Pikkuhiljaa on yritetty palailla normaalipäivä=treenirytmiin. Noora oli keskiviikkona Giin kanssa aksassa, ja torstaina, perjantaina ja lauantaina on treenattu pekoa.
Torstaina varikolla harjoittelimme umpipiiloja. Giille otin ekan perässäjuoksuna tunnelinsuulle, luukku raolleen. Toinen oli haamuna umpinaisessa betonirengastornissa ja kolmas ihan avopiilossa kuusentaimien seassa. Kyllä se näin umpparit haukkuu, ehkä voisi jo ottaa valmiita seuraavalla kerralla.
Netalle oli ukot valmiina. Eka tunnelinsuussa, josta se ei ilmeisesti saanut hajua, kun meni ihan juoksemiseksi. Betonirengastornissa ollut ukko löytyi paremmin, mutta kaiken kaikkiaan ei kovin hyvä suoritus - itse asiassa heikoin suoritus, mitä Netta on mun kanssa tehnyt. Tunnelinsuu myötätuuleen oli ilmeisesti liian vaikea sille.
Otolle oli eka ukko raunion reunalla traktorinrengastornissa. Mun mielestä se vainusi ukon jo ennen lähetystä, mutta ei mennyt sitä nostamaan, vaan juoksi kunniakierroksia. Jouduin lopulta komentamaan sen töihin. Ihan selvästi se tiesi juoksenneltuaan, missä molemmat ukot oli, ja kävi ne sitten 'suorilta' haukkumassa. Ehkä inhimillistän liikaa, mutta muutakaan selitystä en keksinyt, kun että Otolle on nyt niin monta kertaa ollut vaan yksi ukko, jonka se on nopeasti nostanut, ja sitten sen treeni on ollut siinä, puolessa minuutissa ohi. Ihan tuntui, että se halusi nyt enemmän hauskanpitoaikaa itselleen.
Kuten hyvinsuunnitellussa treenissä kuuluukin ;) keksimme perjantaina yhtäkkiä, että kokeillaan risteilyn opettamista Caniksen mallilla - parempi ehkä myöhään, jos ei silloinkaan... Olimme Kirsin ja Mariannan kanssa kolmestaan, ja ainakin me saatiin juoksutreeniä ;D Aloitimme varikolla ylhäällä rakennusten välissä, jolloin ukot juoksi seinustoja pitkin. Pistot pääsivät pitenemään, kun rakennukset loppuivat. Kaikki koirat keksivät jutun juonen hyvin nopeasti, ja tuntui, että ainakin niistä oli kivaa. Meillä vaan itsellä oli vielä vähän hakusessa, kumpaan käteen koiran keskilinjalla ottaa ja miten itse kääntyilee, että koira pysyisi koko ajan ohjaajan etupuolella.
Lauantaina jatkoimme Kehräämön takana samaa treeniä. Holskut juoksi treeninsä kokonaan umpihangessa, ja Giikin osittain. Giin kohdalla keskeytin, kun huomasin sen pyrkivän palaamaan keskilinjalle sitä uraa, minkä oli raivannut mennessään mm:lle. Jatkoimme sen lopputreenin ja springerien treenit auratulla parkkiksella, jolloin risteily eteni paremmin. Netta toimii tässä harjoituksessa yllättävän hyvin, se ohjautuu kevyemmin kuin Sintti, joka keskilinjaa kohti juostessaan näkee seuraavan ukon ja paahtaa sinne satalasissa. Tämä kyllä varmaan korjaantuu, kunhan ukot alkavat olla paremmin piilossa.
Toivottavasti huomiselle saamme vielä porukan kasaan, ja voimme jatkaa tätä risteilykuuria. Seuraavaksi pitäisi saada ukot jo pikkuhiljaa piiloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti