Vaellus 20.-22.7.

Alkuperäinen vaellussuunnitelma - Muotkatunturin erämaa ja 4 yötä - vaihtuikin viimetingassa 2 yöksi Saariselän kansallispuiston merkityillä poluilla. Niin uskomattomalta kuin ennätyshelteisenä heinäkuuna kuullostaakin, niin säät eivät suosineet vaellustavoitteitamme.

Starttasimme Nooran, Netan ja Giten kanssa illansuussa Kiilopäältä. Poroja oli runsaasti liikkeellä ja pidimme koirat kiinni kävellessämme ensimmäiselle majoituspaikalle. Gitte ei ollut tainnut ikinä ennen olla flexissä, mutta äkkiä se tajusi homman jujun. Flexi oli kiinni mun vyötäröllä ja Gii löysäsi aina tahtia, jos naru kiristyi. Netta kyllä tiesi, miten flexissä olisi pitänyt kulkea, mutta sen metsästysvaistot vetivät sitä liikaa porojen jäljillä. Onneksi se oli Nooraan kytkettynä ;D Ensimmäinen yö oli kylmä, ja koirat nukkuivat teltassa tiiviisti meidän välissä, ja hienosti nukkuivat ihan rauhallisesti.





Toisena päivänä koirat saivat kulkea vapaina, sillä muita kulkijoita ei juuri ollut ja näkyvyys oli hyvä. Hyvin jaksoivat noin 15 km päivätaipaleen, Netta varmaan kolminkertaisti oman matkansa ylimääräisellä juoksemisella. Ehkä se sitten kostautuikin, sillä illalla näytti, että se vähän ontui vasenta etujalkaansa. Yöpaikaksi löysimme upean privaattibeachin. Yö oli tällä kertaa lämpimämpi, mutta sateinen. Koirat nukkuivat jalkopäässä, missä oli viileämpää.

Kolmas päivä olikin sitten sateinen. Aamupalan teimme ja tavarat pakkasimme päivätuvan terassilla. Nooran mielestä tämä oli jo aivan riittävän pitkä vaellus, etenkin kun sääennuste lupasi pelkkää sadetta. Niinpä lähdimme suunnistamaan takaisin Kiilopäälle saunaan ja autokyytiin. Vaikka lyhyeksi jäikin, mutta tämä ensimmäinen vaellus koirien kanssa oli hyvin positiivinen kokemus, ja viimeistään ensi kesänä täytyy ottaa uusiksi!