liian reipasta

Ei oo mahollista, et me saadaan aikaseks tehdä jälkeä kaks kertaa viikon sisällä :o

Sunnuntaina oli talvikauden vikat aksat ja pientä kisailua. Ensin 15 esteen rata (aitoja, putkia, A, kepit), mikä piti ohjata ilman ääntä ja käsiä. Valssailu ei yllättäen oikeen toiminu ja Sissi oli vähän kummastuneen näkönen :D Kepit ihme kyllä meni virheittä.
Sen jälkeen kahdeksikkoa niin monta kierrosta kuin puolessa minuutissa ehti tai tuli virhe. Ehdittiin ehkä kierros mennä, niin sitten Sissi ohitti aidan juuri kun mietin et työnnän sitä liikaa..
Lopuksi vielä rata, jonka esteet oli pisteytetty ja puoli minuuttia aikaa kerätä pisteitä. Se meni hyvin muuten, mutta kepit vähän tökki.

Jäätiin lopuksi vielä hallille Giten kanssa. Git oli vähän vaisu, sitä taisi häiritä kun ei oltu vaan keskenään vaan osa ryhmäläisistä oli keskustelemassa toisessa päässä?
Tuntu, että se ei menny ihan niin täysillä ja irtoavasti kuin normaalisti (tehtiin helppoa putki-aita-aita-putki takaleikkaa).
Lisäksi taas bang gamea ja vinokeppejä. Keinun pamaus on edelleen vähän jännä, mutta kyllä se sitä käy koko ajan pamauttamassa. Kepit kokonaisena, pari kertaa jäi toiseksi viimeinen väli pujottelematta, muuten ok ja otettiin välillä putken kautta/putkeen palkaksi.
Hallilla oli myös uusi A kasattuna, tehtiin sillä alastuloa.

Tänään piti käydä nopeesti tekemässä vähän jälkeä jokimaalla, mutta siinä menikin pari tuntia. Netalle noin 600m, laatikon muotoinen, kulmat vasemmalle, lähes 1h ikää, 4 esinettä (2 rasiaa, 2 lelua). Jäljen nosto hyvä ja samoin ajaminen. Pysähtyi itse esineille, mutta lelut toisi mieluummin mulle kun menisi suoraan maahan. Kerran myös pysäytin jäljen loppu puolella. Tosi hyvä, kääntyi muhun päin ja nopeasti maahan.
Lopussa oli vähän siksakinpaa ajamista, mutta siinä oli varsin voimakas tuuli ja äiti oli maalimiehenä jäljen päässä.
Otolle noin 200m, suora, kaksi rasiaa esineenä, 40min. Sillä tuntu alovan hyvin intoa, mutta keskittyminen olis voinu olla parempaa. Esineillä autoin. Äiti senkin jäljen päässä.
Giten kanssa tokoilua tiellä ja viimeiseksi 'esineruutua' = patukan hakeminen parin metrin päästä. Alkuun nostatin virettä, mutta silti patukka pysyi vähän huonosti suussa. Tehtiin kuitenkin pari kertaa niinkuin viimeeksi ja onnistui, eli jätin Giin makaamaan ja vein patukan ja lähetin hakemaan ja se tuli mun luo leikkimään.
Tokoilu oli taas perussettiä, eli ei mitään ajatustoimintaa mikä oli järkevää. Seuraaminen kivaa edistystä & väljää, ja miks mä heitän sille palkkaa eteen?

Mutta kerrankin tehtiin vähän pidempää pätkää, kun oli tilaa. Kontakti oli hyvä!
Loppuun paikallamakuu 2,5min.

Ja mut ollaan taas törkeesti jättämässä noiden kolmen yksinhuoltajaks, miespuolisilta kun ei koirien ulkoilutus tai ruokkiminen näytä onnistuvan. Ensin äiti on pari viikkoa kipeenä ja nyt ennen kesää se tulee olemaan about 3 viikkoa ulkomailla, TÖRKEETÄ. Ja mä en ollu se joka halus kolmannen koiran :D