Ketteryyttä

Peko-treenauksen teemana on edelleen ollut ilmaisut. Perjantaina haamuina yksi seisova ja kaksi makaavaa maalimiestä metsässä, hyvin haukkui taas ne vaaditut noin 15 haukkua, vaikka ilta jo oli vähän hämärtämässä. Neljäs mm oli sitten valmiina raunion reunassa olevassa betonirengas-tornissa. Se olikin vaikeampi kuin aavistin. Gii kyllä juoksi suoraan tornille, ja tiesi, että ukko on siellä. Juoksi montamonta kierrosta lujaalujaa ympäri tornia ja yritti keksiä reittiä mm:lle. Haukkumaan vaan ei meinannut ruveta, vaikka olin kuvitellut turhauman irroittavan haukun nopeasti, kun vire oli haamujen jälkeen korkealla. Vaati sitten vähän painostusta multa, että sain haukkumaan. Jos jotain positiivista tässä haluaa nähdä, niin mm-motivaatio oli kyllä korkea, piilolta ei ollut lähdössä.

Otolle otin kolme maalimiestä rauniokasalle niin, etten tiennyt piiloja. Siitä taitaakin ikää myöten tulla vinkuen ilmaiseva, sillä tarkentaessaan paikkaa se nykyään vinkuu enemmän kuin ennen ja haukkumisen aloitus kestää pidempään.

Sunnuntaina Gii meni Nooran kanssa epiksissä maxi-mölli radan nollatuloksella, vaikkei suoritus kuulemma ihan tyylipuhdas ollutkaan. Etenkin kontaktit tarvitsee vahvistusta. Mä hain sitten koiran aksaradalta, ja jatkoimme pekotreeneihin. Paikalla meitä ei ollutkaan kuin kolme, ja päätimme treenata ketteryysesteitä. Mä jätin vielä liikkuvan tynnyrisillan, keinun ja pituushypyn väliin. Vaakatasossa olevia tikapuita kokeilimme nyt ensimmäisen kerran. Jos tein namu kädessä, niin Gii keskittyi vain sen saalistamiseen. Kokeilimmekin sitten niin, että avustaja on namujen kanssa tikkaiden päässä. Alkuaskelmat menivätkin niin hienosti, mutta loppumatkasta päätti venyttää itsensä palkkiolle kävelemisen sijaan :)



Parhaiten tikapuut sujui, jos mä laittelin namuja askelmille. Giillä oli vaan taipumusta joko jättää takajalat paikalleen ja venyttää itsensä mahalleen tikkaille tai sitten siirtää takajalat etujalkojen kanssa samalle puolalle. Mutta kyllä se jo hetkittäin kulki niitä ihan normaalistikin askeltaen. Parasta oli, ettei sitä tuntunut häiritsevän, vaikka muutaman kerran melkein putosi ja muksahteli tikkailla mahalleen. Aina se pyrki maahan päästyään kiipeämään taas toisesta päästä takaisin ;) Ehkä tätäkin pitäisi treenata toisenkin kerran...

Tunnelia otimme väli'palkkana', siinä ei ihmeempiä, kunhan vielä pysähtyminen tunnelin jälkeen saadaan sujumaan. Kauko-ohjausta teimme ilman merkkiä niin, että kolme pöytää olivat kolmiossa. Vein ensin palkat pöydille, ja sitten lähettelin koiraa järjestystä vaihdellen eri pöydille. Nyt koeohjetta luettuani havaitsen, että turhaan kutsuin koiraa välissä luokse, se pitäisi lähettää aina suoraan seuraavalle pöydälle. Tätäkin sekä ensin merkille lähettämistä pitäisi kai myös toisenkin kerran harjoitella...

Otto on taas ollut vähän vetopois lenkeillä. Ehkä sille pitäisi syöttää särkylääkekuuri. Netta on mökillä lintumetsällä vielä ensi viikon loppuun.