Kun Jillan pennut perjantaina tosiaan täyttivät nuo kriittiset 18 kk, niin olin ilmoittanut Giten (jo helmikuussa jonotuslistalle Briard-yhdistyksen järjestämään) MH-luonnekuvaukseen. Saimme paikan viime sunnuntai-iltapäivälle. Testaajana oli Riitta Liimatainen (toisena Kai Tarkka). Kuvaus oli Santahaminassa, missä koko odotusajan ammuttiin, eikä jyske ollut ihan pientä. Joku asiantuntevampi sanoi sen olevan kranaattien ampumista, tai sinko :o Ja me fiksut olimme ottaneet Netan mukaan, joka on meidän paukkuarin koira. Onneksi Gitte ei tainnut jyskeestä kummemmin välittää, vaikka Netta tärisi viereisessä häkissä.
Kaiken kaikkiaan Gitte oli testissä reippaampi ja rohkeampi kuin olin odottanut. Aloittaessa se meni itse tervehtimään testaajaa (1a:4) ja lähti testaajan mukaan epäröimättä (1b:4). Käsitelystä, joka oli kuin tuomarin tutkiminen näyttelyssä, se ei edelleenkään pidä, mutta alistui osaansa, vaikka oli pitkällä hihnalla enkä mä saanut mitenkään käskyttää (1c:2).
Leikkimään se ei oikein innostunut vieraan kanssa. Lelukin oli kyllä tosi iso. (2a&b:2, 2c:1)
Vieheen perään se lähti ensin ja juoksi puoleenväliin (3a:2). Toisella kertaa testaaja unohti, että piti käsimerkillä ilmoittaa vieheen liikkeelle laittamisesta, ja huusi sen sijaan ohjeen. Gitte kääntyi katsomaan huutajaa, eikä nähnyt vieheen lähtöä, eikä sitten myöskään lähtenyt perään (3a:1, 3b:1).
Neljän minuutin paikallaseisoskelusssa Gii söi heinää, pyöri ympärillä, katseli yleisöä ja minua ihmetellen, miksei mitään tapahdu (4:4).
Etäleikissä syöksyi vapauduttuaan leikittäjän luo. Jälkikäteen leikittäjä kysyi testaajalta, että olisikohan hänen sittenkin pitänyt (en tiedä tarkkaan mitä, mutta tehdä kai jotain toisin?) kun koira tuli luo ja otti katsekontaktin. Testaaja sanoi, että olisi. Nyt siis Gii meni leikittäjän luo, haukahti hetken päästä kerran ja sitten hetken päästä lähti juoksentelemaan piilon ympärillä (5a:3, 5b:1, 5c:4). Kun leikittäjä rupesi höpöttämään ja hyppelemään edestakaisin patukka sylissään, Gii juoksi mukana ja haukkui, mutta ei tarttunut patukkaan (5d:2). Hengasi kuitenkin leikittäjän mukana koko ajan, myös tämän ollessa passiivinen (5e:4).
Haalareilla pelästytettäessä singahti vauhdikkaasti puskaan (6a:5), mutta palasi pian haukkumaan (6b:2). Haalarien luo tuli, kun mä kyykyssä kutsuin (6c:2). Ekalla kerralla haalarien ohi kävellessä vähän väisti (6d:2), mutta sitten ei enää (6e:1).
Räminöitä säikähti vähemmän (7a:3), joskaan räminä ei kyllä kestänyt 3 sekuntia. Räminälaitetta meni myös itse tutkimaan (7b:5), eikä ohituskerroilla enää huomioinut (7c&d:1).
Aaveiden saapuessa yritti ensin olla huomaamatta, mutta sitten alkoi 'osoittaa useita uhkauseleitä' (8a:3). Tarkkaili ja haukkui lähestyviä aaveita (8b:3). Ja testaajien mukaan pakeni enemmän kuin taluttimen mitan (8c:5). Meni kuitenkin itsekseen tutkimaan aavetta (8d:5) ja ottamaan tähän kontaktia (8e:4).
Loppuleikkimisessä aktiivisuus oli lisääntynyt (9a:3), mutta ei vieläkään tarttunut esineeseen, vaikka kävi sitä taas nuuskimassa (9b:2).
Testin ampuminen tehtiin 9mm starttipyssyllä varsin läheltä. Leikkiessä keskeytti hetkeksi ja yritti katsoa, mikä pamahti. Passiivisena ollessa pysyi edelleen istumassa ammuttaessa (10:3).
Varsinaisia yllätyksiä testissä ei tullut. Haukkua se jaksoi, niin leikki- kuin uhkausosiotkin ;) Pelotteluissa se oli rohkeampi kuin odotin. Vieheen perään luulen, että se olisi toisella kerralla lähtenyt, jos olisi lähdön nähnyt. Giillä taisi pääosin olla hauskaa testissä, sitä kuvannee myös testin lopussa alkua innokkaampi leikkiminen. Noora videoi kaikki osiot, ja eiköhän ne videot jossain vaiheessa löydy tuolta mistä muutkin kuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti