollut yksiäkään kisoja mihin olisi päässyt.
Eka rata tuntu tutustuessa jo tosi nihkeeltä. Halusin mieluummin valssata kuin päästää Giitä edelle ja huitoa perässä. Valsseista ei tullut yhtään mitään, mä olin koko ajan tiellä ja hukassa, aikamoista huutamista ja heilumista taas. Eikä asiaa auttanut, että Jii oli paljon normaalia ronskimpi. Ollu juu taukoa kisoista ja treeneistäkin :D Renkaalla homma sitten vihdoin levähti kunnolla ja loppu pyöritys oli tosi kaaosta. Tai ehkä juuri siksi, kun en sitä edes yrittänyt pyörittää.

Toinen rata oli paljon kivempi, siinä ainakin liikuttiin, vaikka kontaktit totaalista epätoivoa. Ehkä tän yhen radan onnistumisen kannalta onneksi Gii himmaili A:n niin ehdin kunnolla edelle ja ohjaamaan putken. Puomin jälkeiset hypyt oli liiankin varovaista ohjaamista, ja loppusuoralla vasta jännittikin tippuuko okserin rima... Ei tippunut ja saatiin nollavoitto! Nyt Jii lähee mökkeilemään, mutta jospa sitä elokuussa ehtisi edes yhet kisat käydä ennen muuttoa.

Main kanssa on edelleen mennyt hyvin. Se on alkanut syömään kunnolla ja se on muutenkin paljon ahneempi. Vasen korva on toisinaan jo ihan pysty ja oikeakin on selvästi noussut. Eilen käytiin satamassa ihmettelemässä, Mai kipitteli ensin tosi reippaana ja väsähti sitten nukkumaan syliin. Tänään käytiin pyörähtämässä keskustassa ja kylässä, hienosti meni sielläkin. Häkissä olemista oon muutamia kertoja naksutellut, mutta siihen se tarvisi saada oppimaan niin autoilu sujuisi ja sen saisi helpommin otettua mukaan treeneihin. Pari automatkaa se on kuitenkin ollut häkissä kiljumassa, mutta suurimman osan sylissä varsin tyytyväisenä :-)

Janakkalan kisat

 

Lauantaina kisailtiin Janakkalassa kolme rataa. Oli kivaa, Gii oli kiva :) Kontaktit on niin harmittavan hitaat, toi puomi on vaan niin tuska... Ensin hyppäri, 15, kaksi rimaa ja kielto viimiseltä hypyltä vaihteeksi. Okseria ei tosiaan turhan paljoa ole tehty.

Seuraavaksi agirata, jolta nollavoitto ja luva! Esteet tuntu olevan sumpussa ja reunoilla hirveästi tilaa, vähän meni karjumiseks pari mutkaa... Pöytä meni vähän tuurilla :D

Viiminen rata hylky. Tutustuessa mietin, että kyllä se Gii kääntyy sieltä ilman vastakäännöstä, mutta mihinpä se kääntyy kun jää seisomaan kohti väärää estettä... Ja puomin ylösmenolta näköjään vitonen, en ite huomannut sitä kun vasta videolta.

Mulla on kohta niin paniikki, kun ei oo kauaa enää aksakoiraa!!!

Hiukka jääny kirjottelematta, tekemiset kun on tullu kirjotettua ihan vihkoonvihkoon. Mitähän tässä tapahtunu, mä oon Giin kanssa aksaa kisannu ja käytiinpä yhdessä möllitokossakin. Lisäksi on käyty pari kertaa pyörälenkillä, Gii on ollu ihan hullun innoissaan.
Viime viikolla saatiin vihdoin viimeinen luva ja Giistä tuli tokaluokkalainen. video
Tossa keinun jälkeen Gii pyörähti ympyrän kahden esteen välissä, kun ohjausta ei kuulunut ja tuomari anto siitä vitosen, mutta oli suorituksen jälkeen käyny muuttamassa ettei se ollutkaan virhe :D
Seuraavana päivänä yks kakkosten rata, ja tekeminen hirveetä vääntämistä.  Jospa sitä viikonloppuna ois parempaa tunnelmaa Janakkalassa.

Netta on ollut selästään koko kevään taas enemmän ja vähemmän kipeä. Tän kuun alussa päästiin fyssarille ja se on lonkista ja selästä tosi jumissa. Kotijumppauksista ei vaan tule mitään, kun Netta on niin jännittynyt. Ruokavalioon tuli yksi lisäaine, gelatinaat, vielä lisää. Seuraava aika ens kuun alussa, akupunktiotakin meinattiin kokeilla.

Kisa aksaa ja mamma aksaa

Lauantaina kaksi Seppo Savikon rataa Ojangossa. Agirata ja hyppäri, molemmat hyl. Gii tuntu tosi erilaiselta kuin Hyvinkään kisoissa, ehkä se matto siellä vaan on liukkaampi ja Gii sen takia hitaampi. Mä en ehtinyt nyt yhtään mukaan ohjauksiin, tai en oikeastaan vaan ottanu haltuun ja kääntänyt ajoissa. Ekalla radalla A oli tosi huono, keinulta Gii lähti vauhdikkaammin kun oletin ja ehti väärälle hypylle, mistä hylky. Loppurata meni ihan sekasin.
Hyppäristä en oikein muista mitä tapahtui. Jii tais renkaan jälkeen singota aidalle? Yritin tehdä radan loppuun kisanomaisesti, mutta siitä ei vaan meinannu tulla mitään, Jii oli koko ajan menossa ihan väärään suuntaan :D Kepit oli molemmilla radoilla hyvät.
Harmi, ettei oo taas videota ku olin yksin kisoissa. Siitä näkis vähän sitä vauhtia.

Maanantaina en tehnyt Jiin kanssa ratatreeniä, vain A:ta ja keinua. Sen sijaan äiti lähti mukaan ja kokeili ohjata Giitä :D Ollaan mietitty, että mitä Giin aksalle käy kun mä syksyllä muutan. Oon sitten yllyttänyt, että äiti alkais harrastamaan :D Muuten hyvä, mut rouva kartturi oli vähän hidas ja Gii päätti ite miten rata jatkuu kun ohjaus ei ehtinyt paikalle :D

Nettakin pääs vähän tekemään: se vaan oli niin innoissaan, että A:n alastulolla jotenkin kompuroi ja ontui hetken takatassuaan :(

Lisäks mulla on hirvee pentukuume! Ja vielä pahempi rodunvalintaongelma. Gii kun tosiaan jää äitille, niin mulla ei ole aksakoiraa. Netta lähtee mun mukaan, mutta se haluaa olla vaan sunnuntaiharrastelukoira ja aksaa se ei voi harrastaa oikeen ollenkaan.

kisoja, treenejä ja lääkäriä

Viime viikolla oli ensin torstaina Lotta Vuorelan koulutus, radan teemana ohjaajan liikkuminen. Siitä treenistä jäi ihan super hyvä fiilis! Jii oli hirveen kiva ja oma ohjauskin tuntu sujuvan. Useempaan kohtaan ehdittiin kokeilla vaihtoehtoisia ohjauksia, ja nekin toimi. Keinu huononi toistoilla, samoin puomi (jota ei tosin tehty sen takia montaa kertaa). Valssasin muurilla ja eka kerralla Jii tuli ohi, toistot okei.

Sunnuntaina oltiin taas Hyvinkäällä kisoissa. Eka rata hyppäri, hylky. Mä en vekkaa ennen päällejuoksua ja Jii hyppää liian pitkälle ja mä työnnän sitä liikkeellä vielä pidemmälle. Sen jälkeen huonoa ohjausta: en käskyttänyt rengasta ajoissa, en ohjannut putkeen.
Toinen rata nolla ja voitto. Aika oli -16,59. En tajua miten oltiin noin nopeita. Jii tuntu hitaalta ja kaikilla kontakteilla kulu paljon aikaa.
Viimisellä radalla vitonen, muurin palikka tippui. Keinu näyttää videolla pahalta, kyl se oikeesti otti ihan reilusti sen kontaktin :D mutta se on kyllä lipsunut taas huonoon, vanhaan suuntaan.

Videot löytyy vaan ekasta ja viimisestä radasta täältä.

Muuria ja keinua treenattiin eilen viikkotreeneissä. Inhottaa vaan hyppyyttää sitä muuria varsinkin tiukoista kulmista, sepipepi on niin pikkunen :(

Tänään käytiin rokotuksilla, Netalle kaikki ja muille kennelyskät. Toivottavasti koirat ei ole ehtinyt saada tartuntaa eikä tuu siitä rokotuksesta kipeeksi. Ne sai jonkun uudenlaisen rokotteen, mikä laitettiin nenään ja sen pitäis olla tehokkaampi. Netta sai lisäksi kipulääkettä ja B-vitamiinia, sen selkä on ollut taas kipeenä. Netta painoi 18, Otto 28 ja Gii 15kg.

Lauantaina Hyvinkään kisoista eka radalta hylky ja tokalta vitonen. Lähtöihin olin tyytyväinen Puomit oli tuskasen hitaita
Eka rata:

Jää sen verran selän taakse, että hyppää ton väärän ja sit meneekin keskittyminen, äh. Ja mitä ihmettä toi meno keppien jälkeen :D:D

Toinen rata:

Jii sitten kiersi muurin, mitä en osannut yhtään odottaa. Käskytän sen normaalisti, mutta ehkä mun liike on painanut sen ohi siitä tai sitten se on epävarma muurilla (viime kisoissakin tuli virhe muurilla, mutta toisella radalla ei taas ongelmaa).

Eilen treeneissä muurin kanssa ei mitään ongelmaa, muuten tuntu kyllä kaikki tosi tahmeelta...

Pitkästä aikaa. Viime vuoden puolella käytiin tosiaan vielä pari rataa Hyvinkäällä kisaamassa, molemmilta hylky. Ekalla radalla hylky tuli viimiseltä esteeltä :D Toisella radalla mä en sitten kääntänyt Jiitä ja se jatko alkusuoraa liian pitkälle. Ei oo videoita näistäkään.

Jouluun asti treenailtiin normisti mitä työvuorojen takia treeneihin päästiin. Joulun jälkeen mä olin kipeenä ja kuukaus meni tekemättä yhtään mitään. Ja Giistä tuli kelpie! :D Se alko puuhailla sisällä kaikenlaista yksinollessa: jyrsi halkoja ja silppusi post it -lappuja. Ja se alko leikkiä tosi paljon itsekseen leluilla. Samoin ulospääsy aiheutti kaahausilottelua.
Ja vihdoin kun päästiin treenailemaan, niin se on ollut superpaljon parempi. Ehkä niitä taukoja pitäis oikeasti pitää...

Tammikuussa käytiin Lahden ryhmänäyttelyssä Git kauniisti kaljuna. Tuomarina Gunnel Holm ja arvostelu: Hyvän tyyp. narttu jolla hyvä pää, korvat. Lyhyt olkavarsi. Luisu lantio. Lyhyt taka-askel. Ja AVO-EH. Kai se samalla oli avk2 vaikkei sitä lapussa olekaan ruksittu. Hallissa Giitä ahdisti, kun joutu kulkemaan niin läheltä muita koiria. Esiintyminen oli ok, vähän normaalia enemmän jumissa.

Nyt mä päätin pitää kisakauden aksassa, koska suurin kompastus tällä hetkellä on mun mielestä epävarmuus tai ehkä ennemmin kokemattomuus. Kontakteja saatiin treenattua eteenpäin joulu/tammikuussa. Treenattavaa olisi vielä paljon, mutta ajatus selkeni Giille mun mielestä huomattavan paljon. Nyt haluan keskittyä enemmän vireyteen ja mun ohjaamiseen sekä sitä kautta vauhtiin.

Viime viikonloppuna me oltiin kisoissa Vantaalla Ojangossa, kaksi Saviojan aksarataa. Ja taaskaan ei oo videoa. Ensimmäiseltä kymppi: vedin ilmeisesti Jiin välistä muurin ohi ja ennen keppejä en ehtinyt alta ja Jii meni toiseen väliin. Muuten hyvä.
Toiselta vitonen. Mä jäin keinulla seisomaan paikalleni ja lähetin Jiin eteenpäin, ja sehän lähti ja oli menossa turhankin kauas. Oli oikeen sellanen hyvä minä -hetki :D:D Sillä radalla ei ollut ollenkaan keppejä, mutta sen sijaan oli pöytä.

Kaks seuraavaa viikonloppua ollaan menossa kisaamaan Hyvinkäälle, äiti on palannut jenkeistä ja on ainakin toistaiseksi lähdössä mukaan, niin saisin videot radoista.

Ja tokoa me on treenattu edelleen ja kisojakin oon katellu, huhhuh.

kaikkee kaikkee

Viime tekstin jälkeen onkin kaikkea tapahtunut. Jiin harmi on, että mamma on jättänyt sen. Edelleen se jaksaa välillä auton äänen kuullessaan kipittää katsomaan, jos mamma tulis kotiin. Samoin kun käytiin juna-asemalla lenkin ohessa niin se oli jo ihan varma, että mamma tulis. Mutta ei, porukat tulee vasta tammikuun lopussa.
Netta on sen ajan hoidossa yhdessä perheessä, tai Netta on varmaan mielestään lähinnä taivaassa perheen tytön pehmolelumäärän takia :D

Jiin elämä on nyt sitten pyörinyt lähinnä aksan ympärillä. On normitreenien lisäksi oltu muiden seurojen epiksissä sekä Juha Oreniuksen ja Lotta Vuorelan koulutuksissa ja jopa kisoissa.
Kisat oli eilen Porvoossa, kaks agirataa ja yks hyppäri. Harmi kun en saa nyt videoitua mitään, kun siihen sopiva kamera on myös matkustanut pois.
Eka rata hylky, mulla kaks huonoa haltuunottoa.
Toiselta radalta saatiin luva, tais olla ainoa nollatulos, joten sijoitus 1. Jii teki ihan normaalisti, oli vaan hitaan tuntunen.
Viiminen rata, hyppäri, hylky myös. Siinä mä mokasin alun. Rataan tutustuessa katoin väärin, että Jii näkis lähdöstä kolmannen esteen ja oma keksittyminen hajos. Viidennellä esteellä sain ohjauksen vähän kasaan ja loppu meni hyvin. Kepit oli toiseksi viiminen este loppusuoralla, ne oli ihan superhyvät!

Käydään nyt parin viikon päästä vielä Hyvinkäällä kisaamassa. Mutta olis tarkotus muuttaa treenejä ja saada niitä kontakteja kuntoon. Jos pikkunössöö sais vaik vähän vauhtia :D

Lisäks me on tokoiltu, huhhuh. Ilmottauduttiin vaun alo/avo tokokurssille ja on käyty keskiviikkosin vapaavuorolla tokoilemassa. Ja jopa tehty kotona!!
Kotona on naksuteltu kosketuskepin kanssa maasta istumaannousua ja kurrea. Sitten oon naksutellu peruuttamista ja vadin kanssa yritetty saada takapäätä liikkeelle. Sepi on ollu iha hullun innoissaan, niin on ollu tosi hauska tehä sen kanssa.
Vapaavuorolla on tehty ryhmäpaikallamakuu, mua tuskastuttaa se sen rauhattomuus. Se oottaa palkkaa ihan hulluna ja tärisee ja vaihtaa lonkalle tai taittaa etutassun tms. Ääh, miks mä oon saanu sen tollaseks. Se makaa paljo paremmin "käy siihe" odottelumakuussa.
Ja sit kun on tän syksyn aikana treenattu jäävien erottelua, niin tuntuu et koko homma on vaan menny huonommaks. Tehtiin viime viikolla liikkeestä maahan käskytettynä, minkä Jii jääti ihan totaalisesti, kuten arvelinkin. Kolmannella toistolla meni vasta oikein.
Ja sit se seuraaminen, takapalkan kanssa se vaan jäätyy. Homma menee niin tönköks ja teknisesti paljon kamalammaksi kuin normiseuruu. Musta tuntuu et mä en vaan saa sitä yli siitä. Pärjättäskö me ilman koko takapalkkaa..
Toissaalta aksa kisoissa se toimii hyvin, että Jiin patukka on jossain kehän ulkopuolella/autolla. Noo, mitä nyt kerran lähti jo palkalle toiseksi viimisen esteen jälkeen :D
enmävaantiiä

kokemuskeräily aksaa tällä kertaa :D

Tiistaina oltiin agikisailemassa P-HAUn kisoissa, hyl + hyl.
Ekalla radalla rengas tuotti taas tuskaa, miten mä oon joskus aikasemmin kuvitellu et Git oikeasti osais renkaan. Kepeiltä jäi viiminen pujottelematta. Mut toi lentokeinu oli niin täys ylläri :o Ihmeen moni muukin koira teki lentokeinun.
Parasta toi loppu :DDD Hyvin se Git tiesi missä patukka on sitä oottamassa, vaikken ollu sitä sille etukäteen varsinaisesti kertonu.

Toisesta radasta ei oo videoo. Kepeillä oli tarkotus kannustaa sitä, mut Jiistä se olikin painostavaa. Rengas sattu menee oikein. Loppu oli vaan kaikkee säätöä: lähetin liikaa olettaen putkeen, yhestä hypystä tais mennä ohi ja keinulta tais tulla kielto ensin. Mut ihan loppupätkä oli jees.

Keskiviikkona oli Lotta Vuorelan kontaktiluento. Hän esitteli Silvia Trkmanin pysäytyskontaktien opetustavan, olis tarkotus vaihtaa siihen.
Oon miettiny paljon Giin aksailua, lähinnä haluun siihen nyt estevarmuutta.

virallista aksaa

Ekat viralliset aksailut starttas Janakkalassa viime sunnuntaina.

Eka rata hyppäri. Toka rima tippu ja rengas väärästä välistä. Vire vähän turhan korkea, mutta parempi näin päin. Kepeille haki oikein, vaikka edellisen hypyn hyppää ihan väärään suuntaan, kun mä jäin vaan paikalleni haahuileen. 10

Toka rata. Kepeillä ei sitten tullu viimistä väliä pujoteltua kolmannellakaan kerralla. A:n sijasta putkeen ja melkeen karkas putkeen. Ei vaan toiminu. HYL

Kolmas rata alko olla normaalia. Mä unohdan käskyttää renkaalle ja pakka hajoaa. Puomi ei tosiaan oikeen nappaa. 10


Viikon päästä P-HAUn kisoissa jatkuu...

hyvä sepi

Gii ei sitten vieläkään ole alottanut juoksua, eikä nyt tarviskaa niin päästäs VAUn epiksiin ja Helenan koulutukseen.
Sunnuntaina oltiin Korkeavireen epiksissä, ja siellähän menikin koko päivä, kun piti ehtiä paikalle ennen alkua ilmoittautumaan ja kilpailevat maksit vasta viimeisenä vuorossa.
Päätin, että tehdään kaksi kertaa se sama rata, kun kerran mahdollisuus on. Eipä olis kannattanu: ekalta 5 ja toiseltä hylky.
Itse olis voinu olla paremmin hereillä, Jii sen sijaan oli loistavassa vireessä. Musta tuntu, että vaan seisoskelin siellä :D
Kukaan ei tehnyt puhdasta rataa ja Jii oli nopein vitosista, vaikka päällejuoksu meni koko aidan kiertämiseksi ja uudelleen lähetin takaakiertoon sekä muuta pientä...
Sijoitus siis ensimmäinen, tais tulla kaks muuta tulosta ja loput (ehkä viis) hylkyjä.

Lauantaina ois ollu Netan rally-toko, mutta sen juoksujen takia Otto pääs tuuraamaan. Ihan kuin siitä olis tullut vanha :D Se ei jaksanut provosoitua sitten yhtään sille haukkuvista koirista pienessä hallissa :D
Ja sitä sai jopa herätellä patukan kanssa. Takapäätään se ei osannut käyttää kyllä yhtään ja perusasento meinas sekottua pyörimiseen, mutta mitäs pienistä..

kutsu mua beehoo sepoks

Keväällä ajatus ilmottaa Seppo ajoissa bh-kokeeseen kuulosti hyvältä, mutta kuinkas kävikään, ei saanu aikaseks järkevää teenausta. Siellä sitten keskeneräisen koiran kanssa, ei näin. Ensin tuntuu, että aikaahan on paljonpaljon ja sitten tajuaa, ettei sitä olekaan. Tän heräämisen jälkeinen aika sitten panostettiin siihen, että ketjutettiin (sinnepäin olevia) liikkeitä.
Pakko kyllä sanoa, että oon mä siinä suhteessa tyytyväinen, että sepe teki just niin hyvin kuin se on opetettu. Liikkeestä istumisen tosin käskin maahan ja luoksetulossa tuli suoraan sivulle. Mutta vire säilyi samana ja se ei mun mielestä ottanu painetta.
Muuta en muista kuin, että paikallamakuu oli erinomainen ja liikkeestä istu puutteellinen :D Tuomari (Leila Tikkanen) olisi toki toivonut esimerkiksi huomattavasti pk-maisempaa seuraamista.
Kaupunkiosuudessa se oli vähän epävarma, mutta muuten tavallisen välinpitämätön. Tuloksena siis kuitenkin Gitelle BH.

