Kylläpä tämä blogin päivitys nykyään jää vähiin, kun Nooralla on muita kiireitä... Pekorintamalla Giin kanssa pyritään nykyään treenaamaan torstaisin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Treenit ovat olleet raunioilla tai varikolla. Eilen meillä oli vieraileva kouluttaja Oulusta, ja hänen(kin) kommenttinsa oli, että onpa se nopea - nii-in. Ja epäili, että vielä tulee aika, ettei se kutsusta tule luo, ainakaan jos on maalimiehen hajulla. Musta tämä on aina yhtä vaikeaa itsekään hahmottaa, mitä sitä oikein haluaa: itsenäisen ja irtoavan koiran, jolla on vahva maalimiesmotivaatio, mutta kuitenkin koiran, joka pysyy näkyvillä, on täydellisesti ohjattavissa tehden suoria pistoja pyydettäessä ja tulee aina kutsusta.
Itse asiassa mä olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen Giten työskentelytapaan. Olisi vaan niin kiva iloita tästä vaiheesta eikä ennakoida mahdollisia tulevia ongelmia. Esimerkiksi viimeksi varikolla sen kanssa oli ilo työskennellä. Kolme ukkoa oli valmiina piiloissa. Se etsi partioiden, kun kävelin eteenpäin, mutta jos pysäytin ja lähetin sopivasti tuuleen, niin eteni suoraan. Haukutkin irtosi hyvin, jopa ennestään täysin tuntemattomalle miehelle. Ensi viikonloppuna meillä on peko-leiri Vehmaalla, ja katsotaan sitten, mitkä sen jälkeen on fiilikset...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti