lauantai 15. lokakuuta 2011

Opittavaa on

Kuvat Espy raunioilta 25.9. (c) Taru



Eilen Hennalan varikolla Taru järjesti mulle opettavaisen treenin. Gii pääsi etsimään illalla yhdeksän maissa, joten oli pimeää ja tuuletonta viilenevässä illassa. Haetutin ensin alueen oikean reunan, ja Gii katseli mua aina välillä sen näköisenä, että oletko tosissasi, eihän täällä ketään ole. Jatkoimme sitten vasenta reunaa, ja Giikin alkoi irrota paremmin. Ennen hallia se juoksi metsänreunaa ja yhtä konttia ympäri. Ja sitten mä tein sen: painostin virheilmaisun. Kun mä ihan varmasti arvelin, että mm on kontissa, niin Gii alkoi haukkua kohti kontin kattoa. Tuli siis osoitettua, että Gii on ihan liian miellyttämisenhaluinen... Jatkoimme sitten matkaa alueen vasenta laitaa, ja perällä Gii taas pyöri yhtä koppikonttia ja sen viereistä levykasaa. Sitten se pysähtyi haukkumaan niiden väliin. Taru kysyi multa, että mitä se ilmaisee, ja mä sanoin että Gii ilmaisee ihan mitä ja minne sattuu.

* Jälkikäteen ymmärretty harjoituksen opetus: kuinka koira ilmaisee montaa mm yhtä aikaa. Yksi mm oli kopissa suljetun oven takana. Toinen mm oli ihan kopin vieressä oven puoleisella sivulla olevan levykasan päällä noin 1,5 m korkeudessa. Gii ilmaisi näitä kahta yhtä aikaa haukkuen niiden välissä ja kääntäen kuonoaan vuoroon molempiin suuntiin. Kolmas mm oli kopin toisella puolella noin 2,5 m korkeudessa palkkikasan päällä.*

Giin haukkuessa avasin kopin oven, ja siellä oleva mm palkkasi koiran. Mun tulkinta sillä hetkellä oli, että Giin pyöriminen ja ilmaisun kohdentumattomuus johtui vain sen epävarmuudesta: oli pimeää ja mm umpipiilossa. Jatkoin siis alueen etsintää yhden mm noston jälkeen. Ja sinne ne olisivat kaksi muuta paleltuneet... Taru kuitenkin sääli mm:iä ja kehotti meidät palaamaan sinne. Gii haukkui seuraavaksi levykasan päällä olevan mm, yritti jopa hypätä kasan päälle ;) Tämän jälkeen lähetin sen sitten uudelleen koppia kohti, ja silloin haukkui kopin takana palkkipinon korkeuksissa olevan. Yritti löytää reitin myös tämän mm:n luo, jopa niin innokkaasti, että mua alkoi hirvittää ja kielsin sitä kiipeämästä.

Tämä oli erinomaisen hyvä harjoitus mulle. Mä olen nyt jotenkin iskostanut itselleni, että Gii on epävarma ilmaisussa ja yritän nyt sitten ihan väärällä tavalla tukea sitä. Koira tietenkin tukeutuu näin vaan entistä enemmän muhun ja mä sitten arvailuillani sotken koko jutun. Maailman kliseisin hokema koiraan luottamisesta olisi kai otettava todesta, ja kannustettava myös Giitä vaan uskomaan itseensä eikä muhun ;)

Käyttökoirien treeneissä olen aloittanut -sotkeakseni varmaan kaiken ihan perusteellisesti- opettamaan Giille pistojen ja partioinnin erotusta. Eli kun lähetän sen pistolle, sillä on pk-valjaat päällä, käskysana on 'äijä' ja lähetys tapahtuu perusasennosta kädellä osoittaen. Katsotaan nyt, mikä soppa tästä syntyy.

Positiivisesti jos haluaisin ajatella, niin ehkä mun poistuminen kuvioista ja tuleva 3 kuukauden treenitauko pekossa on hyväksi? Gii on jotenkin tämän syksyn aikana tuntunut liimautuvan muhun koko ajan tiiviimmin. Okei, joo, onhan se ihanaa kun edes joku on kiinnostunut musta ja kuuntelee mitä sanon ;D mutta liika on tietty liikaa.

Netan kanssa olen metsästyskauden lomassa muutaman perusetsintä/-rullailmaistreenin tehnyt. Positiivista on, että rulla tulee perusasentoon, joskin välillä väärän ihmisen viereen :D Treenattavaa on nyt etenkin kolmiossa eli mun olisi muistettava aina liikkua eteenpäin lähetyspaikasta sekä roikuttava liinassa kiinni näytölle mentäessä.

Otto oli torstaina leikkauksessa. Sen mahasta ja kaulasta löytyi aikaisemmin syksyllä patteja, jotka eivät olleet rasvapatteja eivätkä antibiootein kadonneet. Samalla kun ne leikattiin, operoitiin myös Oton molemmissa silmissä silmäluomissa sekä ulko- että sisäpuolella olevat näppylät. Nyt pitää siis yrittää estää, ettei se tassuilla pääse hankaamaan silmiään, raapimaan kaulan leikkaushaavaa tai nuolemaan mahanalustan haavaa. Ja vielä 10 päivää, kunnes tikit poistetaan. Muuten Otto on kyllä ollut pirteä tämän syksyä, tunnin parin lenkitkin sujuvat. Painoa oli ell:n vaakassa 28 kiloa.

4 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Onkohan näillä joku 2,5v ikäkriisi, koska meillä on lähes ärsyttävyyteen asti nyt tuota "kiinni liimautumista" ja kyselyä. Toivottavasti, että tää menis ohikin... Olen miettinyt, johtuisiko juoksuista, nyt tärpeistä on se 2kk aikaa.

Otolle pikaista toipumista :)

Tuija kirjoitti...

Kiitos! Toivotaan joo, että tämä supermieliksiolo-varmistelu -moodi olisi vaan nopeasti ohimenevä vaihe kelpieneidin kehityksessä!

Maija kirjoitti...

Etenkin naaraspuoleisilla kerpiiliotuksilla tuppaa olemaan parin vuoden iässä jokin kriisinpoikanen. Menee toivottavasti ohi. Mun samaa ikää olevalla göötilla on nyt kanssa joku ihmeen jumituskausi. Ja just juoksun jälkeen pukkas.

Lotta kirjoitti...

Kriisiä oli täällä neitimäisellä uroskerpiililläkin... Ohi menevää tuskaa.