Nyt varmaan vähän taukoa ja sitten mun kirjotusten yms. kiireiden jälkeen jotain järkevää..

seppo ja pena matkailee

Nyt on sitten Latvian näyttelyreissu takana ja Gitte lonkka- & kyynärkuvattu ja mä olin koko reissun ja edelleenkin kipeenä.
Latviaan lähdettiin perjantaiaamuna, laiva oli yhdeltä Tallinnassa ja viiden aikoihin oltiin hotellilla Riikassa. Matka meni hyvin, vaikka navigaattori ajelutti paikoin aika erikoista reittiä..

Lauantaipäivä oltiin kaupungilla ja sunnuntai näyttelypaikalla. Lauantai iltana Gittekin joutu suihkuun, kun se oli niin kuranen. Netan arvostelu oli heti ekana aamulla ja Giten vasta toiseksi viimeisenä, niin siellä meni koko päivä. Selvittiin paikalle ihan ajoissa (vaikka äiti ehti jo mulle suuttua, että oon muka hidas ja ollaan myöhässä!) ja saatiin auto parkkiin lähes oven viereen. Kirsi trimmasi Nettaa vielä vähän ja otettiin myös seisotuskuva:

Eng. springereitä oli yhteensä 7 ja Netta ainoana avoimessa luokassa. Tuomarina unkarilainen Kardos Vilmos. Tuloksena ilmeisesti ERI. Arvostelu: 3 years, good temper, well pro?? head, correct bite, eyes could be smaller, neck could be stronger. Good topline, but body could be shorter. Good angulation & tail & color.


Giten kehää odotellessa ehdittiin seurata holsku-kehä, kuvata koiria ja shoppailla. Neideille ostettiin uudet hihnat, kun molemmilla oli lukot hajonnu. Git sai myös uuden pannan, missä on kimallelanka-kuvio :D
Kelpieitä oli paikalla kolme, Git ainoa narttu. Tuomari oli myöskin unkarista, Harsányi Péter. Kehään mennessä tuomari kätteli ensin esittäjän, ja sillä aikaa Git oli ihan rennosti vieressä, mutta tuomarin astuessa sitä kohti se paketti pari askelta. Ennen kuin mä ehdin napata sen kainaloon, niin tuomari pyysi että näytän sen hampaat ja seppo sai olla et huhhuh :D Jos oikein tulkitsen tota arvostelupaperia niin, Giten tulos on JUN-ERI, JUK1, junSERT, promotion prize(entinen SA?), PN1, VSP ja Latvian juniori voittaja 2010. Arvostelu: Typical young bitch, bones a bit light. Typical fem. head. Good eyes & expression. Must have more muscle in the back. Good forequarters, correct ?. High temperament, good movement.



Maanantaiaamuna lähdettiin ajelemaan takaisin kotiin päin. Helsingissä oltiin neljän aikaan, käytiin syömässä ja ajeltiin mevetiin joukkotarkkiin. Muut olivat jo paikalla ja Git taisi tunnistaa Maijan äänestä jo kaukaa, tai ainakin se innostu törkeesti! Netta taas oli et huoh näitä kelpiekakaroita :D
Lääkäri oli Jiin mielestä pelottava ja siihen malliin se nyki tassuaan rauhotusta laitettaessa, että sai haavan ja sotki mun kädet vereen. Lonkat oli lääkärin arvion mukaan A:t ja kyynäristä toinen 0 ja toinen 1. Saa nähdä mikä on kennelliiton tuomio.


Loput kuvat Latvian reissulta löytyy täältä

Aina ei mee treeneissä paremmin

Kyllä, näyttelytouhu ei ollu Giten mielestä yhtä kamalaa tänään näyttelyssä kuin viime treeneissä :o
Oltiin tänään Tampereella ryhmänäyttelyssä, tuomarina Hans Lehtinen ja paikalla oli 5 kelpietä (1xERI, 3xH, 1xT).
Gitte ja Eevi olivat junnunartuissa kahdestaan ja molemmat saivat H:n. Giten arvostelu oli seuraavanlainen: Hyvä koko. Kauniit mittasuhteet. Kuono-osa liian suippo. Isot korvat. Hyvä rungon syvyys. Tasainen ylälinja. Kaikkea pitäisi olla enemmän. Esitetään hyvin, mutta se ei aina auta.
Juoksemiset meni hyvin, seisomisessa olis _pikkusen_ hiomista. Git olisi halunnut venyttää takajalat hirveän taakse tai seisoa vinossa. Jouduin sitten vaihtelemaan esitystapaa ja suurimmaksi osaksi esitin vapaasti.
Tuomarin tullessa tutkimaan Git oli vähän epäröivän näkönen, niin otin siitä kiinni ennen kuin se ehtii pakittaa. Hampaiden katsominen meni ok, muuten tuomari ei kummemmin tutkinut.
Nyt on taas selvä suunnitelma käydä näyttelytreeneissä ja keskittyä siellä asennetreenaukseen ja harjotella asettelu kotona.

Pena pelastaa ja kaikki hukkuu

Perjantaina oli meidän vuoro vetää pekotreenit, ensin ilmasua ja sitten makaavia maalimiehiä pressun alla + ruokaa ja vaatteita alueella. Ilmasua tehtiin Giten kanssa, neljä toistoa, puolet lelulla ja puolet ruoalla. Se on rennompi lelupalkan kanssa, jos maalimies vaan osaa leikkiä Gotelle sopivalla tavalla. Mä haukutin sitä taas aluksi, se uskaltaa haukkua vaan mulle kunnolla.
Otto pääsi hakemaan makaavat maalimiehet liinassa, kun sinne ei oikein jälkeä mahtunut tekemään. Naamioverkon alla olevaa nuolaisi ensin naamasta (pulsu ei!) ja sitten ihan hyvä ilmaisu. Toinen makasi pressuun kääriytyneenä, sitä se ei meinannut ensin huomata kun tuli huonosta suunnasta. Otto haki sitten tuulen alta hajun ja löysi ja sen oli pakko rymytä maalimiehen yli toiselle puolelle haukkumaan.
Netan kanssa vaan paikallamkuu ja seuraamispätkä pimeän tultua.

Eilen illalla oli sitten se pimeän perusjälkikoe. Hallittavuus meni hyvin. Paikallamakuussa saatiin oikein häiriötäkin, kun parin metriä Netan vierestä ajo auto ohi. Jäljen nosto meni hyvin (jälki lähti ehkä reilun 50m päässä janan alusta, pystyin selvästi lukemaan Netasta noston. Mun suuntavaisto meinasi olla jo siinä kohdassa koetuksella, kun kuljettiin vahingossa koko ajan kauemmas janasta :D Pysäytyskin onnistui, muutaman käskyn ja käsimerkin jälkeen :D Netan jälkestys ei ollut jotenkin normaalia, se jotenkin vaan kuljeskeli ja kääntyi tosi usein muhun päin. Pari kertaa hukattiin jälki, ensimmäisellä kerralla sain Netan nostamaan sen uudestaan, toisella kerralla se vaihtoi jonkun eläimen jälkelle ja keskeytin. Ehdittiin nostamaan 4 esinettä, joista kolme tosin oli jälken tekijän vahingossa pudottamia :D Miten tolta koiralta vois tarvittaessa kääntää metsästysasennon off? Nyt ajattelin keskittyä haun ilmasun vaihtamiseen rullalle takaperin ketjuttamalla ja tehdä sen kunnolla, ettei tarvisi pohjia myöhemmin korjailla.

Otto lähti tänään viikoksi mökille iskän mukaan, mieluummin se siellä on ja toteuttaa itseään... Niin, ja muuten se on ollut parempi, reipas ja leikkisämpi.

Parasta mejässä: hirvikärpäset!

Eilinen meni taas kokonaan mejä-kokeessa, onneksi luvattu rankka sade ei alkanutkaan ajoissa. Odotellessa ehdittiin keräillä kantarelleja ja ihan mukavasti hirvikärpäset yritti tunkeutua mun rastoihin.
Laukauksen siedossa Netta jäi aika pusikkoisen puun juurelle, siitä näkyi suunnilleen vaan päälaki :D Tällä kertaa meille tuli jäljellä 1 hukka, vähän ennen ekaa kulmaa ja makaus meni samalla ohi.. Muuten kivaa jäljestystä, muutamia kertoja poikkesi jäljeltä. Netta tosi usein kääntyi kattomaan mua kysyvästi, kun oli poikennut pari metriä jäljeltä, jälki-käskystä se palasi jäljelle ja lähti jatkamaan. Toisen makauksen merkkasi selvästi, pyähtyi nuuhkimaan. Se jäljesti kokeessa taas paljon tarkemmin kuin treenatessa.
Tuomarina Rauli Markelin ja jäljellä oli ikää 18h.
Jäljestämishalukkuus 4(/6)
Jäljestämisvarmuus 9(/12)
Työskentelyn etenevyys 8(/10)
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen 10(/14)
Käyttäytyminen kaadolla 3(/3)
Yleisvaikutelma 4(/5)
eli AVO2, 38p.

Koeselostus: Ohjattu lähtö. Netta jäljestää maavainua käyttäen mukavaa kävelyvauhtia. 1. osuuden pusikossa suurempi tarkistus, jonka jälkeen poistuu määrätietoisesti jäljeltä, muutoin vain pieniä poikkeamia. 1. makaus ohitetaan kulma oikaisten. 2. kulma jäljen mukaisesti ja makuu merkaten selvästi pysähtyen ja nuuhkien. Kaadon omisti nuuhkien ja jääden viereen.

Git oli jälleen mukana ja pääsi purkamaan jälkeä, kun siitä ei jälkikoiraa ole tarkoitus tehdä niin otettiin mukaan vaikka jälki väärään suuntaan kuljettiinkin. Makaukset oli sen mielestä aika jänniä, varovasti meni nuuhkimaan :D

Niin ja vielä ei ole vastausta tullut onko hallilla sillon 27. päivä vapaata.

Pena pelastaa!

Tänään käytiin Pelastuskoirien jälkikokeessa (peruskoe, valoisa). Luoksepäästävyys meni hyvin, Netta ei kiinnittänyt mitään huomiota ohikulkevaan koiraan. Se oli ihan laama. Mun kätellessä tuomaria se nousi pyörimään jaloissa, moikkasi nätisti.
Tottelevaisuusosuudessa me ei esitelty mitään wou suoritusta :D Seuraamisen se käveli mun perässä. Liikkeestä maahan ei mennyt kokonaan, mutta meni onneksi kunnolla maahan mun kuunnellessa tuomarin ohjeita. Jäljen nosto toiseen suuntaan me käveltiin polkua, takaisinpäin metsän puolella. Se onneksi tuurilla nosti sen siitä, mun olisi pitänyt lähettää se nostamaan jälkeä selvästi polun sivuun. Nyt se päätti itse kävellä sitä polkua.
Tuomarin alkupuhuttelussa mulle selvisi, että koiran pysäyttäminen kuuluu myös jälikokeeseen. Olin luullut, että se olisi vaan haku- ja rauniokokeissa. Sain Netan pysähtymään, maahan meni vasta toisella tai kolmannella käskyllä ja katto mua et mitä ihmettä. Ikinä ennen en ollut sitä jäljellä pysäyttäny...
Ensimmäisen esineen (meikkivoidepullo) luo se pysähtyi ja jäi nuuhkimaan, toinen skipattiin, kolmannen (litistetty kaljatölkki) luo jäi nuuhkimaan ja neljännen (hanska) se otti suuhun.
Aikaa meillä meni siihen >1km jälkeen tuomarin mukaan 11min :D Tuntuu, että siinä kävi joku moka, ei me mun mielestä kovaa kuljettu..
Eli läpi päästiin ja pitäisi pimeässä jäljestystä treenailla. Ja luultavasti muutan esineiden ilmaisutapaa.