keskiviikko 18. joulukuuta 2013

se on vaan hullu koira

Mai täytti maagisen 18kk marraskuun lopussa ja niinhän siinä kävi, että ekat agilitykilpailut ehdittiin samassa iässä startata. Vaikka ei siinä niin pitänyt käydä :-D Tuloksetkaan eivät olleet yhtään hullummat, 5 ja nolla. Ensimmäisen radan vitonen tuli riman tiputuksesta, Mai oli hetken menossa eri suuntaan ja ei sitten onnistunut hyppäämään oikeaa hyppyä puhtaasti. Toiselta radalta selvittiin ilman virhepisteitä, vaikka yksi putkeen lähetys oli lähellä kieltoa "hääh, kerro nyt mihin mä meen!!". Jäähkälenkillä eksyttiin ja ei ehditty palkintojen jakoon, mutta taidettiin olla kolmansia :)
Toisella radalla Mai oli selvästi ronskimpi ja etenevämpi, mielenkiinnolla odotan millanen se on ens viikolla Lahdessa tutussa hallissa. Niin ja tuomari mittasi Main korkeudeksi 44,5cm ja mä taas oon mittaillut sitä 46cm korkeaksi.

Mä oon itse aika yllättynyt, että Mai olikin jo heti kisaiässä kisavalmis. Tavotteena meillä oli startata "vasta" 2014 alkupuolella. Me ei olla treenattu mun mielestä kovinkaan paljoa määrällisesti, vaikka toki hallilla on helppo kävästä tekemässä lenkin ohessa jotain pientä. Mä en tiedä, että missä välissä se on oppinut kaiken mitä se nyt osaa! Kesällä me ei osattu vielä mitään. Kepit alotettiin vasta Main täyttäessä vuoden, kontaktit kasattiin kesän aikana ja hyppykorkeuksia alettiin nostaa kesällä 5cm kuukaudessa tahtia. Samoin hyppyesteisiin (rengas, muuri, pituus) on tutustuttu vasta syksyn aikana.

Laatikkotreeniä kontakteja varten kesäkuulta.

Tällä hetkellä oon tosi tyytyväinen siihen miten se lukee ohjausta. Meillä meni tosi pitkään, että Mai oppi tekemään esim päällejuoksuja ja saksalaisia. Toki niitä oli vähän haastava ehtiä itse tekemään silloin, kun rimat oli nilkan korkeudella. Nyt tuntuu, että se osaa tehdä lähes mitä vaan.
Samoin kontaktit on tosi hyvällä mallilla. Treeneissä se se tekee A:ta ja keinua mun kriteeriin tosi hyvin. Puomilla tarvii vielä vahvistaa laukkaa. Puomin ja keinun erottelussa on ollut vähän vaikeuksia, mutta viimisimmät treenit on menny hyvin.

Kokoamisessa ja kääntymisessä meillä riittää tekemistä maxikorkeuksilla. Mai niin kovin mielellään pomppais monen metrin hypyn ja tällä hetkellä mä joudun tosi vahvasti "uhkailemaan" sitä, että saan sen kääntymään. Ollaan harjottelemassa erillistä hophop käskyä pikkuhypyille. Hommaa on toki sotkenut myös se, että mä en osaa päättää miten haluaisin sitä ohjata, kuinka paljon itsenäisyyttä ja kuinka paljon saattamista. Toistaiseksi Mai ei osaa hakea itse hyviä linjoja, kuten Gii, niin varmaan ainakin niissä sitä vielä autan reilusti.

Mai, kuka ei noin muuten ole mikään hiljainen hissukka, on aksaradalla ihan tosi kiltti. Pelkään, että liiankin kiltti. Ja toisaalta pelkään, että kohta kaikki tekeminen vaan hajoaa käsiin.


Kotona Mai on tosi helppo koira. Se ei ole juuri askarrellut mitään ja mikä tärkeintä: se osaa sylissä olla paljon kiltimmin kuin kukaan muu koirista :-D Ehkä se on pikkupentuna saanut olla paljon enemmän sylissä, kun oli ainoa pentu?
Koiraseurassa se on varmasti super ärsyttävä muiden mielestä, kiusaaja. Mai kiskoo Nettaa korvista, näykkii Ottoa ja kutsuu Giitä leikkimään murinahyökkäyksillä.... 15-vuotiaalla Pipsalla sentään riitti auktoriteetti kertoa, että mene muualle kakara.
Eniten Maissa tunteita kyllä herättää autoilu, se alkaa huutaa ja heittämään voltteja, kun tajuaa et ollaan menossa autoon. Sillä on hirveä kiire päästä autoon sisään, että se voi huutaa lisää autossa sisällä. Ajaessa se on ihan hiljaa, mutta heti kun se huomaa pääsevänsä ulos alkaa kiehuminen taas. Kyllä, raivostuttavaa.


Tämän syksyn mulla on ollut pelkkä Mai. Muutettiin hissittömän talon ylimpään kerrokseen ja portaat on niin liukkaat, ettei koirat meinaa pystyssä pysyä. Netta pelkäsi rappukäytävässä niin paljon, että se on asunut nyt myös Lahdessa. Enkä mä millään sais kahta koiraa kannettua portaita, Mai suostuu kävellä alas, mutta ei ylös.

Viime lauantaina treenailtiin Lotan kouluttamana Maiskis-seurassa, Mai pääsi mukaan kiharasta tukasta huolimatta. Treenistä pätkiä alla. Giin kanssa en taida olla tehnyt aksaa sitten syyskuun kisojen jälkeen, mutta olipa niin kivaa, että ilmosin senkin Lahden kisoihin. Saas nähdä kuin suoritetaan kontaktit, kun vaihto juoksuille on edelleen kesken....


2 kommenttia:

Päivi ja Nala kirjoitti...

Hienon näköistä menoa molempien kanssa. G menee tosi kauniisti eikä Maistakaan uskoisi että se on vasta tullut kisaikään.

Noora kirjoitti...

Kiitos! Mä oon vaan ihmetellyt, et miten niistä molemmista on tullut noin kilttejä ja kuuliaisia agiradalla :-D