Lumet olivat perjantai-iltana sen verran vähissä, että päätimme mennä raunioille. Tai ensin teimme hiukan yhteistokoa ylhäällä - vaikkakin tuo 'yhteis'treeni on hieman liioittelua: meidän koirien lisäksi kentällä oli yksi koira ;) Mä olin kyllä edelleen senverran puolikuntoinen, etten viitsinyt treenailla kuin vähän Oton kanssa, joka ei ota turhia häiriöitä ohjaajasta. Noora teki Netan ja Giten kanssa lyhyet treenit, lähinnä seuraamista.
Ensimmäisenä raunioille pääsi Otto, joka oli taas yli-innostunut. Mä olin sille ukkona alueen perällä olevassa maakuopassa, kansi kiinni. Otto löysi minut nopeasti, ja hyppi & kaivoi luukun päällä niin, että hetken jo epäilin luukun kestävyyttä. Haukkumisen aloittaminen kesti vähän turhan kauan. Toinen ukko oli raunioiden alla kulkevassa tunnelistossa aivan perällä. Tunneliin yksin meneminen ei onneksi edelleenkään aiheuttanut ongelmaa, haastavampaa oli saada koira pois, kun maalimies kiipesi tikapuita suoraan, ja Oton piti palata tunneleita pitkin ulos ;D Eipä ollut koiran väsyneisyydestä tai kipeydestä tietoakaan, kun pääsi mielipuuhaansa.
Mä ohjasin Giten raunioilla. Ajatus oli saada se menemään reippaasti erilaisiin piiloihin. Intoa sillä kyllä tähänkin hommaan tuntuu riittävän, alun paikallamakuussa koko koira taas vaan tärisi. Noora oli eka ukko ja Gitte näki lähdön. Innoissaan juoksi rauniokasan yli suoraan piiloon ilman epäröintiä. Toinen ukko oli vieras ja meni betoniputkeen. Gitte näki taas lähdön ja tämänkään etsimisessä ei ollut minkäänlaista epäröintiä, reippaasti paineli putkeen sisään. Kolmas ukko meni alueella olevaan koppiin jättäen oven rakoselleen. Gitte keksi nopeasti, että ukko on kopissa, mutta ei ruvennut avaamaan ovea lisää päästäkseen sisään, sen sijaan tarjosi turhautuneena jo haukkumistakin. Kun ukko raotti ovea enemmän, niin sitten Gii hyppäsi sisään syömään makkarat. Noora oli taas neljäntenä ukkona maan alla olevassa putkistossa. Noora oli tunnelien risteyksessä n. 10 metrin päässä, kun ei ollut varma mistä Giten olen lähettämässä. Gii lähti kuitenkin putkeen reippaasti, kun sen sinne lähetin ja Noora vähän kutsui. Kiersivät sitten Nooran kanssa tunnelistoa tullen toisesta uloskäynnistä pois, ei ollut liiemmin hirvittänyt. Viides ukko meni 'rivitaloon'. Taas Gii tiesi, että ukko on siellä, mutta sai useamman kerran juosta ympäri rivaria ennenkuin sai paikallistettua, missä kopissa mm piileksi. Tuntui, että vauhtia oli edelleen liikaa: juokseminen on niin kivaa, ettei ehdi haistamaan. Itsenäisesti teki kyllä nytkin töitä eikä hakenut apuja ohjaajalta. Kyllä Gii tuntuu paljon rohkaistuneen talven aikana, kun muistelen syksyisiä muutamia käyntejämme raunioilla, niin Gii oli silloin paljon varautuneempi.
Netan kanssa oli ajatus tehdä perushakutreeni rullailmaisulla ja valmiiksi piilossa olevin ukoin. Netan kierrokset olivat vaan jo heti kaakossa, kun viimeisenä koirana pääsi raunioille. Noora muistutteli ensin mieleen, mikä se kaulassa roikkuvan rullan tarkoitus on, ja lähetti sitten etsimään ukkoa, joka oli raunioiden reunassa roskiksessa piilossa. Netta kuitenkin päätti lähteä ensin juoksemaan muutaman kierroksen raunioiden ympäri, ja vasta sitten etsiä ukon. Ukolla ei jostain syystä saanut otettua rullaa, vaan aikansa pyörittyään ryhtyi haukkumaan. Teimmekin sitten muutaman seuraavan haun niin, että mä olin ukkona ja Netta näki piiloonlähdöt. Kun tuli mun luo, niin sanoin sille 'rulla'. Näin toimi ok. Sitten vaihdoimme vieraamman ukon, ja toimi myös edelleen. Vieraan kanssa sai sitten pari hyvää toistoa. Tuo kaulassa toisesta päästään roikkuva ruotsalainen rulla vaan tuntuu olevan Netalle hankalampi saada suuhun kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti