Lomailua

Heinäkuun alussa oltiin pelastuskoiraleirillä. Matkalla nukuttiin teltassa Rovaniemellä, ja hyvin se sujui. Äitillä oli musta karvahattu (Gitte ;)) ja isompi musta toimi varpaidenlämmittimenä. Netta kokeneena telttanukkujana valitsi häkin ja oli fleecetakista huolimatta jäätyä.
Ekana päivänä treenattiin jälkeä, hakua, tokoa sekä ketteryyttä. Netalle about 400m jälki, 6 esinettä. Ikää reilu tunti. Jäljen nostamista pitää treenata, nyt eka esine oli tosi lähellä alkua mikä vähän sotki. Ensin se nosti esineet hyvin, sitten kävi tökkimään. Jälki on ilmeisesti vaan mielenkiintosempi. Netta jäljesti jäljen vasemmalla puolella, mutta bongasi silti esineet. Vasemmalla puolella se jäljesti myös toissapäivänä tehdyn jäljen (1-1,5km ja 2h, ei esineitä).
Iltapäivällä treenattiin hakua Oton ja Netan kanssa. Otolle tuuliharjoittelua, kun siellä tuuli niin hyvin :D Ensimmäinen löytyi helposti, toinen oli tiheän pusikon takana kuopassa. Se tuotti enemmän töitä, hyvä niin. Eikä se edes ryysännyt ukkojen päälle!
Netalle pari näkölähtöä, käänsin sen pois kuitenkin että joutuu vähän hakemaan. Ilmaistessa se kyttää hirveesti mua, pitää sitä treenata.
Ketteryysesteistä jätettiin tikapuut kaikkien kanssa väliin :D Netalla on selkäongelma, Otto ei ymmärrä omistavansa takajalat ja Gitte on niin kakara. Muuten esteet menivät hyvin. Liikkuva puomi(?) oli Gitestä vähän jännä, mutta meni sitä seuraavana päivänä jo paremmin. Ja putki on parasta!
Tokoa Netta teki ihmeen hyvällä vireellä, seuraamisessa tehtiin kunnon kaaviota pitkästä aikaa. Otto ja Gitte lähinnä hengaili.

Seuraavana päivänä tehtiin esineruutua, tokoa ja hakua. Netta oli ainoa joka pääsi tokoilemaan, saatiin vinkkejä hlöryhmään ja miten ylipäätään parantaa tekemisen yleisilmettä.
Esineruudusta Gitte osaa bongata esineitä, kun siellä kuljetaan yhdessä. Samoin se osasi hakea heitetyn esineen. Nyt, kun ollaan sitä tehty mökillä niin se ei oikein innostu. Käy katsomassa, muttei tuo.
Netta on tosi jeejee. Irtoaa kivasti ja on tuonut hyvin, eikä yritä palauttaa kaikkia kerralla. Ottokin tekee ihan kivasti, sen kanssa sitä on vaan niin vähän tehty.
Haussa Otolla oli kolme ukkoa, yksi oli määrätty putken päälle, muut vain jossain metsässä. Sää oli taas tuulinen, joten Otto sai hajun jo tosi kaukaa. Ilmasut ovat vähän vaikeita, se ei meinaa jaksaa haukkua juostuaan. Muuten se toimi hienosti, ohjautui ja oli innokas. Eikä edes kilahtanut, vaikka oli rankka viikonloppu!
Netalla kolme ukkoa pk-tyylisillä pistoilla. Ilmasua pitää vahvistaa, se on edelleen hieman epävarma. Olisi pitänyt tehdä siitä rullakoira..

Mökillä olon ajaksi on jopa tehty treenisuunnitelma kaikille! Oton kanssa on puututtu maalimieskäyttäytymiseen. Netan kanssa jälkeä, ilmaisua ja esinettä. Giten kanssa ilmasua, tokoa, näyttelykäyttäytymistä ja esinettä.
Giten kanssa on siis idea opettaa haussa ensin ilmasu, siitä ollaan tekemässä haukkuva. Se on varsin äänekäs ja tällä hetkellä kuvittelemme että rohkeus tulee riittämään. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että juoksen piiloon (se ei näe tarkalleen), äiti päästää sen ja se tulee haukkumaan. Se alottaa haukkumisen jo itsenäisesti, kun näkee mut. Palkkaan siitä ja härnään lisää. Käytiin ostamassa sille hakuliivit ja se saa palkan rasiasta, yritetään yhdistää haukkuminen siihen...

Näyttelykäyttäytymisessä riittää vielä treenattavaa. Seisominen on tällä hetkellä vahvempaa. Heti kun se tajuaa, että seisotan sitä niin se jähmettyy patsaaksi tönköttämään. Tassut on miten sattuu, joten joudun asettelemaan. Ja sen kaula tuntuu olevan 'tönkkö takakeno' :D
Juokseminen on aika loikkimista. Yritän opettaa sen juoksemaan vapaasti, ensin juoksutin sitä 'korvasta' mutta se oli sintistä varsin hyihyi. Juostessa se tuppaa myös pitämään liian hyvin kontaktia, mikä näkyy erityisesti etuliikkeissä.

Eilen mittasin sen korkeuden ja tulokseksi sain 40cm, eli se ei olisi kasvanut kuin 1cm kuukaudessa? Ehkä pieni mittausvirhekin on mahdollinen.
Molemmat alakulmurit ovat lähteneet ja uudet ovat jo kasvamassa tilalle.
Uimisesta se innostuu päivä päivältä enemmän, tekisi mieli mennä Netan perässä, mutta ei uskalla. Pari kertaa se on kiveltä tippunut veteen, muttei säikähtänyt. Se läträä innokkaasti ja tunkee päätä veteen. Ja tietenkin roikkuu Netassa, joka ei edelleenkään komenna sitä.

Niin, ja Netta aloitti juoksun. Otto meinasi alkupäivinä innostua, mutta on nyt laantunut Netan komennettua. Eiköhän se ensi viikolla taas innostu oikeen tosissaan...
Muutamia pelastuskoiraleirin aikana otettuja kuvia koirista löytyy täältä