Ilahduttavan hyvin on Ottokin jaksanut hiihtolenkit juosta. Netan liikkumista olen vähän huolestuneena katsellut, ja varasin sille tänään sekä selän kuvausajan että fysioterapeutin. Giitä ei onneksi vaivaa muu kun hiihtäjän hitaus: se juoksee edellä ja kannustaa äänekkäästi ;-)
Hajuerottelutreeneissä ollaan vaiheessa, että koira laittaa kuonon mun kädessä olevaan purkkiin (naks + palkka) ja sitten lattialla olevaan purkkiin (naks + palkka). Giin kohdalla luulen, että se ei ole ollenkaan oivaltanut, että tarkoitus olisi haistaa, vaikka olen purkkeihin laittanut jo työkaverien ystävällisesti hajustamia harsolappuja. Netta taas haistelee niin että tuhina käy. Otto on vaan ADHD ja tökkii purkkeja. Kestoa pitäisi saada vielä vahvistettua ennen torstaita.
Ja Giin ilmaisun vaihdosta en puhu mitään – niin epätoivoista se on :(