Gii on siis pelastuspuolen pelastuskoirakokeet suorittanut. Keväällä käytiin Tampereella ensin loppupimeässä. Koira toimi erittäin hyvin - yksi sen parhaita suorituksia ikinä - mun osalta ei vaan valitettavasti voi sanoa samaa ja yksi ukko jäi nostamatta. Kartanluku ja etsintäsuunnitelma sekä ennenkaikkea etsintäsuunnitelman toteutus ontuivat: oli siis kaikenkaikkiaan opettava kokemus! Tuulen suunnan katson tästä lähtien aina netistä.
Seuraavaksi käytiin Kotkassa loppuvaloisa. Sää oli lämmin, maasto kalliota ja kivenlohkareita. Alue oli pitkä ja kapea, aurinko paistoi sopivasti ja tuulenvire kävi juuri pitkittäin alueen suuntaisesti. Suunnistaminen siis onnistui melkein aistinvaraisesti. Gii työskenteli kohtuullisesti, hieman oli tahmeampi kuin ed. kokeessa, mutta nyt kaikki maalimiehet nousivat ja koe hyväksytysti suoritettu.
Loppupimeän uusi yritys oli meidän omassa kokeessa Kärkölässä. Ekan mm:n nosti ok. Toinen oli makaava risukossa, jota en yhtään huomannut ja meinasin astua päälle. Gii oli samaan aikaan mm:llä ja mun loikka maalimieheltä sivuun veti myös Giin pois. Lähdin siis kiertämään mm:stä, ja näin sain Giin tekemään ilmaisun - meni kyllä hiukan painostamiseksi. Kolmannen mm:n kohdalla myös osuin kävelemään suoraan kohti, ja tällä myös ilmaisu huono: juoksi maalimiehen ja mun väliä mutta ei mennyt maahan (=Giin kertomisen tapa) ennenkuin pysähdyin itse. Jälkikäteen tätä pohdin ja havaitsin, että jos kävelen suoraan kohti mm:stä niin Gii jää vain sahaamaan eikä tee maahanmenoa. Voiko se päätellä että tuossahan se jo tulee mm:lle, riittää kun juoksen näyttämässä suuntaa? Jos pysähdyn, käännyn toiseen suuntaan tai kävelen mm:n ohi, niin sitten Gii ilmaisee eli pysäyttää mut maahanmenolla. Loppupimeäkin tuli kuitenkin hyväksytysti suoritettua, mutta näistä ilmaisusäädöistä johtuen en heti hakenut käyttöönottotarkistusta.
Nyt on siis vielä hiottu ilmaisua eri tilanteissa, kuten jos mä kävelen suoraan kohti mm:stä, liikkuvia maalimiehiä, mm:n paikan tarkentamista eikä hajusta ilmaisuun lähtöä jne. Ja tällä viikolla tuli havaittua, että jos Gii ei ole käynyt mm:llä eikä ole täysin varma mm:n sijainnista, niin se helposti tulee mulle "selittämään" asiaa istumalla eli tekee puolittaisen ilmaisun jotta saisi mut mukaan lähemmäs maalimiestä ja yhdessä etsimään. Tavallaanhan se on ihan järkevää, että kertoo että haju on ja että ei tiedä ihan tarkkaan mistä haju tulee. Mutta pois kai tuokin käytös pitäisi sammuttaa? Vai voisiko sen antaa olla, tositilanteessahan voisi olla hyödyllinenkin juttu? Täytyy miettiä. Tänään Espoon raunioilla sain myös aiheutettua sille epävarmuutta ilmaisuun, kun tokalla mm:llä luulin sen tekevän valeen, kun en itse tajunnut siinä olevan piiloa. Aina pitäisi luottaa koiraan - miksi se on niin vaikeaa?!
Giin kanssa aloitin alkukesästä vihdoin kokeilemaan jälkeä. Ja ymmärsihän se mistä on kyse ;) Pieniä metsäjäljenpätkiä, jossa on esineitä mutta ei ollenkaan namuja, on nyt muutamia tehty. Mökillä voisi niitä lomalla lisää tallailla. Ja kyllähän mua kiinnostaisi tunnistusjäljestystä myös syksyllä aloittaa.
Agilityrintamalla on sitten ollut valitettavan hiljaista - mä vaan niin koen että se juna meni mun osalta jo vuosia sitten ohi. Gii on kyllä liikuttavan ihana kun se yrittää mun tunarointiohjauksesta tehdä hyviä ratoja ;) Mä vaan turhaudun omaan osaamattomuuteeni. Kesällä meidän treeniaika olisi sunnuntai-iltaisin, ja se on kyllä jäänyt melkein aina käyttämättä muiden menojen vuoksi. Täytyy miettiä, haenko talveksi ollenkaan ryhmään. Gii kyllä tykkäisi.
Keväällä aloitimme uuden harrastuksen: doboilun. Jos olisin tiennyt, että itsekin joutuu ihan tosissaan siinä hikoilemaan, niin olisin ehkä miettinyt tarkemmin ;) mutta onneksi en tiennyt ja sen verran kivaa oli, että nyt on oma tasapainotyyny ja pallo tilauksessa.
Mulla on siis tämän viimeisen puoli vuotta ollut vain Gii ja Otto. Otto on selvästi nyt "vanha". Sillä on päiviä, ettei halua juuri lenkkeillä, kuulokin on heikentynyt ja kuorsaus voimistunut. Mutta edelleen se jaksaa ajoittain olla oma rasittava itsensä...
Nooralla on ollut Netta ja Mai. Netan kanssa treenaus on jäänyt hyvin vähiin, ja elokuusta se on lähdössä puoleksi vuodeksi hoitoon perhekoiraksi. Luulen Netan itsensä olevan hyvin tyytyväinen tähän seuraneidin rooliin.
Mai on noussut agilityssa kakkosiin, ja saanut sieltä yhden nollan. Mutta näistä voisi vaikka Noora joskus päivitellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti