Lomalla

Olemme viime päivät nauttineet aurinkoisista kevätpäivistä mökillä Kainuussa. Ja täällä mä jopa hiihdän! Tänään hanki kantoi hiihtäjän, mutta koiraa ei. Niinpä hiihdin järven yli laavulle moottorikelkkojen reittejä seuraillen, jolloin koirat saivat juosta kelkanjäljessä uppoamatta.





Ilahduttavan hyvin on Ottokin jaksanut hiihtolenkit juosta. Netan liikkumista olen vähän huolestuneena katsellut, ja varasin sille tänään sekä selän kuvausajan että fysioterapeutin. Giitä ei onneksi vaivaa muu kun hiihtäjän hitaus: se juoksee edellä ja kannustaa äänekkäästi ;-)

Hajuerottelutreeneissä ollaan vaiheessa, että koira laittaa kuonon mun kädessä olevaan purkkiin (naks + palkka) ja sitten lattialla olevaan purkkiin (naks + palkka). Giin kohdalla luulen, että se ei ole ollenkaan oivaltanut, että tarkoitus olisi haistaa, vaikka olen purkkeihin laittanut jo työkaverien ystävällisesti hajustamia harsolappuja. Netta taas haistelee niin että tuhina käy. Otto on vaan ADHD ja tökkii purkkeja. Kestoa pitäisi saada vielä vahvistettua ennen torstaita.

Ja Giin ilmaisun vaihdosta en puhu mitään – niin epätoivoista se on :(

Arkeenpaluu

Ehkä nuo kuukaudet Kaliforniassa antoivat etäisyyttä tai muuten vaan puhtia tunnustaa tosiasiat: Giin ilmaisu vaihtuu. Tai konkreettisin viimeinen pisara oli viime sunnuntain EA2-kurssin maastotreeni. Maastoon kadonneet eivät edes olleet kovin pahasti ensiavun tarpeessa, mutta jokaisella kolmella uhrilla Gii kävi, tuli sitten katsomaan missä mä olen ja vasta sitten aloitti haukkumaan. Ja helmikuun edelliset treenit mä olin sitä haukkuilmaisua yrittänyt vahvistaa...

Viikolla aloitimme sitten hakuharjoittelun ihan alusta: mm:llä on kosketuskeppi ja mun kädestä tehdään toinen targetti. Tavoitteena kertova ilmaisu edestakaisin mm:n ja mun välillä juosten. Täytynee sitten aloittaa myös juoksukunnon kohotus: Gii pekoa ja mä aksaa varten ;-)

Tämän viikon hakutreeneissä Netta on saanut tuurata. Torstaina ja lauantaina se teki varikolla tosi hyvät suoritukset: ukot (jotka oli kyllä helpoissa avopiiloissa) löytyi nopeasti ja rulla palautui mulle asti. Tänään rakennusetsinnässä Orimattilassa eka ukko pressun alla n. metrin korkeudella pukin päällä löytyi hienosti. Toinen oli umpipiilossa, mihin johtavaa putkea ei Netta enkä mä hoksannut, joten se meni plörinäksi: Netta tarjosi loppujen lopuksi haukkua.

Ainiin, toissaviikolla vihdoin testattiin puoli vuotta auton perässä kuskatut viisi pahvilaatikkoa - jotka havaittiin liian pieniksi - mutta onneksi Noora pienenä ihmisenä mahtui melkein niihin piiloutumaan ;-) Silloin saimme 'huijaamalla' Netan tekemään yhden virheilmaisun. Eli näytimme Netalle että mm meni laatikkoon ja kun koira oli kulman takana mm vaihtoi laatikkoa. Seuraavilla kerroilla se tarkisti huolella laatikot ennenkuin otti rullan. Otto myös vanhana konkarina osasi tarkistaa laatikot - joskin enimmäkseen kaatamalla. Gii sensijaan oli niin innokas ja ilmeisen herkkä luottamaan näköhavaintoihinsa, että vei muutaman kierroksen ennenkuin oppi tarkistamaan kunnolla.

Tänään (kaiken muun opeteltavan lisäksi) aloitimme Giin kanssa koirakoulu Visiossa Sari Paavilaisen kouluttaman hajuerottelu-kurssin. Ensimmäisen tunnin aiheena oli naksuttaa koiran nenä purkkiin. Giin kohdalla haasteeksi muodostui kieli! Sen liskokieli kun tahtoi livahtaa sinne purkkiin aina just kun mä naksautin ;-) Ja sitten se seuraava haaste: mun pitäisi hankkia treeniä varten hajunäytteet vierailta ihmisiltä ;D

LISÄYS 5.3. Naksuttelin myös muiden neniä purkkiin. Netta nuuhki niin että tuhina kävi, ja Oton kanssa teemana keston metsästys: se tökkää kuononsa purkkiin hyvin nopeasti ja vielä nopeammin ottaa sen purkista ulos namuja saadakseen. Ja jos naksua ei kuulu, niin vauhti vaan kiihtyy ;-)

Kisa aksaa ja mamma aksaa

Lauantaina kaksi Seppo Savikon rataa Ojangossa. Agirata ja hyppäri, molemmat hyl. Gii tuntu tosi erilaiselta kuin Hyvinkään kisoissa, ehkä se matto siellä vaan on liukkaampi ja Gii sen takia hitaampi. Mä en ehtinyt nyt yhtään mukaan ohjauksiin, tai en oikeastaan vaan ottanu haltuun ja kääntänyt ajoissa. Ekalla radalla A oli tosi huono, keinulta Gii lähti vauhdikkaammin kun oletin ja ehti väärälle hypylle, mistä hylky. Loppurata meni ihan sekasin.
Hyppäristä en oikein muista mitä tapahtui. Jii tais renkaan jälkeen singota aidalle? Yritin tehdä radan loppuun kisanomaisesti, mutta siitä ei vaan meinannu tulla mitään, Jii oli koko ajan menossa ihan väärään suuntaan :D Kepit oli molemmilla radoilla hyvät.
Harmi, ettei oo taas videota ku olin yksin kisoissa. Siitä näkis vähän sitä vauhtia.

Maanantaina en tehnyt Jiin kanssa ratatreeniä, vain A:ta ja keinua. Sen sijaan äiti lähti mukaan ja kokeili ohjata Giitä :D Ollaan mietitty, että mitä Giin aksalle käy kun mä syksyllä muutan. Oon sitten yllyttänyt, että äiti alkais harrastamaan :D Muuten hyvä, mut rouva kartturi oli vähän hidas ja Gii päätti ite miten rata jatkuu kun ohjaus ei ehtinyt paikalle :D

Nettakin pääs vähän tekemään: se vaan oli niin innoissaan, että A:n alastulolla jotenkin kompuroi ja ontui hetken takatassuaan :(

Lisäks mulla on hirvee pentukuume! Ja vielä pahempi rodunvalintaongelma. Gii kun tosiaan jää äitille, niin mulla ei ole aksakoiraa. Netta lähtee mun mukaan, mutta se haluaa olla vaan sunnuntaiharrastelukoira ja aksaa se ei voi harrastaa oikeen ollenkaan.