Joulunalusviikolla torstaina ja lauantaina treenasimme pekoa. Torstaina teimme taajamaetsintää Metsäkankaalla. Netalle oli eka ukko heti lähdön jälkeen kirkon viereisessä metsikössä. Tuntui ettei Netta ensin ollut oikein kartalla. Noora ohjasi sitä pitkästä aikaa, ja Netta yritti ekalta mm:ltä tuoda rullan mulle kun olin perässäkävelijänä. Ja sitten teki ilmaisun mm:n riisumalla rukkasella ;-) Kaksi seuraavaa ukkoa sen sijaan jo työsti hienosti, vaikka saikin etsiä ison alueen. Toinen löytyi parkkipaikan keskeltä roskiksen takaa ja kolmas pienestä metsäkaistaleesta. Maille otettiin kolme mm:stä kirkon ja ostarin väliseen metsikköön: meni ongelmitta. Giille otin samat piilot kuin Maille, annoin sen etsiä vapaana ja treenasin aina vaan sitä ilmaisua. Vihdoin alkaa käteen tuleminen sujua, ja päätin että on aika ruveta häivyttämään rasianpohjaa mm:llä, varsinkin kun se häviää jo muutenkin lumihankeen.
Lauantaina ja joulupäivänä olimme Nooran kanssa kahdestaan varikolla. Maille kokeiltiin ekat umpparit (muovinen hiekkasäiliö, jossa murtumareikä kyljessä sekä kaappi, jossa aukko) sekä korkealla (rappusilla ja tikkailla seinänvieressä) olevat piilot. Tosi hienosti löysi! Giille Noora oli mm:nä ja jätimme rasian pois. Ekalla kerralla Noora joutui koiralle sanomaan 'loppu' että sai sen lähtemään, seuraavat kerrat lähti avuitta hakemaan mua. Jospa tämä kertova ilmaisu nyt alkaisi viimeinkin sujua! Netalle oli joulupäivänä yksi piilo alueen perällä, ajatuksena että saisi etsiä pidempään. Noora yritti saada koiran tarkistamaan aluetta, mutta Netta saikin hajun. Tuli siis kokeiltua, että Netalle mm:n haju on vahvempi kutsu kuin ohjaajan huuto. Netta teki hienon ilmaisun, vaikka matka olikin varsin pitkä. Netta pitäisi kyllä viedä kokeisiin ensi vuonna...
Sunnuntaina oli aksan vuoro. Teimme sovellettuna samaa rataa, mitä mä olin tiistaina tehnyt Samin treenissä teemana saksalainen. Kun olemme nelistään (Noora, mä, Gii ja Mai) hallilla, niin Gii kerää kunnon kierrokset ja huutaa odotellessaan vuoroaan. Mä en siis juuri onnistumisia kokenut, kun koira sinkosi pienimmästäkin heilauksesta kohti ääretöntä - tai putkia.
Joulun jälkeisenä torstaina pakkasimme Ekin kanssa kaikki neljä koiraa autoon: Otto ja Gii isoon häkkiin, Mai pienempään metalliin ja Netta kevythäkkiin. Matka meni kyllä hienosti, Mikkelissä Mai kävi pikaisesti pissalla mutta muuten ajoimme yhtä soittoa Kajaaniin. Siellä saivat kaikki käydä jaloittelemassa ennenkuin odottivat autossa meidän ruokaostosten ajan ja sitten vielä tunnin siivu mökille. Kaksi päivää Maissa tuntui olevan patoutunutta energiaa, mutta nyt kolmantena sekin on jo rauhoittunut. Kyllä Gii on jaksanut leikkiä Main kanssa! Tuntikausia ne vehtaavat lumihangessa, jahtaavat toisiaan ja painivat. Ne ovat niin samankokoiset (Gii n. 47 cm ja Mai 47,5 cm) ja äkkiseltään samannäköisetkin, että onneksi hännänmitasta erottaa ;-) Tuntuu kuin Gii ottaisi takaisin 'omaa nuoruuttaan' kun se ei silloin oikein uskaltanut kenenkään kanssa leikkiä. Otto intoutuu välillä juoksuun mukaan, mutta eihän se oikein vauhdissa pysy. Netta toivoo saavansa juosta rauhassa omia polkujaan. Lunta Kainuussa on vähemmän kuin etelämmässsä ja me onkin kävelty pitkin metsiä ja järven jäitä pihassa tehtävän risusavotan lisäksi. Risujen keräämisessä - eli levittämisessä ja silppuamisessa - koirat ovatkin erittäin innokkaita. Tänään houkuttelin Ekin mm:ksi ja tehtiin kaikkien koirien kanssa lyhyt hakutreeni, mikä jokaisen osalta meni ilahduttavan hyvin.
Giille olen pitkän pohdinnan jälkeen varannut tähystyksellä tehtävään strerilisaatioon ajan 4.1. Tai vielähän mä sen voin peruakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti