Tänään olimme meille uudessa metsässä hakutreeneissä. Ja vihdoin viimein teimme taas pistotreeniä. Eka ukko oikeassa etukulmassa otettiin haamuna. Gii paineli suoraan ja lujaa ukolle, haukkui ihan hyvän sarjan (alle 10) ja tyhjensi palkkarasian. Ajatus oli, että ukko saisi leikkimällä tuotua takaisin, mutta Gii lähti mua vastaan. Toinen ukko vasemmassa etukulmassa otettiin ääniavulla (taputus). Irtosi taas hienosti, ja haukkui nyt sen verran pidempään, että ehdin paikalle. Tai ajatus oli, että ukko syöttelee namuja palkan jälkeen ja pitää koiran näin luonaan, mutta Gii ehti haukkua joka välissä lisää ;) Kolmas mm valmiina oikealla n. 30 m etulinjasta. Lähetin ilman apuja, ja sehän eteni kohtuusuoraan, upposi takalinjalle asti, haukkui ja pysyi namujensyöttelyllä ukolla, kunnes ehdin paikalle: hienoa! Ja nyt myös leikki tarmokkaasti patukassa roikkuen mm kanssa, kun kävelimme yhdessä keskilinjalle. Neljäs mm valmiina vasemmalla. Taas yhtä hieno suoritus, eteni kohtuusuoraan ja upposi takalinjalle. Nyt ukko haukutti ilman palkkaamista niin kauan, että ehdin paikalle. Hieno Sintti :) Ainiin, sää oli varsin tyyni.
Perjantai-iltana harjoittelimme taas kytkettynä etsimistä. Nyt olimme Kiveriön koulun liepeillä, jossa leikkiviä lapsia ja lenkkeilijöitä oli sopivasti häiriöksi. Otto toimi niinkuin lajia pidempään harrastaneen koiran pitääkin toimia. Kaksi ukkoa alarinteessä tuulen alla, molemmat bongasi ongelmitta. Paitsi että ekaa ukkoa läppäsi tassulla, kun komensi antamaan palkkarasiaa.
Gitelle oli myös kaksi ukkoa alarinteessä tuulen alapuolella. Kyllä sen kanssa työskentelystä tulee aina niin hyvä mieli. Se on niin innokas - saatuaan ukosta hajun, niin se hyppää varmaan metrin ilmaan, singahtaa satalasissa kohti ukkoa ja haukkuu jo vauhdista ;) Onneksi kukaan ei ole kertonut sille, että kytkettynä etsiessä ei tarvitsisi ilmaista.
Otto on syönyt kohta viikon särkylääkettä. Tuntuu, että lääkkeestä olisi apua. Eilen teimme reippaan tunnin lenkin satamassa, ja ne Giin kanssa vuoroon pitivät piikkipaikkaa. Netta palaa tänäiltana mökiltä. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että kyllä kahden koiran kanssa -oli ne kaksi sitten ketkä hyvänsä- on helpompaa kuin kolmen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti