sunnuntai 19. joulukuuta 2010

On me treenattu - onhan

Ehkä meidän kohdalla ahkeruus paivittää blogia ja treenata eivät korreloi - tai korreloivat negatiivisesti ;) Toissa viikon treeneistä, jos sellaisia oli, en kyllä enää muista mitään.

Torstaina oli käyttökoirien pekotreenit lumenkaatopaikalla. Gitte oli Nooran kanssa aksassa, joten mä tein Netan kanssa. Kerrankin metsässä tuuli riittävästi, ja me onnistuttiin melkein jopa pistottamaan. Ukot liikkuivat takalinjaa pitkin yksi kerrallaan piiloon, ja mä etenin koiran kanssa keskilinjaa. Ekalle ukolle lähetin vaan liian eteen, joten Netta juoksi tyhjän kiekan ja palasi itse mun luo. Lähetin sitten enemmän oikealle, ja ukko löytyikin nopeasti, kun matkaa ei varmaan ollut kuin 20 metriä. Toka ukko oli ehkä 30 m ja kolmas 40-50 metriä.

Perjantain pelastuskoirien treenissä varikolla Netalle oli kaksi ukkoa valmiina. Ensimmäinen oli matalan muurin alla keskimmäisessä renkaassa pressun takana. Nyt myös tuuli sen verran, että lähetyksessä näin koiran saaneen vainun, ja se juoksikin suoraan piilolle. Netta oli ryöminyt renkaaseen pressun ali mm luo, joka oli sitten sanonut 'rulla'. Hyvin palautti rullan ja teki näytön. Toinen mm oli tiheässä kuusikko-taimikossa, jonne edetessä koira etsi raunioiden alareunan alueet. Ukolla oli itse ottanut rullan, tuli mulle ja lähetin näytölle. Juostessa irrotin liinasta, kun en pysynyt koiran perässä. Koira siis hävisi taimikkoon, ja mä en meinannut itse löytää perille, kun mm ei ruvennutkaan palkkaamaan ja kehumaan koiraa näytöllä, vaikka tämä oli mennyt maahan oikeaoppisesti - odottelivat vaan molemmat ihan hiljaa mun paikalletuloa :0 joka kyllä kesti... Onneksi Netta kuitenkin malttoi odottaa maassa.

Tänään käyttökoirien pekotreenit oli taas peruttu osanottajapulan vuoksi, niinpä menimme Nooran kanssa kahdestaan varikolle. Jälleen oli hyvä tuuli, ja päätin treenata etsimisen kestoa, niinkuin mua se ja sen potentiaali virheilmaisuihin pelottaakin, mutta kai sitäkin on uskallettava. Nyt on niin paljon hiottu perussuoritusta ilman varsinaista etsimistä. Eli Noora meni rakennuksen taakse betonirenkaasen piiloon. Mä etsitytin Netalla koko kentän ensin, ennenkuin etenimme rakennuksen taakse, minne haju kulki. Netta työsti pitkään renkaita, ja paikallisti kyllä, missä mm on. Renkaassa olisi ollut aukko, mistä Netta olisi voinut kurkata sisään, mutta se ei sitä huomannut. Kun koira oli aikansa työstänyt, se jäi istumaan kuono kohti piiloa, ja mua alkoi hirvittää, että kohta se haukkuu. Niinpä käskin Nooran muistuttaa sitä 'rulla', jolloin se nappasi rullan ja tuli mulle. Umpipiilojen ilmaisua pitää edelleen treenata, mutta hienoa oli, että se etsi hyvin ja kohtuupitkään ennen löytöä. Rullan palautukset mulle sujuu myös hyvin, jos mä pysyn hiljaa kunnes se on perusasennossa mun vieressä. Kaiken kaikkiaan mä olen tosi iloinen Netan nykyisestsä rullatyöskentelystä, sillä on sopivasti intoa ja se tuntuu vihdoin tajunneen, mitä pitää tehdä :D

Oton kanssa tein torstaina vain rasioiden ilmaisua maahanmenolla jäljeltä, kun muut olivat jo lähteneet. Perjantaina ennen treenejä Noora oli varikolla kerran ukkona Otolle. Tänään varikolla mä olin Otolle piilossa ja menin rakennuksen takana olevaan siiloon. Kyllä se aina vaan tuntuu yhtä paljon tykkäävän, vaikka sen treenaaminen on ollut ihan vaan puolihuolimatonta koiran aktivointia.

Giten kanssa perjantain treeneissä harjoiteltiin umpparien ilmaisua, missä on ollut väistämisongelmaa. Nyt ukko härnäsi ja näki piiloon menot - kyllähän se tällä lailla haukkuu maakuopat ja muut, mutta tiedä, onko oikeasti järkevää eli opettavaista. Tänään Noora oli Gitelle ukkona varikolla rakennuksen takana siilossa. Mä etsitytin sillä rakennuksen etualueen vielä pidemmästi kuin Netalla, ja hyvin se työskenteli. Lähti pistotyyppisesti etsimään esim. lavat kun lähetin, mutta muuten siitä kyllä näki, ettei vainua saanut. Rakennuksen takaa lähetin siilolle, mistä meinasi palata, kun ei saanut vainua, mutta pysähtyi kesken paluun ja lähti kiertämään siilon taakse, mistä saikin vainun. Hieno Sintti!

Lauantaina olimme agihallilla keskenämme. Noora teki Giin kanssa vauhtirataa ja avokeppikulmia. Vinoilla kepeillä ei saatu ongelmaa aikaan, mutta normikepeillä meinasi hakea toista väliä, jos Noora lähetti sivusta. Gii keksi sitten itse ruveta vekkaamaan sopivan tulokulman löytämiseksi ;) Giin vetäessä henkeä teimme yhtäaikaa Noora ja Netta sekä mä ja Otto jotain pientä ihan vaan koirien mielenvirkistykseksi.

Ai niin, toissaviikolla Noora ja Gii oli epiksissä, tuloksina mölleistä 5 vp, kun Gii kääntyi putkesta takaisin. Ykkösissä tuli hylly, kun Gii oli niin paljon Nooraa edellä ja luki vekkauksen takaakierroksi. Kepit ja kontaktit olivat onneksi hyvät.

Ja se messari, missä Noora kävi Giin kanssa tuotti tulokseksi arvostelun EH, tuomarina Manuel Loureiro Borges Portugalista:

Little bit shy and nervous. Feminine. Nice head and expression. Good neck. A little bit long on body. Ribcage should be more developed. A little bit light on bone and irregular mover.

Ja yksi tämän aamun virstanpylväs: neidit Netta ja Gitte rähisivät toisilleen ensimmäisen kerran. Olin tulossa aamulenkiltä koirien kanssa, ja olimme kaikki ahtautuneet meidän pieneen tuulikaappiimme. Olin juuri pakottanut Netan jättämään sen koko lenkin mukana kantaman pallon oven ulkopuolelle, ja tuulikaapissa se himoitsi mun hanskaa lattialta. Gii sattui sitten pyörähtämään Netan mielestä häiritsevän lähelle hanskaa, mistä Netta huomautti ja Gii rähisi vastaan, ja noussut ärinä oli kyllä melkoinen 8-o Otto säesti haukkumalla, mutta pysyi niin kaukana kuin tuulikaapissa mahtui. Tähän asti Gii on nöyrästi alistunut Netan huomautuksiin, mutta nyt sitten ei...

Ei kommentteja: