Pimeän peruskoe

Hiukan kyllä epäilytti ilmoittaa Gii 6.8. UPK:n järjestämään pelastushaun pimeän peruskokeeseen. Muistini mukaan Gii on viimeksi etsinyt pimeässä joskus viime syksynä. Ja edellisissä treeneissä Gii oli lähtenyt maalimieheltä kesken ilmaisun mua vastaan. Mutta kun koe järjestettiin vartin ajomatkan päässä meiltä, niin pakkohan se oli mennä.

Sekä torstain että perjantain treeneissä teemana oli maalimiehellä pysyminen. Torstaina oltiin Sipurassa metsässä ja perjantaina Hennalassa varikolla. Maalimies välipalkkaili, ja koira pysyi.

Lauantaina vettä satoi oikein reippaasti, mutta sade hiipui iltaa kohdi ja yön aikana vain muutama pisaroiva kuuro kulki yli. Mä olin ensin maalimiehenä loppukoeradalla, ja siirryin sitten Urajärvelle, missä oli peruskoe. Aluksi Gii oli pimeässä varuillaan, mutta rentoutui sitten. Luoksepäästävyys oli erikseen meille myöhässä tulleille kahdelle koirakolle. Siinä ei yllätyksiä: Gii pysyi perusasennossa kunnes testaaja yritti lähestyä, sitten väisteli. Kun testaaja lopetti huomioimasta koiraa ja ryhtyi puhumaan mun kanssa, alkoi Gii lähestyä testaajaa ;)

Maastoon pääsimme viimeisinä klo 2.20 aikoihin. Sillä hetkellä ei satanut, mutta ei tuullutkaan sytkärin liekillä mitattuna ja yö oli lämmin. Vapaana kulkemisessa ja paikallamakuussa ei ongelmia. Alue oli tien varressa, hakkuuaukean yläpuolella kapean suorakaiteen muotoinen rinne. Omaperäinen etsintäsuunnitelmani oli taas reunojen kiertäminen vastapäivään. Nousimme ensimmäisen lyhyen sivun ja lähdimme etenemään pitkää takasivua. Gii pyöri etsimässä mun mielestäni oikein mukavasti ja hyvällä etäisyydellä. Mun huomioni keskittyi heijastinmerkkien etsimiseen. En siis edes huomannut, miten selkeästi Gii oli hajun bongannut ja sen myötä lähtenyt etuvasemmalle. Havahduin vaan hetken kuluttua ihmettelemään, missä koira on. Pian onneksi kuului haukku, käsi ylös ja ääntä kohden. Gii oli selkä kiveä vasten istuvan maalimiehen edessä. Pysyi hyvin mm:llä ja jatkoi edelleen haukkumista, kun mä seisoin vieressä odottamassa testaajan lupaa. Olimme tulleet tämän löydön myötä lähelle alueen etureunaa ja tietä, mutta halusin palata etsintäsuunnitelman mukaisesti takarajalle. Juuri takarajan taas löydettyäni, Gii oli löytänyt seuraavan maalimiehen. Tämä makasi pienen supan pohjalla. Sitten jatkoimme takarajaa takakulmalle, joka oli muutaman metrin metsätien toisella puolella. Mä rämmin koiran kanssa tien ja sivulaidan välillä, muut kävelivät tietä. Jossain vaiheessa Giikin pyörähti tiellä, ja pudotti sinne valopannastaan valot. Mä menin kanssa tielle ihmettelemään hajonnutta valopantaa, ja hetken päästä ihmettelin kadonnutta koiraa. Kun pyörähdin ympäri, huomasin koiran olevan sivurajan puolella tienojassa vinkumassa. Huomasin myös ojassa selällään pitkä sadeviitta päällä, lipallinen huppu päässä kasvot ylöspäin makaavan maalimiehen. Odotin paikallaan seisten, että Gii alkaisi kunnolla haukkumaan. Tuntui, että odotin tavattoman pitkään, mutta Gii vaan haukkui vinkuen, ei ollenkaan normaalilla ilmaisuhaukulla. Sitten kysyin testaajalta, voinko hyväksyä tuollaisen ilmaisun ;) Testaaja kysyi, että ilmaiseeko koira maalimiestä, ja minä sanoin, että kyllä. Gii pysyi nytkin koko ajan maalimiehellä, ja vinkuhaukkui. En vaan kyllä ymmärrä, miksi se vinkui. Mutta pääasia oli, että suoritus oli hyväksytty :)

Mä olin tosi tyytyväinen Giin työskentelyyn pimeän kokeessa. Testaajana oli Kari Iivonen, ja häneltäkin saimme positiivista palautetta koiran itsenäisestä mutta ohjattavissa olevasta työskentelytavasta. Ja sää oli kyllä sellainen, että ilman irtoavaa ja itsenäisesti etsivää koiraa ei kokeesta olisi läpi päässyt.

Tänään treeneissä otin Giille testin viimeisen ilmaisun uusinnan. Varasin mukaan sadeviitan ja pyysin maalimiehen selälleen rakennuksen seinän viereen ja tuijottamaan koiraa. Nyt ei ilmaisussa ollut mitään ongelmaa. Netan kanssa treenasin sitten vähän pidemmästi. Varikolla metsänreunassa oli kaksi ukkoa, toinen metsässä ja toinen rakennuksen vieressä vihreässä muovilaatikossa kansi raollaan. Netta on kyllä nykyään niiiiiin innoissaan, kun pääsee etsimään ja rullakin pysyi suussa perusasentoon asti. Loma taisi tehdä hyvää meille kaikille :)