lauantai 2. helmikuuta 2013

Vähätreenistä arkea

Gii steriloitiin tähystämällä 4.1. Lahden Eläinlääkäriasemalla, tai siis Vethaushan se nykyään on. Jätimme Giin sinne aamulla puoli yhdeksän ja haimme yhden jälkeen pois. Operaatio oli sujunut normaalisti. Heräämisen jälkeen kauluri oli tarpeen, sillä Gii oli oli yrittänyt napsia hoitajia. Giillä oli selvästi huono olo nukutuksesta toipuessa. Kotona se oli hyvin ärhäkkä muille koirille ja mieluiten lepäilikin häkissään. Yöksi mä majoituin Giin kanssa työhuoneeseen ja varauduin valvomaan kipeän koiran kanssa. Mutta toisin kävi: vaikka sillä oli pönttö päässä niin se nukkui hyvin. Ja aamulla se oli kuin aina ennenkin. Annoin kuitenkin kolmena päivänä sille tulehduskipulääkkeen, kuten oli ohjeistettu. Mutta kaiken kaikkiaan oli kyllä helppo operaatio! Kun nukutuksesta selvisi, niin mitään kipuja tms. en koirassa havainnut. Operaatio oli tehty kahden pienen aukon kautta: toisessa oli yksi tikki ja toisessa kaksi tikkä. Haasteeksi sitten muodostuikin lepovaatimus, Gii kun ei ollenkaan ymmärtänyt miksei enää tehdä mitään.

Nyt taas on treenejä jatkettu, vaikka mun työreissut tuppaakin häiritsemään. Giin kertova ilmaisu on periaatteessa paketissa. Jostain syystä - kun keksisin vaan miksi - Gii tekee yleensä ekat toistot hyvin, mutta kolmannella tai neljännellä jäätyy tuijottelemaan. Viime viikonloppuna oltiin Nooran kanssa treenaamassa. Eka piilo oli kontissa pressun takana, toinen makaava lumikinoksessa: nämä hyvät. Sitten kolmas oli autonlavojen välissä. Gii kävi mm:llä ja palasi noin 10 m päähän musta ja jäi tuijottamaan. Jos mä otan sen kanssa tuijotuskisan, niin se sitten vie aikaa. Jos lähden kävelemään toiseen suuntaan tai etenkin jos juoksen poispäin, niin se auttaa koiraa tulemaan mun käteen (=kertomaan löydöstä). Samoin jos pyydän sanallisesti, niin silloin se tietty tulee. Mutta mikä ihme tämän jäätymisen tekee toistojen myötä??? Nyt, niinkuin yleensä muulloinkin, teimme neljännen korjaavan kerran, missä Gii näki mm:n lähdön ja ilmaisu taas sujui.

Noora on päättänyt tehdä Maista haukkuvan ja opettanut Main menemään maahan rasialle. Mulla oli rasia jalan alla (avoimena ja muutama makkaranpala rasiassa). Haukkuherkkänä ja herkästi turhautuvana Mai tarjosi haukkua nopeasti, ja sai sitten rasiasta palkan. Ajatus on siis, että Mai opetetaan kohdistamaan haukkumisen mm:n jalkaan ja että palkka tulee jalan alta: ei sitten tarvitse hyppiä mm:n päälle. Maille suurin epäuskon aihe treenissä oli, että voiko se tosiaan saada palkkaa haukkumisesta ;-)
Otto ja Netta saivat tehdä omat etsintäreeninsä myös, mutta niistä en ihmeempää muista...

Sunnuntaina yritimme mennä Orimattilaan mätsäriin, mutta liian moni muu oli saanut saman ajatuksen ja paikka oli tupaten täynnä. Muutimmekin suunnitelmia ja Noora treenasi tokoa Main ja Giin kanssa. Maanantaina oli agilitya. Teimme putki/puomi erottelua ja sylkkäreitä. Sylkkärit sujuvat hienosti kentän laidalla, mutta radalla esteet vetävät puoleensa paljon vahvemmin kuin mä.
Uutena virikkeenä olen ryhtynyt opettamaan Giitä temppuilemaan jumppapallon päällä. Giistä se on tosi kivaa! Intoa ja pomppista riittää niin, että pallon paikallaanpitäjä tarvitsee kunnon suojavarusteet ;-)

Ei kommentteja: