tiistai 21. syyskuuta 2010

Taajamaetsintää yms.

Näiden blogipäivitysten valossa me ei enää näköjään harrasteta kuin pekoa. Tai torstain treeni kyllä painottui tokoon. Harjoittelin Giin kanssa lähinnä eteenlähetystä namukupille. Sen mielestä eteenpäinjuokseminen oli niin kivaa, että jos ei kuppi ollut riittävän kaukana, niin se juoksi vauhdilla ohi ;)

Perjantain treeneissä ei sitten ollutkaan ketään muita. Menin kuitenkin varikolle ja Giten kanssa tein taas eteenlähetystä, eteentuloa ja kiipeilimme katsomossa ja erilaisissa rappusissa. Urhoollisesti se tuli ylöspäin ritilä-kierreportaatkin, mutta alaspäin kannoin... Oton kanssa tein myös eteenlähetystä, mistä sekin kovin ihastui pitkästä aikaa, ja lisäksi patukoiden etsimistä heinikosta. Netta oli Nooran mukana maalla, ja ne teki lyhyen jäljen.

Sunnuntaina olimme kolmen hengen yhteistreenissä, teemana taajamaetsintä. Radiomäen reunalta katsoimme alueen ehkä noin 100 x 200 m (+-50m ;)), jonka läpi meni kävelytie ja pari polkua. Aurinkoisena iltapäivänä lenkkeilijöitä sekä koiranulkoiluttajia oli kiitettävästi. Otolle otin vain yhden ukon. Kyllä se taisi heti tajuta olevansa etsimässä, vaikka kytkettynä sitä ei ole juuri harjoiteltu ja treenikaveritkin oli sille vieraita. Se, ettei ukko noussut heti, oli mun virhe. Olin huolimattomasti rekisteröinyt alueen takarajan, ja käänsin koiran liian aikaisin. Itse asiassa Otto pyrki alueen reunalla olevaan monttuun (missä maalimies oli) mutta mä käänsin sen pois. Apuja pyydettyäni mulle muistutettiin, että se monttukin kuului vielä etsintäalueeseen, ja sieltähän Otto heti ukon poimi, kun sinne palattiin. Pyrki vaan taas innoissaan ensin syliin istumaan, mutta alkoi sitten haukkua.

Gitelle pyysin kaksi maalimiestä. Gitellä oli varusteena vain tavalliset valjaat, mutta jotenkin sekin ymmärsi olevansa etsimässä, vaikka oli liinassa lenkkimaastossa. Haravoin sen kanssa ensin vasemman reunan kohtuuhuolella. Kun se sai ukosta hajun, niin ei kyllä jäänyt mullekaan epäselväksi, niin vauhdilla se lähti vetämään Uudenmaankadulle johtavalle jyrkänteelle. Olimme pohtineet, jääkö jyrkänteen reunalle hajuton alue, jos haju nousee reunalta ylös, mutta näin ei ainakaan Giistä voinut päätellä. Se sai vainun parinkymmenen metrin päästä, juoksi suoraan jyrkänteelle ja sitä n. 5 m alaspäin suoraan ukolle. Haukutkin irtosi nopeasti ja palkan sai muutamasta haukusta (vaikkei kytkettynä tarvitsisi edes ilmaista). Jatkoimme alueen kiertämistä, eikä lenkkeilijät tuntuneet häiritsevän Giten etsintään keskittymistä. Mä rupesin kuitenkin taas jo epäilemään, että onko me menty ohi toisesta ukosta, kunnes itse näin sen aivan viimeisessä kulmassa. Polku, mitä seurasimme, vei kulman yläpuolelta ja haju tuli takaviistosta eli Giten piti kulkea vähän ukosta ohi haju saadakseen. Juuri kun se pääsi hajulinjalle, niin linjalle ukon taakse osui myös kaksi lenkkeilijää, ja mua huoletti, ettei se erota ukon hajua näistä. Mutta turha huoli, hienosti se bongasi ukon ja juoksi haukkumaan! Oli tosi kiva ja opettava treeni, kiitos Taru!

Illalla menimme vielä toisiin pekotreeneihin varikolle. Nyt otin Gitelle ilmaisua. Kaikki neljä ukkoa haamuina, ekat kaksi seisomaan ja jälkimmäiset makaamaan. Aavistuksen se ennennäkemättömiä makaavia maalimiehiä ihmetteli, etenkin jälkimmäistä, jonka kasvot olivat lippiksen peitossa, mutta haukkui sitten. Kaikilla ukoilla haukkui yli 15 kertaa ja sitten palkka.

Noora kävi eilen itsekseen aksahallilla koirien kanssa treenaamassa. Giin kanssa oli ottanut lähinnä puomia. Tänään oli Giin agitreeni, ja radalla puomi. Kyllä sillä jo alkaa haju olla, mitä puomin lopussa pitäisi tehdä ja siten puomin epäröinti vähenemään päin. Kepit vaan vetivät taas kovasti puoleensa ja niitä piti yrittää juosta niin kovaa, ettei joka väliin ehdi taipumaan. Radalla teki jo maksikorkeuden aitoja, ja taisi vaan yhdestä mennä ali ;) Illan tokotreeni Orimattilassa jäi tänään kokonaan väliin, kun Noora yrittää lukea. Tokotreeni on siis normaalisti Nooran ja Giten juttu, mutta viime viikolla Noora oli siellä Netan kanssa, kun antoi Giin levätä edellisen illan koitoksista.

Ei kommentteja: