Helppoa ja vaikeaa

Purnaisinkohan taas aluksi, kuinka tämä blogipäivitys on nyt jäänyt ihan mun varaan. Taaskaan ei siis tule raporttia alkuviikon agilityista tai tokoista. Eikä eilisillan omatoimiagista. Sen sijaan kirjoittelenpa taas -yllätystyllätys- pekotreeneistä.

Perjantain treeneihin saimme vieraita Vantaan pelastuskoirista. Olipa tosi kiva nähdä taas vähän erilaisia treenitapoja ja kuulla hyviä kysymyksiä & vinkkejä. Vieraiden koirat treenasivat raunioilla. Mutta sitten oli niin pimeä emmekä onnistuneet sytyttämään valoja, että päätimme harjoitella omien koiriemme kanssa ylhäällä. Tai Otto pääsi myös raunioille, sille oli raunion yläosassa yhdessä kivikasassa, mitä en mielestäni ollut sille koskaan ennen käyttänyt, yksi mm. Äkkiähän Otto keksi, että siellä jossain se ukko on, mutta tien löytäminen ukon luo teetti taas sopivasti töitä.

Gitte oli sitten treenin viimeisenä koirana. Ylhäällä oli hiukan valoa, mutta voisi sanoa, että tämä oli sen eka pimeäntreeni. Kaikki maalimiehet olivat myös vieraita. Niinpä piilojen suhteen otin vain perushelppoja avopiiloja, ja haukkujen määräksi riitti noin 5. Hienosti se toimi, ei mitään epäröintiä, irtosi ja etsi itsenäisesti varsin laajalla kaarella.

Tänään olimme metsässä, ja taas meille uudella alueella. Tuuli oli niin voimakas, että ihan pakkohan sitä oli hyödyntää, vaikka haku oli jälleen partioivaa. Kolme ukkoa vähän kuin jonossa tuulen alla. Yksi uusi mm ja yksi naamiointiverkon alla. Kaikki löytyivät nopeasti ja haukku irtosi myös ongelmitta kaikilla. Haukkujen määrät 5-3-12.

Nyt olenkin ajatellut, että kun kerran väkisin näytän sotkevan koiran kanssa sekaisin partioivaa hakua ja pistoja, niin otan niille ainakin erilaisen lähetyksen. Tähän asti olen lähettänyt koiran aina perusasennosta kädellä suuntaa näyttäen. Ja siitähän se on singonnut kiitettävällä vauhdilla kohti ääretöntä. Tämä hyvä pistolle, mutta partioidessa olen saanut sitten heti huutaa koiran takaisin. Tänään lähetinkin partioimaan ilman kädellä suunnan antamista, höpötin vaan missäukko ja liikahdin itse. Singahtihan se taas, mutta ei niin suoraviivaisesti eikä pitkälle, eli tänään näytti ainakin toimivan. En kyllä sitten ole ollenkaan varma, onko tämä yhtään järkevää... Kaikkihan aina sanoo, että pistot pitäisi opettaa ensin, jos ne opettaa aikoo...

Tänä aamuna käytiin Tuuloksessa ryhmänäyttelyssä. Gii oli ainoa nuortenluokassa. Tuomarina Yvonne Brink, Ruotsi. Tuloksena EH. Jostain syystä tuomari katsoi Giin hampaita toooosiiii pitkään ja Gii hermostui. (Nii-in tätäkin tietty olisi voinut treenata, harjoitellessa hampaat tulee vaan aina vilkaistua pikaisesti) Arvosteluna tuli:
Feminine head. Well set ears. Very good eyes and muzzle. Very nicely developed fore cheast. A little long in loin. Medium sized bones. Moves well in front but must have more power in the back. Needs to be happier in the ring.
... niinpä ;)