Perjantai-iltana olin ensin pekotreeneissä Helkalantiellä Oton ja Giten kanssa. Koska hellelukemat olivat niin kovat, mietimme treenin, missä koirien ei tarvitsisi paljoa juosta. Maalimies sai siis kiivetä korkealle kuuseen. Otolle ylhäällä olevat maalimiehet ovat aina olleet hankalia, ja niin nytkin. Lisäkiusana oli vielä piilon lähistöllä oleva lampaanraato, joka oli vastustamattoman houkutteleva. Mutta keksi se Otto vihdoin mm:kin haukkua. Giille myös puupiilo oli vaikeampi kuin luulin. Se juoksi varsin laajasti ja pitkään puun ympärillä ja lopulta pyysin rapina-ääniapua.
Treenin jälkeen vaihdoin Oton tilalle Netan kyytiin Giin kaveriksi ja suunnistin Sysmään Veeran luo. Olimme sopineet sinne oman leirin käyttökoirapuolen pekoporukan kanssa. Lauantaiaamuna menimme metsään jo seitsemän jälkeen, jotta ehtisimme treenata ennen paahtavinta kuumuutta. Tallasimme hakuradan ja kerrankin saimme jopa numeroitua & merkittyä piilot. Teimme samaa treeniä kuin Kärnän koulutuksessa eli koirakko aloitti radan lopusta, mm:t taputtivat aina piiloilla ja edettiin radan alkuun, josta koira lähetettiin töihin. Koska oli jo niin kuuma, jouduimme rajoittamaan pistojen määrän neljään. Giin osalta en enää muista tarkemmin miten meni, eli varmaan ihan ok. Netan oli selvästi vaikea pitää rullaa suussa, kun läähätti. Kerran siltä putosi rulla noin 8 metriä ennen mun luo tuloa ja se pysähtyi hölmistyneenä. Lähetin sen sitten uudelleen ukolle ottamaan rullan suuhun. Seuraavalla pistolla helpotin sen juoksemista kävelemällä vastaan.
Iltapäivällä palasimme leiripaikalla, uitimme koiria ja suunnittelimme suuria ;) Alkuperäinen ajatuksemme oli lähteä metsään tekemään vielä illalla hakutreeniä, mutta helle hyydytti meidät. Kirsi koulutti tokoa, kun löysimme varjoisan nurmikkoalueen. Mä en tehnyt Giin kanssa kuin paikallamakuun. Netan kanssa perusasentoa ja seuraamista, niin ja vähän esineruutua. Ilta meni siis lähinnä elpyen...
Sunnuntaiaamuna olimme taas seitsemän jälkeen liikkeellä. Nyt oli onneksi rata valmiina, ja päätimme tehdä saman treenin kuin edellisenä päivänä. Itseasiassa Gii oli porukan kokenein koira, ja muut olivat edellisenä päivänä tarvinneet vielä lisätaputuksia viimeisillä pistoilla. Nyt sen sijaan kaikilla meni tosi hienosti ilman lisäapuja. Giille keksin haasteeksi haukuttaa ekalla pidempään, laittaa yhden ukon kuoppaan verkon alle ja yhden metsän ulkopuolelle pellolle, kaikkiaan nytkin vain neljä ukkoa. Gii teki tosi hienon suorituksen, mä en pysäyttänyt sitä kertaakaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti